Philip Pullman: Rehti mies Jeesus & kiero mieli Kristus

Philip Pullman: Rehti mies Jeesus & kiero mieli Kristus
Englanti 2010 (suom. 2012)
Tammi 174s.

MIKSI?: Jeesus -teema ja kirjailija kiinnostivat.

MISTÄ?: Arvostelukappale kustantajalta, kiitos!

LYHYESTI: Jeesus ja kaksoisveli Kristus muuttavat historiaa väärinymmärryksillä ja valehtelulla.

FIILIS: Mitähän tästä voisi sanoa niin, ettei joutuisi hirvittävästi puolustautumaan? Minä olen luullut kestäväni kirjoja,jotka ovat hyvinkin kriittisiä kristinuskoa kohtaan. Kirjoissa pitää voida kyseenalaistaa ja kääntää asioita päälaelleen.

Pullmanin kirjasta tekee ikävän se, että hänellä on tarkka missio. Tämä on osoittaa kristinuskon hölmöys, julistaa kritillisen kirkon epäonnistumista ja purkaa omaa uskonpettymystään Hän selvittää nämä asiat lukijalle vasta jälkipuheessa, mutta niitä ei suinkaan piilotettu rivien väliin kirjassa. Pullman lainaa paljon tekstiä suoraan Raamatusta. Lyhyestä kirjasta  n.60% on suoria Raamatuntekstejä. Minua alkoi surettaa tämä alkuperäisten tekstien vääristyminen, nuo kertomukset ovat minulle sen verran rakkaita ja tärkeitä.

Seli seli, mutta kirja oli myös sisällöltään pettymys. Tarina jää tosi vajaaksi. Se sisältää ainoastaan idean, että Jeesuksella on kaksoisveli Kristus. Kristus jää taustalle ja kirjoittaa kuulopuheita Jeesuksen sanomisista ja teoista. Näille kaikille löytyy maanläheinen selitys, väärinymmärrys tai sitten tarinaa parantemalla niistä saa paremman.

Pullman on nähnyt toki runsaasti vaivaa evankeilumien läpikäymiseen ja tarinoiden taivutteluun mieluisikseen. Teologille kirjassa riitti myös jonkin verran hauskoja huomiota (Mistä evankeilumista kertomus on otettu tai miten niitä on yhdistelty? Kuka puhuu Johanneksen evankeliumin äänellä? Miten kertomuksia on muutettu? jne.) Mutta Pullman ei ole teologi, eikä hän tässä kirjassa pääse näyttämään taitojaan myöskään kirjailijana. Kirjassa on muutama kohta, jotka erityisesti pomppaavat tarinasta täysin irrallisina. Näissä ruoditaan mm. kirkkoa instituutiona.

YHTEENVETO: Tämä ei mielestäni ole romaani vaan henkilökohtaisen ateisimin (/materialismin?) ja kirkkokritiikin pamfletti. Minusta se on sääli, sillä tarinan alkuastelman idean on tosi kutkuttava.

TOISAALLA:
Hanna
Jori
Elma Ilona
Kirjavinkit
Jarkko Tontti

TÄHDET:
+ + (+)

Maijan tarina. Toim. Johanna Hurtig & Mari Leppänen.

Maijan tarina. Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö yksilön ja yhteisön traumana. Toim. Johanna Hurtig ja Mari Leppänen.

Suomi 2012

Kirjapaja, 168s.

GENRE: Toimitettu omaelämänkerta, mukanan asiantuntijatekstejä

LYHYESTI: Leastadiolaisperheen tyttären lapsuudesta tulee painajainen hyväksikäytön vuoksi.

MISTÄ?: Arvostelukappale kustantajalta

FIILIS: Pitkään jatkunut lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö perhepiirissä ja tiivis uskonnollinen yhteisö - kuulostaa  elokuvalta, jota en halua nähdä. Silti kiinnostaa, sillä miten tällaista voi tapahtua? Miksi kukaan ei suojellut, kuullut, pelastanut Maijaa? 

Luin kirjan voimatta laskea sitä käsistäni. Maijan omaa kertomaa kirjassa on 103 sivua ja loput 65 sisältää asiantuntijoiden puheenvuoroja. 

