31. elokuuta 2011

Elokuu 2011


Kirjalistaa elokuulta:

Anna Pihlajaniemi: Adoptiomatka (tositarina)
Guy Delisle: Pjongjang (sarjakuva)
Jonathan Tropper: Seitsemän sietämättömän pitkää päivää
Marisha Rasi-Koskinen: Katariina
Todd Burpo: Heaven is for Real
Anne Leinonen & Miina Supinen: Rautasydän
Rosamund Lupton: Afterwards
Gail Carson Levine: Lumottu maa vaarassa (lastenkirja)
Karen Lord: Redemption in Indigo

kirjoja 9
naisia 5/9
englanniksi 3/9
suomalaisia 3/9
sivuja 2441, keskiarvo 271


Luulin lukeneeni tässä kuussa enemmän kuin pitkään aikaan, mutta ei se lopulta pitänytkään paikkaansa. Tosin luin enemmän englanniksi ja aika monta kirjaa on myös kesken, joten se varmaan selittää tuota fiilistä. Lastenkirjoja en ole yleensä ottanut mukaan, mutta tuo Lumottu maa vaarassa oli yli 200 sivua niin kelpuutan sen  listalle.

KUUKAUDEN KIRJA: Rosamund Luptonin Afterwards, jonka suomennosta pitää odottaa ensi kevääseen kerrottiin Gummerukselta. Lue myös Adoptiomatka, Pjongjang, Katariina ja Tropper. Välipalaksi voit haukata Rautasydämen. Mainitsemisen arvoisesta Karen Lordin kirjasta myöhemmin... Hyvä kirjakuukausi kaikenkaikkiaan!

26. elokuuta 2011

Vettä elefanteille


Uusille lukijoille tiedoksi, että katson myös paljon elokuvia. Usein en halua sotkea keskenään kirjoja ja leffoja. Kirja on lähes aina parempi ja parhaat elokuvat on käsikirjoitettu valkokankaalle.  Suosikkikirjasta tehdystä hienosta ja onnistuneesta filmatisoinnista ei silti koskaan voi nauttia täysin, sillä sitä vertaa tahtomattaankin kirjaan. 

Sara Gruenin Vettä elefanteille oli minulle vahva lukuelämys. Juuri DVD:lle ilmestynyt elokuvaversio kannattaa myös katsoa. Sirkus on kovin visuaalinen tapahtumapaikka, mutta sitä oli hyödynnetty elokuvassa varsin vähän. En erityisemmin fanita Witherspoonia, mutta hän teki mielestäni onnistuneimman roolinsa ikinä. Roolitus toimi muutenkin hyvin. Kirja on silti toki parempi. Gruenilta on tulossa pian uusi suomennos, sitä odoten jo kovin.



Toinen leffavinkki, jonka haluan antaa on on Winning Season. Sattumalta vuokrattu ja nollaodotuksin katsottu leffa osoittautui todella hauskaksi! Elokuva rikkoo hyvällä tavalla tavallisen urheiluleffan kaavaa. Valmentajan kasvukertomus on uskottava ja kiinnostava loppuun asti. Naurettiin välillä kippurassa. Suosittelen!


 (Muita elokuvavinkkejä löytyy tuolla leffa-tunnisteella.)

24. elokuuta 2011

Katariinan uusi koti ja muffinsi juhlintaan

Eilinen meni niin haipakkaa, että arvonnan tulos jäi julkaisematta. Arpaonni osui Kafiin, onnittelut! Laitathan osoitteesi niin saat postia.


Minulla on jäänyt vastaamatta herkulliseen muffinsihaastepalkintoon. Olen saanut tämän (ihan ruinaamatta tällä kertaa) ainakin Karoliinalta, Ilseltä ja Janninnalta. ISO KIITOS! 
 (En keksi enää ketään, jonka en olisi nähnyt vastaavan haasteeseen. JOs olen väärässä, niin ota muffinsi itsellesi. Voittonsa kunniaksi myös Kafi voisi vastata tähän.)



