31. toukokuuta 2010

LAHJAVINKKI NUORELLE KESÄN JUHLIIN Lauren Oliver: Kuin viimeistä päivää

Lauren Oliver: Kuin viimeistä päivää
Yhdysvallat 2010
412 sivua
genre: nuoret aikuiset

KENELLE: Rippilahjaksi tai ylioppilaalle tai ammattiin valmistuvalle tms. Kirjassa on jonkin verran alkoholin käyttöä ja pilven polttoa ja viittauksia seksiin, eli harkinnan mukaan nuoremmille.

MIKSI: Tämä on ollut melkoinen kirjailmiö Yhdysvalloissa ja saanut valtaisan suosion. Ennakkovarasin kirjastosta. Luin jostain jenkkiblogista kirjan alun ja halusin lukea lisää (teille vain ensimmäinen lause):
"Sanotaan että juuri ennen kuolemaa koko elämä välähtää silmien editse, mutta minulle ei käynyt niin."

LYHYESTI: Lukiotaan päättävä Samantha kuolee illan bileiden päätteeksi. Ja sitten hän saa elää saman päivän 7 kertaa uudellen.

FIILIS: Tuo ylläoleva tiivistelmä ei ole mikään spoileri, vaan tulee ilmi kirjan ensilehdiltä alkaen. Asetelma on erittäin kiinnostava: jos tämä olisikin viimeinen päiväni, valintani alkaisivat näyttäytyä aivan toisessa valossa. Samantha saa mahdollisuuden tarkastella elämäänsä aivan eri perspektiivistä ja ehkäpä korjatakin jotain mikä on mennyt pieleen.

Kirjassa on tavoitettu mielestäni aitous nuoruuteen ja nuoren elämään. Vaikka Samantha kasvaa ja muuttuu päivä päivältä hän ei kuitenkaan saarnaa. Uudelleen elämisen rakenne on saatu kirjassa toimimaan, eikä lukija kyllästy samaan päivään. Kirja herättää miettimään valintoja joita teemme päivittäin ja se innostaa pysähtymään raikkaalla tavalla. Ykkösaiheiksi nousee ystävyys, suosittuna oleminen ja siihen liittyen kiusaaminen sekä tietysti rakkaus. Miten tyhmältä monet jutut näyttävätkään ikuisuusperpekstiivistä. Ja miten montaa ihanaa ja kaunista hetkeä ei osaa arvostaa tai niitä ei edes huomaa, ihmisistä puhumattakaan. Kirjassa ei silti erityisemmin pohdita kuolemaa itsessään, siinä ei surra tai synkistellä, eikä myöskään puhuta uskonnosta. Loppuratkaisu on hieno.

TEKSTINÄYTE:
"Minua häkellyttää tajuta, miten helposti asiat muuttuvat, miten helppoa on lähteä kulkemaan pitkin tuttua tietä ja joutua aivan uuteen paikkaan. Riittää kun ottaa yhden väärän askeleen, pitää yhden tauon tai valitsee yhden kiertotien, niin saakin uusia ystäviä, huonon maineen, poikaystävän tai lemput. En ole koskaan ajatellut asiaa; en ole osannut hoksata sitä. Ja minulle tulee omituinen ole, että ehkä kaikki eri mahdollisuudet ovat olemassa yhtä aikaa, että jokaisen hetken alla on kerroksittain tuhansia muita hetkiä, jotka näyttävät erillaisilta."

ERITYISTÄ: Kirjan kansi on minusta valtavan kaunis. Tytön silmät kuvassa ovat aivan lumoavat.

MUUTA: Kirjan suomennos on hävettävän kökkö. Väkisin tulee mieleen, että se on tehty aivan liian nopeasti. Harmillista, mutta paremman puutteessa näin.

TÄHDET:
+ + + + (+)

30. toukokuuta 2010

Lastenkirjasunnuntai #10

Mervi Lindman: Urhea pikku Memmuli
Suomi 2005
30 sivua

LYHYESTI: Memmuli on iso tyttö. Päivän pelottavista jutuista hän selviää, mutta yöllä alkaa pelottaa liikaa. Memmulista tulee ihan pieni ja hän pääsee aikamoiselle seikkailulle. Onneksi äiti sanoo lopulta, ettei haittaa vaikka pelottaa.

FIILIS: Tämä on tosi kiva! Kuvat ja tekstit ovat hauskoja, tapahtumat yllättäviä ja sopivasti kummallisia. Tässä kerrotaan fiksusti siitä, että vaikka haluaa olla jo iso, niin joskus voi silti olla pieni ja pelokas. Kuvat on söpöjä, yksityiskohtaisia ja viihdyttäviä.

TEKSTISTÄ:
"Äiti lohduttaa: - Urheaa on juuri se, että uskaltaa vaikka pelottaa. Ja se vasta urheaa onkin, että uskaltaa sanoa, jos pelottaa. Moni iso ihminen ei uskalla."

29. toukokuuta 2010

Anna-Leena Härkönen: Loppuunkäsitelty

Anna-Leena Härkönen: Loppuunkäsitelty
Suomi 2005
221 sivua

MIKSI: On jäänyt aiemmin lukematta ja osui nyt käteen. Onneksi. Olin kai ajatellut etten tykkäsi, kirja olisi tusinatositarinaa. Olin erittäin väärässä.

LYHYESTI: Kirjailijan pikkusisko tekee itsemurhan. Ja elävien olisi sitten vaan selvittävä. Suruvuoden päivät kuluvat, vaikka aika tuntuu välillä pysähtyneen.

FIILIS: Haluaisin julistaa tämä tältä istumalta parhaaksi itsemurha-tositarinaksi. Olen lukenut useita. Kirjan arvo on kuitenkin siinä, mitä kukin lukija siitä itselleen saa. Se voi olla lohdutusta siitä että tässä maailmassa myös annaleenahärkösten siskot tekee itsemurhia, mutta luultavammin kuitenkin se ajatusten sekamelska jonka Härkönen näyttää meille. Miten avoimena ja raakana elämä näyttäytyy kuoleman läheisyydessä. Miten hienosti hän osaa siitä kirjoittaa. Kirja on kaunis ja ristiriitainen ja traaginen ja epätoivoinen. Monen mielestä myös ilmeisesti ahdistava - minä en kokenut niin.

Olen pitänyt Härkösestä useiden kirjojen osalta, muidenkin kuin kiistattoman erinomaisen Häräntappoaseen. Jos Heikosti positiivinen oli henkilökohtaista, niin tämä on sitä myös aivan äärimmäisellä tavalla. Jos henkilökohtaisuuden tekee näin hyvin, niin siitä ei voi moittia - tällaiset kirjat kiistatta myös auttavat monia. Kirjan yhteiskuntakritiikki häviää ikävä kyllä surun alle, niin kuin monella surevalla. (Tästä tulikin mieleeni, että tänään suututtaa aivan erityisesti kun asiantuntijat lausuvat yksi toisensa jälkeen, ettei kukaan tehnyt mitään virhettä ennen Sellon joukkosurmaa, vaikka päätekijä oli vuosikaudet pyytänyt apua. Ei tehty mitään virhettä!??!)

