Päivä 4: Pelon huone

Koskahan tulee taas copycat-kansikuvakilpailun aika, tässä on minun 30 sekunissa tehty versio :) (Hienoja kansia voi selata Amman blogista täältä.)

Vatsataudissa ja surkeana luin tuon Pelon huoneen loppuun. Se oli liian pelottava minulle, mutta ei sitä keskenkään voinut jättää.

Tässä taudissa keskittymiskyky ei riitä moneen sivuun kerrallaan. Olenkin aloittanut Tuula-Liina Variksen Maan päällä paikka yksi on, Juhani Ahon Papin tyttären sekä Henrik Andersenin Turvavyöhykeen. Viimeisin vei mennessään.

Karin Slaughter: Pelon huone
Ruotsi 2008
Tammi 496s.

LYHYESTI: Kolmelle nuorelle tapahtuu kammottavia asioita. Psykologinen jännäri kauhistuttaa ja pitää otteesaan, erityisesti kiinnostavien poliisihahmojen takia.

TOISAALLA: Susa suosittelee koko tuotantoa dekkareiden ystäville, kuten myös Leena Lumi.

DEKKARITÄHTIÄ:
+ + + (+)

Kristina Ohlsson: Varjelijat

Kristina Ohlsson: Varjelijat
WSOY 2013
Ruotsi 498s.

MIKSI?: Tämä näkyi näyttävästi hyllyissä ja katalogeissa joulumyynnissä. Blogikehuja on myös riittänyt.


LYHYESTI: Metsästä löytyy paloiteltu ruumis ja jäjet johtavat kauas menneisyyteen.

FIILIS: "Olen työskennellyt poliisina yli puolet elämästäni. Tämä tapaus lyö ehdottomasti karmeudessaan kaikki muut. Se on yhtä painajaista, täynnä infernaalista pahuutta. Tarina, jolla ei voi olla onnellista loppua."

Suhteeni dekkareihin on edelleen varsin monitahoinen. Aina aluksi tunnustelen mahdanko uskaltaa lukea loppuun. Tämän kohdalla mahdollisuuksia pohdintaa ei tarvittu, sillä tarina kiinnostavine hahmoineen imaisi välittömästi mukaansa.

Kirjan keskiössä on vanha filmi, jossa kuvataan raaka murha. Onko pätkä aito? Kuka siinä esittää murhaajaa, kuka pitelee kameraa? Entä kuka on kuollut tyttö? Jokainen vihje ja johtolanka vie samaan henkilöön - lastenkirjailijaan, joka on istunut miehensä murhasta elinkautisen vankilassa ja lakannut puhumasta jo 30 vuotta sitten.

Kyseessä on kolmas Fredrika Bergman-jännäri, mutta se etten ole lukenut aikaisempia osia ei haitannut lainkaan. Murhatutkinta etenee kiinnostavasti. Monien poliisien oma henkilökohtainen elämä sekottuu tarinaan, mikä tekee kaikesta monimutkaisempaa. Lukija pääsee arvailemaan ratkaisua myös tulevaan sijoittuvien kuulustelupöytäkirjojen valossa.

Ihailen Ohlssoniin taitoa kuvata henkilöhahmojaan, jotka vaikuttavat erittäin aidoita. Jokaisella on omat pimeät puolensa ja salaisuutensa sekä pyrkimys parempaan. Tarina pysyy hienosti kasassa ja koukuttaa lukemaan "vielä yhden luvun" aina vaan uudestaan. Jatkoa odotellessa!

DEKKARITÄHDET:
+ + + + (+)

Kati Hiekkapelto: Kolibri

Kati Hiekkapelto: Kolibri
Suomi 2013
Otava 381s.

MIKSI?: Kirsin Kirjanurkassa tämän sanottiin olevan kirja, jota hän on jo pitkään odottanut Leena Lehtolaiselta.

LYHYESTI: Anna Fekete on saapunut aikanaan Suomeen ja nyt hän aloittaa rikospoliisissa murhatutkintaa.

FIILIS: Harvoin dekkareita lukevana voisin sanoa odotusteni ylittyneen.Väitän tämän olevan kansainvälisen tason edustaja genressään.

Päähenkilö on kiinnostavan erilainen. Hänen sukunsa ja perheensä tausta on Serbian unkarilainen, eli pieni vähemmistökansa. Työparikseen hän saa epämiellyttävän ja rasistisen Eskon ja tutkittavakseen verisen murhan.

