Norja 2004
294 sivua
MIKSI: Kaikki ovat ilmeisesti lukeneet tämän, paitsi minä. Kaikki ovat myös kehuneet. Tämä on trilogia, jonka muutkin osat kaikki ovat tietysti jo lukeneet. Minä vasta aloitin tällä yhdellä.
LYHYESTI: Kesiki-ikäisten veljesten äiti vajoaa yllättäen koomaan ja näin kaukana toisistaan pysytellyt perhe kokoontuu vastahakoisesti yhteen. Ja yllätyksiä seuraa.
FIILIS: Takakannen "Hurmaavan hauska ja koskettava perhedraama" -määrittely sai minut odottamaan jotain muuta kuin kirja oli. Etenkin tuo ensimmäinen lause. Luulin ymmärtäväni mustaakin huumoria, mutta tästä kirjasta en sitä juurikaan löytänyt. Kirja oli silti hyvä. Raskaat teemat kuitenkin yllättivät.
Veljekset on kovin eriliaisia ja näiden hahmojen välinen jännite toimii hienosti. Lukijan ei tarvitse olla kummoinen keittiöpsykologi ihmetellääkseen lapsuudenperheen heihin jättämiä jälkiä: kenelläkään veljeksistä ei ole perhettä ja sosiaaliset suhteetkin ovat muutenkin vähän hakusessa, ainoastaan Erlendillä parisuhde. Ja hän onkin kaikkein selvimmin tehnyt eron perheeseensä.
Tosin paikalle ilmaantuu myös yksi yllätyslapsenlapsi - vanhempiensa kanssa asuva ja heidän sikafarmiaan hoitava Tor on nuoruudessaan ollut kerran naisen kanssa ja tästä seurasi tytär Torunn. Kun tähän lisätään vielä hautaustoimistoa pitävä Margido ja isä, joka ei juurikaan tule ulos huoneestaan, asetelma on kieltämättä herkullinen.
Kirjan eriytisyys taitaa tulla sikafarmista ja ehdottoman kummallisesta perheestä. Lukija kaipaa selitystä ja saakin sen sitten viimeisillä sivuilla. Muutkin osat on luettava.
TÄHDET:
+ + + (+)
Mulla tämä on vielä lukematta. Vähän aikaa sitten seuraavaa kirjaa valitessani harkitsin, joko olisi ollut tämän vuoro, mutta ei se sitten vielä ollut! :)
VastaaPoistaVaroitus: ihastuin tähän ekaan kovasti (arvion tein joskus viime syksynä), mutta jatko-osat jäivät lukematta kollegan varoituksen takia. Aloitin kakkososaa ja huomasin varoituksen aiheelliseksi, lukematta jäi. ;)
VastaaPoistaHarmillista, mutta jatko-osat harvoin ovat ykkösten veroisia. Kerro, mitä tykkäät, jos luet ne!
Satu - no löytyi sitten joku toinenkin joka ei ole vielä lukenut ;) Kai tää täytyi lukea myös ihan myyntilukujensa vuoksi, minua kiinnostaa aina ilmiöt.
VastaaPoistaIna - kiitos varoituksesta ja voi kyllä sitten olla, että jää minultakin tuo jatko lukematta. En kuitenkaan niin paljon tykännyt. Ajattelin, että jos tästä kasvaa jonkun sortin suuri kertomus kun jatkoa on niin monta sataa sivua kirjoitettu. Taidan kuitenkin käyttää energiaani suosituksiin varoitusten sijasta :)
Minä pidin koko trilogiasta! Ja Anni, tummasta ja rankasta älä puhu mitään ennen kuin luet kolmannen eli viimeisen näistä. Todella traagista on tulossa...
