Jonathan Tropper: Seitsemän sietämättömän pitkää päivää

Jonathan Tropper: Seitsemän sietämättömän pitkää päivää
Yhdysvallat 2010 (suom.2011)
467 sivua, Karisto

MIKSI?: Tropperin Everything Changes oli huippuhauska ja ilokseni miestä oli äskettäin suomennettu.

LYHYESTI: Tragikomedian 7 päivää kuluvat lukijalta huomattavasti päähenkilöä nopeammin.


FIILIS: Isän kuoleman jälkeisen suruviikon vietto on täynnä toinen toistaan kummallisempia yllätyksiä perheessä, jonka jäsenillä on vain näennäinen yhteys toisiinsa. Jokainen sisraus (äidistä puhumattakaan) tuo myös mukanaan omat salaisuutensa.

Tarina nauratti ääneen ja vei mukanaan alusta loppuun. (Herätti vastustamattoman halun lukea koko ajan ääneen miehelle kohtauksia). Tropperilla on harvinainen taito keksiä loputtomasti epätoivoisia tilanteita niin, että ne kuitenkin vaikuttavat mahdollisilta. Kirja ei ole tyhjäpäistä sekoilua, vaan joukkoon mahtuu oivaltavia ajatuksia ja herkkiä hetkiä.

Miinusta tulee yhtäläisyyksistä tuon toisen lukemani Tropperin kanssa. Muutamat kohtaukset olivat tarpeettomia ja liian rajuja kyseiselle tyylilajille. Tässä on myös selvästi elokuvakäsikirjoitusmaisia piirteitä.

Salla mainitsi juuri säännöstelevänasä Weinerin kirjoja, koska laadukasta viihdettä kirjoitetaan niin vähän. Olen ollut samaa mieltä, mutta nyt fanitan Tropperia. Jos haluatte viihtyä ja nauraa, niin lukekaa näitä!! Savujen sijasta bloginauruja raikumaan!

TÄHDET:
+ + + +

JonathanTropper: Everything Changes

JonathanTropper: Everything Changes
Yhdysvallat 2005
352 sivua
Kindle Edition for iPhone, 4857sivua.

MIKSI?: Amazon.com selailulöydös.

GENRE: Hauskuutta, vauhtia ja romantiikka. Tavallaan chic-littiä, mutta päähenkilönä on mies ja kaikki on vaan vähän synkempää ja hauskempaa.

LYHYESTI: Kaikki on hyvin ja kaikki voi muuttua. Viikossa. Kokonaan ja ilman paluuta. Liikkuvaa junaa ei voi pysäyttää, eikä ehkä tarvitsekaan.

FIILIS: Tämä oli hauska! Genrensä huippuyksilö! Luin tätä hetken päällekäin Sinä päivänä- romaanin kanssa ja vaikka kirjat ovatkin erilaisia niin tämä veti yhtä lailla mukaansa. Ongelmaksi tuli lähinnä se, että luin kirjaa myös öisin imäettäessä ja nuo valvomiset tuppasivat venymään.

Kirjan ainekset kuulostavat tragikoomisuudessaan melkeinpä liian kärjistetyiltä, mutta Tropper käsittelee aiheita taitavasti. Päähenkilö Zack huomaa mm. pissaavansa verta, haaveilevansa kuolleen kaverinsa vaimosta kihajaisviikollaan ja alkavansa tehdä sovintoa elämänsä pilanneen isänsä kanssa. Tuo maailmalta palaava täystuho-jääkaappifilosofi-isä onkin aivan ennennäkemätön romaanihahmo.

Tarina on joiltain osin ennalta arvattava kuten romanttiset Hollywood- komediat ja kuulostaa paikkapaikoin elokuvakäsikirjoitukselta. Yllätyksiä oli kuitenkin myös tarjolla. Pidin siitä miten mahdottomiin tilanteisiin Tropper hahmonsa vie ja miten he sitten selviävät pois niistä. Monesti huumori on varsin mustaa, mutta dialogit toimivat myös hyvin.

Haluasin heti lukea seuraavan Tropperin. Ilokseni huomasin, että häneltä on suomennettu kaksi kirjaa, joista toinen aivan äskettäin: Seitsemän sietämätöntä päivää. Toinen on Kuinka lähestyä leskimiestä. Toivottavasti suomennoksissa on onnistuttu.

Syvällisyyttä kirjoistaan kaipaavalle tätä ei voi suositella, vaikka tässäkin ihmissuhteissa tapahtuu suuria. Laadukasta hauskuutta ja viihdytystä etsivälle tämä on ehdoton.

TÄHDET:
+ + + + (+)
Genrensä huippua.

Kirjavassa kammarissa vertailtiin erään kirjan kansia ja googlettamalla huomasin, että myös tästä kirjasta on ainakin 6 eri kansiversiota. Kaikki ovat mielestäni aivan kamalia!? Eikä yksikään edes tavoita mitään kirjan sisällöstä! Mitä mieltä olette? (En saanut kuvia isompina)