Beate Grimsrud: Hullu vapaana

Beate Grimsrud: Hullu vapaana
Norja (suom.2012)
390s. LIKE

LYHYESTI: Eli ja hänen läheisensä: Emil, Espen ja Erik. Sekä prinssi Eugen. Oikeastaan he ovat niin läheisiä, että he ovat kaikki yhtä ja samaa päänsisäistä ääntä.

GENRE: Omaelämänkerrallinen romaani.

FIILIS: Kirjan lukemisesta (ja muutaman muunkin kirjan) on jo aikaa, mutta tästä halusin ehdottomasti kirjoittaa.

 Minä olen Eli. Se on hepreaa ja tarkoittaa Jumalani. Se voi olla sekä tytön että pojan nimi. En voi olla tässä asunnossa. Lattiat viettävät vaarallisille ikkunoille joista näkee pihalle.

Tämä oli kertomus Elistä, jonka elämässä kaikki liikkuu ja häilyy todellisuuden rajamailla. Lapsuus, aikuisuus ja nuoruus. Ainoa mikä on selvää ja sujuu, ovat sanat. Eli osaa kirjoittaa. Hyvin. Mutta sitten poikien (nuo kaikki E:llä alkavat) ottaessa liikaa tilaa   kirjoittaminenkin häiriintyy.

Grimsrud on ilmeisen tunnettu kirjailija Ruotsissa ja kotimaassaan Norjassa. Hän on kai oikeastakin elänyt ison osan elämäänsä mielisairaalan suljetulla osastolla. Hänen laaja tuotantonsa sisältää romaanien lisäksi lastenkirjoja ja näytelmiä.

Tämä kirja herättää paljon tunteita - se inhimillistää vakavan mielisairauden, kritisoi sen hoitoa, naurattaa (tietämätön valokuvaaja kuvaa kirjailijaa kirves kädessä samalla kuin suljetun osaston hoitaja seisoo vieressä). Kirja osoittaa ystävyyden voimaa, luovuuden vimmaa ja ihmisen kykyä selviytyä.

Pidin Grimsrudin tavasta kirjoittaa, kirjan lyhyistä luvuista ja aitoudesta. Tunsin kiitollisuutta, että hän päästi minut näin lähelle kokemaansa. Vaikka toistolla varmasti tavoiteltiin sairauden rytmiä, niin kirjaan olisi voinut riittää vähemmät sivut. Lopussa ei tapahdu ihmeitä, mutta tätä kirjaa voidaan kai pitää ainakin pienenä sellaisena. Vaikutuin.

 Minä jäin seisomaan. Hukkumiskuolema vai lasagne. Me syömme pastaa yleensä paistetun kaalin tai porkkanoiden ja valkosipulin kanssa.

TOISAALLA:
Noora (luonnehti tätä mahdollisesti vuoden suosikkikirjakseen ja silloin kirjasin tämän omalle lukulistalleni)
Suketus (otti riskin ja rakastui)
Kirjoihin kadonnut
Lukukausi
Kirjavinkit

TÄHDET:
+ + + + (+)

PS. Yritän kuntouttavana toimintana (elämästä kuntoutujana?) palautella blogia taas käyntiin tuon tyrmäävän joulukuun jäljiltä. Olisi mukava tehdä myös koonti juttuja ja kirjoittaa muutamista lukemistani kirjoista ja käydä teidän blogeissa ja kaikkea. Mutta en stressaa ja tässä kirjoittaessaan heti muistaa, että bloggaus on kivaa!

Gaute Heivoll: Etten palaisi tuhkaksi

Gaute Heivoll: Etten palaisi tuhkaksi
Norja 2010 (suom. 2012)
WSOY, 305 sivua
Aikamme kertojia

LYHYESTI: Autofiktiota tuhopoltoista ja identiteetistä

MISTÄ: Arvostelukappale

FIILIS: Tässä oli suorastaan jotain maagisen vetävää. En oikein tiennyt mitä odottaa ja se osoittautui loistavaksi lähtökohdaksi.

Gaute niminen kirjailija alkaa kirjoittaa kotikyllässään sattuneista tuhopoltoista samana vuonna kuin hän syntyi. Matkalla sivutaan sitä mitä olisi voinut olla ja mitä ehkä tapahtui. Samalla kirjilija kirjoittaa suhteesta omaan isäänsä ja tarinan siitä miten hänestä tuli lakimiehen sijaan kirjailija.