Pahinta on ehkä se, että kirjan luettua tietää sen olevan totta. Tarinassa ei mässäillä, mutta ihokarvat nousevat pystyyn ja sydäntä kylmää. Maija tulee raasti hyväksikäytetyksi ja perheensä hylkäämäksi yhä uudestaan. Hän kärsii syvästi läpi elämänsä hyväksikäytön henkisistä ja fyysistä vammoista. Maijalla on silti halu ja tahto selvitä, katsoa eteenpäin ja oppia aidosti rakastamaan itseään. Maija ei menetä uskoaan. Kirjan naiselta löytyy perspektiiviä siihen, mistä kaikesta ihminen voi selvitä.

Vanhoillislestadiolaisuus on minulle aika vierasta. Näin ulkopuoliselle kirjasta pomppaa se, että asiat halutaan hoitaa liikkeen sisällä (mikä tietysti vaikuttaa salailulta ja hyssyttelyltä) sekä anteeksiantamuksen väärinkäyttö (se että jos jotain asiaa on pyydetty anteeksi ja se on "sovittu", niin siitä ei saisi enää puhua). Toivon todella, että nämä käytännöt ovat rumia vääristymiä ja yhden yksittäisen "porukan" totaalisia virhetulkintoja (tämä uutinen onneksi antaisi toivoa siihen, että näin on.)

En voinut sille mitään, että kirjan asiantuntijalausunnot vaikuttavat selittelyltä, koska tarina itsessään on vahva. Tekstit ovat silti perusteltuja. Ehkä niiden rooli on myös etäännyttää Maijan kertomuksesta, jota on niin vaikea kestää? 

Mietin sitä, miten samassa perheessä kasvaneet sisarukset voivat olla niin erillaisia ja kokevat vanhempansa eri tavalla - jostakin tulee "musta lammas" tai sellainen, jota kukaan muu ei oikein ymmärrä. Vanhemmalle lapsen erilainen temperamentti, persoonallisuus ja kiinnostuksen kohteet voivat olla haastavia ja vaikeita. Erilaisuus tai mikään ominaisuus ei silti oikeuta huonoa kohtelua tai laiminlyöntiä. Rakkautta ja huolenpitoa pitää riittää jokaiselle lapselle. 

Kirja herättää halun kostaa Maijan elämän tuhonneille. Hetkellisesti tuntuisi helpolta olla Tuomitseva Jumala. Myös lasten hyväksikäyttöön liittyvä lainsäädäntö pitäisi saada edes jotenkin oikeudenmukaiseksi NYT. Kirjasta ja tekijöistä lisää Voimalassa. 

TÄHDET: (tämä ei ole Maijan elämän arvostelua vaan kirjan kokonaisuuden, luettavuuden ja kiinnostavuuden tähdittämistä)

+ + + +

PS. Teksti ilmestyi taas tuplana, eli Lily:ssä myös.Mari on yksi meidän bloggaajista. 

Hannu-Pekka Björkman: Kadonneet askeleet

Hannu-Pekka Björkman: Kadonneet askeleet
- matkoja aikaan ja taiteeseen
Suomi 2011
169 sivua. Kirjapaja

MIKSI?: Björkman kiinnostaa ja välillä kaipaa pysähdystä romaanipinon realismista ja seikkailuista.

GENRE: Kirjallista (ja kristillistä) meditaatiota.

LYHYESTI: Kirjailijan mukana katsomassa taidetta ja tarkastelemassa vähän elokuvaa ja kirjallisuuttakin - niiden hengellistä ulottuvuutta.

FIILIS: Tämän kirjan esipuhe puhuu kolmannesta syntiinlankeemuksesta. Se voi kuulostaa terminä vieroksuttavalta, mutta on paras tiivistelmä mitä olen tästä ajasta aikoihin lukenut. Kyseessä on "hengellisen muistin menetys".

Björkman lainaa Rainer Maria Rilkeä viime vuosisadan alusta: "Onko mahdollista, että keksinnöistä ja edistysaskeleista, huolimatta kultuurista, uskonnosta ja maailmanviisaudesta on jääty elämän pintaan? Onko mahdollista, että vieläpä tämä pintakerros, joka toki sentään olisi ollut jollekin jotakin, on verhottu jollakin uskomattoman ikävän näköisellä, niin että se alkaa näyttää sellaiselta kuin salongin huonekalut kesälomalla? Kyllä se on mahdollista."

