Robert Galbraith: Käen kutsu

Robert Galbraith: Käen kutsu
Englanti 2013
Otava 468s.

LYHYESTI:  Huippukuuluisa supermalli putoaa kuolemaansa ja kaikki viittaa itsemurhaan. Löytääkö yksityisetsivä toisenlaisen selityksen?

GENRE: Perinteinen salapoliisi- tai oikeastaan ykstyisetsivädekkari.

MIKSI?: Oikeasti kirjan on kirjoittanut J.K. Rowling. Vaikka en ole Potter-fani, kiinnostuin mitä on luvassa kun hän valitsee kohderyhmäksi aikuiset ja genreksi dekkari.

FIILIS: Lola on rikkaaseen perheeseen adoptoitu tytär, josta tulee superjulkkis. Elämänsä aallonpohjassa rypevä yksityisetsivä Comoran Strike saa hänen kuolemansa tutkittavakseen. Väliaikainen toimistosihteeri Robin ottaa paikan Striken rinnalla tutkimuksessa, joka ei näytä johtavan mihinkään.

Dekkarit eivät ole ihan ominta genreäni. Tällainen rauhalliseen tahtiin kirjoitettu tarina vailla raakuuksia uppoaa kuitenkin hyvin. Kirja nojaa vahvasti särmikkäisiin henkilöihin, keskustelevaan tyyliin ja kikkailemattomaan juoneen. Taitavasti mennään kohti loppuratkaisua, joka onnistuu yllättämään. Comoran sai sympatiani ja mielelläni kulkisin hänen seurassaan toistekin.


Rowlingin maailmanmaine mahdollistaa, että hän voi kirjoittaa mitä tahansa. Siksi hämmästyttää, että kirja on näin perinteinen. Ilmeisesti on totta, että kirjailija yritti todella salata henkilöllisyytensä ja kirja ehti saamaan positiivisia arvioita jo ennen kuin totuus paljastui. Silti juuri kirjailija tekee tästä kirjasta erityisen kiinnostavan.

TOISAALLA:
Goodreads palvelussa on lähes 33 000 arviota kesiarvolla 3,9/5.

TÄHDET:
+ + + +

Pitäsikö se Paikka vapaana lukea?
______
Blogini pääsi Cisionin kirjallisuusblogilistalle sijalle kuusi. Se on vähän noloa, etenkin kun olen päivittänyt tätä miten sattuu etenkin tänä vuonna. Leena Lumi oli ansaitusti ykkönen ja monen muunkin olisi kuulunut olla listalla. Iloitsen kuitenkin kirjablogien saamasta huomiosta ja tämmöinenkin pieni juttu tästä tehtiin. Tämä varmaankin innostaa bloggaamaan ahkerammin!?

Greace McCleen: Ihana maa

Greace McCleen: Ihana maa
Englanti (suom. 2013)
Otav, 330s.

MIKSI?: Lumiomenan arvio ja aihepiirin osuvuus.

LYHYESTI: ”Mitä minä voin tehdä?” sanoin Jumalalle. ”Et mitään. Sanoinhan jo. Voit tehdä asioita, mutta niiden peruuttaminen, se on kokonaan toinen juttu.”

FIILIS: Judith kuuluu margnaaliseen seurakuntaan, joka saarnaa maailmanloppua ja kurinalaista elämää. Koska Judith on kymmenen, ja elää isänsä kanssa varsin eristäytynyttä elämää, hän ei juuri muusta tiedä. Koulussa häntä pilkataan erilaisuudesta, erityisesti Neil ottaa hänet silmätikukseen, eikä rajulle kiusaamiselle näy loppua.

Judithilla olisi paljon kysymyksiä ja paljon kaipausta ymmärrykseen ja rakkauteen, mutta isä tuntuu pitävän tytärtään lähinnä ärsyttävänä, seurakunnassa on vain muutamia outoja tätejä ja setiä, eikä ikätoverit ota joukkoonsa.

”En tiedä millainen isän täydellinen päivä olisi. Oletan, että se olisi täynnä välttämättömiä asioita kuten raamatuntutkiskelu ja saarnaaminen ja pohdiskelu ja sähkön säästäminen ja hiljaa oleminen ja sukan varteen laittaminen. Missä tapauksessa hän viettää täydellistä päiväänsä koko ajan.”

Tytölle ei jää muuta keinoa kuin paeta mielikuvitusmaailmaan, Ihanaan maahan, jonka hän on kasannut roskista. Ja sitten Jumalakin alkaa puhua ja tapahtuu ihme -  Ihanan maan tapahtumat alkavat vaikuttaa todelliseen maailmaan. Neil ei olekaan enää voittamaton kun Jumala on Judithin puolella. Valta tuntuu huumaalvalta ja samalla pelottavalta, eikä olekaan ihan helppoa olla Jumalan kaltainen.

”Minun mielestäni ihmiset eivät usko asioihin, koska heitä pelottaa. Kun uskoo johonkin, se tarkoittaa, että saattaa olla väärässä,  ja jos on väärässä, voi satuttaa itsensä. Esimerkiksi minä uskoin, että pystyisin kiipeämään koko huoneeni ympäri koskematta lattiaa, ja minuun sattui kun putosin alas.”

Tämä iski sydämeen ja pakahdutti. Loppua kohti kirja kasvaa ja luin tätä kuin jännitystarinaa. Esikoiskirjailija McCleen kirjoittaa vivahteikkaasti ja vaikuttaa tietävän mistä puhuu (kirja onkin ilmeisesti osittain omaelämänkerrallinen). Lukija haluaa rynnätä pelastamaan Judithin ja onneksi paikalle saapuukin sijaisope. Vai onko kaikki mennyt jo liian pitkälle?

Suosittelen. Lapsi toimii kertojana tässä erinomaisesti. Judith jäi sydämeeni. Uskonnollinen yhteisö kuvataan varmasti aika totuudenmukaisesti, vaikka todella pimeältä se tässä näytti.

