Petter Sairanen: Muisti on unta

Petter Sairanen: Muisti on unta
Suomi 2012
Helsinki-kirjat. 215 sivua

Sivelin poskiasi hellästi, viimeisen kerran. Katsoin sinua. Sitten laitoimme kannen kiinni.

Tästä tulee nyt poikkeuksellinen arvio, sillä en halua sanoa miksi tai antaa tähtiä tai muutakaan tavallista.

Kirja on romaanin muotoon kirjoitettu kertomus surusta. Se on  totta ja muistoja. Samalla se on unta ja tarinaa. Aikuistumassa oleva tytär lähtee yllättäen ulos paukkupakkaseen ja löytyy myöhemmin paleltuneena.

Yksinhuoltaja isä oli ajatellut tyttärensä lukevan hänen lokikirjojaan sitten vanhempana, muodostaessaan kuvaa isästään. Elämän ei pitänyt mennä näin. Lähtö tuli liian varhain ja väärässä järjestyksessä.

Kirjassa vuorottelee tyttären Värityskirja, joka sisältää runomuotoon kirjoitettuja ajatuksia ja havaintoja elämästä. Toisena äänenä on isä, joka kertoo menetyksestään. Yhdessä nämä muodostavat kuvan erillaisesta perheestä, joka elää monista yhteiskunnan normeista vapaana - keskeisessä osissa ovat luonto, taide, itsensä toteuttaminen ja valittu köyhyys. Moitteet yhteiskuntaa kohtaan tulevat lempeästi, eikä syytöksiä oikeastaan edes kuulu. Isän tietty etääntyminen ja huoli tyttärestään hänen kasvaessaan antaa kaikille lukijoille liittymiskohtia. Huumoriakin löytyy.

Hyvinvointivaltiolaitoksen yleisten ohjeiden mukaan 
suomalaisen ihmisen on epäviihdyttävä
syntymästä kuolemaan.

En tiedä tarkasti mikä on totta, (eikä sillä ole väliäkään), mutta aito suru tulee kirjassa todeksi myös lukijalle. Tekstin lomasta löytyy monia syviä ja pohdittuja sanoja. Kirja on henkilökohtainen, kaunis ja osiltaan sekava - kuten tuore suru aina on. En osaa arvottaa tätä tavallisena kaunokirjallisuutena. Romaania ei voi silti verrata myöskään esim. Pojan kuolema- tai Viikkoja, kuukausia -teoksiin, sillä ne ovat rehellisen yksityiskohtaisia  kuvauksia tapahtumisista menetykseen liittyen. Tämän lukemisesta jäi surumielinen ja haikea olo, mutta ei lainkaan toivoton.

Katselin puita ja katselin yölliselle taivaalle, itkin ja tunsin pohjatonta kaipuuta. Mutta samalla kuitenkin tunsin, että sinulla on kaikki hyvin, eikä minun pitänyt olla huolissani.

Sairanen vieraili aamun kirjassa. Voit katsoa sen Ylen areenalta.

Inna Patrakova: Naapurit

Inna Patrakova: Naapurit
Suomi/Venäjä 2011
190 sivua. Helsinki-kirjat


MIKSI?: Kun täällä meillä päin tulee harjoiteltua naapuruutta venäläisten kanssa päivittäin, niin täytyyhän siitä kertova kirja lukea.

LYHYESTI: Suomalainen pariskunta saa uusrikkaat venäläiset mökkinaapurit Saimaalle.

FIILIS: Kaikenlaisten häirikkönaapurieden jälkeen saapuu pahin mahdollinen katastrofi Leppästen mielestä: venäläiset naapurit. Voiko roskakatokseenkaan mennä enää kuin luotiliiveissä?