Lempiväri: oranssi ja kirkas vihreä. Värillä on väliä lähinnä vaatteissa ja ne ovat melkein aina mustia. Laukku ja kengät voi sitten olla jotain piristävää. Ja auto. Sisustuksessa olen maailman surkein, mutta vahvat värit on kivoja kotonakin. 


Lempiruoka: sushi. Tuoreista raaka-aineista ja taidokkaasti valmistettuna en tiedä mitään parempaa. Pikaruokanakin se on toki loistavaa. 

Haavematka: Nepal. Meillä on ollut ilo perheenä tutustua läheisesti mutamaan nepalilaiseen opiskelijaan. Heidän innoittaminaan olemme alkaneet haaveilla matkasta vuorien maahan vastavierailulle. Ennemmin tai myöhemmin tämä varmasti toteutuukin.


23. elokuuta 2011

Anne Leinonen & Miina Supinen: Rautasydän

Anne Leinonen & Miina Supinen: Rautasydän
Suomi 2011
221 sivua, Helsinki-kirjat

MIKSI: Miina Supiselta olen lukenut kaiken (siis ne kaikki kaksi) ja tykännyt. Tämä uusikin kiinnosti.

GENRE: Jännitys-romanttis-hömppäviihdettä.

LYHYESTI: Takakannesta löytyy hiottu tiivistys: "Rakkaus on sokea. Rikos avaa silmät."

FIILIS: Olen yrittänyt keksiä millä taikatempulla pystyy kirjoittamaan dekkarimaisen jännityskirjan niin, että lopputulos on hyväntuulinen, kepeä ja viihdyttävä? Päähenkilö on ainakin suloisesti pihalla ja myös muut henkilöt ovat sopivan yksinkertaisia kuten tyylilajiin kuuluu. Tasapainoilu sen välillä, että lukijan mielenkiinto pysyy ilman että tapahtumista tule liian rankkoja onnistuu kirjassa hienosti.

Salaisuuksia paljastuu ja epäsopiva romanssi syttyy kun pikkupaikkakunnalta löytyy ruumis. Päähenkilö Sari joutuu tapahtumiin mukaan. Kestää aikansa selvittää kuka on sekaantunut mihin ja miksi. Välillä tietysti kuvaillaan ja kosketellaan upeita miesvartaloita.

Kirja on kuin karkkipussi: siinä on eri makuja ja suun saa makeaksi, mutta tarkempaa sisältöanalyysia  ei ole mielekästä tehdä. Suosittelen raskaimissa vesissä viihtyvien lukijoiden välipalaksi tai sitten niille, jotka syövät vain rusinat pullasta.

MUUTA: Mieskin luki ja tiivisti että "sujuvaa hömppää".

TÄHDET:
+ + + +

22. elokuuta 2011

Minä olin nuorena niin kypsä



Minä olin nuorena niin kypsä
etten koskaan sen jälkeen

Nyt halveksin haaveita
joita rakastin silloin
se mitä toivoin oli vailla
todellista syvyyttä
eikä edes maksanut mitään

Halusin lapsia ja rapistuneen talon
minuun vetosivat runot
joista en ymmärtänyt mitään

Nyt vierastan haaveita
joita elätin silloin
se mitä toivoin oli
lainattu muilta
eikä edes maksanut mitään

Nykyään minulle sopivat murheet
runoista katson vain tekijän nimen
koska ne on kaikki lapsille kirjoitettu
ehkä toivoisin että olisin sellainen jälleen

Anni Sinnemäki (Sokeana hetkenä 2003)

Tässä minun vastaukseni runohaasteeseen, jonka Jenni tänään lanseerasi. Tämä runo sopii tunnelmaan ja hetkeen, jossa näen unia nuoremman versioni väkivaltaisesta kuolemasta. Sopii se myös siihen, että olen hylännyt rakkauteni runoihin. Sinnemäkeä en erityisesti fanita, mutta tästä pidän. Ehkä on aika rakastua uudelleen. Kiitos Jenni!