”Minulla on joitain hyviä ajatuksia. Tässä muutamia niistä:
1.    että maailma on loppumassa
2.    että kaikki on oikeastaan melko pientä
3.    että minä olen Ihanassa maassa viettämässä täydellistä päivääni"

TOISAALLA:

Susa
Hanna
Maria

TÄHDET:
+ + + +

Rosamund Lupton: Mitä jäljelle jää (Afterwards)

 (Julkaisen uudelleen syyskuussa 2011 kirjoittamani tekstin, kun tämä on nyt suomennettu ja näkyy myös kivasti blogeissa. Elämäntilanne näyttää edelleen siltä, että blogille jää paljon  vähemmän aikaa juuri nyt. Täällä kuitenkin ollaan, korvatulehduksen, työhaasteiden ja kirjapinojen keskellä, odottaen parempia aikoja.)

Rosamund Lupton: Mitä jäljelle jää (Afterwards)
Englanti 2011(suom.2013)
476 sivua

MIKSI?: Luptonin Sister oli loistava ja halusin lukea myös hänen toisen romaaninsa.

LYHYESTI: Tulipalo jättää jälkeensä elämästä taistelevan perheen.

FIILIS: Tästä on nyt aivan pakko paljastaa hieman (mutta ei mitään mikä ei selviäisi ihan ensimmäisten sivujen aikana.)

Kaikki alkaa kun äiti Gracie on 8-vuotiaan poikansa yksityiskoulun urheilupäivässä ja  huomaa koulun olevan tulessa. Adam on hetkeä aikaisemmin lähtenyt hakemaan syntymäpäiväkakkuaan sisältä ja perheen 17-tytär on myös koulussa. Gracie syöksyy pelastamaan perhettään.

Lovely bones- konseptilla kirjoitettu kirja vie mukanaan hirvittävään onnettomuuteen. Kertoja tosin on edelleen hengissä, mutta makaa tajuttomana sairaalassa Kaikki ylisanat ovat tämän kirjan kohdalla oikeutettuja, siis sellaiset kuin sydäntäsärkevä, koskettava, liikuttava ja voimakas. Lupton onnistuu aivan yhtä hienosti kuin ensimmäiselläkin kerralla kirjoittamaan "kaunokirjallista jännitystä". Tämä tosin keskittyy edellistä enemmän rikoksen ympärille, vaikka asetelma tarjoaa paljon mahdollisuuksia menetyksen ja luopumisen teemojen käisttelyyn.

Perheen kohtalo on rajuimpia, joista olen lukenut. Menetys, syyllisyys ja rikos koskettavat niin järkyttävällä tavalla tavallista perhettä, että kirjailijan rohkeutta ja taitavuutta aiheen käsittelyssä on pakko arvostaa. Näin hurjien tapahtumien kertominen onnistuukin vain siten, että kertojaääni tulee todellisuuden reunamilta ikään kuin lohduttamaan lukijaa.

Kirja ei ole täydellinen, mutta rikoksen selviämisen jännite säilyy loppuun asti. Tapahtumat osaavat yllättää ja koskettaa. Kertoja Gracie on äitinä ihanan realistinen ja luopumisen edessä uskottava. Kiinnyin häneen kovasti.

MUUTA: Miten ihmeessä Lupton savut eivät ole menneet eteenpäin blogistanissa? Nämä kirjat ovat todella loistavia jännitystarinoita, joista löytyy syvyyttä. Milloinhan näistä tulee suomennoksia? SUOSITTELEN.

TÄHDET:
+ + + + (+)

S.J. Watson: Kun suljen silmäni

S. J. Watson: Kun suljen silmäni
Englanti 2011 (Suom.2012)
Bazar 390s.

LYHYESTI: Jos muistaa vain yhden päivän, on vaikea rakentaa muistoja tai totuutta nykyisyydestä.

FIILIS: Romaanin alkuasetelma on loistava. Christine herää joka aamu muistamatta isoa osaa menneisyydestään, hämmästyneenä vierellään nukkuvasta aviomiehestä. Hän kärsii muistinmenetyksestä ja pystyy muodostamaan muistoja vain yhden päivän ajan. Lääkärin ja oman päiväkirjan avulla Christine alkaa selvittää menneisyyttään. Jännitys rakentuu rauhallisesti, mutta väistämättä, sillä jokin on pahasti pielessä. Keneen voi luottaa?

Watson vie tarinaa taitavasti ja lukijana sivut kääntyivät nopeasti. Jotain turhia selittelyjä tai alleviivausta kerronnasta löytyy, pieniä aukkojakin, mutta ihailtavan hienosti Watson pitää kasassa vaativan juonen. Ennalta en pystynyt arvaamaan paljoakaan.

On mielenkiintoista pohtia, millaista elämä olisi muistin nollautuessa aina nukkuessa. Ihmisen muisti ja sen pätkiminen on loputon loistavien kirjojen lähde, mutta tämä on tietysti pikemminkin jännäri. Suosikkini näistä lyhyen muistin kirjoista on The Housekeeper +The Professor, jota en olekaan muistanut hehkuttaa vähään aikaan.

Mietin, että Christinen välähdyksen omaisissa muistoissa ja kerronnassakin oli paljon samaa kuin Karoliina Timosen Aika mennyt palaa kirjassa. Oli hauska havaita tällainen yhteys. Mitä sanoo muut?

TOISAALLA: Bloggaajat ovat lukeneet kirjaa varsin paljon. Tätä on nimetty mm. vuoden parhaaksi thrilleksi. Susa antoi kirjalle pisteitä 5/5 ja hänen arviostaan voi klikkailla eteenpäin toisten blogeihin.

TÄHDET:
+ + + +

Sarah Winman: Kani nimeltä jumala (When God Was a Rabbit))

Sarah Winman: Kani nimeltä jumala (When God Was a Rabbit)
Englanti 2011 (suom.2012)
Tammi, 324s.
Kindle for iPad

MIKSI?: Nimi oli valloittava ja hypetys kaikui kaukaa.

LYHYESTI:  Kirjallisuuden tyttömäinen Forrest Gump. "'Memories,' she said to me, 'no matter how small or inconsequential, are the pages that define us.'"

