Mikä nainen

Naistenpäivä postaus täältäkin. Ihanaa päivää kaikille ihanille naisille!

Irja Askola ja Anja Porio: Mikä nainen
Suomi 1985 (uusintapainos 2010)
Kirjapaja, 165 sivua

Valitettavasti

minulla on jo sovittu lounas

hyvän ystävän kanssa

kiitin kohteliaasti kutsusta

Tänään oli tärkeää

sytyttää kynttilä

juoda viini

jakaa leipä

yhdessä itseni kanssa

ainoan pysyvän seuralaiseni luona

hänen vointiaan kysellen

----

Alkulehdilläänkään Raamattu ei tunne alistuvaa, epäitsenäistä naista
muutoinhan luomiskertomus kuuluisi näin:
Ja Eeva sanoi:
Anteeksi, hyvä käärme,
en osaa vastata teille,
mutta käykää kysymässä Aatamilta,
hän tietää
puutarhassamme vastaukset
esittämäänne teologiseen
ongelmaan

Irja Askola
---
Lähes 30 vuodessakaan nämä eivät ole juurikaan vanhentuneet. Toivottavasti jotain sentään vahvoista roolijaoista on jo jäänyt taakse. Runot ovat arkisia ja eläviä. Minä ihailen suuresti näitä naisia ja pappeja, jotka ovat tehneet kirkossa paljon työtä naisasioiden eteen.

PS. On toteutunut ehkä tehokkain kirjamainonta aikoihin, vaikka se ei asianosaisille olekaan ollut miellyttävää. Pimppini on valloillaan (WSOY) on julkaistu tänään ja siihen liittyen kirjailijat puhuvat Katja Kettuun liittyvistä Iltalehti- otsikoista. Mukaan menoon täältä.

- Posted using BlogPress from my iPad

Ihme juttu - kirja tekee hyvää!

Hannele Huovi: Ihme juttu!
Kuvitus Karoliina Pertamo
Suomi 2012
Kirjapaja, 47 s.

GENRE: Lasten loru-/ runokirja

MIKSI: Kirsi Kunnas -fanina väittäisin tämän seuraavan hänen jalanjälkiään. Huovin kirjoista olen tykännyt ennenkin - viimeisin ihastus oli Jättityttö ja Pirhonen. Kirjan tuotolla (10%) osallistutaan Yhteisvastuukeräykseen. (Jos et mene just nyt ostamaan kirjaa, niin muista silti osallistua keräykseen.)

FIILIS: Tämä on parasta mitä olen lapsilleni lukenut (liian) pitkään aikaan! Näistä on syntynyt naurua ja jopa omia loruja. Rehellisyyden nimissä minä rakastuin tähän enemmän kuin 6v. mutta kyllä tuo ilolla noita kuuntelee kuitenkin.

Parasta kirjassa on kekseliään kielen lisäksi yllättävät ja yhteiskunnallisetkin aiheet. Porkkaraaste -aiheisessa runossa kerrotaan mitä tarvitaan, että tuo tavallinen herkku saadaan lautaselle: puoli maailmaa se puuha täyttää!  Teemoissa on huomioitu erityisten hyvin myös pojat ja nykyaikaiset jutut. Vai oletteko lukeneet ennen lampaaksi muuttuvasta läppäristä? Tästä löytyy myös uusi virpomisloru, isistä tehty leija, saunatontun löylykoulu sekä hampaita soittava tunteikas haitaristi. Kuvitus on tosi onnistunutta ja kaunista.

LAPSEN KOMMENTTI: "Äiti, lue vielä yksi, jooko? Nää on niin hauskan hassuja!"

SUOSIKKI: Perinteisemmästä laidasta - osa runoa Kaikki laulaa tavallaan:

Jos olet omituinen
tai sekopää,
arka tai urpo
tai aivan ilman ystävää,
tuhma tai kiltti
tai mitä vaan,
ala silti laulamaan.
Kaikki laulaa tavallaan.

Katso omaan tähteen päin,
olet hyvä juuri näin.

