Emmi Itäranta: Teemestarin kirja

Emmi Itäranta: Teemestarin kirja
Suomi 2012
Teos 266s.

MIKSI?: Blogeissa kehuttu ja paljon luettu - jo toukokuussa Linnea listasi pitkän listan arvioita.

LYHYESTI: Maailma on mennyt uusiksi ja vesi on valuutoista arvokkain.

MUUTA: Voitti Teoksen järjestämä scifi- ja fantasia käsikirjoituskilpailun.

Makeiset loppuivat. Suuri teepannu tyhjeni, sitten pata. Seremonia on ohi, kun vesi on lopussa.

FIILIS: Ihailen sitä miten rohkean hyppäyksen Itäranta tekee toisenlaiseen maailmaan. Kun menee tarpeeksi kauas, asioita tarvitsee perustella vähemmän. Ei selviä mitä on tapahtunut, mutta joka tapauksessa vesi on kansalta vähissä. Paitsi teemestarin talossa ja tässä piileekin salaisuus.

Talvea ei enää ole. Kaikenlaiset muovihärpäkkeet ja teknologialaitteet lojuvat vailla tarkoitusta jätemailla. Teemestarin tytär haluaa seurata isänsä jalanjälkiä. Minulle koko teemestarointi vertautui kirkkoon ja uskoon, vaikka sitä tässä tuskin haettiin.

Päähenkilö on nuori, 17-vuotias Noria, joka vaikuttaa vanhemmalta. Mikään teiniseikkailu tämä ei siis ole, vaan pikemminkin varsin synkkäsävyinen. Kuolema on jatkuvasti läsnä. Itäranta kirjoittaa hienosti, rakentaa jännitystä ja osaa myös yllättää. Jotkut kielikuvat ja ajatelmat osuvat paremmin kuin toiset ja jotain hiomatonta tässä on, mutta upea esikoisteos joka tapauksessa.

Me olemme veden lapsia, ja kuolema on veden liittolainen. Niitä ei voi erottaa meistä, sillä meidät on tehty veden muuttuvaisuudesta ja kuoleman läheisyydestä. Ne alkavat aina yhdessä, maailmassa ja meissä, ja tulee aika, jolloin veressämme virtaava vesi juoksee kuiviin. 

LUKUEHDOTUKSIA: Tämä kirja on todella jännittävä sekoitus tulevaisuusdystopiaa ja kaunista kerrontaa. Se ei ole samalla tapaa naivi kuin kansainväliset nuorten menestykset Delirum- tai Tarkoitettu -trilogiat. Tarina kantaa jopa ilman pakollista kolmiodraamaa tai tarkkaa kuvausta yhteiskuntarakenteesta. Ehkä surumielisyydessä on samaa kuin Age of Miracles -kirjassa. Kirja tuo mieleen suomalaisista lukemistani Sinisalon Enkelten verta - ja Tuomaisen Parantaja -romaanit, eikä vähiten rivien välissä vahvasti elävästä ympäristönsuojelun näkökulmasta. Itärannan tarina on kuitenkin ihan omanlainen.

TÄHDET:
+ + + + (+)

Ally Condie: Matched (Tarkoitettu)

Ally Condie: Matched (Tarkoitettu)
Yhdysvallat 2010 (suom.2011)
380 sivua. Tammi
Kindle edition

MIKSI?: Miten ihmeessä tämä oli mennyt minulta ohi? Löytyy jo suomeksikin. Puolisalainen mieltymykseni Nälkäpeli-trilogiaan sai kilpailijan.

GENRE: Nuoriso-scifiä(?), mutta en alkaisi lokeroimaan.

LYHYESTI: Täydellisessä yhteiskunnassa alkaa kyllästyttää.

FIILIS: Mahtavaa! Huomaan, että vaikka arvostan eniten kirjoissa kieltä ja tarinaa, en myöskään voi vastustaa hienosti rakennettua ajatusleikkiä. Aikuuisuuden kynnyksellä olevan Cassian elämä Yhteiskunnassa (Society) on laskettu todennäköisyyksien ja tutkimusten mukaisesti täydelliseksi. Kaikkien asukkaiden ruoka-annoksien kalori- ja vitamiinimäärä on optimaalinen, 17-vuotiaana heille annetaan yhteensopiva aviopuoliso ja 80-vuotiaana vuorossa on "hyvä kuolema". Informaation ylikuorimituskin on ratkaistu; on mm. 100 laulua, 100 runoa ja 100 historiallista tapahtumaa, jotka on säästetty kertomaan menneisyydestä. (Yhteiskunnan asukkaat eivät luo uutta.)