Vaikka tapahtumat noudattavat varsin perinteistä kaarta, Annan näkökulma kiinnostaa. Romaani on toimiva kokonaisuus, vaikka lukijalle jätetään vihjeitä siitä, että salaisuuksia jää paljastumatta.

Juonessa on ripaus tarpeetonta monimutkaisuutta, mutta se varmastikin kuuluu genreen. Vaikka tapahtumat olivat selkeän raakoja, niin kuvailu ei silti ollut liioitteltua. Hetkeksi sain kuitenkin hyvän syyn olla lenkkeilemättä (murhat tapahtuu lenkkipolulla) ja kirja tulikin ahmittua lukittujen ovien takana.

Hiekkapelto tekee tarkkaa ja osuvaa ihmiskuvausta. Yhteiskunnallinen viesti jää mielekkäästi  taustalle, vaikka tulee samalla kuulluksi. Taitava ja todella valmis dekkari, ennustan menestystä myös jatkolle!

TOISAALLA:
Ainakin Lukukausi- ja  Kuuttaren lukupäiväkirja -blogeissa tämä on jo luettu.

TÄHDET:
+ + + +

Camilla Läckberg: Majakanvartija

Camilla Läckberg: Majakanvartija
Ruotsi 2012 (suom.2011)
500s. Gummerus

MIKSI?: Läckbegin Merenneito oli oikein onnistunut dekkarikokemus. Kirjan loppu teki seuraavan osan lukemisesta välttämättömän. Kyllähän tätä odotettiinkin.

LYHYESTI: Arvoituksettomasta miehestä tulee poliisien arvoitus. Elävät ja kuolleet kulkevat majakanvartijan saarella.

FIILIS: Nautitaan ahmien! Annie on joutunut pakenemaan kotoaan poikansa kanssa, Matte taas on palannut lapsuutensa maisemiin. Erica ja Anna perheineen toipuvat onnettomuudesta. Poliisiaseman tuttu porukka joutuu taas ratkomaan murhaa.

Majakanvartijan saarella käydään nykyisyydessä kuin myös  1870 -luvulla. Takauman olisi voinut lukea omana erillisenä tarinanaan, mutta nyt se on laitettu rytmittämään kirjaa.

Läckeberillä on kirjassaan paljon henkilöitä ja tapahtumia. Hän osaa taitavasti pallotella kaikkea ilmassa. Itse ajattelen, että tällaiseen dekkariin pitääkin sotkea vähän ylimääräistä, jotta jännitys säilyy loppuun asti. Jostain syystä tätä lukiessani arvasin paljon tapahtumista etukäteen (kerta se on ensimmäinenkin), mutta se ei haitannut.

Teemana naisiin ja lapsiin kohdistuva perheväkivälta on tärkeä, mutta kieltämättä aika yllätyksetön. Marginaaliin halusin välillä piirtää huutomerkkejä, niin hienosti Läckberg sanoo jonkun asian. Toisaalta dialogi on tasaista, mutta kuitenkin aika jouhevaa. Tuttujen hahmojen arkinen uskottavuus ja inhimillisyys on tämänkin kirjan vahvuus.

TOISAALLA:
Leena Lumi, Katja ja Norkku ovat ainakin jo käyneet kirjasta keskustelua. Yleinen fiilis heillä on ollut ollut hitusen "höh". Itse en ole ollenkaan näin kriittinen -  Läckeberg lunastaa lupauksensa tämän hetken dekkarisuosikkinani. Rachelle on kannen kanssa yhtä mieltä siitä, että kyseessä on Läckebergin paras kirja.

TÄHDET:
+ + + +

PS. Voit osallistua tämän kirjan arvontaan blogin fb-sivulla.

Camilla Läckberg: Merenneito

 

Camila Läckberg: Merenneito

Ruotsi (suom. 2011)

487 sivua. Gummerus

MIKSI?: Blogisuosituksista. Dekkareiden karttajana haluan aina silloin tällöin kokeilla kehuttua lajin edustajaa.

LYHYESTI: Pikkukylässä tapahtuu hurjia, eikä syyllistä meinaa löytyä.