Minulla oli tilausta tälle kirjalle. Suosittelenkin tätä niille, jotka miettivät suhdettaan kuolemaan tavalla tai toisella. Itsemurhan tehneiden omaisille ja läheisille suosittelen myöskin, mutta vasta sitten ajallaan. Sitten kun on tämmöisten aika.

TEKSTINÄYTE:
"Ihmisten kanssa oleminen on vaikeaa. Kuulun itse siihen ihmisrotuun, joka möläyttää rehellisen vastauksen 'mitä kuuluu?' kysymykseen. - Kiitos paskaa, mun sisko tappo itsensä just sopivasti joulun alla. Ei mikään erityisen rakentava keskustelunavaus. (...) Onko kuolemasta puhuminen uhkaavaa? Pelkäävätkö he, että jos sellaiseen aiheeseen alkaa paneutua, se sattuu omallekin kohdalle?Uuvuttavaa puhua yhdentekeviä ja ympäripyöreitä asioita, kun en kykene ajattelemaan muuta kuin sinua."
TÄHDET:
Tästä ei voi antaa tähtiä. Sanon vain että suosittelen.

28. toukokuuta 2010

LoMaLoMa

ethän kopio kuvia!

Loma alkoi!
Aah, en oikein tiedä miten päin olisin tässä innostuksessa. Moni on kysynyt että eikö harmita pitää loma näin aikaisin kesällä? Ehkä se harmittaa, mutta vasta sitten heinäkuussa, ei tänään :) Olo on kuin kuvassa - hetki juuri ennen uloshengitystä.

Lapsen loma alkoi mummolassa ja minulla on juuri nyt aikaa. Odotan jopa innolla, että pääsen siivoamaan. Ja saan lukea rauhassa. Ja urheilla. Ja sitten olemmekin lähes 4 viikkoa reissussa. Blogiinkin on luvassa taukoa, mutta sitäkin enemmän päivityksiä sitten juhannuksen jälkeen. Pääsette nojatuolimatkailemaan eurooppaan ja uusia kirjoja on sitten myös runsaasti raportoitaviksi! 

Olisikos muuten vinkkejä kirjatuliaisiksi Ranskaan? Pitäisi olla suomalaista ja suomeksi kirjoitettua. Kyseinen henkilö piti kovasti Siilin eleganssista ja on tykännyt paljon myös Hämeen-Anttilasta.

Vielä en tosin viikkoon aio kadota mihinkään. Ja anteeksi hehkutukseni, se nyt vaan oli välttämätöntä kaiken tämän raatamisen päätteeksi :)

Image 5/2010

Olin vuosikaudet Imagen uskollinen tilaaja ja pidin sitä parhaana Suomessa ilmestyvänä lehtenä. Sitten meni hermo, ei kerran vaan monta monta kertaa ja lopetin tilauksen. Nyt sitten muutaman vuoden jälkeen taivuin kokeilemaan uudellen jonkun hyvin harjoitelleen puhelinmyyjän soittaessa.

En ole ehtinyt lukea lehdestä kuin osan reunoja, mutta en ainakaan kamalasti pettynyt vielä. Kirja-arviot ovat aina kiinnostaneet minua:  Kuukauden kirjaksi oli valittu Kreetta Onkelin  Kutsumus, jota luen parhaillaan. Tiina Lymin Susi sisällä jonotuttaa itseään kirjastossa ja Audrey Niffeneggerin Hänen varjosa tarinasta olen lukenut blogeissa viime aikoina lukuisia arvosteluja. Tiina Raevaaran En tunne sinua vierelläni kirjasta olen lukenut mm. Hesarista ja kirjavinkeistä (kiinnostuin!). Hmm. Kirja-arvio muutamalla rivillä lehdessä on kyllä vaikea alue. Useimmiten niistä löytyy yksi lause, jonka kautta innostuu kirjasta tai saa siitä jonkun käsityksen. Tuppaavat menemään juonenkuvauksiksi, mikä on varsin epäkiinnostavaa - mutta tämmöinen varsin paljon lukeva ei varmaankaan ole heidän ykköskohderyhmänsä.

Kirjakolumni kertoo Margo Jeffersonin Michael Jackson elämänkerrasta (Tapaus Michael Jackson), jonka taannoin lainasin miehelleni, mutta hän ei sitten jaksanut lukea sitä. Kolumnin kirjoittanut Miina Supinen kuitenkin tykkäsi ja minua alkoi harmittaa etten itse lukenut kirjaa.

MUUTA: Kuukauden leffaksi oli valittu "Youth in Revolt" joka tulee ensi-iltaan 18.6.

TÄRPPI: Joskus käyn läpi vanhoja Imageja ja keräilen niistä kirjavinkkejä: silloin löytyy usein monia hyviä jo "unohdettuja" kirjoja.

25. toukokuuta 2010

Geraldine Brooks. Kirjan kansa


Geraldine Brooks: Kirjan kansa
Australia 2008
419 sivua

MIKSI: Leena Lumi valitsi tämän viime vuonna vuoden kirjaksi. Brooks on myös voittanut Pulizerin, ei tosin tästä kirjasta.

LYHYESTI: Lyhyesti? Hmm. Tässä kirjassa on kaikkea. Se kertoo vanhan ja arvokkaan juutalaisen kirjan Haggadan tarinan. Kerronnalla on liittymäkohtia historiaan, mutta se on kuitenkin fiktiivinen.

FIILIS: Kirjojen konservointiin erikoistunut Hanna pääsee tutkimaan Haggadaa: pienten löydösten avulla seurataan kirjan tarinaa aina 1400- luvulle asti. Samalla myös Hannan elämä mullistuu.

Kirjassa on toisaalta Da Vinci - koodi meininkiä, toisaalta suurta historiallista kertomusta ja rakkauttakin ja uskontoa ja vaikea suhde vanhempiin ja jossain määrin myös novellimaisuutta.  Kirjan tietyistä vaiheista poimitut historialuvut ovat kokonaan irrallisia, eikä niihin palata.Pidin myös siitä, että lukija tietää enemmän kuin päähenkilö.

Tämä on erittäin taidokas. Vaihtuvuudesta ja moninaisuudesta huolimatta kirja pysyy hienosti kasassa ja tarina vie mukanansa kauas historiaan ja toisaalta vahvasti tähän päivään, monikultuurisuuden ja -uskontoisuuden jännitteisiin. Brooks osaa yllättää hienosti, vaihdella paikkoja, viedä lukijan mukanaan ja olla ajankohtainen. Kirjan taustoitustyö on täytynyt olla valtava ja herättää ehdottomasti kunnioitusta.

Henkilöhahmot on mielestäni rakennettu hyvin. Pidin monista heistä, vaikka suretti ettei kaikissa tarinoissa voikkaan olla onnellista loppua. Toisaalta kirja ei herättänyt minussa mitään suuria tunteita. Kyseessä on kuitenkin erittäin hieno romaani, jonka monet käänteet jää kulkemaan mukana.