Patrakova rakentaa tarinansa leikitellen stereotypioilla. Kyytiä saavat niin suomalaiset kuin venäläisetkin: tässä onkin kirjan ehdoton vahvuus. Kirjailija on Suomessa asuva venäläinen, joten hän tietää mikä tällä puolen rajaa vaikuttaa täysin kummalliselta (esim. roskien lajittelu) ja hänellä on myös riittävästi tietämystä siitä, mikä suomalaisia vastaavasti ihmetyttää rajanaapureissaan. Kumpikaan osapuoli ei pääse loistamaan tässä asetelmassa. Yhteistä löytyy lähinnä viinanjuonnissa, mutta onneksi myös hädässä autetaan. Yksi näkökulma lisää tulee Leppästen tyttärestä, joka vanhempiaan ärsyttäkseen opiskelee venäjää yliopistossa. Päästäänpä tarinassa vierailemaan Pietariinkin varsin rajuin seurauksin.



Kirja on varsin lyhyt ja sopiva välipalakirjasi. Siinä on tavallaan kaksi tarinaa, joiden yhteenliittäminen ei ihan onnistu. Kärjistykset toimivat hauskuuttajina, mutta toisaalta olisin toivonut menemistä pintaa syvemmälle. 

(Itse olen vieraillut Venäjällä useasti, tosin pitkälti avustustarkoituksissa, mutta myös lomilla. Tyttäreni aloitti Suomalais-Venäläisen koulun eskarissa. Minulla on venäläisiä ystäviä jne.. SILTI on myönnettävä, että väärinkäsityksiä ja ennakkoluuloja löytyy itseltä ja lähipiiristä vaikka muille jakaa. Niiden niittämiseen tarvitaan paljon lisää kanavia.)

MUUTA: Aihe on ehdottoman tärkeä! Mahtavaa, että Suomessa julkaistaan tällainen kirja. Tuntuu ikävältä luokitella, mutta minä en ainakaan tiedä yhtään venäläisen maahanmuuttajan kirjoittamaa kirjaa tämän lisäksi. Löysin muuten sivuston ruslania.com jossa myydään kirjoja, jotka liittyvät Venäjään tai ovat venäläisten kirjoittamia. Kannattaa tutustua!

JA VIELÄ: Kansi on minusta hauska ja tarkasti kirjalle tehty. Takakantta en sijaan suosittle lukemaan. Ikävä kyllä siinä on taas hyvä esimerkki siitä, miten pieleen takakansitekstin voi kirjoittaa. Kommenteissa Mari A. kertoi lukeneensa kirjailijan esikoisen(?) Tulkki. Onko muut lukeneet sitä?

TÄHDET:
+ + + (+)

Katie Arnoldi: Kehonpalvoja

Katie Arnoldi:Kehonpalvoja (Chemical Pink)
Yhdysvallat (suom. 2011)
263 sivua, Helsinki-kirjat

MIKSI?: Kehonrakennusaihe kiinnosti minua, koska lähipiiriini kuuluu monia lajista innostuneita. Itse tunnen asiaa kohtaa pelonsekaista kunnioitusta ja ihmetystä. ("Kehonrakennukseen" kuuluu useita eri lajeja, joista toiset ovat terveempiä kuin toiset.  Kirjassa esitetty todellisuus on sieltä sairaammasta ääripäästä.)

LYHYESTI: Aurora myy ruumiinsa ja sielunsa treenatakseen raskaan sarjan ammattilaiseksi.


KIRJE KIRJAILIJALLE: "Hei Katie! Arvostan sitä, että kirjoitit kirjan erinomaisella taustatutkimuksella itsellesi tutusta aiheesta. Henkilöhahmosi ovat myös pelottavalla tavalla todentuntuisia.

Charlesin tapa hallita ihmisiä on todella vastenmielinen. Auroran motiivit kiinnostivat minua eniten: Miksi hän on valmis uhraamaan kaiken itsemäärämisoikeutensa, terveytensä ja läheiset ihmissuhteensa saavuttaakseen menestystä kehonrakentajana?  Olisin halunnut päästä hänen päänsä sisään vielä enemmän tämän kysymyksen osalta.

Minua kuitenkin nolottaa kirjoittaa tätä kirjettä sinulle. Kirjasi sisälsi niin paljon sairaita ja pervoja kohtauksia, etten olisi halunnut lukea niitä. Vaikutti siltä kuin olisit kirjoittanut kirjaasi kaikista pimeimmät koskaan mieleentulleet jutut lainkaan niitä suodattamatta. Menetin ruokahaluni romaanisi parissa. Laittomien lääkeaineiden käyttäminen ja niiden aiheuttamat muutokset Auroran kehossa olivat yhtä lailla ällöttävää luettavaa. Siihen olit varmasti pyrkinytkin.

