20. toukokuuta 2010

poimintoja "arkistosta" #4

Kathryn Stockett:
The Help
Yhdysvallat  2009
(Kindle edition for iPhone. Paperiversiossa 451s.)

LYHYESTI:
Rotuerottelu ja mustat palvelijat 1960-luvun Mississipissä
- ja valkoinen nainen, joka
tahtoo kertoa heidän tarinansa.

FIILIS: Tämä kirja on aivan käsittämättömän hyvä. En tiedä milloin suomennos tulee, mutta englanninkielisessä maailmassa tällä on ollut huippusuosio - enkä yhtään ihmettele miksi.


Tarinaa ei halua jättää kesken hetkeksikään. Henkilöt ovat uskomattaman todellisia ja kiinnostavia. Näkökulman vaihtelu eri kertojien välillä toimii loistavasti. En muista kirjaa, jonka hahmot muistaisin näin vahvasti kuukausia lukemisen jälkeen.


"Ulkopuolisena" on helppo suhtautua ihailevan rakastavasti tähän kirjaan. Siis siihen kuinka heikoimille saadaan ääni ja oikeutus antamalla heidän kertoa tarinansa. Aihe taitaa silti  olla jokseekin poliittisesti arka Yhdysvalloissa edelleenkin ja nyt on kuitenkin 2010. Otin kirjan puheeksi eräässä illallispöytäkeskustelussa yhden eteläisestä osavaltiosta kotoisin olevan herran kanssa: tuloksena pitkä monologi siitä kuinka HEIDÄN mustia palvelijoitaan kohdeltiin 60-luvulla kuin omaa perhettä. Aänensävystä päättelin, ettei keskustelua kannattanut jatkaa tai mennä yksityiskohtiin.


TEKSTINÄYTE:
I'd explained the "rules" to Gretchen, just like with the others. Gretchen had leaned back in her chair. I thought she was thinking about a story to tell. But she said: "Look at you. Another white lady trying to make a dollar off of colored people." (...)"You think anybody's ever going to read this thing?" Gretchen laughed. She was trim in her uniform dress. She wore lipstick, the same color pink me and my friends wore. She was young. She spoke evenly and with care, like a white person. I don't know why, but that made it worse. "All the colored women you've interviewed, they've been real nice, haven't they?" "Yes" I'd say. "Very nice". Gretchen looked me streight in the eye. "They hate you. You know that, right? Every little thing about you. But you're so dumb, you think you are doing them a favor."

ERITYISTÄ:
Esikoisteos?!?!?!! Minua viehätti todella paljon mustien palvelijoiden murteinen englanninkieli. Tämä kannattaa lukea englanniksi.

TÄHDET:
+ + + + +

8 kommenttia:

  1. Hauska nimi blogillasi! Ja sisältökin vaikuttaa kiinnostavalta, tutustunpa hieman lähemmin.

    VastaaPoista
  2. The Help odottelee hyllyssäni ja kehuja on tosiaan sadellut joka puolelta, joten odotan innolla lukemista. Olen vähän sunnitellut sitä pian alkavan kesälomani lukemiseksi, mutta niin olen suunnitellut montaa muutakin kirjaa... Saapa nähdä mihin kaikkeen aika riittää!

    VastaaPoista
  3. Sulla on hyvä blogi :), mutta uudistuksen myötä meni luettavuus. Ihan liian pientä pränttiä on teksti :(
    -lukuhimon sisko

    VastaaPoista
  4. Kultisin kämppä - kiva kun tulit ja toivottavasti löytyy muutakin mielenkiintoista kuin nimi ;) tervetuloa uudelleen.

    satu - suosittelen kyllä nostamaan pinon kärkeen: on hauskaa kun on lukenut etukäteen kirjan jonka kaikki tulevat lukemaan...

    lukuhimon sisko - voihan rähmä! Tiedäthän että jos otat selaimesta (mozilla ohjeet:) tuolta ylhäältä "työkalut" / "tools" , sitten "options" ja sen jälkeen "content" ja siitä löytyy "fonts and colors" jos muuttaa kooksi vaikka 48 ni johan alkaa näkymään! taidan yrittää jos saisin fonttia itsekin isommaksi ja teksti osaa leveämmäksi. Mutta kiitos palutteesta - katsotaan voidaanko asialle tehdä jotain...

    VastaaPoista
  5. tarkoitin siis että nuo ohjeet ovat mozilla firefox-selaimelle.

    VastaaPoista
  6. Kuulostaa mielenkiintoiselle kirjalle! Pitääkin pitää tämä(kin) korvan takana!

    VastaaPoista
  7. Itse viime vuonna Georgiassa (USA) käyneenä, ihonväri ja sisällissota on edelleen tapetilla. Pohjoisen jenkit ja Obama olivat kuin kirosana. Puhuttiin korrektisti "Afriican ameericans" kun puheeksi tuli tämä köyhä kansanryhmä. Sivulauseessa sitten syljettiin katkerasti "bläcks" nimityksillä kun esitettiin isoin syy rikollisuudelle. Obama haukuttiin tietenkin automaattisesti.

    Suosittelen muuten E.L. Doctorowin "Marssi"-teosta jossa on myös samankaltainen lähestyminen näiden kahden kansanryhmän tarinaan. Jos aihe kiinnostaa enemmän niin sitten ysärillä julkaistu suomennos Edward Ballin "Vereen kirjoitettu", jossa plantaasisuvun vesa selvittää nykyaikana dokumentaaristi esi-isiensä perintöä. Sukua on isäntien ja orjien puolella. Hieno kulttuurillinen yhteentörmäys joka alkaa pysäyttävällä lausahduksella "On viis asiaa, joista Ballin suvussa ei puhuta: Uskonto, seksi, kuolema, raha ja neekerit".

    Ja tietenkin ikuinen Beecher Stowen klassikko "Setä Tuomon tupa". Unohtamatta Fredrick Douglasin omaelämänkertaa.

    ;)

    -Artsi

    VastaaPoista
  8. Kiitos paljon vinkeistä! Täytyy tutustua! Ja oikein hieno tuo alkulause - kuvaa varmasti aika monen jenkkiperheen elämää...

    VastaaPoista