Tästä tarinasta on jotenkin hankala kertoa kun siinä on niin paljon kaikkea, joten ehdottomasti suosittelen lukemaan sen itse. 

Kirja taustoittaa myös vähän 2. maailmansodan juutalaisvainokatastorifin juuria. Minua kiinnosti ja innosti erityisesti se, miten uskonnoista ja niiden harjoittajien yhteistyöstä puhuttiin. En ole vielä googlannut, mutta arvelisin, ettei kaikki ole olleet ihan tyytyväisiä kirjailijan valitsemaan loppuun haggadan alkuperästä. Minusta se oli loistava. Ja on kyllä käsittämättömän surullista, että vanhoja korvaamattoman arvokkaita kirjoja on poltettu taivaan tuuliin ilman mitään järkeä. Onneksi nykyään on sähkökirjat :)

MUUTA: Aion ehdottomasti lukea Brooksin muutkin kirjat.

TEKSTISTÄ POIMITTUA:
"Kristityt perustavat sotajoukot, muslimit pystyttävät rakennukset, juutalaiset hankkivat rahat."

TÄHDET:
+ + + + (+)

23. toukokuuta 2010

Leena Lumella arvonta! + Rilke

Eli Leena Lumi - blogissa alkoi osallistuminen hienoon arvontaan. Ei tekisi mieli edes linkittää kun MÄ haluan voittaa, mutta kerrottakoon nyt sitten teille muillekin :D

Ja mä oikeastaan jo voitin kun Leena ystävällisesti lähetti minulle "Tahto tahtojen" - runokirjan Rilke käännöksiä (kääntänyt Eve Rehn ent. Kuismin). Tuttavuus on minulle uusi ja oikein kiehtova. Näiden runojen (ja runojen ylipäätään) sanotaan olevan hitaasti aukenevia kun niitä ei meinaa ihan heti ymmärtää. Runojen kääntäminen on myös todella haasteellista kun kaikki merkitykset tulee sanojen vivahteista, tavuista ja äänistä. En osaa saksaa tarpeeksi hyvin lukeekseni näitä saksaksi, mutta arvostan kovasti tällaista käännöstyötä (kirjassa on rinnakkain alkuperäiset ja käännökset, mikä on hienoa ja avointa niille jotka ymmärtävät).
Ensimmäiseltä lukemiselta ihastuin eniten runoon "Sininen hortensia". Taidan julkaista sen täällä toisella kertaa, jonkun hyvän kuvan kera. Kiitos paljon Leena!!

22. toukokuuta 2010

Edvard Grieg's Solveig's Song

Lassi Sinkkonen: Solveigin laulu

Lassi Sinkkonen: Solveigin laulu
Suomi 1970
248 sivua

MIKSI: Otin vanhempieni jämäkirjoista tämän käteeni ja tykästyin heti ja luin. Suuren Suomalaisen Kirjakerhon kuukauden kirjana ollut varmaankin joskus.

LYHYESTI: Solveig on tyttö, jota kukaan ei halua. Tai ainakaan äiti. Ja elämässä ei tapahdu juurikaan hyvää. Mutta aikuiseksi on kasvettava ja pärjättävä, vaikka tulee sota ja vielä huonommat ajat.

ALKU:
"Mä synnyin vähän ennen sotia Helsingissä. Tarkemmin sanoen Fredan varrella, Boijen sairaalassa. 
Mä en tiedä minkälainen ilma sinä päivänä oli. Mä en tiedä myöskään oliko yö vai päivä tai oliko aika hyvä tai huono enkä mä yleensä tiedä muutakaan asiaan kuuluvaa mutta yhden asian mä luultavasti jo silloin tiesin ja tunsin: mä en ollut toivottu lapsi."

FIILIS: Tämän kirjan kanssa kävi niinkuin sanotaan käyvän pitkissä avioliitoissa: se mihin rakastut alkaa lopulta ärsyttää kaikkien eniten. Eli ihastuin Sinkkosen tapaan antaa kertojan autenttiselta tuntuva ääni Solveigille pienestä asti, semmoinen puhekielinen ja ristiriitainenkin - lopulta se kuitenkin ehkä sitten vähän tökki. Mutta pidin kirjasta kovasti.

Vaikea lapsuuden kuvauksia on tullut luettua monia. Silti ajattelen että Sinkkonen on ollut kirjansa kanssa ensin, ennen niitä monia ja on vaikea kuvitella miten radikaalilta tämä on tuntunut vuonna 70. Mutta ainakin se on puhunut sodan käyneistä isistä, että miltä vanhemmuus näytti sen jälkeen kun on palattu rintamalta. Ja katkerista äideistä ja siitä kun lyödään. Kirjassa on muutenkin paljon semmoista tökeröä, jonka ajattelen johtuvan tästä 40-vuodesta jotka ovat muutaneet maailmaa aikas paljon.

Pidin Solveigstä. Äitinsä oli toivoton ja isänsäkin. Onneksi on Famu, joka pitää edes vähän huolta. Haluan ajatella, että Solveig pärjäsi elämässään. Hän sanoo itse: "Ja mun yksinkertaisen käsitykseni mukaan jutut on niin, että mitä enemmän asioita pohti ja ajatteli, sen enemmän keräsi kiviä kuormaansa. (...) Joten  - elämässä ei liikoja miettimällä eteenpäin menty.  Mä otin asiat sellaisina kun ne mun eteeni olivat tulleet. Mutta yks asia oli varma; mä olin nähnyt yhtä ja toista ja tyhmähän mä oisin jos mä en näkemästäni oppia ottais." Luulen, että tämä kuvaus osuu hyvin moneen sodannähdeinen sukupolvien lapsiin. Ainakin työläislapsiin.

ERITYISTÄ: Proletaarikirjailijaksi itseään luonnehtinut Sinkkonen sai kirjastaan "Kiitos kirjasta" - mitallin. (Minulta on mennyt koko palkinto vähän ohi?) Kirjasta on tehty myös suosittu tv-sarja, jota minä olen varmaankin ollut liian nuori katsomaan. Sinkkonen teki itsemurhan 38-vuotiaana.

MUUTA: Solvegin laulu löytyy Peer Gyntistä. Se on todella kaunis: Solveig kaipaa ja odottaa rakastaan takaisin.

TÄHDET:
+ + + +

kirjalista lapsille

Kirjavinkkarit kerää listaa 500 lasten- ja nuortenkirjasta, jotka jokaisen pitäisi elämässään lukea. Voi olla, että olen myöhässä projektiin, joka lanseerattiin jo yli kuukausi sitten. Mutta minulta jäi välistä viimeisin lastenkirjasunnuntaikin, niin olkoon tämä nyt sitten korvaukseksi siitä.