FIILIS: Tämähän toimi! Unet ovat olleet viime kuukausina niin kallisarvoista valuuttaa, että edes kirjat eivät ole menneet niiden edelle, mutta Merenneidon kanssa oli pakko valvoa.

Kirja on osa sarjaa, joka kertoo poliisimiehestä ja tämän kirjailijavaimosta. En  ole lukenut edellisiä, mutta ihan hyvin pääsin silti kärryille. Aina välillä viitattiin joihinkin aikaisempien osien tapahtumiin, mutta se ei haitannut. Patrik ja Erica ovat lapsiperhearkea pyörittäessään uskottavia päähenkilöitä.

Läckberg osaa viedä ja järkyttää lukijaa hienosti olematta suoranaisen raaka, mutta erityisesti  kursivoidut osat kirjassa saivat minut voimaan pahoin. Parasta kirjassa on ihmissuhteet, se mitä kenenkin kerrotaan ajattelevan toisesta: mikä näkyy ja mikä kätketään. Myös juoni on rakennettu taitavasti niin, että kaikki paljastuu sopivan vähitellen. Rakenteessa on paljon onnistunutta.

Minulle kirjassa oli aika paljon henkilöitä ja tapahtumia, ehkä vähempikin olisi riittänyt? Kieli on tavanomaista ja nopeasti ohitettavaa, mutta tällaisessa kirjassa en vaadi enempää. Muistin silti, miksi en lue dekkareita - en vain osaa olla ahdistumatta. Varsinkin kun pahaa ja karmeaa tapahtuu lapsille. Loppu on ihan käsittämätön cliffhanger, onko muissakin Läckbergin kirjoissa tällaiset? Ei kai sitä voi kuin lukea seuraavankin osan.

MUUTA: Olin ihan järkyttynyt kun googlasin kirjailijan: hän näyttää juuri samalta kuin millaiseksi kuvittelin merenneidon! Kansi on tosi hienon karmiva.

TOISAALLA:

Leena Lumi

Katja

Norkku

Rachelle

TÄHDET:

+ + + +

Mari Jungstedt: Muurien kätkössä

Mari Jungstedt: Muurien kätkössä
Ruotsi 2006 (suom.2010)
380 sivua, Otava

LYHYESTI: Dekkarisarjan 4. osa. Edellisten lukemisesta on jo aikaa.

FIILIS: Tämän lukemisesta on nyt jo vierähtänyt hetki. Eikä siitä suurta muistijälkeä jäänyt. Jungsteadt kirjoittaa ihan sujuvasti ja rakentaa erityisesti ihmissuhteista kiinnostavia. Tämä erityisesti innostaa lukemaan aina uuden osan sarjaa. Gotlanti tapahtumapaikkana on kiehtova.

Murhajuonessa ei ole mitään ihmeellistä. Välillä tuntui, että mukaan on otettu liian monta aihetta ja henkilöä yhdellä kertaa eikä kirjailija itsekään pysy ihan kärryillä.

Sarja on ihan peruslaadukasta jännitystä, eikä myöskään liian raakaa minun makuuni. Luen varmaankin myös 5. osan.  Sarja kannattaa lukea alusta alkaen. Kaikki kirjat ovat olleet tasaisia tasoltaan. Sopii hyvin kun pitää hotkaista jotakin nopeaa.

TÄHDET:
+ + +

Antti Tuomainen: Parantaja

Antti Tuomainen: Parantaja
Suomi 2010
223 sivua. Helsinki-kirjat

GENRE: Kaunokirjallisuuteen kallellaan olevaa jännitystä.

MIKSI?: Ihastuin aivan älyttömästi Tuomaisen Veljeni vartija - kirjaan (en pitänyt vielä silloin blogia, mutta lukupäiväkirjaani olen antanut sille huimat 5tähteä). Jostain syystä kesti näinkin kauan tarttua tähän uutuuteen.

FIILIS: Ensimmäinen vauvan syntymän jälkeen kokonaan luettu kirja! (Keskeneräisiä onkin sitten vaikka kuinka monta). Erikoista teoksessa on, että se sijoittuu tulevaisuuden Helsinkiin, joka on aivan tuhoutumispisteessä ilmastonmuutoksen nopean etenemisen myötä.  Tällaisessa maisemassa runoilija Tapani etsii kadonnutta toimittajavaimoaan.

