Anne B. Ragde : Berliininpoppelit
Norja 2004
294 sivua
MIKSI: Kaikki ovat ilmeisesti lukeneet tämän, paitsi minä. Kaikki ovat myös kehuneet. Tämä on trilogia, jonka muutkin osat kaikki ovat tietysti jo lukeneet. Minä vasta aloitin tällä yhdellä.
LYHYESTI: Kesiki-ikäisten veljesten äiti vajoaa yllättäen koomaan ja näin kaukana toisistaan pysytellyt perhe kokoontuu vastahakoisesti yhteen. Ja yllätyksiä seuraa.
FIILIS: Takakannen "Hurmaavan hauska ja koskettava perhedraama" -määrittely sai minut odottamaan jotain muuta kuin kirja oli. Etenkin tuo ensimmäinen lause. Luulin ymmärtäväni mustaakin huumoria, mutta tästä kirjasta en sitä juurikaan löytänyt. Kirja oli silti hyvä. Raskaat teemat kuitenkin yllättivät.
Veljekset on kovin eriliaisia ja näiden hahmojen välinen jännite toimii hienosti. Lukijan ei tarvitse olla kummoinen keittiöpsykologi ihmetellääkseen lapsuudenperheen heihin jättämiä jälkiä: kenelläkään veljeksistä ei ole perhettä ja sosiaaliset suhteetkin ovat muutenkin vähän hakusessa, ainoastaan Erlendillä parisuhde. Ja hän onkin kaikkein selvimmin tehnyt eron perheeseensä.
Tosin paikalle ilmaantuu myös yksi yllätyslapsenlapsi - vanhempiensa kanssa asuva ja heidän sikafarmiaan hoitava Tor on nuoruudessaan ollut kerran naisen kanssa ja tästä seurasi tytär Torunn. Kun tähän lisätään vielä hautaustoimistoa pitävä Margido ja isä, joka ei juurikaan tule ulos huoneestaan, asetelma on kieltämättä herkullinen.
Kirjan eriytisyys taitaa tulla sikafarmista ja ehdottoman kummallisesta perheestä. Lukija kaipaa selitystä ja saakin sen sitten viimeisillä sivuilla. Muutkin osat on luettava.
TÄHDET:
+ + + (+)