Sääntönä on listata 5 lasten- tai nuortenkirjaa, jotka ovat jollain tapaa tärkeitä - sellaisia, jotka haluaisi jokaisen lapsen/nuoren lukevan. Minun listastani tuli nyt vaan klassikot, koska todella RAKASTAN näitä kirjoja. Eli ei uutta auringon alla, mutta tässä kuitenkin minun kirjani:


1. A.A. Milne:  Winnie The Pooh

2. Astrid Lindgren: Veljeni, Leijonamieli (Todella vaikea valita Lindgrenin kirjoista, mutta kaiken uhallakin valitsen tämän :))

3. Kirsi Kunnas: Tiitiäisen satupuu

4. Elina Karjalainen: Uppo-Nalle


5. Antoine de Saint-Exupéry: Pikku prinssi

Jos tekisin listan NUORTEN kirjoista, (jako on hyvin keinotekoinen, mutta halusin jatkaa vielä) niin listalle pääsisivät:

1. Enid Blyton: Viisikko aarresaarella

2. C.S. Lewis: Narnia


3. L. M. Montgomery: Annan nuoruusvuodet


4. Louisa M. Alcott: Pikku naisia
5. Tove Jansson: Näkymätön lapsi

Teinikirjallisuus on minusta sitten vielä ihan erikseen, enkä ottanut nyt sitten niitä listoilleni. Paljon lukevilla lapsilla ja nuorilla on varmasti aina ollut ja tulee olemaan se hankaluus, että he löytävät tietyt aikuisten- ja nuortenkirjat liian aikaisin. Listassa kaikki kirjat ovat sellaisia, jotka soisi löydettävän varhain ja joihin voi aina palata.

20. toukokuuta 2010

poimintoja "arkistosta" #4

Kathryn Stockett:
The Help
Yhdysvallat  2009
(Kindle edition for iPhone. Paperiversiossa 451s.)

LYHYESTI:
Rotuerottelu ja mustat palvelijat 1960-luvun Mississipissä
- ja valkoinen nainen, joka
tahtoo kertoa heidän tarinansa.

FIILIS: Tämä kirja on aivan käsittämättömän hyvä. En tiedä milloin suomennos tulee, mutta englanninkielisessä maailmassa tällä on ollut huippusuosio - enkä yhtään ihmettele miksi.


Tarinaa ei halua jättää kesken hetkeksikään. Henkilöt ovat uskomattaman todellisia ja kiinnostavia. Näkökulman vaihtelu eri kertojien välillä toimii loistavasti. En muista kirjaa, jonka hahmot muistaisin näin vahvasti kuukausia lukemisen jälkeen.


"Ulkopuolisena" on helppo suhtautua ihailevan rakastavasti tähän kirjaan. Siis siihen kuinka heikoimille saadaan ääni ja oikeutus antamalla heidän kertoa tarinansa. Aihe taitaa silti  olla jokseekin poliittisesti arka Yhdysvalloissa edelleenkin ja nyt on kuitenkin 2010. Otin kirjan puheeksi eräässä illallispöytäkeskustelussa yhden eteläisestä osavaltiosta kotoisin olevan herran kanssa: tuloksena pitkä monologi siitä kuinka HEIDÄN mustia palvelijoitaan kohdeltiin 60-luvulla kuin omaa perhettä. Aänensävystä päättelin, ettei keskustelua kannattanut jatkaa tai mennä yksityiskohtiin.


TEKSTINÄYTE:
I'd explained the "rules" to Gretchen, just like with the others. Gretchen had leaned back in her chair. I thought she was thinking about a story to tell. But she said: "Look at you. Another white lady trying to make a dollar off of colored people." (...)"You think anybody's ever going to read this thing?" Gretchen laughed. She was trim in her uniform dress. She wore lipstick, the same color pink me and my friends wore. She was young. She spoke evenly and with care, like a white person. I don't know why, but that made it worse. "All the colored women you've interviewed, they've been real nice, haven't they?" "Yes" I'd say. "Very nice". Gretchen looked me streight in the eye. "They hate you. You know that, right? Every little thing about you. But you're so dumb, you think you are doing them a favor."

ERITYISTÄ:
Esikoisteos?!?!?!! Minua viehätti todella paljon mustien palvelijoiden murteinen englanninkieli. Tämä kannattaa lukea englanniksi.

TÄHDET:
+ + + + +

19. toukokuuta 2010

Kindle for iPhone



Tämä ei ole maksettu mainos. Mutta aika monelle tuntuu olevan kummastus tämä kirjojen lukeminen puhelimella, joten kerron siitä muutaman sanan. Eli olen lukenut jonkin verran kirjoja tällä formaatilla ja mielestäni se toimii oikein hyvin: kirja ei vie tilaa, se aina mukana ja sitä pystyy lukemaan helposti monissa asennoissa. Fonttikokoa voi säädellä, kuten myös sitä miten päin pitää puhelinta kädessään. Sivun vaihto onnistuu vetämällä tai sitten näpäyttämällä sivun reunaa. Muistiinpanojen tekeminen on myös todella helppoa. Kuvista saa vähän vinkkiä siitä miltä homma käytänössä näyttää. Toistaiseksi kirjoja saa vain englanniksi (tiettäkseni?). Kirja latautuu tosi nopeasti ja langattomasti aina silloin kun ostamisen jälkeen avaat sovelluksen ensimmäistä kertaa.
OHJEITA ALOITTELIJALLE:
1) Melkein kaikista kirjoista saa lukunäytteen (sample). Lataa aina se ensin ilmaiseksi ja sen jälkeen tiedät useimmiten haluatko jatkaa kirjan lukemista. Eli tätä juttua voi kokeilla ihan ilmaiseksi: Kindle-application on ilmainen, samoin lukunäytteet.
2) Suosittelen lataamaan kevyehköjä kirjoja, joihin on helppo palata nopeasti uudelleen, eikä tauko lukemisessa haittaa. Sivuissa ei voi mennä sekaisin, koska puhelin muistaa aina kohdan jossa olit.
3) Kirjan sivumäärä puhelimella on tuhansia. Älä kuitenkaan ahdistu tästä, sillä sivut myös menevät hyvin nopeasti.
4) Klassikoita voi saada kindle shopista jopa ilmaiseksi, mutta niiden muoto voi olla hyvin hankala (muokkaamaton) ja mieti kaksi kertaa halutko lukea Dostojevskiä tässä formaatissa. (Itse yritin Austenia, eikä siitä tullut mitään).
5) Kirjat eivät ole mitenkään erityisen halpoja, vaikka toki paljon halvempia kuin kovakantisena Suomalaisesta kirjakaupasta. Koska kirjan voi ostaa yhdellä klikkauksella pitää shoppailijan pitää tarkasti mielessä luottokortin käyttövaransa. Itse ostan vain yhden kirjan kerrallaan.
6) Amazon.com.in käyttö on helppoa ja Kindle-osaston valikoima alkaa olla todella laaja. Tutustu ja etsi rauhassa. Top-listat kertovat myydyimmistä kirjoista mikä ei välttämättä kerro niiden parhaudesta.