Björkman vie lukijan maisemaan, jossa ei ole verhottuja huonekaluja - siellä taide erotetaan viihteestä. Sisällöstä suurin on pintaa syvemmällä ja hengellistä. Kirja sinällään on hajanainen tutkielma taiteesta, muistoista ja oivalluksista. Se sisältää paljon lainauksia. Kirjailijan useat havainnot värittyvät ortodoksisen perinteen kautta ja hän nojaa myös vahvaan teologiseen tuntemukseen. Kirja on hengellinen ja vahvasti kristillinen.

Pidin kirjan rauhallisesta temposta, tuttavallisuudesta ja viisaudesta. Samaistuin siihen, miten taideteoksen edessä voi kokea sielullisen järkytyksen tai miten kirjaa lukiessa voi tuntua kun päälleni valutettaisiin puhdasta, kirkasta vettä. Teokset tai kirjat eivät ole samoja mistä kirjailija kertoo, mutta Henki on.

MUUTA: Björkmanilta on julkaistu myös Valkoista valoa 2007.

TOISAALLA: Tämän luki äskettäin myös Minna ihanasta Ilselästä.

TÄHDET:
+ + + +
(Mahdoton tehtävä tähdittää tämmöistä, mutta teen sen silti.)

Todd Burpo: Heaven is for Real

Todd Burpo: Heaven is for Real
Yhdysvallat 2009
163 sivua

MIKSI?: Olen jo vaikka kuinka kauan tarkkaillut sivusta  tämän kirjan aiheuttamaa kirjailmiötä. Seurailen myydyinpien listoja ja suositumipia kirjoja ulkomaisilla sivustoilla jonkin verran. Sitä kautta löysin esim. Stockettin The Help (Piiat) -mahtavuuden jo vuotta aiemmin kuin kukaan tuntemani oli sitä lukenut.
Tämä teos on keikkunut myydyinpien kirjojen listoilla Yhdysvalloissa kauan ja amazon.com:ssa sen lähes 2000 tähtiarviota on keskiarvoltaan 4,5/5. Kirjaa on myyty noin 2 miljoonaa (!!!) kappaletta. Luin aiheesta ja ajattelin että FOR REAL? SERIOUSLY? Koska ilmiö ei ole osoittanut katoamisen merkkejä, päätin, että minun on pakko tutustua tähän tositarinaan taivaasta.

LYHYESTI: Pastorin 4v. poika Colton (melkein) kuolee hetkeksi ja alkaa kertoa vierailustaan taivaassa.

FIILIS: Kirja on hyvin ja vetävästi kirjoitettu. Tarinassa on hyvin paljon muutakin kuin taivaskokemuksia. Pastori isä kertoo perheen monista murheista ennen pojan sairastumista ja pohjustaa muutenkin tulevaa. Hän kuulostaa maltilliselta protestanttipastorilta, mikä tietysti Yhdysvalloissa tarkoittaa eri asiaa kuin Suomessa.

Myös Coltonin taivasvierailu on varsin maltillinen ja toki lohdullinen. Taivas on kiva paikka, jossa tapaa edesmenneet läheisensä ja Jeesuksella on lumoavat silmät.

MUTTA on vaikea kuvitella, että tällainen kirja saisi Suomessa lukijoita marginaaliryhmien (=herätyskristillisten) ulkopuolella. Vaikka Yhdysvalloissa uskonnollisuus on kovin erilaista,
on silti vaikea ymmärtää miten tällainen tarina löytää näin suuren lukijakunnan. Kuoleman jälkeinen todellisuus luonnollisesti kiinnostaa ihmisiä kaikkialla. Kuolemansuru ja siihen tarjottava lohdutus näyttää myyvän hyvin kun sen saa kuulostamaan riittävän uskottavalta.

