31. joulukuuta 2013

Vuoden 2013 parhaat kirjat



Sinne vierähti kirjavuosi 2013. Se näin lopulta tuntuu jotenkin sumealta, kuten koko vuosi muutenkin. Parasta oli Suomen Kuvalehden lukupäiväkirja, sitä oli ilo tehdä! Harmittaa myös, että niin monesta kirjasta jäi bloggaamatta. Itselläni tunnelmat kirjasta laimenevat herkästi ja muuttuvatkin, jos niistä ei kirjoita.

En pyytänyt arvostelukappaleita koko vuonna, koska en voinut olla varma, että kirjoittaisin niistä. Jonkin verran silti niitä sain ja pääsääntöisesti luinkin kaikki.
 
Kirjat 2013 on kokonaisuudessaan listattuna välilehdelle. Lihavoin parhaimmiston. En kertakaikkiaan osaa nostaa yhtä tiettyä kirjaa kaikkien muiden yläpuolelle. Selkä seinää vasten pakotettuna sanon, että Tua Harnon Ne jotka jäävät. Se tosin osui monilla tavoilla kirjallisten ansioiden lisäksi. Muitakin suosittelisin kuin tässä listassa, mutta jos nyt jotain suosikkeja täytyy valita:

Kotimaisia:
Taina Latvala: Välimatka
Katja Kallio: Säkenöivät hetket
Pekka Hiltunen: Iso
Tua Harno: Ne jotka jäävät
Marjo Niemi: Ihmissyöjän ystävyys
Pauliina Rauhala: Taivaslaulu

Käännös:
Noviolet Bulawayo: Me tarvitaan uudet nimet
Jonathan Frantzen: Muutoksia
Margaret Atwood: The Handmaid's Tale
Grace McCleen: Ihana maa
Beate Grimsrud: Hullu vapaana
44 Peter Hoeg: Norsunhoitajien lapset

Jännitystä:
Marisha Pessl: Yönäytös
Kati Hiekkapelto: Kolibri
Kristina Ohlsson: Varjelijat

"Kepeitä":
Maria Semple: Missä olet, Bernadette?
 John Green: Tähtiin kirjoitettu virhe (The Fault in Our Stars)

Lasten:
Astrid Lindgren: Maailman paras Katto-Kassinen
Ronald Dahl: Jaakko ja jättipersikkaZ. Topelius: Adalmiinan helmi
H.C. Andersen: Pieni Merenneito

Koska bloggaaminen ei näytä mahtuvan kalenteriin, ajattelin uudistaa tätä. Aloitan huomenna lukupäiväkirjan: luulen, että lyhyemmät merkinnät elämästä ja kirjoista voisi olla nyt kiva tapa pysyä kiinni blogimaailmassa. Sekaan tulee varmasti sitten myös kirja-arvioita vanhaan tyyliin. Katsotaan mitä vuosi tuo tullessaan!

Ihanaa uutta vuotta kaikille!!

10. joulukuuta 2013

Vieraskirjoitus: Kolme kaupunkia kirjojen ystävälle



Huomasin, että Hanna Kirjainten virrassa-blogissa oli eilen hieno vieraskirjoitus.  Nyt on yllättäen tarjolla toisenlaista bloggausta ja vierailua myös täällä.

Kirjoittajasta:
"Heini on intohimoinen lukija ja kirjoittaja, joka on kirjallisuuden ja journalistiikan opiskelujen kautta päätynyt asumaan Lontooseen. Hänen mielestään parhaita kirjoja ovat sellaiset, jotka saavat ihon kananlihalle ja paras paikka lukea on kauas menevä bussi."

Kolme kaupunkia kirjojen ystäville

Vieraissa kaupungeissa vierailu on aina jännittävää. Jalkojen alla lepäävät uudet, tutkimattomat kadut eikä koskaan tiedä varmasti, mihin ne johtavat. Ehkä vielä kihelmöivämpää on tutustua uusiin kaupunkeihin kirjallisuuden kautta.  Monet tuntevat James Joycen Dublinin ja Shakespearen tai Dickensin Lontoon, mutta maailmassa riittää paljon mielenkiintoisia, vähemmän tunnettuja kirjallisia kaupunkeja: Pietari, Budapest ja Istanbul ovat kaikki täynnä kaunokirjallista historiaa.