FIILIS: Luin kirjan ensimmäiset 70 sivua kahdesti. Vaikka rakastuin kirjaan sen alussa, lukeminen jäi, enkä myöhemmin päässyt mukaan muutoin kuin aloittamalla alusta.

Luin tämän siis englanniksi, mutta suomennos ilmestyi syksyllä. Takakansiteksi sanoo, että kirjassa puhutaan siskosta ja veljestä, rakkaudesta ja perheestä ja ystävyydestä (muistinkohan laittaa kaikki mahdolliset yläkäsitteet?). Kun kirja vielä liittyy lukuisiin lähihistorian suuriin tapahtumiin sekä ns. ilmiöihin - tarina alkaa kuulostaa täyteen ahdetulta metrolta, jossa ei saa henkeä. Se, että kirjailija pystyy kirjoittamaan kaikesta tästä niin hauskan traagisesti ja omalla äänellään, on ihmeellistä. Vähemmän olisi silti ollut enemmän.

Alussa Elanor(Elly) Maud on 7-vuotias ja hänen paras ystävänsä on Jenny Penny. Elly saa kanin, jonka nimeksi tulee jumala (en tiedä onko enemmän hauskaa vai ärsyttävää, että jumala kirjoitetaan pienellä, se kun kuitenkin on erisnimi). Jumala puhuu Ellyn kanssa, aina viisaita. Mutta tytöille tapahtuu myös paljon sellaista mitä ei pitäisi. Winman kirjoittaa uskomattoman koskettavasti ja yhtä aikaa hauskasti - mitä kaikkea he kokevatkaan yhdessä! Kirja onnistuu naurattamaan ja itkettämään.

Kirjan toisessa osassa Elly on jo yli kahdenkymmenen. Vaikka lapsikertoja oli tavattoman viehtättävä, pidin vielä enemmän aikuiseksi kasvaneen Ellyn äänestä. Minulla on aina ollut tämä heikkous hahmoihin, jotka kasvavat olemaan hukassa elämänsä kanssa. Pidin siitä miten aika toi perspektiiviä kaikkiin henkilöihin.

"I put too much salt in the spaghetti bolognaise! That's what she wrote; with an ironic exclamation mark. It had power to break a heart."

Tein varmasti eniten alleviivauksia kuin mihinkään kirjaan aikaisemmin. Winman onnistuu sanomaan niin paljon lyhyessä lauseessa, että monet piti lukea vähintään kahdesti. En tiedä millainen suomennos on, mutta englanniksi sanoissa ja lauseissa riitti pureskeltavaa.

LAINAUS: Tässä ollaan kirkossa, ai vähän mä nauroin:
"After a monotonous reading about the responsibilities of parent hood , the message which, thank God, must have bypassed my own parents with the temerity of a stolen car, I was grateful when Ginger finally stood up to sign." 

TOISAALLA:
Sara/ P.S rakastan kirjoja - blogista antaa erityiskiitoksen suomentajalle ja kehuu muutenkin kirjaa kovasti.
Villasukka kirjahyllyssä ihastui
Katja kirjoitti monta ylistävää sanaa
Tuulia olisi kaivannut myös toiseen osaan sympaattista huumoria. Tähtiä tuli silti 4,5.
Lukuisan Laura luki yhden vuoden parhaimmista kirjoista.

TÄHDET:
+ + + +

Julian Barnes: Kuin jokin päättyisi

Julian Barnes: Kuin jokin päättyisi
Englanti 2011 (suom.2012)
257s. WSOY
Man Booker Prize

MIKSI?: Joskus vain tietää jo etukäteen, että tämä on minun kirjani. Lukemaan houkuttelivat kirjan suosio, sekä Lilyn Katin ja Kirjanurkkauksen arviot.

LYHYESTI: Muistamisesta.

FIILIS: Lienee vähän liian epäanalyyttistä edes harrastajabloggaajalle, että haluaisin täyttää tämän kohdan sydämillä. Muuta ei tarvittaisi, sillä rakastan muistamista ja sen harhaa käsitteleviä kirjoja. Tätäkin.

Joku hassu mielikuvaharha sattui silti kirjan kohdalla: ajattelin kirjoittajan olevan taas yksi sellainen nuori tyttönen, joka oppi kirjoittamaan ennen kuin puhumaan ja sitten hurmasi maailman teksteillään. Hämmennys oli suuri, kun kirjan liepeestä minua katsoi keski-ikäinen mies.

Kirjassa taaksepäin katselee Anthony (keski-iän jo ylittänyt mies), jolla on ollut hyvinkin tavanomainen elämä. Silti tietyt tapahtumat aiheuttavat tarpeen katsella taaksepäin. Täytyy palata alkuun - tarkastella ystävyyssuhteita ja rakkaussuhteita. Anthony suhtautuu itseensä ja muistoihinsa lempeän ironisesti. Rohkeastikin. Lukukokemus on intensiivinen.

Tässä on vahva tarina, mutta silti monet pohdinnat muistamisesta nousevat tärkeimmiksi. Kieli on hitaan nautinollista ja vaatii keskittymistä. Tämä sai minut itkemään lukemisen ilosta. Romaani kestää varmasti monta lukukertaa.

TOISAALLA:
Maria Sinisen linnan kirjastosta
Luettua/ Sanna

TEKSTINÄYTE:
"Vanhemman ihmisen muisti koostuu riekaleista ja tilkuista. Se on kuin lentokoneen musta laatikko, jonka tarkoitus on tallentaa, mitä tapahtuu onnettomuuden sattuessa. Jos mikään ei mene vikaan, nauha pyyhkiytyy. Jos putoat, on selvää miksi niin tapahtui, jos et, matkan lokitiedot ovat paljon epäselvemmät."

TÄHDET:
+ + + + +

Chris Cleave: Gold

Chris Cleave: Gold
Englanti 2012
336s.
Kindle on iPad

MIKSI?: Olen lukenut kirjailijan aikaisemmat kirjat, Incendiary ja Little Been tarina. Tämä ilmestyi nyt heinäkuussa.