Tässä siis kurkitaan rajan taakse vahvasti kristillisessä ja Raamattuun liitetyssä kontekstissa. Se, haluaako Coltonin kertomuksia taivaasta pitää uskottavina jää jokaisen lukijan päätettäväksi. (Lähtöoletuksena on, että ihminen on jollain tapaa avoin kuolemanjälkeisen elämän ajatukselle. Jos ei, niin Coltin tuskin pystyy ketään vakuuttamaan). Voi tietysti myös miettiä miten pyyteettömin perustein kirja on kirjoitettu. Suosio on silti aivan varmasti yllättänyt kirjailijan. Only in America.

MUUTA: Kirjan nettisivut tästä. Kirjan Kindle-versio maksaa nyt vain $5 amazon.com:ssa  ja sen lukee muutamassa tunnissa. Amerikassa tämä tietysti luokitellaan tietokirjaksi (= non fiction)

TÄHDET:
+ + (+)

22 - kirja, jonka omistan

Minä tosiaan olen antanut pois lähes kaikki kirjani. Koska luen harvoin mitään uudelleen, en tarvitse niitä hyllyyn pölyttymään. Usein kyllä kadehdin kovin muiden laajoja kirjastoja. Näin pääsiäisen aikaan voisin ottaa esille yhden kirjan, josta tykkään kovasti, joka on kaunis katsoa ja jonka omistan: eli Riikka Juvosen kuvittama ja Wille Riekkisen kirjoittama Sinetiksi sydämeesi. Kirja on täynnä rakkauskertomuksia Raamatusta. Kirjasta löytyy arvio ainakin täältä.

Minulle pääsiäinen on tärkeä juhla, nyt olen vain ollut liian flunssainen ja raskaana intoillakseni siitä paljoakaan. Joka tapauksessa hyvää pääsiäistä teille kaikille!
Mies varasti pitkästä aikaa kirjan, jota olin lukemassa, mutta tilalle valitsemani vaikuttaa erinomaiselta sekin. Muutama muukin kirja on luettuna, mutta arvioita sitten paremmalla ajalla.

ps. Päätin vaihtaa blogipohjaa (ainakin hetkellisesti) tällaiseen keväiseen, vaikka voikukkia ei vielä olekaan. Mitäs sanotte?

Elif Shafak: Rakkauden aikakirja

Elif Shafak: Rakkauden aikakirja
Turkki 2009 (suom. 2011)
535 sivua, Gummerus

MIKSI?: Voitin Karoliinan poistoperjantaista tämän, mikä sattuikin sopivasti, koska tämä on myös lukupiirimme toukokuun kirja.

LYHYESTI: Yleis-uskonnollis-filosofinen rakkausromaani sekoittaa itää ja länttä.

FIILIS: "Muuan korkeassa asemassa oleva mies kysyi Jeesukselta: "Mitä minun pitää tehdä, hyvä opettaja, että perisin iankaikkisen elämän?" Jeesus vastasi hänelle: "Miksi sanot minua hyväksi? Ainoastaan Jumala on hyvä, ei kukaan muu. Käskyt sinä tiedät: älä tee aviorikosta, älä tapa, älä varasta, älä todista valheellisesti, kunnioita isääsi ja äitiäsi." "Kaikkea tätä olen noudattanut nuoresta pitäen", vastasi mies. Tämän kuullessaan Jeesus sanoi: "Yksi sinulta vielä on tekemättä. Myy kaikki, mitä sinulla on, ja jaa rahat köyhille, niin sinulla on aarre taivaissa. Tule sitten ja seuraa minua." Kun mies kuuli tämän, hän tuli murheelliseksi, sillä hän oli hyvin rikas." Luuk. 18:18->


Esimerkiksi tämä Raamatunkertomus tuli mieleen lukiessani tätä kirjaa. Suufilainen mystiikka ja "rakkauden säännöt" tulevat hyvin lähelle krisitillisiä mystikkoja ja luostariperinteen viisauksia. Kirjan uskonnolliset osuudet herättivät paljon ajatuksia erityisesti islamin ja kristinuskon yhtymäkohdista, vaikkakin hetkellisesti saatoin ärtyä coelhomaisen yleismaailmallisesta sinä-pystyt-kun-vain-ymmärrät- (uskonnon)filosofiasta ja sen liiallisesta alleviivauksesta. Shafakia kehutaan erityisesti idän ja islamin tarinoiden tuomisesta tähän päivään ja länsimaiseen kirjallisuuteen. Tästä hän suoriutuukin ansiokkaasti. Toisaalta lopputulos on myös elämäntaito-opasmainen: elä tässä ja nyt ja avaa sydämmesi rakkaudelle, askel kerrallaan, tiedättehän?