Kirja leikkii melkeinpä julman osuvasti vapaan tahdon ongelmalla. Yhteiskunnassa asukkaille pyritään antamaan juuri sen verran valinnanvaraa, että illuusio valinnasta säilyisi ja ihmiset pysyisivät tyytyväisenä. Miksi haluta pois täydellisesti suunnitellusta elämästä? Jos teet jotain kaavasta poikkeavaa, sillekin on laskettu todennäköisyys jo valmiiksi. Ihmisten analyyttisten luonnekuvausten perusteella voi ainakin näennäisesti perustella kaiken, myös vastustuksen. Uniakin monitoroidaan. Loppujen lopuksi kontrolli on kaikenkattavaa ja ahdistavaa. Onko pakotietä? Onko kuitenkin turvallisempaa pysyä hyvässä ja ennaltaarvattavassa elämässä?

Tarina ei sinällään yllätä, vaikka Condie kuljetti tarinaa monesti eri suuntaan kuin olisin kuvitellut. On kaksi poikaa, on kapina. Kuten sanottu, kirjan yhteiskuntarankennelma innosti enemmän kuin juoni, mutta kyllä tarinakin kantaa. Cassien taistelu alkaa isoisältä saadusta runosta. Sanat ovat olemassa hänelle, eikä niitä voi ottaa pois, niissä on valtaa.

Kirjan ahmaisee nopeasti, siinä on imua. Suosittelen joululahjaksi teineille ja miksei vanhemmillekin. Loistava kepeäksi välipalaksi. Nälkäpeliin verrattuna kirja on paljon kiltimpi. Meidän perheessä tästä on myös saatu lukuisia keskusteluja aikaan - kuinka paljon meillä loppujen lopuksi on vapautta valita?

MUUTA: Hieno kansi, eikö? Ihanaa, ettei sitä ole alettu muuttamaan alkuperäisestä. Seuraava osa Crossed, ilmestyy Yhdysvalloissa ensi tiistaina ja olen ennakkotilannut sen latautumaan Kindleeni silloin.

TOISALLA:
 HS
KSML 
Katinkan kirjasto
Vinttikammarissa
kirjakissan luetut

TÄHDET:
+ + + + (+ )

Ron Currie, JR: Juniorin erikoinen elämä

Ron Currie, JR: Juniorin erikoinen elämä
Yhdysvallat 2009 (suom. 2011)
364 sivua, Bazar

MIKSI?: Kirjaston uutuushyllystä. Aihe ja rinnastukset Vonnegutiin kiinnostivat.

GENRE: Kustantajan sivuilla luokitteluna scifiin ja fantasiaan. Tämän ei toivottavasti karkoita ketään (itse olisin välttänyt tätä, jos kirjaa olisi markkinoitu minulle noilla määritelmillä.) Englanniksi on olemassa termi apocalyptic fiction.

LYHYESTI: Junior tietää, että maailma loppuu pian.

FIILIS: Minulla kesti hetki päästä tähän mukaan, mutta sitten olinkin jo aivan myyty.

Juniorin tarina alkaa kohdusta ja aivan elämänsä alusta hän jo tietää, että maailma loppuu 36 vuoden ja 168 päivän kuluttua. Onko millään siis mitään väliä? Currie näyttää hienosti, miten elämän sattumanvaraisuus ja toisaalta valintamme ohjaavat meitä. Maailmanloppu tuo näkökulman, joka muuttaa väistämättä perspektiiviä asioihin.

Lapsena Junior on varsin synkkä. Suhde Rodney-veljeen,  vanhempiin tai luokkatovereihin on yliälykkäälle maailmanlopun ennustajalle hankala (vaikka ei kertoisi kenellekkään). Pidin ehkä eniten siitä, ettei kirjassa ole yhtään sankaria. Juniorin synkkyyteen taipuvainen äiti, työhön pakeneva isä, baseballsankari veli, tyttöystävä Amy, sekä Junior itse - he ovat usein raivostuttavankin todentuntuisia riippuvuuksineen ja arkisine ongelmineen.

En halua kertoa liikaa umpikujista ja valinnoista joihin Junior päätyy etsiessään tarkoitusta. Lupaan, että naurat, suret ja toivot. Kirjailijan ratkaisut yllättävät, rakenne on kiinnostava ja toimiva. RAKASTIN tämän kirjan sanomaa ja loppua.

Jokainen meistä tietysti kohtaa ajallaan maailmanloppunsa. Vaikka kirjan carpe diem  -ajatus ei ole uusi, kaipaamme kaikki muistutusta siitä aika ajoin. Ainakin jos se tulee näin hienossa kirjassa.

MUUTA: En löytännyt tätä yhdestäkäään blogista? Voiko pitää paikkansa?

TÄHDET:
+ + + + (+)