Pietarin kahdet kasvot
Vaikka Pietari on fyysisesti aivan lähellä, siellä tuntee monella tapaa astuvansa vieraaseen maailmaan. Ikivanhoja kivisiä katuja kulkiessaan vierailija tuntee selvästi kaupungissa vaikuttaneiden suurten kirjailijoiden hengen: täällä ovat askeltaneet myös Tolstoi ja Dostojevski.
Erityisen kiehtovan Pietarista tekee sen myyttinen asema maan kirjallisuudessa, jossa Pietari on aina ollut kaksijakoinen kaupunki: toisaalta se on valoisten puistojen, kauniiden rakennusten ja rakastavaisten ikuinen kulttuurikaupunki, toisaalta tuhoon tuomittu, löyhkäävien takakujien, epätoivon ja hulluuden kaupunki. Tätä ovat omalla tavallaan kuvanneet suuret kirjoittajat aina Gogolista Anna Ahmatovaan ja Andrei Belyihin.
Kaupungissa on enemmän kirjallisuusmuseoita kuin missään muualla maailmassa. Täällä voi vierailla esimerkiksi Dostojevski-museossa asunnossa, jossa Karamazovin veljekset -teos syntyi ja jossa on yhä kirjailijan huonekaluja ja kirjeitä. Leo Tolstoi -museo omistaa mittavan kokoelman alkuperäisiä, käsinkirjoitettuja tekstejä ja Pushkinin kotimuseossa Moika-joen varrella voi yhä nähdä verijäljet sohvalla, jolle kirjailija kuoli kaksintaistelun jälkeen. Pushkinin kodista on hyvä jatkaa Literaturnoye Café -kahvilaan, jossa Pushkin, aivan kuten henkilöhahmonsa Jevgeni Onegin, söi viimeisen ateriansa.
Matkalukemiseksi: Täällä jos missään kannattaa uppoutua Dostojevskin Rikokseen ja Rangaistukseen.

Orhan Pamukin mystinen Istanbul
Monelle Istanbul on yhtä kuin kirjallisuuden Nobel-voittaja Orhan Pamukin kirjoissaan kuvaama Istanbul, maaginen kaupunki jossain uuden ja vanhan, länsimaistumisen ja perinteen välimaastossa. Hänen teoksensa ovat myös hyviä opaskirjoja kaupungissa ensi kertaa vierailevalle. Kuten Pamuk kirjoittaa: ”Nauttiaksesi Istanbulin sivukujista ja arvostaaksesi sen raunioissa sattumanvaraisesti kasvavia viiniköynnöksiä sinun on ennen kaikkea oltava niille tuntematon”.
Pamukin omaelämäkerralinen Istanbul - muistot ja kaupunki  ja traaginen Viattomuuden museo vievät matkalle 50- ja 60-lukujen nopeasti muuttuvaan Istanbuliin ja erityisesti Nisantasi-asuinalueelle, jossa Pamuk vietti ensimmäiset vuotensa. Täällä voi nähdä ja kokea modernin, äärettömän rikkaan Istanbulin, jossa naiset kantavat poikkeuksetta merkkilaukkuja. Toinen ääripää taas löytyy Istanbulin korkeimmasta kohdasta, 1500-luvulla rakennetun Mihrimah Sultan -moskeijan juurella kiemurtelevilta, labyrinttimaisilta pikku kujilta, jossa voi ihmetellä kaupungin ikiaikaisia rakenteita ja kaduilla kortteja pelaavia vanhoja miehiä.
Pamukin kirjoista välittyvä kaunis ja melankolinen kuva kaupungista tiivistyy hyvin näkymään kuuluisalta, kahta mannerta yhdistävältä Galata-sillalta. Päivisin silta täyttyy kalastajista, mutta hienoimmillaan se on auringonlaskun aikaan. Aivan kuten nuori Pamuk aikoinaan, voit seisoa sillalla kuunnellen meren kohinaa ja lokkien kirkunaa kaupungin siluetin piirtyessä terävänä punaista taivasta vasten.
Viattomuuden museossa rakastettunsa menettävä mies muuttaa tämän talon museoksi, jonne hän kerää naisesta ja heidän yhteisestä ajastaan muistuttavia esineitä. Nyt yksi Istanbulin suosituimmista nähtävyyksistä on kirjan museoon perustuva, todellinen Viattomuuden museo.
Matkalukemiseksi: Pamukin Istanbul - muistot ja kaupunki, tietenkin.