Oikeastaan tämä on eräänlainen rakkausromaani, joka tapahtuu kahdessa aikatasossa. Tarina kantoi ja kiinnosti - miten käy amerikkalaisen perheenäiti Ellan, joka rakastuu järjettömällä tavalla tuntemattomaan kirjailijaan? Toisaalta liikutaan 1200-luvun maisemissa, jossa saarnaaja Rumi kokee täydellisen muutoksen löytäessään kumpaninsa, dervissi Shamsin ja tämän opetuksen rakkaudesta.

Kertojat vaihtuvat kiinnostavasti  ja tuovat oman näkemyksensä Rumin ja Shamsin tarinaan. Ella ja kirjailija Aziz alkavat käydä tiivistä kirjeenvaihtoa. Rakkaus vie romaanin ihmisiä: rakkaus Jumalaan ja toiseen ihmiseen - kumpikin vaikuttaa ulkopuolisesta helposti täysin järjettömältä ja mahdottomalta selittää sanoin.

Ehkä näitä selityksiä olisin silti kaivannut. Länsimaisin ja jokseenkin rationaalisin silmin on mahdotonta ymmärtää kaikkia kirjan henkilöille tapahtuvia asioita. Vaikka tietynlainen rajojen rikkominen ja uskonollisuuden lakihenkisyydestä irrottautuminen on hienoa, surin silti rikkoutuneita ihmissuhteita ja yhteyden puutetta muiden kuin rakastuneiden välillä. En taida olla ihan valmis allekirjoittamaan kirjailijan sanomaa, vaikka toisenlainen näkökulma islamiin on ehdottoman tervetullut kirjallisuuteen. Ja kuitenkin viihdyin tämän parissa, ehdottomasti.

MUUTA: Kirjailijasta sanottua: "Elif Shafak (s. 1971) on Turkin suosituin, monesti palkittu naiskirjailija. Hän on valovoimainen kosmopoliitti sekä kirjailijoiden sananvapautta puolustavan kansainvälisen PEN-järjestön aktiivi. Hänen tuotantoaan leimaa omaperäinen länsimaisten ja itämaisten tarinankertomisperinteiden yhdistäminen. Rakkauden aikakirja oli Turkin myydyin kirja vuonna 2009."

TOISAALLA:
Leena Lumen arvio
Elma Ilonan arvio
Mari A:n arvio 
Kirjavinkit
Susan Järjellä ja tunteella

TÄHDET:
+ + + (+)

Chimamanda Ngozi Adichie: Purppuranpunainen hibiskus

Chimamanda Ngozi Adichie: Purppuranpunainen hibiskus
Nigeria 2003 (suom. 2010)
350 sivua, Otava

MIKSI?: Ihastuin Adichien Puolikas keltaista aurinkoa teokseen, siitä voit lukea täältä. Jostain syystä olin varma, että pettyisin hänen esikoiseensa. Blogien hehkutuksen kautta tartuin vihdoin tähänkin. Hyvä niin.

LYHYESTI: Perheväkivaltaa ja ahdistavaa kristillisyyttä afrikkalaisittain.

FIILIS: Kirjan lukemisesta ehti kulua liikaa aikaa tähän arvioon, mutta yritän silti tavoittaa siitä jotain. Tarina on kirjoitettu taitavasti nuoren naisen, Kambilin, näkökulmasta. Hänen maailmansa tuntuu kaikessa karuudessaan mahdolliselta ja todelliselta. Perheen isän karmea väkivaltaisuus ja täydellisen kontrollintarve on verhottu fundamentaaliseen (katoliseen) uskonnollisuuteen. Taloudellinen menestys, vapaustaistelijan status ja hyväntekeväisyys tekevät asetelmasta erityisen vastenmielisen. Perheen nuorten irtautuminen kodista ja kasvutarina tapahtuu isän sisaren perheen kautta. Elämään tuleekin naurua ja vapautta. Kaikeksi ihmeeksi maailma ei romahdakkaan, vaikkei tee juuri niin kuin isä on sanonut.