Minua kiinnosti kirjassa erityisesti vääristynyt kehonkuva ja ihmissuhteet. Auroran suhde tyttäreensä järkytti ja sopii kuvaukseksi myös muihin tilanteisiin, joissa vanhemman huomio on kokonaan toisaalla. Osasit yllättää tapahtumilla, eikä kirjaa voi syyttää ennaltaarvattavaksi. Kirjan rakenteessa ja siirtymissä oli myös jotain hyvin raikasta.

En silti voi sanoa nauttiineeni kirjastasi, vaikka sinulla on kirjoittamiseen lahjoja. Ainakin tulin lukeneeksi jotain, mitä en tavallisesti ikinä lukisi. Jos kirjoitat seuraavaksi jotain vähemmän pervoa, luen sen mielelläni. Kehonrakennus (vielä naisten!) on aiheena äärimmäisen kiinnostava.

Terv. ilmeisen konservatiivinen suomalainen kirjabloggari"

KIRJASTA SANOTTUA:
"Luin kirjan yhtä soittoa, neljässä ja puolessa tunnissa, en vain voinut laskea sitä käsistäni. Koominen ja kammottava, sadistinen ja hillitön, traaginen ja hauska, kaikkea samanaikaisesti. Miten mahtavan, K-18-elokuvan tästä saisi jonkun John Malkovichin kaltaisen näyttelemällä, iljettävällä päähenkilöllä, joka rakastaa lihaksiaan sukupuolettomiin muotoihin rääkkäviä naisia. En ole koskaan lukenut mitään tämän kaltaista. Tämä on kuin Marquis de Sade olisi päässyt taas irti ja kolkuttelisi kotioveamme lemmenluullaan.”
-LIZ SMITH, NEW YORK POST
TÄHDET:
+ + +

Anne Leinonen & Miina Supinen: Rautasydän

Anne Leinonen & Miina Supinen: Rautasydän
Suomi 2011
221 sivua, Helsinki-kirjat

MIKSI: Miina Supiselta olen lukenut kaiken (siis ne kaikki kaksi) ja tykännyt. Tämä uusikin kiinnosti.

GENRE: Jännitys-romanttis-hömppäviihdettä.

LYHYESTI: Takakannesta löytyy hiottu tiivistys: "Rakkaus on sokea. Rikos avaa silmät."

FIILIS: Olen yrittänyt keksiä millä taikatempulla pystyy kirjoittamaan dekkarimaisen jännityskirjan niin, että lopputulos on hyväntuulinen, kepeä ja viihdyttävä? Päähenkilö on ainakin suloisesti pihalla ja myös muut henkilöt ovat sopivan yksinkertaisia kuten tyylilajiin kuuluu. Tasapainoilu sen välillä, että lukijan mielenkiinto pysyy ilman että tapahtumista tule liian rankkoja onnistuu kirjassa hienosti.

Salaisuuksia paljastuu ja epäsopiva romanssi syttyy kun pikkupaikkakunnalta löytyy ruumis. Päähenkilö Sari joutuu tapahtumiin mukaan. Kestää aikansa selvittää kuka on sekaantunut mihin ja miksi. Välillä tietysti kuvaillaan ja kosketellaan upeita miesvartaloita.

Kirja on kuin karkkipussi: siinä on eri makuja ja suun saa makeaksi, mutta tarkempaa sisältöanalyysia  ei ole mielekästä tehdä. Suosittelen raskaimissa vesissä viihtyvien lukijoiden välipalaksi tai sitten niille, jotka syövät vain rusinat pullasta.

MUUTA: Mieskin luki ja tiivisti että "sujuvaa hömppää".

TÄHDET:
+ + + +

Tyttöystävä ja Tahra: ruotsalaisia kirjoja

Karolina Ramqvist: Tyttöystävä
Ruotsi 2009 (suom. 2011)
280sivua. Helsinki-kirjat

GENRE: Kaunokirjallisuuteen kallellaan olevaa jännitystä (mikä tarkoittaa, ettei jännitystä juurikaan ole)

LYHYESTI:  Tyttöystävä odottaa lain toisella puolella työskentelevää miestä kotiin.