Tämä ei ole kannanotto elektroniseen kirjan puolesta ja paperikirjoja vastaan. Paperikirjat ovat kivoja, mutta MINÄ tykkään lukea kirjoja MYÖS näin. En tiedä toimiiko Kindle muissa puhelinmalleissa: yhtään pienemmältä näytöltä en itse viitsisi lukea. Heti kun joku lanseeraa elektronisen systeemin, jolla voi ostaa suomailaisia JA ulkomaisia kirjoja laajasti, niin lupaudun sen ostamaan.

Michelle Gagnon: The Tunnels


Michelle Gagnon: The Tunnels
Yhdysvallat 2007
(Kindle edition for iPhone)
paperiversiossa 304sivua

MIKSI: Luen varsin vähän dekkareita tai jännitystä. Olin etsimässä uutta kirjaa iPhonille ja tätä oli kehuttu useammassa englanninkielisessä blogissa ja päätin kokeilla.

LYHYESTI: Eliittiyliopiston alla on tunneliverkosto, jossa alkaa tapahtua kauheita. Rituaalimurhat saavat paikalle FBIn ja etsintä alkaa.


FIILIS: Tapahtumat ovat kauheita ja väkivaltaisia. Vaikka niillä ei suuremmin mässäillä, niin en silti suosittele tätä herkimmille. Kirja vetää hyvin: juoni on monimutkainen, yllättävä ja kuitenkin tarpeeksi yksinkertainen. Tapahtumat pitävät otteessaan ja henkilöt ovat kiinnostavia taustoineen ja luonteidensa takia. Kirjailija saa luotua tosi todentuntuisen ympäristön, joka tulee iholle asti.

Rituaalimurhat liittyivät uskontoon enkä tiedä oliko juoni niin täysin uskottava. Ehkäpä haluan ajatella ettei se ollut, koska sitten tämmöistä ei voisi tapahtua oikeasti. Ajattelen kirjan olleen varsin perinteinen dekkari ja sellaisena oikein toimiva.

ERITYISTÄ: Kirja aloittaa sarjan, jossa Special agent Kelly on pääosassa. Tykkäsin hänestä ja voisin lukea lisääkin kirjoja joissa hän esiintyy. Boneyard ja The Gatekeeper ovat seuraavat osat.

MUUTA: Penkomalla löysin jäljen, että tämä olisi suomennettu nimellä "Maan alla". Mutta mistään sitä ei tunnu löytyvän?

DEKKARITÄHTIÄ:
+ + + +
(kanokirjallisuustähdet on erikseen :))

18. toukokuuta 2010

Extra: mies lukee

Mieheni on tässä viime aikoina käynyt läpi melkoisen pinon kirjoja, joihin minä en ole ehtinyt/viitsinyt/jaksanut/innostunut tarttumaan. Ajattelin esitellä niistä muutamia  hyvin lyhyesti ja miestäni lainaten. Mieheni lukee kaikkea mitä minä jätän lojumaan pöydille. Hän ajelehtii kirjallisuudessa varsin päämärättömästi ja sukeltaa aina uuteen ennakkoluulottomasti. Useimmiten hän haluaa lukea kirjaa, joka on minulta juuri kesken (AAAARGH!). Joskus pidämme samoista kirjoista, toisinaan emme. Nämä esitellyt kirjat ovat sellaisia jotka hän on lukenut, minä en.

Salman Rushdie: Firenzen lumoojatar
Kuulemma ehdottomasti paras viime aikoina lukemistaan kirjoista. Itämainen ja poikkeuksellinen tarinankerronta tyyli kiehtoo ja vie mukanaan.


Alaa al-Aswani: Yacoubian-talon tarinat
Myös tässä itämainen tarinankerronta oli kiinnostava, mutta kirja kuitenkin vähän pettymys.










Stephanie Meyer: Vieras
Muutettavat muuttaen kirja on hyvin samantapainen vampyyrisarjan kanssa. Ihan viihdyttävää kuitenkin. 







Joe Abercrombie: Ase itse
Splättisfantasiaa ja hauskaa, mutta taistelukohtauksiin väsähtää jossain kohtaa.














On muitakin, mutta valitsin nämä tähän. Muilla kokemuksia näistä?


16. toukokuuta 2010

The greatest sin of all is risking nothing

Täällä on nautittu kesäisistä päivistä (sen mitä näillä allergioilla pystyy). Viimeiset työviikot ennen lomaa tuppaavat olemaan kiireisiä myöskin. Oli tullut taas paljon toisiin kirjablogeihin kommentoitavaa ja kiinnostavia juttuja ja itsellänikin odottaa kirjoittamista joitain ihan innostavia kirjoja. Katsotaan koska ehdin näiden pariin. Iloitsen myös kovasti uusista lukijoista!! Tervetuloa!

Tänään vinkkaan vain yhden: Sin Nombre / Ei nimeä -elokuva on ehdottomasti vuokraamisen arvoinen. Elokuvan 'tagline' on tämän postauksen otsikko ja se kuulostaa vetävältä, vaikkei minusta kerrokaan paljon itse elokuvasta. Mutta elokuvan tarina on hieno nuoren miehen kasvukertomus. Elokuvassa on myös jännityselementtejä, kurjuutta, unelma Amerikasta, jengi-elämää, väkivaltaa, oikean tien etsimistä, maahanmuuttopolitiikkaa. Kieli on espanija ja näyttelijät ovat poikkeuksellisen todellisia. Amerikkalainen ohjaaja ja käsikirjoittaja Cary Fukunaga on voittanut samanaiheisella lyhytelokuvallaan aiemmin opiskelija-Oscarin (Student Academy Award) ja tämä leffa on saanut lukuisia palkintoja Sundance Film Festival- elokuvajuhlilla.

13. toukokuuta 2010

Karin Fossum: Jonas Eckel

Karin Fossum: Jonas Eckel
Norja 2002
167 sivua

Aion käyttää memeä, joka löytyy tästä blogista. Aion kääntää sen suomeksi ja törkeästi kopioida sitä. Kiitos ja anteeksi.

1 kirja, jonka olet lukenut tällä viikolla:
Karin Fossum: Jonas Eckel

2 sanaa, jotka kuvaavat kirjaa:
karmiva avioliitto

3 paikkaa tai hahmoa kirjassa:
      - Jonas Eckel, Eckel ck:lla, (ekkel tarkoittaa inhottavaa ja älöttävää) kertoo tarinan avioliitostaan, joka alkaa kummallisesti, jatkuu oudosti ja päättyy huonosti.
      - Lillian Ask päätyy suhteeseen ja naimisiin Jonaksen kanssa. Aika pian hänelle selviää, ettei Jonas "ole ihan niin kuin olla pitäisi", mutta hän ei osaa tai jaksa tehdä asialle mitään.
     - Ratkaisuksi ongelmiin lomalle lähdetään Algarveen Portugaliin.

4 asiaa josta pidit tai et pitänyt kirjassa:
     - Kerronta vetää hyvin ja tarina on intensiivinen.
     - Hienointa ja pelottavinta kirjassa on se, että kyseessä on monen ihmissuhteen todellisuuden kuvaus, vaikka lukiessaan tajuaa, miten tosi vinksahtaneelta kaikki kuulostaa ja näyttää: ihmiset, sanat ja tapahtumat.
      - Kirja on jokseenkin ennalta arvattava ja muistutti tunnelmaltaan paljon "Karin Alvtegen:Petos" - kirjaa, vaikka erilaisia ovatkin.
      - Kirjassa oli myös mustaa huumoria ja ironian tajua, mikä nauratti.