Pidin kirjasta paljon, mutta huomaan suhtautuvani siihen kriittisemmin nyt kuin koskettava jälkimaku on jo hiipunut. Adichien aihe on erittäin haastava: miten kuvata uskottavasti murrosta pois täydellisestä kontrollista,vääristyneestä uskomusjärjestelmästä ja vahingoittuneista ihmissuhteista? Kirjan loppu oli yllättävä, ehkä olisin toivonut jotain enemmän. Kaikkein eniten jäin miettimään Kambilin veljeä ja hänen valintojaan.

Adichien tekstissä tunnelmat, tuoksut ja värit tulevat lukijan lähelle. Teksti vie mukanaan. Puolikas keltaista aurinkoa on selvästi isompi kirja, historiallinen ja laaja, kun taas tämä on enemmän Kambilin tarina. Mutta Adichien poikkeukselliset kirjalliset kyvyt tulevat ilmi molemmissa kirjoissa.

Roomalais-katolinen kirkko voisi olla (tai on ehkä ollutkin?) hitusen pahoillaan tästä romaanista. Usko esitetään todella synkkänä, iloittomana ja rangaistukeskeisenä. Onneksi siellä oli sentään se yksi erilainen pappi ja Ifeoma-tädin perhe. (Aivan pakko mainita, että olen ollut tekemisssä monienkin nigerialaisten kristittyjen kanssa jotka ovat olleet täynnä iloa, rytmiä ja rakkaudellisuutta. Eivät kyllä ole olleet katolisia ;))

TÄHDET:
+ + + + (+)

David Ebershoff: 19th Wife

David Ebershoff: 19th Wife
Yhdysvallat 2008
598 sivua

MIKSI?: Pomin tämän suositeltavaa pöydältä lentokentällä.

LYHYESTI: Mormoonilahkon miehet ottavat lukemattomia vaimoja. Se ei mene ilman uskon kyseenalaistamista ja kapinaa, ei 1800-luvulla, eikä 2000-luvulla.

TARINA: Kirjassa on kaksi rinnakkaista tarinaa, jotka vuorottelevat. Toinen kertoo mormoonien syntyhistoriasta ja moniavioisuuden alkutaipaleesta. Tätä kautta tutustumme Ann Eliza Youngiin, josta tulee lopulta profeetan ex-vaimo ja polygamian lopettamisen esitaistelija.

Toinen  kertomus on ns. murhamysteeri nykypäivästä, jossa pienessä ja eristäytyneessä lahkossa ammutaan eräs johtohahmoista. Tätä tarinaa kertoo Jordan, lahkosta teininä ulosheitetty poika, joka lukee lehdestä äitinsä murhanneen isänsä. Sekä Jordanin äiti ja Ann Eliza ovat miehiensä 19. vaimoja. Jordan palaa, vaikkakin vastahakoisesti, lapsuutensa maisemiin ja vanhempiensa uskonnon salaisuuksiin.

FIILIS: Olin kaivannut tällaista kirjaa jo pitkään. Siis sellaista tarinaa, joka veisi mukaansa täysin, viihdyttäisi ja herättäisi ajattelemaan. Edes kirjan pituus ei häirinnyt, pikemminkin olisin halunnut sen kestävän pidempäänkin.

Jordanin tarina oli minusta paljon mielenkiintoisempi kuin Ann Elizan, mutta silti nämä kaksi kertomusta täydentivät ja tukevat hienosti toisiaan.  Lopulta kertomuksista löytyy myös runsaasti yhtymäkohtia. Tapahtumat järkyttävät - miten ymmärtää näitä ihmisiä? 

Kuinka ihmisen uskonnovapaus määritetään? Mikä on uskonnon ja huijauksen ero? Mitä ovat lapsen oikeudet? Kuinka monelle rakkauttaan voi jakaa, jos on kymmeniä vaimoja ja satoja lapsia? Kuinka pitää huolta näistä kaikista? Miten selvitä, jos kaikki perheenjäsenet ja ystävät ympäriltäsi hylkäävät sinut? Kuinka irrottautua hengellisestä väkivallasta joka ulottuu kaikille elämänalueille? Miksi miehet ovat kautta aikojen keksineet järjestelmiä, jotka sortavat naisia toinen toistaan järkyttävimmillä tavoilla? Miksi naiset suostuvat näihin?