21. elokuuta 2011

Todd Burpo: Heaven is for Real

Todd Burpo: Heaven is for Real
Yhdysvallat 2009
163 sivua

MIKSI?: Olen jo vaikka kuinka kauan tarkkaillut sivusta  tämän kirjan aiheuttamaa kirjailmiötä. Seurailen myydyinpien listoja ja suositumipia kirjoja ulkomaisilla sivustoilla jonkin verran. Sitä kautta löysin esim. Stockettin The Help (Piiat) -mahtavuuden jo vuotta aiemmin kuin kukaan tuntemani oli sitä lukenut.
Tämä teos on keikkunut myydyinpien kirjojen listoilla Yhdysvalloissa kauan ja amazon.com:ssa sen lähes 2000 tähtiarviota on keskiarvoltaan 4,5/5. Kirjaa on myyty noin 2 miljoonaa (!!!) kappaletta. Luin aiheesta ja ajattelin että FOR REAL? SERIOUSLY? Koska ilmiö ei ole osoittanut katoamisen merkkejä, päätin, että minun on pakko tutustua tähän tositarinaan taivaasta.

LYHYESTI: Pastorin 4v. poika Colton (melkein) kuolee hetkeksi ja alkaa kertoa vierailustaan taivaassa.

FIILIS: Kirja on hyvin ja vetävästi kirjoitettu. Tarinassa on hyvin paljon muutakin kuin taivaskokemuksia. Pastori isä kertoo perheen monista murheista ennen pojan sairastumista ja pohjustaa muutenkin tulevaa. Hän kuulostaa maltilliselta protestanttipastorilta, mikä tietysti Yhdysvalloissa tarkoittaa eri asiaa kuin Suomessa.

Myös Coltonin taivasvierailu on varsin maltillinen ja toki lohdullinen. Taivas on kiva paikka, jossa tapaa edesmenneet läheisensä ja Jeesuksella on lumoavat silmät.

MUTTA on vaikea kuvitella, että tällainen kirja saisi Suomessa lukijoita marginaaliryhmien (=herätyskristillisten) ulkopuolella. Vaikka Yhdysvalloissa uskonnollisuus on kovin erilaista,
on silti vaikea ymmärtää miten tällainen tarina löytää näin suuren lukijakunnan. Kuoleman jälkeinen todellisuus luonnollisesti kiinnostaa ihmisiä kaikkialla. Kuolemansuru ja siihen tarjottava lohdutus näyttää myyvän hyvin kun sen saa kuulostamaan riittävän uskottavalta.

Tässä siis kurkitaan rajan taakse vahvasti kristillisessä ja Raamattuun liitetyssä kontekstissa. Se, haluaako Coltonin kertomuksia taivaasta pitää uskottavina jää jokaisen lukijan päätettäväksi. (Lähtöoletuksena on, että ihminen on jollain tapaa avoin kuolemanjälkeisen elämän ajatukselle. Jos ei, niin Coltin tuskin pystyy ketään vakuuttamaan). Voi tietysti myös miettiä miten pyyteettömin perustein kirja on kirjoitettu. Suosio on silti aivan varmasti yllättänyt kirjailijan. Only in America.

MUUTA: Kirjan nettisivut tästä. Kirjan Kindle-versio maksaa nyt vain $5 amazon.com:ssa  ja sen lukee muutamassa tunnissa. Amerikassa tämä tietysti luokitellaan tietokirjaksi (= non fiction)

TÄHDET:
+ + (+)

16. elokuuta 2011

Marisha Rasi-Koskinen: Katariina + arvonta

Marisha Rasi-Koskinen: Katariina
Suomi 2011
263 sivua, Avain

MIKSI?: Kiinnostuin tästä esikoisuutuudesta erityisesti Hannan arvion jälkeen.

LYHYESTI: Mistä tietää onko olemassa? Tai jos minä olen, niin onko muut? Mikä on totta tai onko sillä väliä?

FIILIS: Minä en ihan ymmärtänyt, en lainkaan kaikkea. Kuka Katariina oli ja mitä todella tapahtui? Ja kuitenkin halusin lukea herkeämättä, heittäytyä tarinaan.