Romaani on erikoinen sekoitus thrilleriä ja jännitystä ja toisaalta taas autofiktiivistä ja pohdiskelevaa proosaa. Yhtä aikaa Gauten henkilökuvan kanssa piirty kuva pyromaanista, pojasta, joka oli niin toivottu. Ja niin kiltti. Taika tulee näiden kaikkien elementtien yhdistämisestä, kirjailijan oman tarinan kertomisesta sekä  rehellisen tarkkaavaisista ja rujoista ihmiskuvauksista.

Menneisyyden kokoaminen ei ole helppoa ja rakentuvat säikeet ovat moninaisia. Kirja jättää lukijalle tilaa oivaltaa ja löytää yhteyksiä, ehkä merkityksiäkin. Vanhemmat rakastavat lapsiaan, koko kylä kasvattaa ja yhdestä tulee yhtä, toisesta toista. Vastauksia jää jäljelle vain vähän, jos lainkaan.

TOISAALLA: Leena Lumi kertoo Norjan ykköskirjallisuuspalkinnon menneen oikeaan osoitteeseen ja olen täysin samaa mieltä (vaikka vertailukohtia ei olekaan).

MUUTA: Heivoll on vain 34-vuotias!
Tämä Aikamme kertojia -sarja on kyllä osoittautunut varsin luotettavaksi. Kolme seitsemästä, jotka olen lukenut, ovat olleet huippuja.

TÄHDET:
+  +  +  + (+)

Roy Jacobsen: Ihmelapset

Roy Jacobsen: Ihmelapset
Norja 2009 (suom. 2011)
280 sivua, LIKE

LYHYESTI: Finn saa yllättäen pikkusiskon, 6-vuotiaan Lindan. On 60-luku ja kotiin saadaan telkkari.

MIKSI?: Olin lukenut tästä monia kehuvia arvioita.

FIILIS: Kirja kuvaa arkea ja aikaansa hienosti. Se ei myöskään selittele liiaksi auki asioita, vaan lukija pääsee osaksi nuoren Finnin elämää hänen näkökulmastaan. Tarina on sympaattinen ja yhtä aikaa raju. Ensin vuokralaisen ja sitten Lindan tulo perheeseen aloittaa uuden aikajakson perheen elämässä. Äidistä paljastuu uusia asioita, jotka eivät aina ole mukavia.

Kuulin kirjassa kaikuja vanhempieni kertomuksista elämästä 60-luvulla. Tässä oli hyvin paljon sama kuin Franzenin Tumman veden päällä - romaanissa.

En tiedä mikä vaivaa, kun mikään kirja ei nyt erityisemmin sykähdytä. Ehkä keskittymiskyvyn puute tai keskittymisen rajoitetut mahdollisuudet ylipäätään tekivät vahinkoa tälle lukukokemukselle. Minulla taisi mennä ihan ohikin osa tapahtumista: ehkä liian pitkissä lauseissa en enää lopussa muistanut mistä juttu alkoi, heh.

Kirjasta on tykätty ja ansiokkaasti kirjoitettu esim.:
Järjellä ja tunteella
Elma Ilona
Anna Elina
Parnasso

Eli jatkan kevyemmän kirjallisuuden parissa, semmoinen on tämän blogin kesäsuunnitelma...

TÄHDET:
+ + +

Karin Fossum: Jonas Eckel

Karin Fossum: Jonas Eckel
Norja 2002
167 sivua

Aion käyttää memeä, joka löytyy tästä blogista. Aion kääntää sen suomeksi ja törkeästi kopioida sitä. Kiitos ja anteeksi.

1 kirja, jonka olet lukenut tällä viikolla:
Karin Fossum: Jonas Eckel

2 sanaa, jotka kuvaavat kirjaa:
karmiva avioliitto

3 paikkaa tai hahmoa kirjassa:
      - Jonas Eckel, Eckel ck:lla, (ekkel tarkoittaa inhottavaa ja älöttävää) kertoo tarinan avioliitostaan, joka alkaa kummallisesti, jatkuu oudosti ja päättyy huonosti.
      - Lillian Ask päätyy suhteeseen ja naimisiin Jonaksen kanssa. Aika pian hänelle selviää, ettei Jonas "ole ihan niin kuin olla pitäisi", mutta hän ei osaa tai jaksa tehdä asialle mitään.
     - Ratkaisuksi ongelmiin lomalle lähdetään Algarveen Portugaliin.