MUUTA: Taidan mennä ostamaan näitä useamman varastoon syntymäpäivälahjoiksi annettavaksi.

TÄHDET:
+ + + + +

Edessä oma elämä

Edessä oma elämä
Tekstit:
Anna-Mari Kaskinen
Katja-Maaria Kaskinen
Kuvat:
Sami Repo
63 sivua, Kirjapaja 2006














"Jonakin päivänä lähtisit. 
Huoneesi olisi tyhjä. 
Vaateröykkiöt,
lehtiöt, luonnokset, maalausteline
ja kirjapinot 
olisivat poissa.
Ja kaipaisin sinua niin
ja kysyisin, mihin menivät vuodet.
Jonakin päivänä lähtisit.
Ja nyt se päivä on tullut." 
Anna-Maija

Jonkin toisen blogin kommenteissa kyseltiin kirjoista, joissa puhutaisiin siitä kun lapsi lähtee pois kotoa.  Tuleeko teille muuten mieleen sellaisia? Olen siitä asti haulunnut esitellä tämän äidin ja tyttären runovuoropuhelun, jossa käsitellään teemaa.

"Tätä ei kerrottu synnytysvalmennuksessa, 
että synnytys jatkuu,
poltot ja äitien parkaisut,
kun lapset lähtevät maailmalle
repuissaan unelmat,
äitien ohuet eväät."
Anna-Maija

Sekä runot että kuvat ovat mukavan välijiä. Äidin ja tyttären suhde on läheinen, mutta silti täytyy välillä myös murista. Eikä mukaan voi pakata kasvamisen ja kasvatuksen eväistä, kuin sen mitä itse valitsee. Äiti-Kaskinen on kirjoittanut vaikka mitä, mutta Katja-Maarian oma ääni kuuluu kyllä.

Jumala mainitaan ja se, ettei jossain kohtaa jää jäljelle kuin rukous.

"On kuljettava ulos kodin magneettikentästä,
että oma kompassi voisi toimia."
Katja-Maaria

Minä en oikeastaan muista, miltä se tuntui, lähteä omilleen. Sitä oli jotenkin niin iso ja aikuinen, vaikka nyt huomaa napanuoran olleen edelleen katkeamatta. Se tässä kirjassa  onkin parasta, että molempien näkökulma on niin totta. Onneksi on vielä aikaa siihen, kun minun lapseni lähtee maailmalle.

Aila Meriluoto: ensimmäinen ja viimeisin

Aila Meriluoto: Lasimaalaus 1946 114s.

ja Tämä täyteys, tämä paino 2011 103s.

Minulla on vähän salainen, mutta edelleen  intohimoinen suhde vanhempaan suomalaiseen runouteen, kuten esim. Eino Leinoon, Kaarlo Sarkiaan, Uuno Kailakseen, Lauri Viitaan, Saima Harmajaan jne. Tosin tuo into on tullut hitusen mitätöidyksi tässä keski-ikäistymisen kynnyksellä nuoruuden haluan-erottua-joukosta-huuhaaksi.

En tiedä miksi en ole juurikaan lukenut Meriluotoa tai erityisemmin intoutunut hänen tuotannostaan. Yhdellä kirjastoreissulla keksin kuitenkin lainata hänen voittokkaan esikoisensa yhtä aikaa viimeisimmäin kirjan kanssa.

Kävi niin, että ihastuin suuresti, mutta en Lasimaalaukseen. Ihmetyksellä lumouduin vanhan naisen rehelliseen viisauteen ja osuvuuteen tänä vuonna ilmestyneessä kirjassa. Meriluoto on 87-vuotias! Oikeasti. En edes tiedä miten kehuisin oikein ja riittävästi. Näissä on kaikki: ei täydellisesti, mutta totuudellisesti. Lukekaa tämä!

"LUKIJALLE
Luet minua, hajamielisenä, tympääntyneenä.
Onpa mietoa.


Tai äkkiä luet itseäsi. Maistuu.
Minä haastan sinut kaikin aistein.
Tervetuloa."