Kirja- ja kahvilahistoriaa Budapestissa
Unkarin kirjallinen historia on pitkälti sidottu Budapeastin historiallisiin kahvitaloihin, jotka nousivat kukoistukseen 1900-luvun alussa. Kahvitalot olivat kirjailijoiden kohtaamispaikkoja, työpaikkoja – välillä jopa lähes koteja. Kahvilat tarjosivat kirjailijoille ilmaista mustetta sekä paperia ja halvan ”kirjoittajan menun”, johon kuului leipää, juustoa ja leikkeleitä.
Tarinan mukaan kirjailija Ferenc Molnár halusi Budapestin legendaarisimpiin kahviloihin kuuluvan New York Cafen pitävän ovensa auki vuorokauden ympäri ja heitti siksi paikan avaimet Tonavaan. Loistokkaassa New York Palace -hotellin alakerrassa sijaitseva kahvila oli 1900-luvun alussa maan kirjallisen eliitin tukikohta ja on säilyttänyt arvokkaan ilmapiriinsä nykypäivään saakka. Toinen vahvan kirjallisen historian omaava kahvila on Centrál Café, jossa on kirjoitettu monia tärkeitä romaaneja ja perustettu maan tärkein kirjallisuusjulkaisu Nyugat.
Cafe Pilvax oli aikoinaan Unkarin kansalliskirjailijana pidetyn ja unkarilaisen runouden maailman tietoisuuteen nostaneen runoilija Sándor Petőfin kantakahvila, jossa hän johti kirjallisia keskusteluja ja kirjoitti kuuluisan, vuoden 1848 suureen vallankumoukseen vaikuttaneen Nemzeti dal(”kansallislaulu”) -runonsa. Valitettavasti kahvila tuhottiin vuonna 1912 sodan jaloissa. Lähes kaikki tärkeimmät Unkarin kahvitalot suljettiin liian poliittisina neuvostovallan ajaksi, mutta New York Cafen Ja Central Cafen lisäksi monet ovat avanneet ovensa uudelleen viime vuosina.
Eniten kahviloista ja niiden kirjallisesta historiasta saa irti osallistumalla ohjatulle kahvilakierrokselle, johon kuuluu kulttuurin lisäksi myös runsaasti kakun syömistä. Historiallista teemaa on Budapestissa helppo jatkaa myös hotellissa – esimerkiksi  Budapestin vanhimpiin hotelleihin kuuluva Hotel Gellert ja barokkityyliin rakennetty taidehotelli Art'otel ovat mielenkiintoisia majapaikkoja. Matkanvaraussivusto Expedialta löytyy hyviä tarjouksia hotelleihin Budapestissa.
Matkalukemiseksi: Nobel-voittaja Imre Kerteszin Kohtalottomuus.

Heini

5. joulukuuta 2013

Himolukijan päiväkirja Suomen Kuvalehdessä!



Suomen Kuvalehti julkaisi tänään kirjaliitteen, josta löytyy lukupäiväkirjani! Painetussa lehdessä on lyhennelty versio ja verkossa sitten pidemmin. Etsikäähän käsiinne! Sen voin sanoa, että kulunut vuosi on ollut kovin mielenkiintoinen ja ainakin jotain siitä välittyy myös päiväkirjaan.

Päiväkirjan kirjoittaminen on ollut todella antoisaa ja tuonut vaihtelua bloggaamiseen. Vuodessa ehtii tapahtumaan paljon myös suhteessa kirjoihin, välillä luin jatkuvasti ja toisinaan en lainkaan.

Näytän ihan hassulta tuossa kuvassa (enkä nyt ole vielä nähnyt miltä näytän lehden kuvissa, mutta mun lapset on supersöpöjä!)



Suomen Kuvalheti listasi 68 tärkeää tänä vuonna ilmestynyttä kirjaa. Mukana listauksessa on myös tieto- ja historiakirjat, lasten- ja nuorten kirjat, runot ja sarjakuvat. Itse olen lukenut listalta vain Pauliina Rauhalan Taivaslaulun, Gilian Flynnin Kiltti tyttö ja Grace McCleenin Ihanan maan, jotka ovat kaikki olleetkin huippukirjoja. Muista mainituista eniten kiinnostaa ainakin seuraavat teokset:
Miina Supinen: Säde. 328 s. WSOY.
J-P Koskinen: Ystäväni Rasputin. 355 s. WSOY.
Antti Heikkinen: Pihkatappi. 276 s. Siltala.
Riikka Pelo: Jokapäiväinen elämämme. 526 s. Teos.
Petteri Pietikäinen: Hulluuden historia. 456 s. Gaudeamus.