Tarina on varsin yhteiskunnallinen, kantaaottava ja jokseenkin tavanomainen, mutta Tuomaista on todella nautinnollista lukea: kielen ja ilmaisujen käyttäjänä hän on aivan erinomainen. Dialogi ja ajatusten kuvaaminen elää hienosti kirjassa. Luimme miehen kanssa vuorotellen ääneen pätkiä (kun siis vuorotellen ensin varastelimme tätä toisiltamme luettavaksi). Tämän voi myös lukea rakkaustarinana. Maailmanlopun meininki tuo kirjaan rohkean perspektiivin.

Sitä ihmettelen, että tämä voitti vuoden Johtolanka palkinnon, joka myönnetään dekkarille. Lähinnä ihmettelyni kertoo omasta rajoitteisuudestani - en ikinä osaisi luokitella tätä dekkariksi, enkä oikeastaan edes rikos- tai jännityskirjallisuudeksi, vaikka onhan tässä nekin elementit olemassa. Samaa pohdintaa muistan tehneeni Veljeni vartijan kohdalla.

Ihmettelen myös, missä ovat Tuomaisen blogisavut? Aika vähän löysin arvioita... onko nämä kirjat menneet monelta ohi, vai olenko ainoa fanittaja? Olen perinteisesti pysynyt kaukana tämän genren kirjoista, joten muihin dekkareihin minun on tietysti hankala verrata.

Tämä on todella helsinkiläinen kirja. Jos tuntee kaupunkia, niin voi kulkea Tapanin kanssa todella elävästi mukana kaduilla. Kirjan lopulta olisin toivonut enemmän.  En ollut siis aivan yhtä ihastunut kuin Veljeni vartijaan, mutta Tuomaista aion fanittaa edelleen. Tuomaisen esikoinen Tappaja, toivoakseni onkin minulta edelleen lukematta.

TOISAALLA:
 Booksy
Kirsi Hietanen
 Kirjasieppo
 Rachelle
HS
KSML

TÄHDET:
+ + + +


PS. Vauvan kanssa menee tosi hyvin. Hän öö... nukkuu ja syö. Välillä pitää varmistaa, että hän on varmasti oikeasti olemassa. Kiitos vielä kovasti mukana elosta ja onnitteluista teille kaikille.

Joanne Harris: Sinisilmä

Joanne Harris: Sinisilmä
Englanti, 2010
400 sivua

En ole saanut aikaan arviota tästä kirjasta. Päädyin siihen, etten halua sanoa tästä kirjasta mitään, koska minusta se oli niin ahdistava. Tässä on kaikki, mikä maailmassa on eniten pielessä. Yksinäinen, syrjäytynyt ja kamalasta perheestä lähtöisin oleva mies kirjoittaa nettiin murhafantasioitaan ja totuus ja valhe sekoittuu loputtomasti. Yök. Dekkareiden ystäville tämä varmasti sopii, minut tämä taas sai muistamaan miksi en lue niitä.

TÄHDET:
+ +

Mutta monet ovat tämän lukeneet ja kehuneet:
Susa teki hienon arvion aivan äskettäin ja mm.
Kirjavinkit  ja
Rachelle  ovat arvostelleet kirjan.

Michelle Gagnon: The Tunnels

Michelle Gagnon: The Tunnels
Yhdysvallat 2007
(Kindle edition for iPhone)
paperiversiossa 304sivua

MIKSI: Luen varsin vähän dekkareita tai jännitystä. Olin etsimässä uutta kirjaa iPhonille ja tätä oli kehuttu useammassa englanninkielisessä blogissa ja päätin kokeilla.

LYHYESTI: Eliittiyliopiston alla on tunneliverkosto, jossa alkaa tapahtua kauheita. Rituaalimurhat saavat paikalle FBIn ja etsintä alkaa.


FIILIS: Tapahtumat ovat kauheita ja väkivaltaisia. Vaikka niillä ei suuremmin mässäillä, niin en silti suosittele tätä herkimmille. Kirja vetää hyvin: juoni on monimutkainen, yllättävä ja kuitenkin tarpeeksi yksinkertainen. Tapahtumat pitävät otteessaan ja henkilöt ovat kiinnostavia taustoineen ja luonteidensa takia. Kirjailija saa luotua tosi todentuntuisen ympäristön, joka tulee iholle asti.