Parasta kirjassa on varmasti näkökulmien laajuus. Siinä kuullaan mormoniprofeetan "tapetaan kaikki vääräuskoiset" -saarnaa ja saarnaa ex-mormoneille tarkoitetussa homo-kirkossa. Kirjassa mormonitutkija tarkastelee kriittisesti omaa uskontoaan ja sen historiaa ja kaikessa kärsinyt äiti haluaa palata takaisin sinne missä on turvassa eli lahkoonsa. Joskus tämmöinen "kaikilta kanteilta" - katsominen ärsyttää, mutta Ebershoff on saanut rakenteen pysymään oikein toimivana ja todentuntuisena.

Murhamysteerin ratkaisu on herkullinen, enkä todella keksinyt tai arvannut sitä. Pidin myös siitä, miten krijailija ei esitä mitään helppoja ratkaisuja eikä maalaa päähenkilöistään mitenkään yksioikoisen sankarillista kuvaa.

Kirja on jokseenkin dokumentin- tai osaltaan dekkarin makuinen. Se ei ole ns. kaunista kaunokirjallisuutta (kuten vaikkapa Elävältä haudatut). Kirjailija on lisännyt todelliseen historiaan omia aineksiaan, mutta silti lopputulos on uskollinen tapahtumille.

ERITYISTÄ: Mielettömät webbisivut:
http://www.ebershoff.com/ 
Täältä voi lukea mm. alkuperäisiä artikkeleita ja Ann Elizan kirjoittaman kirjan, jota muokkaamalla Ebershoff on luonut hänen tarinansa.

MUUTA: Tämä Ebershoffin 3. romaani. Hänen esikoisensa "Tanskalainen tyttö" (suomenettu 2000) nosti kirjailijan maailmanmaineeseen. Onko kukaan lukenut sitä?

TÄHDET:
+ + + + (+)

Geraldine Brooks. Kirjan kansa

Geraldine Brooks: Kirjan kansa
Australia 2008
419 sivua

MIKSI: Leena Lumi valitsi tämän viime vuonna vuoden kirjaksi. Brooks on myös voittanut Pulizerin, ei tosin tästä kirjasta.

LYHYESTI: Lyhyesti? Hmm. Tässä kirjassa on kaikkea. Se kertoo vanhan ja arvokkaan juutalaisen kirjan Haggadan tarinan. Kerronnalla on liittymäkohtia historiaan, mutta se on kuitenkin fiktiivinen.

FIILIS: Kirjojen konservointiin erikoistunut Hanna pääsee tutkimaan Haggadaa: pienten löydösten avulla seurataan kirjan tarinaa aina 1400- luvulle asti. Samalla myös Hannan elämä mullistuu.

Kirjassa on toisaalta Da Vinci - koodi meininkiä, toisaalta suurta historiallista kertomusta ja rakkauttakin ja uskontoa ja vaikea suhde vanhempiin ja jossain määrin myös novellimaisuutta.  Kirjan tietyistä vaiheista poimitut historialuvut ovat kokonaan irrallisia, eikä niihin palata.Pidin myös siitä, että lukija tietää enemmän kuin päähenkilö.

Tämä on erittäin taidokas. Vaihtuvuudesta ja moninaisuudesta huolimatta kirja pysyy hienosti kasassa ja tarina vie mukanansa kauas historiaan ja toisaalta vahvasti tähän päivään, monikultuurisuuden ja -uskontoisuuden jännitteisiin. Brooks osaa yllättää hienosti, vaihdella paikkoja, viedä lukijan mukanaan ja olla ajankohtainen. Kirjan taustoitustyö on täytynyt olla valtava ja herättää ehdottomasti kunnioitusta.

Henkilöhahmot on mielestäni rakennettu hyvin. Pidin monista heistä, vaikka suretti ettei kaikissa tarinoissa voikkaan olla onnellista loppua. Toisaalta kirja ei herättänyt minussa mitään suuria tunteita. Kyseessä on kuitenkin erittäin hieno romaani, jonka monet käänteet jää kulkemaan mukana.