Tässä nyt vielä minun lukemani kirjat tänä vuonna. 100 ei tule täyteen, mutta ei sen niin väliä. Palaan vielä jossain kohtaa tekemään suosikkilistaukseni.


Tammikuu
1
Annukka Salama: Käärmeenlumooja
2
S.J. Watson: Kun suljen silmäni
3
Beate Grimsrud: Hullu vapaana
4 Taina Latvala: Paljastuskirja
5 Gregoire Delacourt: Onnen koukkuja
6 Marjo Niemi: Ihmissyöjän ystävyys
7 Ville Ranta: Joku raja (sarjakuva)
8 Ville Ranta: Eräänlaisia rukouksia (sarjakuva)

 lastenkirjat
9 Laura Suomela: Lokkisaaren säpinät
10 Tuula Kallioniemi: Karoliina ja baskerivillen koira
11 Tuula Kallioniemi: Karoliina ja villit luistimet

Helmikuu
12 Ulla-Lena Lundberg: Jää
13 Eve Hietamies: Tarhapäivä
14
Atiq Rahimi: A Thousand Rooms of Dream and Fear
15 Jeffrey Eugenides: Naimapuuhia

lastenkirjat
16 H.C. Andersen: Pieni Merenneito
17 Tuula Kallioniemi: Karoliina ja lentävä reppu

Maaliskuu
18 John Green: Tähtiin kirjoitettu virhe (The Fault in Our Stars)
19 Marja Björk: Poika
20 Johan Bargum: Syyspurjehdus
21 J.K. Johansson: Laura
22 Grace McCleen: Ihana maa
23 Ann Heberlein: En tahdo elää, en vain jaksa kuolla
24 Kirja joka muutti elämäni (toim. Lukukeskus)

lastenkirjat:
25 Z. Topelius: Adalmiinan helmi
26 Johan Bargum: Ensilumi

Huhtikuu
27 Kati Hiekkapelto: Kolibri
28 Tua Harno: Ne jotka jäävät
29 Riikka Pulkkinen: Vieras
30 Hilkka Ravilo: Mesimarjani, pulmuni, pääskyni
31 Jukka Pakkanen: Tinasotamiehen poika
32 Pirkko Saisio: Voimattomuus
33 Salla Silmukka: Punainen kuin veri
34 Anna Kontula: Mistä ei voi puhua

Toukokuu
35 Minna Lindgren: Kuolema ehtoolehdossa
36 Herman Koch: Illallinen
37 Jonathan Frantzen: Muutoksia
38 Margaret Atwood: The Handmaid's Tale

Kesäkuu
39 Antti Nylen: Tunnustuksia
40 Paul Murray: Skippy Dies
41 Annamari Marttinen: Ero
42 Eben Alexander: Totuus taivaasta
43 Deon Meyer: Kuolema päivänkoitteessa

Heinäkuu:
44 Peter Hoeg: Norsunhoitajien lapset
45 Pauliina Rauhala: Taivaslaulu
46 Yoko Ogawa: Revenge

Elokuu
46 Linda Olsson: Sonaatti Mirjamille
47 Mikael Niemi: Veden viemää
48 Hans Keilson: Komedia mollissa
49 Marisha Pessl: Yönäytös

Syyskuu
50 Pasi Pekkola: Unelmansieppaaja
51: Pekka Hiltunen: Iso
52 Joel Haahtela: Elena
53 Juha Seppälä: Super Market

Lastenkirjat
54 Ronald Dahl: Jaakko ja jättipersikka

Lokakuu
55 Liane Moriarty: Husband’s Secret
56 Martin Page: Kuinka minusta tuli tyhmä
57 Taina Latvala: Välimatka
58 Robert Galbraith: Käen kutsu
59 Annukka Salama: Piraijakuiskaaja

Lastenkirjat:
60 Astrid Lindgren: Maailman paras Katto-Kassinen
61 Prinsessojen satuaarre

Marraskuu

62 Khaled Hosseini: Ja vuoret kaikuivat
63 Katja Kallio: Säkenöivät hetket
64 Chad Harbach: Pelin henki
65 Alice Munro: Kerjäläistyttö
66 Kari Hotakainen: Jumalan sana
67 Philip Teir: Talvisota - avioliittoromaani
68 Maria Semple: Missä olet, Bernadette?
69 Tomi Takamaa: 875grammaa - Pirpanan tarina


4. joulukuuta 2013

Khaled Hosseini: Ja vuoret kaikuivat

Khaled Hosseini: Ja vuoret kaikuivat
(And the Mountains Echoed)
Yhdysvallat/Afganistan 2013
Otava 411s.