4 asiaa josta pidit tai et pitänyt kirjassa:
     - Kerronta vetää hyvin ja tarina on intensiivinen.
     - Hienointa ja pelottavinta kirjassa on se, että kyseessä on monen ihmissuhteen todellisuuden kuvaus, vaikka lukiessaan tajuaa, miten tosi vinksahtaneelta kaikki kuulostaa ja näyttää: ihmiset, sanat ja tapahtumat.
      - Kirja on jokseenkin ennalta arvattava ja muistutti tunnelmaltaan paljon "Karin Alvtegen:Petos" - kirjaa, vaikka erilaisia ovatkin.
      - Kirjassa oli myös mustaa huumoria ja ironian tajua, mikä nauratti.

5 tähteä tai vähemmän arvioksi:
+ + +

LUKUNÄYTE s.107:

Sammutin television ja tuijotin ikkunasta ulos. Olen herkkä ihminen. Minun on mahdollista lähettää pieniä singnaaleja, ja tiedän että toiset käsittävät ne täysin toiveideni mukaisesti. Olin ottanut sohvalla jähmettyneen asennon., kädet puuskassa, leuka koholla, katse suunnattuna ikkunalle Lillianin koriste-esineisiin. (...) Nyhdin häntä, huusin äänettömästi, kerjäsin ja anelin, torjuin ja sätin, vaadin vastausta, lopullista reaktiota.Hän ei huomannut yhtään mitään.

Anne B. Ragde : Berliininpoppelit

Anne B. Ragde : Berliininpoppelit
 Norja 2004
294 sivua

MIKSI: Kaikki ovat ilmeisesti lukeneet tämän, paitsi minä. Kaikki ovat myös kehuneet. Tämä on trilogia, jonka muutkin osat kaikki ovat tietysti jo lukeneet. Minä vasta aloitin tällä yhdellä.

LYHYESTI: Kesiki-ikäisten veljesten äiti vajoaa yllättäen koomaan ja näin kaukana toisistaan pysytellyt perhe kokoontuu vastahakoisesti yhteen. Ja yllätyksiä seuraa.

FIILIS: Takakannen "Hurmaavan hauska ja koskettava perhedraama" -määrittely sai minut odottamaan jotain muuta kuin kirja oli. Etenkin tuo ensimmäinen lause. Luulin ymmärtäväni mustaakin huumoria, mutta tästä kirjasta en sitä juurikaan löytänyt. Kirja oli silti hyvä. Raskaat teemat kuitenkin yllättivät.

Veljekset on kovin eriliaisia ja näiden hahmojen välinen jännite toimii hienosti. Lukijan ei tarvitse olla kummoinen keittiöpsykologi ihmetellääkseen lapsuudenperheen heihin jättämiä jälkiä:  kenelläkään veljeksistä ei ole perhettä ja sosiaaliset suhteetkin ovat muutenkin vähän hakusessa, ainoastaan Erlendillä parisuhde. Ja hän onkin kaikkein selvimmin tehnyt eron perheeseensä.

Tosin paikalle ilmaantuu myös yksi yllätyslapsenlapsi - vanhempiensa kanssa asuva ja heidän sikafarmiaan hoitava Tor on nuoruudessaan ollut kerran naisen kanssa ja tästä seurasi tytär Torunn. Kun tähän lisätään vielä hautaustoimistoa pitävä  Margido ja isä, joka ei juurikaan tule ulos huoneestaan, asetelma on kieltämättä herkullinen.

Kirjan eriytisyys taitaa tulla sikafarmista ja ehdottoman kummallisesta perheestä. Lukija kaipaa selitystä ja saakin sen sitten viimeisillä sivuilla. Muutkin osat on luettava.

TÄHDET:
+ + + (+)

Erlend Loe: Supernaivi

Erlend Loe:
Supernaivi
listat,
hakka ja elämän tarkoitus
(Norja 1996)
+++++

Erlend Loe:
Muleum
kun ei voi menettää
mitään täytyy
päättää kuolla
tai elää
(norja 2007)
++++

Hanne Orstavik: Pappi
liian täynnä kuvainollista ajatuksenjuoksua
minun kirjanälkään
(Norja, 2004)
++