 MIKSI?: Kirjaston uutuushyllystä poimittua. Tämä oli saanut myös jonkun ruotsalaislehden myöntämän kirjallisuuspalkinnon.

FIILIS: Näkökulma on tämän kirjan tarina ja kantava voima. Karin istuu kotona ja odottaa. Ja sitä hän saakin tehdä, sillä hänen miehensä on paljon poissa. Ammattirikollisena toimiminen on ilemisen aikaa vievää puuhaa.

Kirja on kai tutkielma siitä, miksi kukaan nainen olisi ja eläisi ja jäisi tällaiseen suhteeseen. Onko kysymys rahasta? Vai vallasta suhteessa keneen? Kuka on uhri? Onko sellaisia? Tilanteeseen voi toisaalta varmasti samaistua kuka tahansa, jonka mies on paljon pois ja rahaa riittää. Rikollisuuden näkökulma tuo oman lisänsä, kun tietää että talot ja upeat tavarat on osetettu "verirahoilla".

Romaani alkaa hyvin ja Romqvist osaa kirjoittaa kiinnostavasti. Muutaman päivän ajalle sijoittuva tarina ei kuitenkaan kanna loppuun asti. Karin odottaa ja miettii elämäänsä, mutta siihen se sitten jääkin. Minä olisin kaivannut jotain muuta, vaikka sitten sitä jännitystä.

TOISAALLA: 
Rakkaudesta kirjoihin
Erjan lukupäiväkirja
Nenä kirjassa

TÄHDET:
+ + (+)

Katarina Wennstam: Tahra
Ruotsi 2007 (suom.2011)
431 sivua. Otava

MIKSI?: Taisin poimia vinkin Rakkaudesta kirjoihin blogista (linkki vie kirjan arvioon)

GENRE: Takakansi sanoo että trilleri, mutta ei tämä kovinkaan jännittävä ainakaan ollut.

LYHYESTI: kulissiperheen elämää.

FIILIS: Kirja käsittelee seksikauppaa ja seksinostoon liittyvää etiikkaa. Kuka on uhri, kysytään tässäkin kirjassa.

ÄÄh. Minulle nyt ei taida iskeä tämä psykologis- feministi-jännitys-genre. Tarina on yhteiskunnallinen, kirjialija kirjoittaa ihan vetävästi, moni muu on tykännyt ja kehunut, mutta minä en vaan innostunut. Luin kyllä, loppuun asti, myönnetään. Liikaa seksiä, liian ennalta-arvattavaa, liian itsestäänselvät hahmot.

Kirjan ansio on tietyt oivallukset ja henkilöiden äänellä lausutut totuudet seksin myynnin ja oston eri vaikutuksista. 14-vuotiaan Emman elämää kuvataan erittäin uskottavasti. Pidin  siitä, ettei kirjailija lähtenyt juurikaan harhailemaan, vaan pysyi hyvin tarinassa.

Inhosin kirjan henkilöitä, erityisesti Rebeccaa sekä Jonasta. Inhosin muitakin hahmoja. Ehkä eniten inhosin loppua, paitsi viimeistä sivua eli se onneksi palkitsi.

TÄHDET:
+ + +

YHTEISESTI:

Aika hassu sattuma sinällään, että minun käsiini kulkeutui kaksi vastasuomennettua ruotsalaisen naisen kirjoittamaa kirjaa, joissa oli hyvin paljon samaa. En ihan osaa edes sanoa, mitä se samankaltaisuus on, sen lisäksi, että molemmissa oli runsaasti seksiä ( ja sanokaa vaan vanhoilliseksi, mutta minusta se ei ole kovin hyvin perusteltua näissä kirjoissa ainakaan tässä mittakaavassa). 