5 tähteä tai vähemmän arvioksi:
+ + +

LUKUNÄYTE s.107:
Sammutin television ja tuijotin ikkunasta ulos. Olen herkkä ihminen. Minun on mahdollista lähettää pieniä singnaaleja, ja tiedän että toiset käsittävät ne täysin toiveideni mukaisesti. Olin ottanut sohvalla jähmettyneen asennon., kädet puuskassa, leuka koholla, katse suunnattuna ikkunalle Lillianin koriste-esineisiin. (...) Nyhdin häntä, huusin äänettömästi, kerjäsin ja anelin, torjuin ja sätin, vaadin vastausta, lopullista reaktiota.Hän ei huomannut yhtään mitään.

11. toukokuuta 2010

Kunnes joet muuttaa suuntaa



Maija Vilkkumaa: Kunnes joet muuttaa suuntaa 
Mä kuuntelen verrattaen vähän musiikkia, mutta kuitenkin useamman tunnin viikossa kun lenkkeillessä iPod on pakko(?) olla korvilla. Mieheni on musiikki-ihminen, siinä missä minä pidän sanoista. Hän voi soittaa biisin kuultuaan sen muutaman kerran, minä taas voin muistaa sanat jo silloin (niistä hänellä ei ole usein aavistustakaan). Maija Vilkkumaa on ehdotonta musiikkia sanoista pitävälle. Hänen sanoituksensa saavat minut hymyilemaan usein rankemmallakin lenkillä. Uusi levy onkin ollut odotettu ja kovasti olen sitä myös kuunnellut. 

Biisien sanoituksia ei vielä löydy mistään verkosta ja kun ostaa levynsä iTunes Storesta ei niitä myöskään saa levyn kansissa mukanaan. Nämä pätkät ovat siis itse poimittuja ja saattava sisältää kuulovirheitä. Sanoitukset koskevat keski-ikäistymistä hienoin sisällöin. Kokonaisuus uupuu tässä, kun saatte lukea vain muutamat kertosäkeistöt, mutta suosittelen tutustumista levyyn.


 Biisi "Dingo ja Yö":
Nyt kun tahtia löy
Dingo ja Yö,
Marlena itkee kun on lapset
ja kauhea työ.
Voi missä mun lauluni soi
ja miks ja kelle?
Huomenna meen,
eteiseen,
otan mun laukut,
häivyn pois
sen huomenna teen.
Oi mis on ne yöt jotka
lentelin naureskellen?
Ja tämä sopii erityisesti Kauimpana kuolemasta
jälkimusiikiksi:

Mistä tietää että on -
oonko
onnellinen vai onneton?
Jos puu kaatuu
niin kuinka on,
onko kenkään viaton?
Mistä tietää että on -
sainks mä tästä muistion?
Miks sä oot niin tunteeton?

10. toukokuuta 2010

Lastenkirjasunnuntai #9

Jos minä olisin SINÄ
Teksti: Richard Hamilton
Kuvat: Babette Cole
Suomennos: Raija Viitanen
Englanti 2008
24 sivua

Tästä sunnuntaista alkaa väkisinkin tulla maanantai. Äitienpäivän tienoilla vähän isistäkin:

LYHYESTI: Tytär ja isä leikkivät ajatusleikkiä siitä, jos he vaihtaisivat osia niin miltä elämä sitten näyttäisikään.

LAPSEN KOMMENTTI: No kun se työntää isiä rattaissa ja isillä on mekko. Eihän niin voi tehdä! (hihtystä) Tässä lempisivu:
"Ei ikinä" älähti isä, 
"että uloskin moiset hörhelöt yllä? 
Naapurit nauruun tikahtuu kyllä."


FIILIS: Tämä on meistä molemmista tosi hauska. Kirjan lukee varsin nopeasti ja se naurattaa. Tämän kanssa pääsee myös puhumaan siitä, mitkä on aikuisen ja lapsen velvollisuuksia,vastuita ja vapauksia. Kirjassa toki leikitellään varsin vahvoilla sukupuolirooleilla, mutta meidän perheessä nämä roolit myös pitävät paikkansa.
Suomennos on riimitetty laadukkaasti. Sanaleikki on hauska ja lopussa se tulee selkeimmin:
"Unelmapäivä!" Isä huokaa. 
Ei tarvitse siivota, laittaa ruokaa. 
Loistoidea - kiinni veti! 
Vaihdetaan osia vaikka heti!"
Tytti katsoi isäänsä. 
Hän sanoi: "Isä, jos minä olisin sinä ja sinä olisit minä... 
taitaisin mieluummin olla minä!"

Anne B. Ragde : Berliininpoppelit

Anne B. Ragde : Berliininpoppelit
 Norja 2004
294 sivua

MIKSI: Kaikki ovat ilmeisesti lukeneet tämän, paitsi minä. Kaikki ovat myös kehuneet. Tämä on trilogia, jonka muutkin osat kaikki ovat tietysti jo lukeneet. Minä vasta aloitin tällä yhdellä.

LYHYESTI: Kesiki-ikäisten veljesten äiti vajoaa yllättäen koomaan ja näin kaukana toisistaan pysytellyt perhe kokoontuu vastahakoisesti yhteen. Ja yllätyksiä seuraa.

FIILIS: Takakannen "Hurmaavan hauska ja koskettava perhedraama" -määrittely sai minut odottamaan jotain muuta kuin kirja oli. Etenkin tuo ensimmäinen lause. Luulin ymmärtäväni mustaakin huumoria, mutta tästä kirjasta en sitä juurikaan löytänyt. Kirja oli silti hyvä. Raskaat teemat kuitenkin yllättivät.

Veljekset on kovin eriliaisia ja näiden hahmojen välinen jännite toimii hienosti. Lukijan ei tarvitse olla kummoinen keittiöpsykologi ihmetellääkseen lapsuudenperheen heihin jättämiä jälkiä:  kenelläkään veljeksistä ei ole perhettä ja sosiaaliset suhteetkin ovat muutenkin vähän hakusessa, ainoastaan Erlendillä parisuhde. Ja hän onkin kaikkein selvimmin tehnyt eron perheeseensä.

Tosin paikalle ilmaantuu myös yksi yllätyslapsenlapsi - vanhempiensa kanssa asuva ja heidän sikafarmiaan hoitava Tor on nuoruudessaan ollut kerran naisen kanssa ja tästä seurasi tytär Torunn. Kun tähän lisätään vielä hautaustoimistoa pitävä  Margido ja isä, joka ei juurikaan tule ulos huoneestaan, asetelma on kieltämättä herkullinen.

Kirjan eriytisyys taitaa tulla sikafarmista ja ehdottoman kummallisesta perheestä. Lukija kaipaa selitystä ja saakin sen sitten viimeisillä sivuilla. Muutkin osat on luettava.

