12. toukokuuta 2013

Herman Koch: Illallinen

Herman Koch: Illallinen
Hollanti 2009 (suom. 2012)
Siltala 339s.

MISTÄ?: Jarrusukan kylkiäisenä.



MIKSI?: Viime vuoden kirjoista TBR-listalle päätynyt.

LYHYESTI: Illallinen, joka olisi kannattanut jättää väliin.

FIILIS: Illallisen kertojaäänenä on Paul, joka menee   veljensä ja molempien vaimojen kanssa hienoon ravintolaan syömään (sellaiseen jossa laskun nähdessään alkaa naurattaa).

Veljesten välit ovat selvästi kireät ja Sergen (melkein pääministeri) vaimo Babette saapuu paikalle itkeneen näköisenä. Lukijalle alkaa selvitä, että yllättävää ei tämän illan aikana tule olemaan seurueen tilaukset.

Koch osaa rajata kertomuksen tähän joukkoon ja hetkeen, vaikka valoittaa tarinan edetessä henkilöiden taustoja. Sivut kääntyvät intensiiviesessä ja uskottavassa tunnelmassa, etenkin alussa nauratti millainen seurue on koolla. Tulin kuitenkin yllätetyksi, sillä perheen salaisuus ei todella ollut tavanomaisemmesta päästä.

Lopulta ahdistuin, niin taitavasti tämä psykologinen jännitys rakentuu. Koch osaa olla myös yhteiskunnallinen, sillä näiden päähenkilöiden asenteet köyhyyttä ja "alempaa luokkaa" kohtaan tulevat väistämättä esille. Näihin asenteisiin lukija joutuu peilaamaan itseään.

Jokin epämääräisyys ja inhimillisyyden puute etäännytti minut sivujen vähetessä, halusin pois näiden ihmisten seurasta. Pelottavan hyvin Koch illallisena kuitenkin tarjoilee. Tässä on myös jotain hyvin omalaatuista ja ripaus elokuvallisuutta. Jostain syystä mieleen tuli vähän Ian McEwan.

TOISAALLA:
Susa (5/5)
Leena Lumi luki "erinomaisen kirjan" (ja sieltä löytyy myös pitkä linkkiluettelo)

TÄHDET:
+ + + +


4. toukokuuta 2013

Minna Lindgren: Kuolema ehtoolehdossa

Minna Lindgren: Kuolema ehtoolehdossa
Suomi 2013
Teos 302s.

MIKSI?: Kirja alkoi näkyä blogeissa ja löytyi sattumalta sivukirjaston uutuushyllystä.

LYHYESTI: Mummot jyrää!

GENRE: Vanhus chick-littiä

FIILIS: Aivan mainio idea romaanille! Päähenkilönä on 94- Siiri ja muut ikätoverinsa. He löytävät itsensä Ehtoolehdon palvelutalosta, jossa tapahtuu koko ajan kummallisia: vanhuksia lääkitään sairaiksi, tileiltä laskutetaan outoja summia ja sotavetraaneja raiskataan suihkussa.

Kummallisuuksissa on kirjan vahvuus ja ongelma. Parhaimmillaan Lindgren kuvaa oivaltavasti miltä nykytodellisuus näyttää näistä yli 90 vuotiasta. Nämä mummot eivät ole mitään nyhveröitä, eikä heillä ole mitään menetettävää. He vitsailevat, rakastuvat, höpsöttävät, kulkevat hautajaisista toisiin, nauttivat pienistä asioista, juovat viiniä ja pitävät puoliaan. Tämä kaikki, vaikka muut pitävät heitä jo aika höperöinä.

Synkintä onkin se, millaisen kuvan saa ympärärillä olevista ihmisistä. Lapsilla tai lapsenlapsilla ei ole aikaa tai ymmärrystä, hoitajat eivät puhu suomea tai heillä ei ole aikaa, kukaan ei kuuntele, eikä keneltäkään saa apua. Ainut inhimillinen hahmo on moottoripyöräjengin Mika.

Aluksi minua nauratti raikas kertojaääni, mutta sitten aloin tulla surulliseksi. Ovatkohan asiat oikeastikin näin hullusti? Housut alas 14€, housut ylös 17€, siinä alkaa isompikin eläke kulua nopeasti.

Tarina ei ihan pysy koossa, mikä on ehkä tarkoituskin, mutta itse jäin kaipaamaan selkeämpää kaarta. Vaikeiden ja raskaiden teemojen tuominen kepeään kerrontaan on myös iso haaste, sillä sävy muuttuu mielestäni kirjan edetessä.

Joka tapauksessa aihe valinta on aivan napakymppi ja kirja tutustumisen arvoinen. Tässä on myös paljon hienoa kuvausta Helsingistä. Tuli lukiessa isoäitejäni kovasti ikävä!

TÄHDET:
+ + + +

1. toukokuuta 2013

Salla Simukka: Punainen kuin veri

Salla Simukka: Punainen kuin veri
Suomi 2013
Tammi 265s.

LYHYESTI: Olipa kerran tyttö, joka oppi pelkäämään.

GENRE: Nuorten aikuisten jännitys(?)

FIILIS: Sain kirjan mukaan tavattuani kirjailijan huhtikuussa. Kyseessä on avausosa trilogiaan, jonka päähenkilönä seikkailee lukiolaistyttö nimeltä Lumikki. Lumikki ei ole vampyyri eikä kirja edes sijoitu tulevaisuuteen, mutta ihan tavallinen tyttö tämä sankaritar ei ole.




Lumikki kuvaa itseään Stieg Larssonin Lisbethin ja Hercule Poirotin salaiseksi lapseksi. Hän on ulkopuolinen ikäistensä joukossa ja tulee vahingossa sekaantuneeksi rikokseen, joka ei hänelle lainkaan kuuluisi.Siitä alkavat tapahtumat vievät Lumikin moneen vaaraan, joista osa on varsin ennalta-arvattavia.

Kirja on laadukasta ja vetävää jännitystä. Lukija tutustuu myös Lumikin rankkaan menneisyyteen.  Tapahtumat ovat kauttaltaan raakoja ja kovia, se vähän yllätti. Kirja on kunnianhimoinen tarinaltaan ja mielestäni Silmukka onnistuu hyvin.  Lankoja jätetään myös auki.

Jään odottamaan seuraavaa osaa, toivottavasti Lumikille tapahtuisi jotain erityisen hyvää jossain kohdassa.

KANSI: Ihana hiplattava kansi ja upea punainen reunus sivuissa.

TOISAALLA:
Kirsin kirjanurkka
Koko lailla kirjallisesti -Jenni päätyi pohdiskelemaan kirjan puhekieltä
Kaiken voi lukea -Jori ei ollut ihan kohderyhmää


TÄHDET:
+ + + +