LYHYESTI: Olympiaurheilijalla ei ole aina helppoa, ainakaan radan ulkopuolella.

JUONESTA:  Zoe, Kate ja Jack ovat 19-vuotiaana poikkeuksellisia ratapyöräilijälupauksia. Heidän tiensä yhdistyvät sekä radalla, että yksityiselämässä. Jatkuvasti vastakkain olevat Zoe ja Kate eivät voisi olla erilaisempia. Tarinassa käydään takaumien kautta läpi mennyttä - tapahtumahetkellä pyöräilijät ovat 32-vuotiaita ja valmistautumassa Lontoon Olympialaisiin. Isona sivujuonena urheilun ja ihmissuhteiden lisäksi mukana on 8-vuotias leukemiaa sairastava Sophie (sairaan lapsen hoitaminen on vanhemmuuden olympialaiset).

FIILIS: Alkuun pelästyin Cleaven pettäneen minut. Olen negaillut lähes kaikkien viime aikoina lukemieni kirjojen kanssa ja väkisin pelkäsin tämänkin kanssa käyvän huonosti. Henkilöihin tutustuminen ja heidän  myöhempien valintojen pohjustus etenee hitaasti. Oikeastaan vasta puolivälissä huomasin lukevani onnistunutta romaania.

Pöyräily on minulle täysin vierasta, kuten myös huippu-urheilu. Cleave osaa tuoda ratapyöräilyn lähelle ummikkolukijaa ja kirjoittaa jännittäviä ratathrillerikohtauksia. Kuka voittaa? Onko tärkeämpää voittaa radalla vai oikeassa elämässä? Luvassa on monenlaista draamaa, joka avautuu lukijalle sivu sivulta. Ei ole helppoa päättää kenen puolella on, vaikka valmentaja Tom on sellaisen valinnutkin.

Kirjasta tunnistaa hyvin Cleaven tyylin, vaikka tämä on selvästi vähemmän yhteiskunnallinen kuin aikasemmat romaanit. Pidin siitä, miten kaikki keskittyy näihin muutamiin henkilöihin. Toisaalta se tekee tiettyä epäuskottavuutta tarinaan.

MUUTA: Huomaan, että kirjailijan tapaaminen selvästi innostaa lukemaan hänen kirjojaan. Mietin myös, etten pitänyt Cleavea mitenkään erityisen sporttisena (sori), mutta tiettävästi hän on ihan henkilökohtaisesti kokeillut rajojaan ratapyöräilyssä tehdessään taustatutkimusta kirjaa varten. Nostan hattua.

Vaikuttavaa taustatyötä on tehty myös lapsen vakavan sairastamisen osalta. Kerronta on sydämeenkäyvää. Tiedän kuitenkin aiheesta jotain ja minua häiritsivät virheet - toisaalta ymmärrän niiden olleen tarinan kerronnan kannalta vällttämättömiä. Ihan oikea sairastaminen kun on kamalan tylsää. Sophie on muuten Star Wars- fani ja tämmöiseltä ei-fanilta meni joitain kohtia aika ohi.

Kirjan julkaisu oli ajoitettu olympialaisten alkuun ja sijoittuu siis osin sinne. Taitavaa ajankohtaisuuttta ja markkinontia.

Ylempi on brittikansi, alempi jenkki. En suuresti innostu kummastakaan.

TÄHDET:
+ + + +

Sophie Kinsella: Soitellaan, soitellaan (I've Got Your Number)

Sophie Kinsella: Soitellaan, soitellaan (I've Got Your Number)
Englanti 2012 (suom.2012)
WSOY 372s.
iBooks on iPad

MIKSI?: Päätin ostaa iBooksista jotain hömpähköä englanniksi ja päädyin tähän. En ollut tiennytkään, että kirja on samantien julkaistu myös suomenksi.

LYHYESTI: Poppy kadottaa kamalan kalliin kihlasormuksensa vähän ennen häitä ja muutenkaan kaikki ei ole ihan valmiina avioliittoa varten.

FIILIS: Luin pitkästä aikaa ihan perus chick-littiä. Juoni oli ennalta-arvattava ja tarina rakentuu Poppyn hääsuunnitelmista ja niitä sotkevista asioista - juuri niin kuin tässä genressä kuuluukin. Kirjassa on myös bisnesmaailman jännitysjuonne mukana. Tarinan kuluessa vaihdellaan paljon tekstareita ja maileja,  soitellaan vähemmän.

Nauroin ääneen todistettavasti kerran, kun Poppy pelaa appivanhempiensa kanssa scrabblea:

Antony went first, and put down OUTSTEP (74 points). Wnada made IRIDIUMS (65 points). Felix made CARYATID (80 points). Magnus made CONTUSED (65 points). And I made STAR (5 points).

Kinsellalta olen lukenut aikaisemmin Undomestic Goddess (Varsinainen talousihme 2007) ja Remember me? (Muistatko minut? 2009), jotka ovat olleet samalla tapaa täynnä huvittavia sattumuksia ja hömppäromantiikkaa.

Kesäkirjaksi tämä on varmaan ihan hauska. Itse tuskin innostun lukemaan enempää tältä osastolta,  mutta tällä tapaa kerran vuodessa taitaa olla minulle ihan sopiva määrä.

MUUTA: iBooks toimii kivasti. Jotain nappeja joutui hakemaan, kun on tottunut käytämään Kindleä. Kirjassa on alavitteitä, jolla kai on myös jonkin sortin symboliarvo - mutta viitteet on laitettu lukujen loppuun. Itse en jaksanut useinkaan klikata viitettä, vaikka e-kirjassa tämä toimikin suht kätevästi. Joitain kertoja olen törmännyt tähän alaviitekikkailuun - kyllä ne nyt ainakin samalta sivulta pitäisivät löytyä.

TOISAALLA: 
Saso
Aamuvirkku yksisarvinen
Norkku
Anu
Kata (luettuja maailmoja)
Kirja ja kuppi kaakaota
Velma (kirjava kukko)

TÄHDET: (Muistutan taas, että nämä on genretähtiä)
+  +  + (+)

Philip Pullman: Rehti mies Jeesus & kiero mieli Kristus

Philip Pullman: Rehti mies Jeesus & kiero mieli Kristus
Englanti 2010 (suom. 2012)
Tammi 174s.