TÄHDET:
+ + + (+)

8. toukokuuta 2010

äiti-päivää

Hyvää äiti-päivää!


Olkoon tämä juhla meille:
 äidit, mummot, 
enkeleiden äidit,
vara-äidit, 
uusperheäidit,
sijaisäidit ja 
ne, jotka toivovat tulevansa 
äideiksi.

"ÄITI ISTUU PIMEÄSSÄ, KUN ME NUKUTAAN,
PITÄÄ KÄDESTÄ JOS TÄYTYY.
SILLOIN EI SAIS PUHUA ENÄÄ
KUN MELKEIN NUKUTAAN,
ÄITI ISTUU
JA NÄKYY SIINÄ, JOS JAKSAA RAOTTAA
SILMÄÄ,
ÄITI EI KOSKAAN LÄHDE POIS
ENNENKUIN MYÖHÄÄN, KUN ME EI KUULLA
JA OLLAAN IHAN UNESSA."
Maila Pylkkönen (1976)


6. toukokuuta 2010

kirjat, jotka muuttivat elämääni

Tässä viime aikoina (päivinä, viikkoina? internet-aikavyöhykkeellä aika on jotenkin erilaista) blogeissa on ollut myös Top-kirja listoja. Sain Amman tekemään sellaisen ja myös Leena Lumi ja Lumiomena tekivät omansa aiemmin.

Tehtävä on tavallaan mahdoton. En ole juuri koskaan lukenut uudelleen kirjaa, en edes niitä joista olen pitänyt eniten. Osasyynä lienee pelko siitä, ettei se enää olekaan vaikuttava samoin kuin aiemmin. Listassa olevat kirjat eivät siis välttämättä ole maailman parhaat kirjat, mutta kaikkia näitä voin suositella kuitenkin.  Nämä kirjat ovat muutamia lukuunottamatta myös niitä joihin palaan ja jotka ovat jättäneet minuun lähtemättömän jälkensä. Kirjat ovat aakkosjärjestyksessä ja varsin eri tyyppisiä. Joku varmasti sanoisi, että on mennyt puurot ja vellit sekaisin: minusta tämä taas näyttää sen, ettei ole olemassa yhden tyyppistä kirjaa, joka liikuttaa. Valitsin 10. Haastan myös sinut tekemään listasi, voit tehdä sen kommenteihin tai jätä sinne linkki! Kerro myös mitä listastani tulee mieleen.

Dostojevski, Fjodor: Rikos ja rangaistus. (Преступление и наказание, 1866. Venäjä)
Tämä on venäläisistä klassikoista se, jonka valitsen jos yksi on pakko valita. Paras syyllisyyden tutkielma, jonka olen lukenut.





Goethe, Johann Wolfgang von: Nuoren Wertherin kärsimykset. (Die Leiden des jungen Werthers, 1774. Saksa)
Aah, tuo epätoivoinen nuoruuden rakkaus. Mitä olisi ollut teiniangsti ilman tietoa että jo satoja vuosia sitten kaikki sama toistui jo silloin.

Hosseini, Khaled: Leijapoika. (The Kite Runner, 2003. Yhdysvallat)
Tämä nyt on vähiten muuttanut elämääni, mutta tämmöisiä koskettavia ja merkityksellisiä lukuromaaneja lukisin nautinnolla loputtomiin. Tämä on ehdottoman hyvä.













 
Kierkegaard, Søren: Välisoittoja. (Alkuteos sisältyy teokseen Enten – eller, 1843. Tanska)
Vanhoista uskonnonfilosofeista Kierkegaard on ehdoton suosikkini. Helpointa ja kaikille suositeltavaa luettavaa on hänen "mietelause" tyyppinen Välisoittoja. Aivan loistava.

Leino, Eino: Helkavirsiä. (1903, Suomi). Osaan ulkoa paljon Leinoa. Palaan asiaan, mutta muutamalla rivillä en pysty sanomaan tästä mitään.


Loe, Erlend: Supernaiivi. (Naiv.Super 1996. Norja)
Tämä kirja yhdisti minut ja mieheni, joten sillä on aivan erityinen merkitys, vaikka onkin pieni kirja. Mutta tämä on myös todella hauska.












Martel, Yann: Piin elämä. (Life of Pi, 2002. Kanada)
On todella ihmeellistä pystyä kuljettamaan tarinaa niin vähistä aineista, kysyä suuria kysymyksiä ja samalla viihdyttää. Kirja tutkii uskon olemusta mielikuvituksen valossa. Muistan suuren kateuden syttyneen Martelia kohtaan.


Milne, A.A: Nalle Puh. (Winnie the Pooh, 1926)
Kaiken maailman jatko-osat ja oheistuotteet ovat haalentaneet tämän arvoa, mutta alkuperäinen Nalle Puh on loistava. Mikään ei saa minua yhtä hyvälle tuulelle uudelleen ja uudelleen. 



Saramago, Jose: Kertomus sokeudesta. (Ensaio sobre a Cegueira, 1995. Portugali)
Tämä kirja on pelottava ja tarkkanäköinen yhteiskuntakuvaus, joka kaikessa kauheudessaan puhuttelee syvältä. 










Waltari, Mika: Johannes Angelos. (1952, Suomi)
Valitsin Waltareista tämän - se on hänen historiallisista romaaneistaan vähän erillainen: keskittyy vain yhteen vuoteen ja rakkaustarina saa paljon huomiota. Olin niin onnelinen kun löysin Waltarin ja tajusin miten paljon hänen teoksissaan on luettavaa!











 -- tajusin juuri ettei tässä listassa ole yhtään naisen kirjoittamaa kirjaa!!?!? Kääk.

5. toukokuuta 2010

minusta

Leena Lumi ja Lumiomena julkaisivat viime viikolla 'asioita minusta' -listat. Itselläni sellainen on ollut valmiina 'bloggaajan esittely' -sivulla, mutta ehkä monikaan ei ole sinne päätynyt. Joten tässä muutamia satunnaisia asioita minusta:



- Olen aamu-uninen ja snooze-nappulan suurkuluttaja.
 - Minulla on kirjoja kaikkialla, vaikka olen antanut niitä paljon pois enkä enää pitkään aikaan ole ostanut niitä. Paitsi joskus pokkareita. Ja iPhone kindle-kirjoja, mutta ne ei vie tilaa.
-  Muistan varsin vähän asioita. Siksi varmaan aloitin kirjablogin, että on joku pysyvä jälki luetuista kirjoista
- En silitä. Ikinä. Mitään. Hyvin harvoin myöskään siivoan.
- En ole koskaan juonut kahvia. Tiedän toki miltä se maistuu.
- Viihdyn parhaiten ihmisten kanssa, jotka tavoittelevat aitoutta.
 - Lapseni rakastaa vaaleanpunaista, barbeja ja prinsessoja, vaikka itse olen yrittänyt tarjota hänelle muita(kin) kiinnostuksen kohteita.
- Katson paljon elokuvia. En pidä elokuvista joita en tajua. Tuhansia leffoja katsottuani alan kallistua siihen, että kirjat ovat yksinkertaisesti parempia.
- Olen kiinnostunut oikeudenmukaisuudesta, uskonnoista, ilmiöistä, luokkaeroista, yksinkertaisuudesta, hiljaisuudesta, löytämisestä jne.
- Olen asunut mm. Chicagossa ja Uppsalassa. Meillä on lähisukulaisia Ranskassa. Matkustelumme rajoittuu useimmiten näihin kohteisiin.
- Olen aina halunnut matkustaa Islantiin. Se on vielä näkemättä.
- Tykkään ottaa valokuvia. Olen harrastanut niitten tekemistä itse joskus kauan sitten ja toivottavasti vielä joskus uudelleen.
- Suosin lähi- ja luomuruokaa. Vältän light-tuotteita, lisäaineita ja eineksiä. Leivon leipäni itse.
- Aloin harrastaa ratsastusta vasta aikuisena.
- Olen jossain määrin hullunrohkea (tai tyhmän). Äidiksi tulo on hieman hillinnyt tätä puolta minussa.
-  Mukavuus päihittää trendit, sisustuksessa ja vaatteissakin.
- Tykkään pohtia juttuja, katsella niitä monesta eri vinkkelistä, analysoida ja selvittää. Haluaisin myös enemmän olla aina jotain mieltä asioita, mutta edellä mainituista syistä tuntuu että aina voi ajatella asiaa toiseltakin kannalta.
- Olen ollut erittäin riippuvainen light-colasta. Viimeisin lakkoni on kestänyt lähes vuoden!
-  Innostun peleistä ja kaikenlaisista haasteista.
- Rakkaimmat laitteeni ovat iPod ja iPhone.
- Juoksemassa ja salilla pääni tyhjenee kaikesta. Olen riippuvainen urheilusta.
- Itken tosi harvoin. On vain yksittäisiä erittäin harvoja leffoja tai kirjoja, jotka on saanut minut kyyneliin.

4. toukokuuta 2010

Kamila Shamsie: Poltetut varjot

Kamila Shamsie: Poltetut varjot
Englanti/Pakistan 2009
461 sivua

MIKSI: Oletusarvollisesti pidän tälläisista kirjoista kaikkein eniten; sukutarina, johon liittyy historiaa, suuria tunteita ja tällä kertaa myös yhteiskunnallinen sanoma. Kirjaan tartuin muka sattumalta, mutta jälkeenpäin huomasin lukeneeni useampia suosituksia.

LYHYESTI: Kaksi perhettä, jonka jäsenet ovat maailmankansalaisia, etsivät kotia ja toisiaan. Heidän kanssaan matkataan Nagasakin pommista savuavien WTCn tornien raunioille ja ihmetellään maailman menoa.

FIILIS: Tämä on suuri kirja. Pelkäsin, että suuren määrän historiaa sijoittaminen yksiin kansiin ja perheeseen vaikuttaisi vähintäänkin teennäiseltä, mutta niin ei tapahdu. Kirja herättää myös paljon ajatuksia maailman poliittisesta ja uskonnollisesta tilasta. Amerikkalaisten pudottama atomipommi, Pakistanin itsenäistyminen, Intian ja Paikstanin ydinvarustelu, Afganistanin loppumattomat sodat, Yhdysvaltojen osuus näissä kaikissa, sota terroristeja vastaan... ja tämän kaiken keskellä kahden perheen tarinat sekoittuvat toisiinsa, eletään arkea, rakastutaan kiihkeästi, erotaan ja kuollaan.

Tämä kirja on ensimmäinen laatuaan, joka taidokkaasti uskaltautuu käsittelemään lähihistoriaa ja näyttämään sitä monesta eri näkökulmasta. Kirjan ihmiset syntyvät, kasvavat, vanhenevat ja muodostavat perheitä monessa eri maassa ja eri kultuurien vaikutuspiirissä. He tekevät sen ennakkoluulottomasti, niin kuin ei ole ollut tapana edeltävinä vuosikymmeninä. Tämä kodittomuus antaa myös uudenlaisen perspektiivin sotiin rajoista ja vapaudesta.

Luin kirjan nopeasti. Tapahtumat eivät vyöry, vaikkakin yllätävät. Hahmot ovat kiinnostavia, mutta toisaalta heihin ei silti tutustu kovinkaan hyvin. He ovat ristiriitaisia tavalla, jolla ihmiset usein ovat. Kaikkia haluaa ymmärtää ja sitten taas toisaalta huomaa menevänsä jonkun puolelle.

Miinus kirjalle tulee sen lopusta. Odotin jotain muuta. En pidä keskeneräisyydestä tällä tavoin ja onhan se myös myönnettävä: haluaisin ratkaisuja, haluan maailman joka on hyvä ja valmis. Ja haluan kirjailijan, joka antaisi sen minulle. Mutta kun sellaista ei ole kaupan niin ei sitä rehellisyyden nimissä voi myöskään kirjoittaa. Mutta silti.

TEKSTINÄYTE: s.105 (Tämä oli ihana!)
"Olen kuullut, että englantilaiset sanovat: ihmisen pitää antaa olla surunsa kanssa yksin. Mutta urdun kielessä ei sellaista sanontaa  ole. Urdun puhujat ymmärtävät vain ajatuksen, että keräännytään yhteen, ja kaikista tulee 'ghum-khaur'  - surunsyöjiä - jotka syövät kukin osansa ihmistä kohdanneesta surusta. Kumpaa sinä nyt haluat: puhunko minä englantia vai urdua?"
 TÄHDET:
+ + + + (+)

3. toukokuuta 2010

Lastenkirjasunnuntai #8

Yrmy ja Ärmätti
Teksti: Tracey Corderoy
Kuvitus: Lee Wildish
2010 Englanti
24sivua.

LYHYESTI: Maailman kärttyisin peikko saa ystävän, vaikka sen ei pitäisi olla lainkaan mahdollista.




LAPSEN KOMMENTTI: "No kun ne kaivaa räkää toisetensa nenästä ja saa sanoa monta kertaa YÖK!" (-kikatusta-)

FIILIS: Jos viime viikolla oli esillä prinsessoja, niin tämä on sitten tyttäreni "pimeä puoli" :) Meillä rakastetaan kaikkia mörkö-, kummitus- ja peikkotarinoita, kunhan ne ovat vain sopivan pelottavia ja tarpeeksi hauskoja. Tämä kirja on sellainen. Kuvat ovat värikkäitä ja naurattavat. Teksti haastaakin vähän, mutta lukukokemus on nautinnollinen.

Tylsä tiistai kuulostaa tältä: "Ärmätti ei nyppinyt hometta hampaistaan... Se ei siivonnut paikkoja... Se ei tiskannut astioita... Eikä edes vetänyt vessaa!"

MUUTA: Erittäin hauskat kansilehdet ja tilankäyttö - myös kuvitus ja teksti toimii poikkeuksellisen hyvin yhteen. Suomennos on erinomainen.