Minä en halua lukea liian "kauheita" kirjoja. Nämä olisivat siis voineet olla minun kirjojani, sillä kummassakaan ei sinällään tapahdu mitään hirvittävää tai väkivaltaista. Mielestäni on erikoista, että kirjat on luokiteltu jännitykseen, sillä itse ymmärrän termillä jotain ihan muuta. Ramqvistin kirja on selkeästi kaunokirjallinen ja Wennstamin taas yhteiskunnallinen.

Joka tapauksessa kirjat olivat jokseenkin pettymys. Toisaalta luin molemmat ilman, että edes harkitsin keskenjättämistä. Taidan siirtyä lukemaan oman genreni kirjoja kun tämä tutustumismatkailu psykologiseen "jännitykseen" ei ole osoittanut menestyksekkääksi.

Molemmissa kansisssa on muuten käytetty valokuvaa. Se on varsin harvinaista, eikö? Mitä pidette tuosta Tyttöystävän kannesta?

PS. Olen kovasti kierrellyt blogejanne, vaikka en ole kommentoinut. Kivoja kirjoja ja juttuja monella! Minulla olisi paljon kirjoitettavaa, mutta aika hankalaa on löytää blogiaikaa juuri nyt. Vauva on silti edelleen ihana :)

Antti Tuomainen: Parantaja

Antti Tuomainen: Parantaja
Suomi 2010
223 sivua. Helsinki-kirjat

GENRE: Kaunokirjallisuuteen kallellaan olevaa jännitystä.

MIKSI?: Ihastuin aivan älyttömästi Tuomaisen Veljeni vartija - kirjaan (en pitänyt vielä silloin blogia, mutta lukupäiväkirjaani olen antanut sille huimat 5tähteä). Jostain syystä kesti näinkin kauan tarttua tähän uutuuteen.

FIILIS: Ensimmäinen vauvan syntymän jälkeen kokonaan luettu kirja! (Keskeneräisiä onkin sitten vaikka kuinka monta). Erikoista teoksessa on, että se sijoittuu tulevaisuuden Helsinkiin, joka on aivan tuhoutumispisteessä ilmastonmuutoksen nopean etenemisen myötä.  Tällaisessa maisemassa runoilija Tapani etsii kadonnutta toimittajavaimoaan.

Tarina on varsin yhteiskunnallinen, kantaaottava ja jokseenkin tavanomainen, mutta Tuomaista on todella nautinnollista lukea: kielen ja ilmaisujen käyttäjänä hän on aivan erinomainen. Dialogi ja ajatusten kuvaaminen elää hienosti kirjassa. Luimme miehen kanssa vuorotellen ääneen pätkiä (kun siis vuorotellen ensin varastelimme tätä toisiltamme luettavaksi). Tämän voi myös lukea rakkaustarinana. Maailmanlopun meininki tuo kirjaan rohkean perspektiivin.

Sitä ihmettelen, että tämä voitti vuoden Johtolanka palkinnon, joka myönnetään dekkarille. Lähinnä ihmettelyni kertoo omasta rajoitteisuudestani - en ikinä osaisi luokitella tätä dekkariksi, enkä oikeastaan edes rikos- tai jännityskirjallisuudeksi, vaikka onhan tässä nekin elementit olemassa. Samaa pohdintaa muistan tehneeni Veljeni vartijan kohdalla.

Ihmettelen myös, missä ovat Tuomaisen blogisavut? Aika vähän löysin arvioita... onko nämä kirjat menneet monelta ohi, vai olenko ainoa fanittaja? Olen perinteisesti pysynyt kaukana tämän genren kirjoista, joten muihin dekkareihin minun on tietysti hankala verrata.

Tämä on todella helsinkiläinen kirja. Jos tuntee kaupunkia, niin voi kulkea Tapanin kanssa todella elävästi mukana kaduilla. Kirjan lopulta olisin toivonut enemmän.  En ollut siis aivan yhtä ihastunut kuin Veljeni vartijaan, mutta Tuomaista aion fanittaa edelleen. Tuomaisen esikoinen Tappaja, toivoakseni onkin minulta edelleen lukematta.

TOISAALLA:
 Booksy
Kirsi Hietanen
 Kirjasieppo
 Rachelle
HS
KSML

TÄHDET:
+ + + +


PS. Vauvan kanssa menee tosi hyvin. Hän öö... nukkuu ja syö. Välillä pitää varmistaa, että hän on varmasti oikeasti olemassa. Kiitos vielä kovasti mukana elosta ja onnitteluista teille kaikille.