Tässä kirjassa on monta kerrosta ja suuntaa. Toisaalta se on kirja aikuisista, jotka kadottavat lapsensa ja lapsista, joita kohdellaan väärin. Siinä on myös jännitystä, eksistenssifilosofiaa, vastausta vaille jääviä kysymyksiä, huumoriakin. On suorastaan yllättävää miten hyvin kaikki pysyy hallinassa kirjailijalta. Tarinasta ei kuitenkaan voi sanoa paljoa, vaikka osaisikin (minä en ehkä osaisi). Tämä täytyy lukea itse.

Rasi-Koskisen kieli on kiinnostavaa ja soljuvaa. Olin löytävinäni vaikutteita tai samankaltaisuutta useiden suomalaisten naishuippujen kanssa: Hirvonen, Fagerholm, Pulkkinen. Rasi-Koskinen on oikein tervetullut lisä tähän joukkoon.

Hienoja lainauksia kirjasta saisi monia, mutta poimin vain yhden: "Äitin työ on pelastaa lapsia. On ihan hyvä että, oma äiti osaa pelastaa jos, joskus itse on pulassa."

MUUTA: Olipa raikasta lukea jotain, mikä ei aliarvio lukijaansa. Ihanaa myös, että vauvanpehmentävät aivoni alkavat  kykenemään ottamaan vastaan merkityksiä ja arvoituksia. Minulle tuli tästä mieleen äskettäin lukemani hienot Daniel Kehlmannin Maine ja Markus Nummen Karkkipäivä. Jotenkin ihmeellisesti Rasi-Koskinen on onnistunut yhdistämään näiden aiheet ja tekemään jotain ihan uutta.


TOISAALLA: Tämän ovat ehtineet lukemaan Hannan lisäksi jo ainkin Susa, Jenni, ja  Katja.


TÄHDET:
+ + + +

ARVONTA: Iso kiitos Avain-kustantamolle arviointikappaleen tarjoamisesta! Laitan hyvän kiertämään - voit osallistua kirjan arvontaan blogin lukijana ja ilmoittautumalla kommenttilaatikkoon (yksi arpa). Jos linkität tämän, niin kerro siitä (toinen arpa).  Arvonta suoritetaan 23. elokuuta noin klo12.

10. elokuuta 2011

Jonathan Tropper: Seitsemän sietämättömän pitkää päivää

Jonathan Tropper: Seitsemän sietämättömän pitkää päivää
Yhdysvallat 2010 (suom.2011)
467 sivua, Karisto

MIKSI?: Tropperin Everything Changes oli huippuhauska ja ilokseni miestä oli äskettäin suomennettu.

LYHYESTI: Tragikomedian 7 päivää kuluvat lukijalta huomattavasti päähenkilöä nopeammin.


FIILIS: Isän kuoleman jälkeisen suruviikon vietto on täynnä toinen toistaan kummallisempia yllätyksiä perheessä, jonka jäsenillä on vain näennäinen yhteys toisiinsa. Jokainen sisraus (äidistä puhumattakaan) tuo myös mukanaan omat salaisuutensa.

Tarina nauratti ääneen ja vei mukanaan alusta loppuun. (Herätti vastustamattoman halun lukea koko ajan ääneen miehelle kohtauksia). Tropperilla on harvinainen taito keksiä loputtomasti epätoivoisia tilanteita niin, että ne kuitenkin vaikuttavat mahdollisilta. Kirja ei ole tyhjäpäistä sekoilua, vaan joukkoon mahtuu oivaltavia ajatuksia ja herkkiä hetkiä.

Miinusta tulee yhtäläisyyksistä tuon toisen lukemani Tropperin kanssa. Muutamat kohtaukset olivat tarpeettomia ja liian rajuja kyseiselle tyylilajille. Tässä on myös selvästi elokuvakäsikirjoitusmaisia piirteitä.

Salla mainitsi juuri säännöstelevänasä Weinerin kirjoja, koska laadukasta viihdettä kirjoitetaan niin vähän. Olen ollut samaa mieltä, mutta nyt fanitan Tropperia. Jos haluatte viihtyä ja nauraa, niin lukekaa näitä!! Savujen sijasta bloginauruja raikumaan!