MIKSI?: Jeesus -teema ja kirjailija kiinnostivat.

MISTÄ?: Arvostelukappale kustantajalta, kiitos!

LYHYESTI: Jeesus ja kaksoisveli Kristus muuttavat historiaa väärinymmärryksillä ja valehtelulla.

FIILIS: Mitähän tästä voisi sanoa niin, ettei joutuisi hirvittävästi puolustautumaan? Minä olen luullut kestäväni kirjoja,jotka ovat hyvinkin kriittisiä kristinuskoa kohtaan. Kirjoissa pitää voida kyseenalaistaa ja kääntää asioita päälaelleen.

Pullmanin kirjasta tekee ikävän se, että hänellä on tarkka missio. Tämä on osoittaa kristinuskon hölmöys, julistaa kritillisen kirkon epäonnistumista ja purkaa omaa uskonpettymystään Hän selvittää nämä asiat lukijalle vasta jälkipuheessa, mutta niitä ei suinkaan piilotettu rivien väliin kirjassa. Pullman lainaa paljon tekstiä suoraan Raamatusta. Lyhyestä kirjasta  n.60% on suoria Raamatuntekstejä. Minua alkoi surettaa tämä alkuperäisten tekstien vääristyminen, nuo kertomukset ovat minulle sen verran rakkaita ja tärkeitä.

Seli seli, mutta kirja oli myös sisällöltään pettymys. Tarina jää tosi vajaaksi. Se sisältää ainoastaan idean, että Jeesuksella on kaksoisveli Kristus. Kristus jää taustalle ja kirjoittaa kuulopuheita Jeesuksen sanomisista ja teoista. Näille kaikille löytyy maanläheinen selitys, väärinymmärrys tai sitten tarinaa parantemalla niistä saa paremman.

Pullman on nähnyt toki runsaasti vaivaa evankeilumien läpikäymiseen ja tarinoiden taivutteluun mieluisikseen. Teologille kirjassa riitti myös jonkin verran hauskoja huomiota (Mistä evankeilumista kertomus on otettu tai miten niitä on yhdistelty? Kuka puhuu Johanneksen evankeliumin äänellä? Miten kertomuksia on muutettu? jne.) Mutta Pullman ei ole teologi, eikä hän tässä kirjassa pääse näyttämään taitojaan myöskään kirjailijana. Kirjassa on muutama kohta, jotka erityisesti pomppaavat tarinasta täysin irrallisina. Näissä ruoditaan mm. kirkkoa instituutiona.

YHTEENVETO: Tämä ei mielestäni ole romaani vaan henkilökohtaisen ateisimin (/materialismin?) ja kirkkokritiikin pamfletti. Minusta se on sääli, sillä tarinan alkuastelman idean on tosi kutkuttava.

TOISAALLA:
Hanna
Jori
Elma Ilona
Kirjavinkit
Jarkko Tontti

TÄHDET:
+ + (+)

Rosamund Lupton: Sisar (Sister)

Rosamund Lupton: Sisar (Sister)
Englanti 2010 (suom.2012)
Gummerus, 404 sivua

(Luin kirjan englanniksi, mutta uudelleen julkaisen tämän - suomennos ilmestyy viikolla 9. Ilselässä kirjoitettiin tästä jo täällä.)

MIKSI?: Tässä on nyt ollut tämä siskosteema ja sattumoisin Helsingin rautatieasemalla odottaessani junaa törmäsin tähän. Tämä oli Pocket shopin "henkilökunta suosittelee" - valinnoissa.

LYHYESTI: Sisko katoaa ja toinen sisko tekee kaikkensa selvittääkseen syyn miksi.

FIILIS: Seuraa varoitus: Kirja on ahmittava välittömästi aloittamisen jälkeen.

Beata kirjoittaa kirjettä rakkaalle siskolleen, jonka katoamisesta kaikki alkaa. Siskosten välillä on erityinen side, joka nyt meinaa katketa. Mitä on tapahtunut? Hitaasti lukijalle selviää mistä kaikesta tarina koostuu ja tulee myös uusia käänteitä. Kirjasta ei voi kertoa oikeastaan mitään paljastamatta liikaa, tämä täytyy kokea itse.

Romaanin genre on hankalasti määriteltävissä. En ole tainnut koskaan lukea dekkari/jännitystyyppistä kirjaa, joka olisi samaan aikaan näin kaunokirjallinen. Kerronnan sujuvuus ja tapahtumien ennalta-arvaamattomuus tekevät tarinasta erityisen. Kertojan tietty epäluotettavuus luo hyvän jännitteen ja kiinnostavan rakenteen kirjaan.

Tämä siis upposi hienosti lukijaan, joka ei tavallisesti lue dekkareita. Juuri sopivasti jännitystä, mutta ei kuitenkaan liikaa väkivaltaa tai ahdistusta. Lisäksi sisko-teema ja henkilöiden kuvaus oli hienoa. 

Tästä tuli mieleen moni muu lukemani kirja: Jodi Picoult parhaimmillaan ja myös esim. Karin Alvtegenin- romaanit. Silti Luptonilla on oma äänensä, johon kannattaa ehdottomasti tutustua. Oikeastaan tämä sopii hyvin pohjoismaiseen psykologiseen jännityskirjallisuus-kategoriaan, naisten kirjoittamaan sellaiseen.

Englanti on helppoa ja lukeminen sujui vauhdikkaasti. Suosittelen poimimaan mukaan Pocket Shopista, jos sattuu kulkemaan siitä ohi.

MUUTA: Tämäkin on esikoinen ja myynyt aivan käsittämättömän määrän kopioita Englannissa. Kirjailijan netti-sivulle pääset tästä. Sieltä selvisi, että Luptonilta on juuri ilmestynyt  (tai ilmestymässä) toinen romaani, Afterwards.

