Paolo Giordano: Alkulukujen yksinäisyys
Italia 2008
298 sivua
LYHYESTI: Kahden nuoren tarina aikuisuuteen. Molemmilla salaisuus (ja diagnoosi).
Alkulukukaksoset, jotka eivät koskaan pääse toistensa lähelle.
FIILIS: Luin tämän melkeinpä kerralla. Viime viikolla työt ja perhe on kyllä pahasti taas häirinneet lukemista ja muutakin harrastamista (puolimaraton kesäkuussa alkaa olla vähän liian lähellä tällä harjoittelulla...)
No siis kirjaan. Tarina vetää hienosti. Se on synkkähkö ja raskas, mutta teksti hengittää. Lukijalle jää aikamoinen kauhistus ja ärtymys monessa kohtaa. Paljon jätetään kertomatta, vielä enemmän jää sanomatta kirjan hahmoilta toisilleen.
Alkuasetelmassa kerrotaan molempien nuorien salaisuus, lähtökohta joka muokkaa kaikkea tulevaa heidän elämässään. Kirjan miespäähenkilöllä Mattialla täytyy olla jonkun sortin asperger/autisimidiagnoosi - hän onkin kirjan matikkanero; syrjäänvetäytyvä, vaikeuksia sosiaalisissa suhteissa, aistii maailman eri tavoin kuin toiset. Naispääosa Alicella taas on ainakin syömishäiriö. Tämä ei ole kasvukertomus ja joissain arvioissa onkin kysytty miksi kirjoittaa kirja, joka ei johda mihinkään? Minusta tämä tarina näyttää sen, miten asiat monesti oikeasti menevät: mikään ei ratkea, asioita ei saada puhuttua, ihmiset jäävät vieraiksi toisilleen. (En toki haluaisi, että näin on. Se on raivostuttavaa.)
Teemoja ovat yksinäisyys, toiseus, ystävyys, rakkaus, syyllisyys, riippuvuus jne. Giordano kirjoittaa arkisesti koulukiusaajan julmuuksista tai siitä kun kakka tulee housuun. Tämänkään kirjan hahmoista en erityisesti pitänyt, vaikka pidin kirjasta (sanoin samaa postatessani Tylerista).
TEKSTINÄYTE: s.177: "
Alice avasi oven ja Mattia nousi seisomaan. He kävelivät eteiseen parin askeleen päässä toisistaan. Ovella Alice vilkaisi hajamielisesti, että laukussa oli kaikki, voittaakseen vielä vähän aikaa. Sitten hän mutisi okei ja lähti. Ennen hissin ovien sulkeutumista Alice ja Mattia sanoivat toisilleen hei, joka ei merkinnyt mitään."
MUUTA: Kansi on ihan yök! Ajattelin, että se voisi selittyä kirjan lukemisella, mutta ei. Tekstin erityinen tekniikka on se, että kertoja muuttuu usein muutamien lauseiden tai kappaleiden välein. Aluksi tämä häiritsi, mutta koska se oli hyvin tehty kirja sai lisäulottuvuuttua tällä tavalla. Kirja kuuluu uuteen "aikamme kertojia" -sarjaan. Kirjailija on alle 30-kymppinen fyysikko ja tämä on hänen esikoisteoksensa, jota on käännetty yli 20 kielelle.
TÄHDET:
+ + + + (+)
