Pakistan / Englanti 2008
389 sivua, LIKE
MIKSI?: Leena Lumen suosituksesta.
LYHYESTI: Afganistanin tuhon ja sodan keskellä jotkut selviytyvät, mutta ilman arpia ei kukaan.
TARINASTA: Afganistanin moninainen historia ja uskonnollinen tilanne - erityisesti lähihistorian monimutkaiset konfliktit, saavat äänen kun Afganistanissa asuvan englantilaisen Marcuksen vieraaksi tulee Lara Venäjältä ja David Yhdysvalloista. Heitä kaikkia yhdistää "elävältä haudatut"; mielettömään tappamiseen, loputtomaan väkivaltaan ja tuhoamisen turhuuteen kuolleet läheiset. Mukaan tulee vielä Casa, äärimmäisen hämmentynyt itsemurhapommittajaksi kasvatettu nuori mies, sekä sodan terrorismia vastaan oikeutetuksi tietävä jenkkiagentti James. Kun kehenkään ei voi luottaa, kaikki rakkaat ovat jo kuolleet, kenenkään henki ei maksa mitään ja omat sekä isien synnit ovat liian raskaita - on silti aikaa irrottaa muutama kattoon naulattu kirja, rakentaa kanotti ja pestä seinä, josta paljastuu kauniit Taleban-hallinnon aikana piiloitetut maalaukset.
"Kuinka hän voisi laskea kaikki menetykset? Omat menetyksensä? Tämän maan menetykset?"
FIILIS: Aslam kirjoittaa hengästyttävästi ja runollisesti pahimmat asiat ja silti kaikesta jää kaunis vaikutelma. Afganistanin kaikkialle ulottuva tuho ja silmitön väkivalta saa ihon kananlihalle ja silti löytyy heitä, jotka selviytyvät jotenkin. Kirja on kirjoitettu suomalaisittain vieraasti polveillen, tavalla jossa tapahtumat, näkökulmat ja aikatasot hyppäävät ja vaihtuvat varoittamatta. Tämä ei tällä kertaa häirinnyt minua lainkaan.
Nautin tarinassa siitä, miten kaikki tuli yhteen; kaikki kirjan hahmot, heidän kuolleet ja kadonneet läheisensä ja heidän ristiriitojen, mutta myös sovinnon mahdottomuus. Iloitsin myös sen kuvauksesta, miten kuolleet elivät elävien rinnalla, kokonaan vierellä, läsnäolevina. Heihin tutustui aivan kuin eläviin.
Eniten pidin silti Casan kuvauksesta. Hän on jyrkkä, aivopesty, fundamentalisti ja kuitenkin aivan poikanen vielä. Se ristiriita, jossa häntä kuvataan on todella yleismaailmallisesti tuttu kaikessa uskonnollisessa itsenäistymisessä ja aikuseksi kasvamisessa, mutta siitä harvoin saa lukea näin raastavan piinaavasti ja totuudenmukaisesti.
Islam kuvataan minusta varsin yksipuolisen jyrkäksi kirjassa, jonka missio on tuoda asioiden monet puolet esille. Onneksi mukana on kuitenkin Dunia. Hän haluaa opettaa lapsille kaikkea sitä, mistä Casa ei ole koskaan kuullutkaan. Hyvin ei silti käy kenellekään.
Tämä kirja ei voi olla vaikuttamatta sinuun.
"Hukkuvatko yöperhoset tyyniin vesiin kirkkaina öinä? Niin tapahtuu varmasti joskus. Ne luulevat tyynellä pinnalla kelluvaa kalvonohutta peilikuvaa kuuksi, sillä ne ovat kuin kaksi samassa pajassa lyötyä kolikkoa."
MUUTA: Kansi on tosi kaunis! Suomennos olisi kai voinut olla parempikin. Monet ovat verranneet tätä Hosseinin kirjoihin, minusta tämä on ihan eri. (Leijapojasta pidin muuten aivan erityisesti.)
ERITYISTÄ: Kerrotaan, että Aslam sulkeutui huoneeseensa seitsemäksi kuukaudeksi kirjoittamaan kirjaa, eikä tavannut ketään tuona aikana.
TÄHDET:
+ + + + (+)