JÄLKIKIRJOITUS:  Afterwards arviooni tästä. Ehkäpä saamme pian lukea myös sen suomennettuna. (En tiedä miksi, mutta kannesta ajattelisin kirjan olevan suunnattu nuorille?!)

TÄHDET:
+ + + + (+)

__________________
Minulla on ollut kaikenlaista tammikuussa. Kahdet läheisen hautajaiset, paljon töitä, sen sellaista. Nyt näyttää lukutahti pikku hiljaa palautuvan ja blogissakin se varmasti näkyy.

Kamila Shamsie: Kartanpiirtäjä

Kamila Shamsie: Kartanpiirtäjä
Pakistan/Englanti 2002 (suom.2011)
391 sivua, Gummerus

MIKSI?: Pidin todella paljon Poltetut varjot - romaanista, joka ei mielestäni saanut riittävästi ansaitsemaansa huomiota.  Tämän sain lahjaksi uunituoreeltaan painosta ja hotkaisin heti.

LYHYESTI: Kaikki lyhennelmät kuulostavat liian lattealta. (Tiedättehän: ystävyyttä, rakkautta, salaisuuksia.)

FIILIS: Tähän kirjaan on pakkautunut kaikki se, mitä kirjoissa rakastan:

1) Kirja kertoo aikakaudesta ja maasta, josta en oikeastaan tiedä mitään. Sydänystävät Karim ja Raheen kasvavat Pakistanissa, jonka lähihistoriasta ja -tulevaisuudesta löytyy sotaa ja levottomuuksia.  Nämä kaikki jättävät heihin jälkensä. Kirjailija onnistuu tuomaan lukijan vieraan maan kauneuden ja ristiriitojen keskelle niin, että hän tuntee olevansa kotonaan.

2) Kirja on vahva kasvutarina, joka ei päästä lukijaa aivan helpolla. Jo vauvoina Karim ja Raheen vaikuttavat ymmärtävänsä toisiaan. Kasvaessa mikään ei kuitenkaan ole yksinkertaista. Vanhemmat eivät ole täydellisiä ja vielä vähemmän täydellisiä ovat he itse. Shamsie kirjoittaa kauniisti ja suoraan sanoittaen monia ajatuksia, jotka tunnistan. Lukijalle lahjoitetaan oivalluksen hetkiä ja tulin myös lohdutetuksi. Henkilöiden aitous ja moniulotteisuus tekevät tarinasta vangitsevan.

3) Kirjan kieli on poikkeuksellisen kaunista. Tässä teoksessa bonuksena on henkilöhahmojen rakkaus kieleen ja monet kielileikit. Suomentajalle erityiskehut!

Pidin tästä enemmän kuin Polteuista varjoista. Tarina oli intensiivisempi, keskittyneempi ja kauniimpi. Lähihistoria vie vahvasti tarinaa, mutta henkilöt ovat onnistuneesti keskeisempiä. Ihan kaikkea en ymmärtänyt, mutta se ei haitannut. Oli mukavaa jäädä pohtimaan, miksi jokin asia meni eri tavalla kuin olisin kuvitellut. Henkilöhahmoissa menin helposti sekasin, mikä oli kirjan häiritsevin piirre.

MUUTA: Kansi on todella kaunis!

TÄHDET:
+ + + + + 

Chris Cleave: Incendiary

Chris Cleave: Incendiary
Englanti 2005
335 sivua
Kindle edition for iPhone

MIKSI?: Pääsin tapamaan Chris Cleaven. Yritin ehtiä lukea hänen esikoisensa ennen tapaamista. Molemmat tekivät lähtemättömän vaikutuksen: Chris oli hurmaava englantilainen ja Incendiaryn lukeminen kannatti. (Koska ei ole hyvien tapojen mukaista kertoa yksityiskohtia illalliselta voin sanoa vain, etten ilmeisesti mokannut mitään erityistä. Kiitos kovasti kommenteistanne ja vinkeistä tapaamista varten. Olo oli liisaihmemaamainen, sillä kirja-ala ja kaikki mikä siihen liittyy on minulle niin vierasta. Onneksi rakkaudella kirjoihin pääsi juuri niin pitkälle kuin tarvitsikin. Kirjoista minä voin puhua aina ja mielelläni.) Chris itse kertoi tarinan Incendiaryn julkaisusta, jota hän kuvasi sanalla katastrofaalinen. Kirja kertoo Lontooseen tehtävästä terroristi-iskusta. Kirja julkaisupäivänä tapahtui Lontoon metroiskut (7.heinäkuuta 2005). Kirjaa markkinointia varten joka puolella Lontoota oli ripustettu julisteita, jonka kuvassa Lontoo savusi ja siinä luki Chrisin nimi ja tuo päivämäärä. Aivan käsittämättömän surkea yhteensattuma. Turha kai kertoa, että suuresti hypetetyn kirjan myynti floppasi täysin. Ymmärtääkseni Little Been tarinan myötä tämäkin kirja on saanut arvoistansa huomiota.

LYHYESTI: Kun perhe räjähtää terroristi-iskussa, voi kirjoitella Osamalle sellaisia havaintoja kuin: "I don't  know if you've ever tried to cut your wrists with a hospital tray Osama well I wouldn't waste your time if I were you."

FIILIS: Aloitin kirjan lukemisen juuri vauvan saatuani ja jätin sen kesken kun aihe tuntui niin raskaalta. (Tätä en muuten kertonut Cleavelle). Onneksi nyt kuitenkin innostuin jatkamaan, sillä tarinassa on paljon muutakin kuin lapsensa ja miehensä menettävä äiti. Päähenkilön moniuloitteisuus on myös lopulta kirjan ehdoton vahvuus. 

Kirja on kirjeromaani muotoa "Dear Osama...". Päähenkilön sydäntäraastava ja toisaalta ironinen jutustelu kertoo surun täyttämästä vuodesta, jolloin myös koko Lontoo muuttuu. Kirjassa on yhteiskunnallinen ja poliittinenkin ote, mutta tarina tulee kovin lähelle lukijaa tapahtumien henkilökohtaistamisella. Kirjan kieli on erityistä. Lauseet ovat pitkiä ja  korostavat päähenkilön tiettyä yksinkertaisuutta ja "työväenluokkaisuutta".