TÄHDET:
+ + + +

6. elokuuta 2011

Guy Delisle: Pjongjang

Guy Delisle: Pjongjang
Kanada 2003 (suom.2009)
188 sivua, WSOY

MIKSI?: Suosituksesta.

GENRE: Matkadokumentti sarjakuvana.

LYHYESTI: Tämä matkailumainos ei liiemmälti edistä Pohjois-Korean turismia. Ei siellä tosin sellaista olekaan.

FIILIS: Kirja tavoittaa matkakirjallisuuden tehtävän parhaimmillaan: lukija pääsee kulkemaan mukana sinne, minne muuten olisi varsin mahdotonta matkustaa. Samalla tututksi tulee monet suljetun maan kummallisuudet, jotka länsimaalaisessa demokratiassa eläneelle ovat käsittämättömiä. Sarjakuva on tarkkanäköinen ja oivaltava.

Delisle menee Pohjois-Koreaan muutaman kuukauden työkeikalle animaatiostudiolle. Vierailija on eristetty ulkomaalaisille rakennettuun hotelliin, eikä hän saa liikkua mihinkään ilman opasta ja tulkkia. Jokaista liikettä vartioidaan, kaikki hänen tapaamansa ihmiset vakuuttavat uskollisuuttaan suurelle johtajalle ja kadulla hän kävelee kuin näkymätön (jos joku paikallinen puhuisi hänelle, niin siitä voisi seurata syytös petturuudesta maata kohtaan).  Pohjois-Korea on kuin suuri järjetön uskonlahko, joka on vienyt täysin itsemäärämisoikeuden jäseniltään.

Minua nauratti usein, vaikka kirjan huumori on tummaa. Minua myös kauhistutti vähintään yhtä usein. Olen aina vastustanut ja kapinoinut turhia ja etenkin järjettömiä sääntöjä vastaan, eikä Pohjois-Koreassa muuta tunnu olevankaan. Suoranaiset valheet, propaganda, kielletyt alueet, käsittämättömän hienot nähtävyydet ja niiden kontrasti nälänhätään, vankileireihin ja kontrolliin saavat toivomaan ettei tällaista paikkaa oikeasti olisi olemassa.

Haluan ehdottomasti tutustua Delislen muihinkin kirjoihin, joista on suomenettu Merkintöjä Burmasta sekä Shenzhen (Kokemuksia työskentelystä Kiinassa). Musta-valkoinen sarjakuva toimii erityisen hyvin kun kyseessä on Pjongjang (jotenkin tuntuu, ettei siellä ole värejä lainkaan), mutta varmasti muutenkin.

NÄYTE: (Tämä on tosin englanninkielisestä versiosta.)

TOISAALLA: mm.
Booksy (josta linkkejä lehtiarviohin)
 Paula
Olivian Mari

TÄHDET:
+ + + +

4. elokuuta 2011

Anna Pihlajaniemi: Adoptiomatka

Anna Pihlajaniemi: Adoptiomatka
Suomi 2011
237 sivua, Tammi

MIKSI?: Että tietäisin. Ja vähän uteliaisuudestakin. Blogisavujen johdattelemana.

LYHYESTI: Yhden parin (pitkä) tie äidiksi ja isäksi.

FIILIS: Tällaisia omaelämänkerrallisia päiväkirjakirjoja on melkeinpä mahdoton arvioida. Ainakaan näin onnistuneita ja koskettavia. On tärkeää, että näitä kirjoitetaan. Että tämä on kirjoitettu. Hotkaisin kirjan eilen. Itkin, nauroin ja kauhistelin.