Ihmeet tapahtuvat muille

Anna-Kaisa Hakkarainen: Ihmeet tapahtuvat muille
Suomi 2010
176 sivua

GENRE: Lapsettomuuspäiväkirja

LYHYESTI: "Tämän miehen kanssa kaikki oli toisin, hänestä tulisi loistava isä." Vaan eipäs sitten tullutkaan.

FIILIS: Hakkaraisen epätoivo on itselleni osaltaan tuttu ja tavallaan ennaltaarvattava. Ja juuri siksi niin terapeuttinen ja lohdullinenkin. Kirjan tunnelma välittyy: olin tämän lukemisen aikana  aivan raivoissani niistä pettymyksistä ja epätoivosta, johon tämän pari joutuu uudelleen ja uudelleen.


Kirja alkaa siitä hetkestä, kun lasta aletaan toivoa ja päättyy seitsemän vuotta myöhemmin. Tällä parilla on kaikkea, (no ei ehkä rahaa kun apurahojen varassa elävät) mutta lapsi pitäisi saada. Hakkarainen kertoo riipivästi siitä millaista on kun KAIKKI muut saa lapsia ja itse tulee ohitetuksi tässä "projektissa" yhä uudelleen. Tämä tapahtuu, vaikka on aina tottunut siihen että saa haluamansa, "kunhan vaan YRITTÄÄ tarpeeksi".

ERITYISTÄ: Olen sitä mieltä, että kaikkien pitäisi lukea tämä kirja. Vaikka itse ei olisi kokenut mitään tämän suuntaista, lähipiirissä joku muu on varmasti. Lapsettomuus on erityisen vaikeaa lähisuhteissa, koska kateus ja katkeruus eivät ole koskaan hyväksi. Ja vaikka olisi miten mahtava ja vahva ihminen, niitä ei voi välttää. Vaikka läheisten ajattelemattomat sanat sattuvat yleensä eniten, ei puolituttujen möläyttelyt ole yhtään helpompia ja siksikin suosittelen tätä kaikille.

MUUTA: Lopussa on miehen, lapsettomuuslääkärin sekä psykoterapeutin puheenvuorot. Ne täydentävät mielestäni hyvin omakohtaista kirjaa.

Tiina Lymi: Susi sisällä

Tiina Lymi: Susi sisällä
Suomi 2010
223 sivua

MIKSI?: Tiina Lymi kiinnosti kirjoittajana.

LYHYESTI: Avioliittokriisi asteikon jyrkimmästä päästä.

FIILIS: Vesan ja Tuulan avioliitto on täydellinen, mutta eipäs sitten ollutkaan. Juoni on suunnilleen sama kuin Levottomat 3:ssa tai sitä se minusta muistutti, tosin komedialla höystettynä.

Aikuisuus katoaa jonnekin, mikään ei tunnu miltään, eikä kukaan kirjan henkilöistä tunnu kauheasti tietävän kuka on ja mitä haluaa. Sauvakävely pelastaa monelta, mutta aivan kaikkeen sekään ei auta. Eli ihan perusmeininkiä 30+ pienten lasten vanhemmille ja aviopareille.

Ääh. Paikoittain teksti ja dialogi on oikein toimivaa, mutta suureksi osaksi kuitenkin ennalta arvattava ja yli-tragikoomista. En myöskään kestänyt lukea siitä kun lapset jäi koko ajan jalkoihin tämän avioparin välienselvittelyissä.

Kirja ehti jo palautua takaisin kirjastoon, joten harmittaa kun en saa lainausta tähän. Helmiä tekstistä löytyi useita.

MUUTA: Pyörii Tampereen teatterissa näytelmänä. Luulen, että toimii näyttämöllä paljon paremmin.

TOISAALLA:
Kirjavinkkien arvio on super-kehuva.
Rakkaudesta kirjoihin- blogissa Rachelle suosittelee myös!
Juuri tällaista - blogissakin on tämä luettu.

TÄHDET:
+ + +