Clevaen kirjoissa on paljon samanlaista. Tapahtumat ovat vaikeita ja yhteiskunnallisia, mutta niitä tarkastelaan yksilön näkökulmasta. Kirjailijalla on poikkeuksellinen kyky kirjoittaa terroristi-iskusta tai kansanmurhasta ihmeellisen toiveikkaasti. Hänen henkilöhahmonsa ovat melkein korostetun risitiriitaisia ja yllätyksellisiä. Kirjoissa huomionarvoista on myös kielen vivahteet.

"The girl at the reception desk was very helpful when I asked her to check if Terence Butcher was staying there and the barman was very helpful when I asked him to only  serve me doubles in fact all the staff were very helpful Osama so if you ever find yourself needing to break a long journey in between massacres I recon you could do a lot worse than a Travelodge."

MUUTA: Julistaudun Cleave- faniksi. Jään odottamaan seuraavia kirjoja innolla.

TÄHDET:
 + + + +

Susan Fletcher: Noidan rippi

Susan Fletcher: Noidan rippi
Englanti 2010 (suom.2011)
400 sivua, LIKE

MIKSI?: Pidin Meriharakoista ja moni on pitänyt tästäkin.

LYHYESTI: Noita-, kirkko- ja verilöylyhistoriaa kauniisti tarinaksi kirjoittettuna.

FIILIS: Marjis julkaisi tästä tänään hyvän arvion. Suunnatkaa lukemaan se. Oma jälkitunnelmani kirjasta on vähän valju.

Vikoja löytyy luultavasti sekä kirjasta että lukijasta (tai sitten ajankohdasta, kuten marjis arvioi). Päähenkilö Corrag sanoo itse puhuvansa paljon ja niin hän todella tekee. En jaksanut kuunnella ihan kaikkea. Jossain kohtaa lumouduin, mikä olisi riittänyt minulle. Pastori Charlesin kirjeet olivat kiinnostavia. Kirja taisi lopulta olla hänen kasvutarinansa.

Alkuasetelma innosti, mutta mielestäni tarina ei ihan kantanut. Teemat ovat tärkeitä: erilaisuuden sietämistä, oman tarinan kertomista ja yksinäisyyden vaikutuksia. Fletcherin kirjat vaativat omistautumista, hänen hahmojensa maailmaan uppoutumista. En pystynyt tekemään sitä. Sivujen välillä pyyhin pukluja, nukahdin sohvalle, poimin mustikoita. Kului liian monta päivää kunnes taas ehdin jatkamaan. Silti Fletcher vie lukijaansa elävästi mukaansa maisemiin, tuoksuihin ja tunnelmiin. Pidin yrttien esittelyistä lukujen alussa. Niin piti mieskin, kuten koko kirjasta.

TOISAALLA: mm.
Leena Lumi (arviosta linkit moneen muuhun arvioon)
Lumiomena
Booksy

TÄHDET:
+ + +

William Golding: Kärpästen herra

William Golding: Kärpästen herra
Englanti 1954 (suom. 1960)
336 sivua, Otava.
Nobel 1983

MIKSI?: Päädyin tähän jotain kautta yrittäessäni etsiä kirjoja nostalgia-haasteeseen, mutta lukulistalla se on ollut kauan. Mahdottoman vaikeaa löytää kirjoja julkaisuvuoden mukaan! Tähän kirjaan liittyvät vuodet eivät kuitenkaan sovi minun nostalgiakseni.

LYHYESTI: Saareen jääneet pojat tappelevat ja kiusaavat toisiaan hengiltä. Kirjaimellisesti.

FIILIS: Yök.

Heinäkuuta ei ole enää loputtomiin jäljellä ja minulla on jo 4(!) kirjaa odottamassa arviota ja viideskin kohta. Yritän aina edetä järjestyksessä ja nyt en pysty tekemään mitään, ennen kuin saan sanottua jotain Kärpästen herrasta. Arvioiminen tuntui vaikealta jo viime viikolla ja nyt sitten viikonlopun Norjan tapahtumien jälkeen varsin mahdottomalta.

En ole lukenut tätä aiemmin, koska olen ollut varma etten pitäisi siitä. Olin oikeassa. Vaikka kuvaus ihmisluonteen todellisesta pahuudesta olisi kuinka hieno tahansa, niin minulle tämä oli liikaa. Haluan uskoa Rawlsin yhteiskuntasopimuksen kaltaiseen lopputulemaan, mikäli pitäisi ns. aloittaa alusta ja järjestäytyä. Ehkä kirjan aiheuttama kuvotuksen tunne kertoo jotain kirjan onnistumisesta, mutta minulle tämän kaunokirjalliset ansiot jäivät hämäriksi. Kerronta on osiltaan pitkästyttävää. Suomennoksen kieli on myös auttamattoman vanhentunut. Täytyi kuitenkin lukea loppuun kuinka pojille käy.

TOISAALLA: 
Sattumalta Lukuhetket arvio kirjan eilen, joten sieltä voitte lukea lisää.

MUUTA: Onpa synkkä Nobel-voittajan pääteos. Voit vastata kirjasta tehtyyn tietovisaan täällä. Itse sain kaikki oikein, hip hei!

TÄHDET:
+ + (+)

David Nicholls: Sinä päivänä +ARVONTA

David Nicholls: Sinä päivänä
Englanti 2009 (suom.2011)
507s. Otava

MIKSI?: Tästä on ollut paljon mainoksia monessa paikassa. Kuulosti hyvältä kesäkirjalta.

LYHYESTI: Kannessa se on sanottu: "Kaksikymmentä vuotta, kaksi ihmistä."

FIILIS: Jennin K-kirjablogissa puhuttiin superkirjoista ja yksityisistä lukukokemuksista. Tämä kirja tulee minulle hyvin lähelle sitä miten itse määrittelisin tuon: eli tarina osuu ja uppoaa, vaikkei kirja olekaan mikään kirjallisuuden mestariteos tai klassikko.