JA tämä on valehtelematta hienoin runo aikoihin:

"Tavallaan menee toisen sisään
kun yrittää ymmärtää. 
Kohtaa tyhjät tilat, käytävät, huoneet, etsii.
Ei ketään. 
Ja sitten lopulta tulee joku.
Ilahtuu, huutaa hei, ojentaa kätensä.

Peili jossa itse heiluttaa itselleen.
Mutta missä sinä olet? Onko sinua?

Minä vain."


TOISAALLA:
Leena Lumi


(Minä luen juuri nyt Katjan jo selättämää järkälettä. Sisällön loistavuus ja kahden viikon laina-aika pistävät kiirehtimään. Mutta blogissa voi siis olla hiljaisempaa sillä välin.)

Minä olin nuorena niin kypsä

Minä olin nuorena niin kypsä

etten koskaan sen jälkeen

Nyt halveksin haaveita

joita rakastin silloin

se mitä toivoin oli vailla

todellista syvyyttä

eikä edes maksanut mitään

Halusin lapsia ja rapistuneen talon

minuun vetosivat runot

joista en ymmärtänyt mitään

Nyt vierastan haaveita

joita elätin silloin

se mitä toivoin oli

lainattu muilta

eikä edes maksanut mitään

Nykyään minulle sopivat murheet

runoista katson vain tekijän nimen

koska ne on kaikki lapsille kirjoitettu

ehkä toivoisin että olisin sellainen jälleen

Anni Sinnemäki (Sokeana hetkenä 2003)

Tässä minun vastaukseni runohaasteeseen, jonka Jenni tänään lanseerasi. Tämä runo sopii tunnelmaan ja hetkeen, jossa näen unia nuoremman versioni väkivaltaisesta kuolemasta. Sopii se myös siihen, että olen hylännyt rakkauteni runoihin. Sinnemäkeä en erityisesti fanita, mutta tästä pidän. Ehkä on aika rakastua uudelleen. Kiitos Jenni!

Tommy Tabermann 1947-2010

Jälkeenpäin

Haavet kirvellen

istun meren rannalla

yksin ja katselen.

Nyt ymmärrän paremmin

kivuliasta kulkuamme:

vasta tyynen tultua

erottuvat karikot.

Emme me koskaan

tyyntä toivoneet.

Tuulta me toivoimme

ja mustat liput

tuulessa liehumaan.

Kirvelkää, silmäkulmat!

Ei löydy minusta silti

ankkuripaikkaa

katumukselle.

 

Tommy Tabermann

Teininä ihastuin Tabermanin runoihin. Sittemmin en ole häntä lukenut, mutta tässä haluan kuitenkin muistaa, tänään.

Leena Lumella arvonta! + Rilke

Eli Leena Lumi - blogissa alkoi osallistuminen hienoon arvontaan. Ei tekisi mieli edes linkittää kun MÄ haluan voittaa, mutta kerrottakoon nyt sitten teille muillekin :D

Ja mä oikeastaan jo voitin kun Leena ystävällisesti lähetti minulle "Tahto tahtojen" - runokirjan Rilke käännöksiä (kääntänyt Eve Rehn ent. Kuismin). Tuttavuus on minulle uusi ja oikein kiehtova. Näiden runojen (ja runojen ylipäätään) sanotaan olevan hitaasti aukenevia kun niitä ei meinaa ihan heti ymmärtää. Runojen kääntäminen on myös todella haasteellista kun kaikki merkitykset tulee sanojen vivahteista, tavuista ja äänistä. En osaa saksaa tarpeeksi hyvin lukeekseni näitä saksaksi, mutta arvostan kovasti tällaista käännöstyötä (kirjassa on rinnakkain alkuperäiset ja käännökset, mikä on hienoa ja avointa niille jotka ymmärtävät).

Ensimmäiseltä lukemiselta ihastuin eniten runoon "Sininen hortensia". Taidan julkaista sen täällä toisella kertaa, jonkun hyvän kuvan kera. Kiitos paljon Leena!!