VastaaPoistaMutta onneksi tämä kuitenkin oli trilogia, sillä enää tätä ei olisi saanut jatkaa. Minä pidin kovasti perheen homopojasta ja hänen miesystävästään. Heidän touhut Kööpenhaminassa todella huvittivat, vaikka muutamaan kertaan mietinkin, että nauranko taas väärässä paikassa;-)
Leena - minä en lukenut vielä niitä sinun arvioitasi jatko-osista, mutta katsotaan nyt päädynkö itse niitä lukemaan. Onhan se niinkin että henkilöihin kiintyy ja kiinnostuu siitä mitä heille tapahtuu jatkossa. Ja ei kai väärässä paikassa voi nauraa? Kirjojen kanssa voi nauraa vapautuneesti milloin vaan, leffassa on se on paljon hankalampaa kuin siitä jää aina "kiinni". :)
VastaaPoistaKolmas lukematon täällä! :)
VastaaPoistaMinä olen lukenut vasta kaksi, kolmatta osaa en ole saanut vielä käsiini. Ja tykkäsin kyllä kakkosestakin, mielestäni se oli hyvin samanlainen kuin eka osa, ei siis mitään häikäisevän uutta, mutta kun sympaattisiin hahmoihin kiintyi teki mieli lukea lisää. Onkohan siellä Suomessa tullut telkkarissa Norjan NRK (siis täkäläisen yleisradion) tekemä näihin kirjoihin pohjautuva TV-sarja? Täällä Norjassa se on ollut todella suosittu ja itse tykkäsin siitä melkein yhtä paljon kuin kirjoista. Jos tulee vastaan suosittelen sitäkin! :-)
VastaaPoistaEn ole lukenut näitä, mutta väärässä paikassa nauramiselle on oma terminsä se on "mustaa huumoria" tai "mustaa naurua" (termi on peräisin Seppo Knuuttilalta, joka on tutkinut kansanhuumorin mieltä). Monesti ne vaikeimmat ja kipeimmät asiat naurattavat eniten etenkin, jos muut keinot ovat vähissä :)
VastaaPoistaMinun mielestäni Berliinin poppelit-trilogiaan pohjautuva sarja tuli Suomen televisioista pari kuukautta sitten.
Reeta Karoliina, se sarja tuli, mutta kun yritin katsoa sitä, en voinutkaan. Siis tuo trilogia ei ole maailman suurinta kirjallisuutta, mutta koska luin sen tiukasti yhteen, olin luonut hahmoista omat mileikuvani ja television henkilöt olivat minulle 'väärät'.Täysin päinvastoin kävi, kun katsoin ranskalaisen tekemää elokuvaa, sisi pätkiä siitä netissä, joka pohjautuu kirjaan Siiloin eleganssi. Siinä Reée oli ust kuten olin kuvitellutkin ja tiedän, että mun on nähtävä se leffa. Tuo trilogia oli myös pätkitty hirveän lyhyisiin jaksoihin, mikä myös ärsytti.
VastaaPoistaLumiomena, minulla ei ole kuin kaksi huumorin lajia, se musta ja brittiläinen.
Trilogian henkilöihin kiintyi ja minä etenkin noihin ihaniin homppeleihin. Ragde onkin itse sanonut Anna-lehden haastattelussa, että Kööpenhaminassa asuva homopari oli sarjan ainut onnellinen pariskunta. Taisivat muutenkin olla tarinan ainoat onnelliset, sillä trilogia on oikeasti suurta tragediaa. Muistaakseni se ei näkynyt/tuntunut vielä ensimmäisessä kirjassa niinkään...Järkytyin lopusta.
tv-sarjasta en ole kuullutkaan.
VastaaPoistaMukava kun täällä on ollut näin vilkasta keskustelua. Minusta sarjan eka osa oli jo varsin synkkä joten vähän kauhistuttaa kuinka traagiseksi se voi sitten mennä?!
Jotkut leffat/sarjat vastaavat kuvaa joka on päässä ja jotkut ovat tosi häiritseviä. Tuli heti mieleen Larson-trilogia, jossa hahmot ei minusta yhtään osuneet kohdilleen. Näitä esimerkkejä kyllä riittäisi muitakin runsaasti.
Minäkin pidin kyllä koko trilogiasta tosi paljon. Tv-sarja odottelee tallenteella parempia katseluaikoja. Olen kuullut siitä kehuja, mutta vähän hirvittää mahdollinen ja todennäköinen ristiriitaisuus omien luotujen mielikuvien kanssa.
VastaaPoista