MIKSI?: Olen lukenut Leijapojan sekä Tuhat loistavaa aurinkoa. Ne ovat olleet mieleenpainuvia, erityisesti ensimmäinen.

MISTÄ: Tämä maksoi vain 3,90€ kirjamessutarjouksena Elisan e-kirjana, joten latasin sen heti itselleni.

LYHYESTI: HS tiivisti taitavasti: Kabul on tuhat tragediaa neliömaililla. Afganistan tarjoaa mahdollisuuden unohdukseen ja uusiin alkuihin, mutta myös muistamiseen.

FIILIS: Olin aivan myyty ensimmäisen luvun jälkeen. Isä kertoo lapsilleen sadun, joka jää mieleen todella yksityiskohtaisesti. Myöhemmin tuosta sadusta tulee osiltaan totta, ja siitä kertoo tämä kirja. Miten päättää, jos on uhrattava yksi pelastaakseen muut? Voiko elämä olla hyvää, vaikka haaveet olisivat olleet toisia?

Hosseinin vahvuus on osata tehdä käsittämättömästä Afganistanista ja sen historiasta jotenkin länsimaisittain ymmärrettävää, viihdyttävää ja kiehtovaa. Tässä romaanissa liikutaan isolla henkilöjoukolla, aikajanalla ja monissa maissa, mikä haastaa kokonaisuutta.

Pidin siitä, että roolihahmojen joukossa oli monta yllättäjää. Kaikille ei käy hyvin. Ajat muuttuvat. Lopulta voi löytää etsimänsä, vaikkei se olisikaan juuri sitä mitä kuvitteli löytävänsä. Sivupolkuja on muutama liikaa, eikä tunteikkaasta kerronnasta jää lopulta syvää jälkeä. Kirja on kuitenkin ehdottomasti lukemisen arvoinen ja luettavuudeltaan erinomainen. Hosseini pysyy suosikkieni joukossa.

Nille, joita kiinnostaa Afganistan suosittelen ehdottomasti upeaa Nadeem Aslam: Elävältä Haudatut.

TOISAALLA: Esim.
Rakkaudesta kirjoihin
Käännä jo sivua (jossa linkkejä moneen muuhun blogiin)

TÄHDET:
+ + + +

6. marraskuuta 2013

Kirjamessuista vielä


En ole erityisemmin kirjamessujen fanittaja. Siksi pitäisi ehkä olla hiljaa, eihän sinne ole pakko mennä. Mutta koska sananvapaus jne. niin kirjoitan silti :) (Pahoittelut kuvien laadusta)

Parasta oli joka tapauksessa kirjabloggareiden illallinen perjantaina. Ihan uskomatonta saada kasvot monelle, jotka olen "tuntenut" vuosia ilman, että olemme tavanneet. Toisaalta ravintola ei sovellu tutustumiseen hyvin, koska ei ole kohteliasta huudella vieraisiin pöytiin. Joka tapauksessa kiitos!

Kirjamessumatematiikkaa:

Kävijöitä oli 71 500. Oletettavasti osa heistä tuli sisään vapaalipuilla ja osa oli lapsia. Jos silti leikkisi, että kaikki kävijät olisivat maksaneet 16€ sisäänpääsyn, lipputuotto on
1 144 000€. Jos 1/3 kävijöistä tuli autolla, parkkeeraustuotto neljältä päivältä oli 238 333€. Koska kaikki sisääntulijat maksoivat myös naulakosta 2,5€, narikkakassaan kertyi 178 750€. Jos olen ymmärtänyt oikein, myös näytteilleasettajat maksavat läsnäolostaan messukeskuksessa. Hinta tästä vaihtelee tilan ja tarpeiden mukaan, mutta maksaa kuitenkin. Tästäkin kertyy melkoinen määrä rahaa. Koska näytteilleasettajien tuottoa ei ole saatavilla, kerrotakoon, että ihan kävijätuottoa on
n. 1 561 083€. Vaikka miten ajattelisi, että tilan pitäminen lämpimänä maksaa ja on työntekijöitä ja verkkosivun päivitystä, niin on tuo melko paljon rahaa neljälle päivälle.