Kirjan rehellisyys saa kiitolliselle mielelle. Pihlajaniemi jakaa omat tunteensa ja koko adoptioprosessin kaunistelematta ja silti kauniisti. Monesti en voinut uskoa: onko joku voinut oikeasti sanoa noin tyhmästi? Ystävät ja läheiset möläyttelee jatkuvasti sammakoita?! Ja heti perään pelästyin - mitähän sanoin tuttavalleni kun kuulin adoptiosta ensi kerran? Kuinkahan monta kertaa olen kysynyt tyhmiä, satuttanut? Kirja haastaa paitsi omat ajatukset adoptiosta niin myös vanhemmuudesta. Kaikki lapsen odotukseen ja vanhemmuuteen liittyvät kysymykset ovat jollain tapaa läsnä jokaisen äidin (ja isän) arjessa. Biologisten lasten kanssa niitä ei vaan joudu selittelemään viranomaisille tai kirjoittamaan lomakkeille.

Kirja pysyy tiukasti adoptioaiheessa. Siitä mikä tie kuljettiin ennen tätä matkaa mainitaan vain sivulauseessa. Odotuksen pitkittyessä lukijakin vähän turhautuu kirjailijan mukana: mitään ei tapahdu!! Joko seuraavalla sivulla vihdoin?

(Ja vaikka se ei ole ollenkaan sama, niin minäkin olen kirjoittanut kirjeitä lapselleni, sille jota en vielä tuntenut ja jota niin kovasti odotin. Joka oli jo läsnä. Minunkin odotukseni kesti yli viisi vuotta. Se sanoinkuvaamaton ilo ja kiitollisuus on sitten ehkä eniten sama, minun lapseni! Minun oma lapseni! Se asuu meillä, se on vihdoin täällä!)

Niisk!

MUUTA: Kirja perustuu osiltaan blogiteksteihin. Blogissa eletäänkin nyt uutta odotusta. Kirjasta tuli mieleen Ihmeet tapahtuvat muille lapsettomuuspäiväkirja. Muita aiheeseen liittyviä kirjoja tunnisteilla adoptio ja lapsettomuus.

TOISAALLA: mm.
Ilse
Susa
Maria

TÄHTIÄ:
+ + + + (+)
(Vetäisin turpaan, jos joku antaisi tähtiä minun elämälleni. Tämän kirjalliset ansiot ovat kuitenkin niin ilmeiset, että kirja on tähtensä ansainnut.)

3. elokuuta 2011

Susan Fletcher: Noidan rippi

Susan Fletcher: Noidan rippi
Englanti 2010 (suom.2011)
400 sivua, LIKE

MIKSI?: Pidin Meriharakoista ja moni on pitänyt tästäkin.

LYHYESTI: Noita-, kirkko- ja verilöylyhistoriaa kauniisti tarinaksi kirjoittettuna.

FIILIS: Marjis julkaisi tästä tänään hyvän arvion. Suunnatkaa lukemaan se. Oma jälkitunnelmani kirjasta on vähän valju.

Vikoja löytyy luultavasti sekä kirjasta että lukijasta (tai sitten ajankohdasta, kuten marjis arvioi). Päähenkilö Corrag sanoo itse puhuvansa paljon ja niin hän todella tekee. En jaksanut kuunnella ihan kaikkea. Jossain kohtaa lumouduin, mikä olisi riittänyt minulle. Pastori Charlesin kirjeet olivat kiinnostavia. Kirja taisi lopulta olla hänen kasvutarinansa.

Alkuasetelma innosti, mutta mielestäni tarina ei ihan kantanut. Teemat ovat tärkeitä: erilaisuuden sietämistä, oman tarinan kertomista ja yksinäisyyden vaikutuksia. Fletcherin kirjat vaativat omistautumista, hänen hahmojensa maailmaan uppoutumista. En pystynyt tekemään sitä. Sivujen välillä pyyhin pukluja, nukahdin sohvalle, poimin mustikoita. Kului liian monta päivää kunnes taas ehdin jatkamaan. Silti Fletcher vie lukijaansa elävästi mukaansa maisemiin, tuoksuihin ja tunnelmiin. Pidin yrttien esittelyistä lukujen alussa. Niin piti mieskin, kuten koko kirjasta.

TOISAALLA: mm.
Leena Lumi (arviosta linkit moneen muuhun arvioon)
Lumiomena
Booksy

TÄHDET:
+ + +