Tästä tarinasta on jotenkin hankala kertoa kun siinä on niin paljon kaikkea, joten ehdottomasti suosittelen lukemaan sen itse. 

Kirja taustoittaa myös vähän 2. maailmansodan juutalaisvainokatastorifin juuria. Minua kiinnosti ja innosti erityisesti se, miten uskonnoista ja niiden harjoittajien yhteistyöstä puhuttiin. En ole vielä googlannut, mutta arvelisin, ettei kaikki ole olleet ihan tyytyväisiä kirjailijan valitsemaan loppuun haggadan alkuperästä. Minusta se oli loistava. Ja on kyllä käsittämättömän surullista, että vanhoja korvaamattoman arvokkaita kirjoja on poltettu taivaan tuuliin ilman mitään järkeä. Onneksi nykyään on sähkökirjat :)

MUUTA: Aion ehdottomasti lukea Brooksin muutkin kirjat.

TEKSTISTÄ POIMITTUA:
"Kristityt perustavat sotajoukot, muslimit pystyttävät rakennukset, juutalaiset hankkivat rahat."

TÄHDET:
+ + + + (+)

Marie Phillips: Huonosti käyttäytyvät jumalat

Marie Phillips: Huonosti käyttäytyvät jumalat
Englanti 2007
301 sivua

LYHYESTI: Olympos-vuoren jumalat asuvat kimppakämpässä Lontoossa. He ovat menettäneet voimiaan ja muutenkin elämä on varsin tylsää. Kun Apollon rakastuu Eroksen nuolen ansiosta kuolevaiseen Aliceen, meno ei enää olekaan yksitoikkoista.

MIKSI: Löysin kirjan ihan sattumalta (kirjastosta tietenkin). Lähempi tarkastelu osoitti, että se on julkaistaessa saanut varsin suuren suosion useassa maassa.

FIILIS: Tämä oli positiivinen yllätys! Tiivistettynä kirjaa voisi kuvailla "what if God was one of us"-ajatuksella, mutta varsin kaukana mistään kristillisestä meiningistä. Tässä jumalaperheessä ei olla kovin sovinnaisia: Afrodite myy puhelinseksiä ja harrastaa seksiä sisarustensa kanssa, Ares on erittäin kiireinen järjestäessään sotia ja riitoja ihmisten välille, Eros on tullut uskoon. Siis krisitilliseen. Ajatusleikki on toimiva ja samalla lukija pääsee seuraamaan uutta, nykyhetkeen sijoittuvaa kreikkalaista tragediaa.

Juoni pysyy koossa hyvin, kirja viihdytti ja minua nauratti. Tulin hyvälle tuulelle. Kirja tarjoaa myös tehokkaan kertauskurssin kreikkalaiseen mytologiaan.

MUUTA: Genren määritys on hankala. Humoristista fantasiaa? Hömpän puolelle tämä menee, mutta ehdottomasti suositeltavan sellaisen.

TÄHDET:
+ + + +

Tapio Puolimatka:
Usko, tiede ja evoluutio
humpuukkia tai
sitten erittäin kiinnostavaa,
minusta jälkimmäistä
(suomi 2006)
++++

Kirsti Ellillä:
Pappia kyydissä
pinnallinen kertomus
perheestä, jossa
naispappeutta
vastustetaan
(suomi 2009)
++

A.J. Jacobs:
Raamatullinen vuosi:
paljon umpikujia
ja oivalluksia luvassa
kun yrittää noudattaa
raamattua kirjaimellisesti
(USA 2008)
++++

Pekka Virkamäki:
Arka ja ahdas ismi
Nuoren miehen kääntyminen
krishna-lahkoon,  eteneminen
tempelinjohtajaksi
ja pitkä tie eroon yhteisöstä.
Rehellinen ja ajatuksia herättävä.
(Suomi 2003)
++++

Kate Braestrup:
Here if you need me
tositarina käy läpi
elämän suurimmat kysymykset
ihmeen kepeästi ja hauskasti
(myös ammatillisesti kiinnostava)
(USA 2007)
+++