En tiedä mikä on keskimääräinen kirjaostos kirjmessuilta. Epäilen, että niistä 74% jotka ilmoittivat ostaneensa kirjoja, moni osti enemmän kuin minä, mutta moni varmasit myös vähemmän. Itse käytin messuilla 25€ kirjoihin. Jos laskisi, että nuo 74% käytti keskimäärin saman summan, kirjatuotto olisi ollut 1 322 750€, joka toki jakautuu erittäin monien kesken. Mutta tämä on tietysti tosi hienoa kustantamoille! Eläköön kirjat! Epätarkkuudesta huolimatta paljon rahaa.

Ihan nopealla lskutoimituksella on siis päästy siihen, että kirjamessujen 4 päivässä rahaa liikkuu n.3milj. euroa. Mitä siitä pitäisi ajatella?

Itse olin lopulta paikalla vain sunnuntaina. Kahden lapsen kanssa (8v ja 2,5v). En suosittele.
Näin Maija Vilkkumaan, jonka sanoituksia olen fanittanut vuosikaudet. Kirja on lukematta, joten se vahinko täytyy korjata pian.







Kävin myös tervehtimässä Pauliina Rauhalaa vuoden kristillinen kirja- palkintotilaisuudessa. Onnea vielä!
 

Olimme jo epätoivoissamme lähdössä kotiin, koska lapsiparkki olikin vain yli 5-vuotiaille lapsille. Ulospäin kulkiessa löysin kuitenkin messukeskuksen oman lastenhoitotilan, jonne huolivat nuorimman 1,5tunniksi hoitoon. Tästä isot plussat messukeskukselle. Isompi viihtyi kirjastoauton uumenissa ongelmitta ja minä pääsin sitten vihdoin kiertämään kirjoja.Lopulta ostokset jäivät vähäisiksi. Ostin Katja Kallion Säkennöivät hetket miki-kirjana, esikoiselle monta halpaa Aku Ankan- taskukirjaa ja pienimmälle Merirosvoja naapurissa. Lasten teltasta iso kiitos myös, fat boyt ja oma tila oli tosi kiva kun myöhemmin sitten lueskeltiin omia kirjojamme.
Jonotetaanko tässä nimikirjoituksia kuuluuisalta kirjaililjalta? Ei. Tässä jonotetaan pankkiautomaatille.

Messujen kivaa antia ovat erilaiset kirjataiteilijat. Upeita juttuja oli paljon. Niin paljon, että on vaikea valita kaiken keskeltä mihin keskittyisi.
Messut on väsyttävää puuhaa.

26. lokakuuta 2013

Esikoispalkintoehdokkaat 2013



Tänään julkistettiin 2013 vuoden esikoispalkintoehdokkaat 90 kirjan joukosta. Itse olen lukenut listalta kaksi kirjaa, eli Tua Harnon Ne jotka jäävät, sekä Pasi Pekkolan Unelmansieppaajan. Rakastin Harnon kirjaa. Kertakaikkiaan ja varmaan myös aika sokeasti. Joten jos saisi äänestää, niin minun ääneni menisi miettimättä hänelle.

Teen pian esittelyn myös Pekkolan kirjasta, kun se on jäänyt tekemättä. Sillä välin voit tutustua Järjellä ja tunteella -Susan kirjoitukseen ja sieltä löytyviin linkkeihin toisiin blogeihin. Antti Heikkisen Pihkatappi löytyy kehuvana arviona Kirsin kirjanurkasta. Veera Niemisen Avioliittosimulaattoirian on kuvattu hauskaksi ja piristäväksi Kirjojen keskellä -blogissa. Niina Miettisen Israel-tyttö esikoisesta ei jäänyt Lumiomenaan pysyvämpää jälkeä. Muita nimettyjä en tunnistanut tai ollut laittanut aktiiviseen muistiin.

Moni on jo ihmetellyt sitä, miksi Pauliina Rauhalan Taivaslaulu ei ollut listalla. Itsekään en oikein ymmärrä miksi näin. Vertailu on tietysti mahdotonta, koska en ole lukenut noita muita listalla olevia teoksia. Todettakoon silti, että kaunokirjallisilta ansioiltaan sanoisin Rauhalan ylittävän Pekkolan.

Huomenna vihdoin kirjamessuille!