Rituaalimurhat liittyivät uskontoon enkä tiedä oliko juoni niin täysin uskottava. Ehkäpä haluan ajatella ettei se ollut, koska sitten tämmöistä ei voisi tapahtua oikeasti. Ajattelen kirjan olleen varsin perinteinen dekkari ja sellaisena oikein toimiva.

ERITYISTÄ: Kirja aloittaa sarjan, jossa Special agent Kelly on pääosassa. Tykkäsin hänestä ja voisin lukea lisääkin kirjoja joissa hän esiintyy. Boneyard ja The Gatekeeper ovat seuraavat osat.

MUUTA: Penkomalla löysin jäljen, että tämä olisi suomennettu nimellä "Maan alla". Mutta mistään sitä ei tunnu löytyvän?

DEKKARITÄHTIÄ:
+ + + +
(kanokirjallisuustähdet on erikseen :))

Tuomas Nyholm: Sinun edestäsi vuodatettu

Tuomas Nyholm: Sinun edestäsi vuodatettu
Suomi 2010
334 sivua

LYHYESTI: Samuel muuttaa Baltimoresta Torontoon aloittaakseen elämänsä puhtaalta pöydältä. Hän päätyy asumaan taloon, jonka asukkaat ovat kummallisia ja heidän menneisyydestään löytyy kaikenlaista. Huumehöyryisten kuukausien jälkeen tapahtuu murha ja Samuel löytää itsensä sairalasängystä käsiraudoissa. Eläköityvä poliisi alkaa tutkia asiaa.

MIKSI: Uutuuskirjaa on kehuttu kovasti. En lue paljonkaan jännäreitä tai dekkareita tms. mutta tähän tartuin ihan innolla. Koska genre on vieraampi, minulla on vähemmän vertailukohtia. Kirja oli kuitenkin jonkinmoinen pettymys.

FIILIS: Henkilöhahmot ovat ihan kiinnostavia, niitä vaan on  liian monta. Heistä ei myöskään saada irti tarpeeksi, jotta juonen ratkaisut tulisivat perustelluiksi. Nyholm ei aliarvio lukijaa (tästä plussaa), eli kirja vaati vähän paneutumista. Teksti ei kuitenkaan mielestäni missään kohtaa lähde lentoon ja monimutkainen juoni vaatii liikaa selittelyä monessa kohtaa. Minulle jäi monta kysymystä - miksi kirja sijoittuu Kanadaan? Mikä tässä on kirjassa on nähty poikkeuksellisen hyvänä?

ERITYISTÄ: Tämä on kirjailijan esikoisteos.

TÄHDET:
+ + +

Helena Von Zweigbergk:
Kuka häpeää kantaa
vankilapappi syventyy
ja sotkeutuu
"asiakkaittensa"
menneisyyteen ja rikoksiin
(ruotsi 2004)
+++

Helena Von Zweigbergk:
Kun rakkaus viiltää syvältä
vankilapappi syventyy
ja sotkeutuu
"asiakkaittensa"
menneisyyteen ja rikoksiin
(ruotsi 2003)
++++

Helena Von Zweigbergk:
Kun Jumala sulki silmänsä
vankilapappi syventyy
ja sotkeutuu
"asiakkaittensa"
menneisyyteen ja rikoksiin
(ruotsi 2001)
++++

Olli Lehtinen:
Sokea etsivä
sokea yrittää selvittää
tapahtunutta ja elämäänsä
(suomi 2009)
+++

Yrsa Sigurdardottir:
Kolmas merkki
raikas dekkari, jossa
sekoittuu historia, uskonto ja islanti
(Islanti 2005)
++++

Stieg Larsson:
Miehet, jotka vihaavat naisia
kiinnostavat hahmot,
vetävä tarina
koukussa 600s.
(Ruotsi 2004)
++++(+)

Mari Jungstedt:
Saaren varjoissa
Dekkarisarjan kolme osaa
lukee ihan innolla
+++

Mari Jungstedt:
Meren hiljaisuudessa ja
Dekkarisarjan kolme osaa
lukee ihan innolla
+++

Mari Jungstedt:
Kesän kylmyydessä ja
Dekkarisarjan kolme osaa
lukee ihan innolla
(ruotsi 2003)
+++

Stieg Larsson:
Tyttö, joka leikki tulella
koukussa edellen,
mistä sais kolmososan?
(Ruotsi)
++++(+)