Dexter ja Emma, Em ja Dex tapaavaat 20-kymppisinä opiskelijoina, jolloin kaikki vasta alkaa.  Heidän elämäänsä seurataan kohti tuntematonta, hyvinkin kaukaiselta vaikuttavaa 40- ikävuotta. Minä ainakin muistan miltä se tuntui. Kirjan taika onkin samaistumisessa, Hesari kirjoitti lukijan uppoavan omiin muistoihinsa kainalota myöten ja näin todella tapahtuu. 

Teksti on hauskaa, uskottavaa ja rakenteeltaan oivaltavaa. Tässä on kaikki mitä kesäkirjalta voi toivoa. Tosin näin useampana yönä unia vanhoista poikaystävistä. Vaikka suomentaja on tehnyt hyvää työtä, luulisin että vitsit ja nokkeluudet olisivat vielä parempia englanniksi.

Sopii hyvin ikävaihe- ja sukupolviromaaniksi ja ainakin yli kolmekymppisille terapeuttiseksi kirjallisuudeksi.

TOISAALLA:
Hesarin kehuva arvio
 Susa Järjellä tunteella-blogista
Muitakin? Hihkaiskaa arviostanne!

TÄHDET:
+ + + + (+)

ARVONTA:
Eli tämä lähtee uuteen kotiin onnelliselle voittajalle arvonnan myötä. Kirjassa on puolikovat kannet ja se hohtaa uutuuttaan, mutta on kuitenkin luettu lapsiperheessä. Eli osallistu kirjautumalla lukijaksi, jos et sitä vielä ole ja kommentoi tätä kirjoitusta. Ilosanomaa tästä saa myös linkittää, mistä tulee toinen arpalippu. Arvonta tapahtuu ensi sunnuntaina 10.7 klo20.

PS. Jos haluaa mennä sieltä missä aita on matalin, niin tällä voi myös osallistua Satun tiiliskivi-haasteeseen, onhan kirjassa 507 sivua :)

Ben Elton: Meltdown

Ben Elton: Meltdown
Englanti 2009
480sivua

GENRE: Englanniksi on sellainen hieno termi kuin "topical fiction". En osaa suomentaa, mutta tämä oli sitä. Huumorilla maustettuna.

MIKSI?: Lentokenttäpoiminta kun piti saada jotain suht rentoa luettavaa.

LYHYESTI: "Everyone can handle success, but it's how you handle failure that really matters."

FIILIS: Jimmy on saanut kaiken mahdollisen, ilman että on juurikaan tehnyt töitä sen eteen. Sattumien kautta hän päätyy pankkiuralle ja rikastuu aivan käsittämättömällä tavalla nousukauden mukana. Kuten myös koko opiskelukavereiden porukka. Perhe asuu upeassa talossa Lontoossa ja viettää yltäkylläistä elämää. Ansiot ja bonukset ovat niin suuria, että suhteellisuudentajua on vaikea säilyttää. Mutta yhdessä yössä kaikki muuttuu.
Elton on ottanut haastavan tehtävän kirjoittaa muutaman vuoden takaisesta maailmanlaajuisesta finanssikriisitä erään perheen tarinan kautta. Kirja sortuu kuitenkin olemaan enemmän yhteiskuntarakenteita, pankkijärjestelmiä ja finanssimaailmaa arvosteleva tutkielma kuin kaunokirjallinen teos.

Parasta tässä on kohdat, joissa Jimmy perheineen opettelee elämään köyhästi. Elton osaa naurattaa. Miten erilainen onkaan maailma, jossa joutuu miettimään onko vaippa liian märkä vai voisiko säästää ja odottaa vielä - verrataen siihen, että lastenhoitajat ovat tehneet aikaisemmin lähes kaiken. Sinällään kiinnostavista asetelmista ei ole kuitenkaan saatu tarpeeksi irti.

KIRJAILIJASTA: Eltonilta on suomennettu neljä romaania. Vauvahorkan olen lukenut, joskus ennen blogia ja se oli ihan ok. Mitä kokemuksia teillä muilla on Eltonin kirjoista?

TÄHDET:
+ + (+)
(Minusta on tullut tosi tiukkis näitten tähtien kanssa.)

Ali Shaw: Tyttö, joka muuttui lasiksi

Ali Shaw: Tyttö, joka muuttui lasiksi
Englanti 2010 (suom.2011)
394 sivua, Atena

MIKSI?: Sattumalta löydettyä kirjaston uutuushyllystä (todella harvoin poimin mitään, mistä en tiedä etukäteen jotain). Ehkäpä poikkeuksellisen kauniin kannen houkuttelemana.

LYHYESTI: Ihmiset etsivät kadotettua rakkautta aikuisten sadussa.

FIILIS: Ehkäpä se etten yhtään tiennyt mitä odottaa, sai minut todella pitämään tästä kirjasta. Vaikka en ole mikään maagisen realismin ystävä, tämän kirjan yliluonnolliset elementit toimivat hienosti.

Ihmiset ovat yksinäisiä ja hukassa. Vain harvat ovat tarpeeksi onnekkaita todella kohtaamaan toisen saarella, jossa todellisuus venyy tunnettujen rajojen ulkopuolelle. Näin käy Midakselle ja Idalle, vaikka heidänkin rakkaustarinalle ei ole luvassa onnellista loppua. Romaanissa muistellaan vanhoja ja tarkastellaan sitä miten kukin on omaan yksinäisyyteensä päätynyt. Ja samalla Idan lasiksi muuttuneet jalat jatkavat muuttumistaan, eikä Midaskaan voi pysyä entisessä.

On harvoja kirjoja, joissa jokaista henkilöä kohtaan tuntee tiettyä myötätuntoa ja ymmärrystä, vaikka heistä ei pitäisikään. Shawilla on kyky kirjoittaa tällä tavoin. Saaren maailma lumoaa kaikessa surumielisyydessään ja pitää hienosti otteessaan. Romaanissa on kerroksia ja symboliikkaa, joita jää pohtimaan vielä pitkään lukemisen jälkeen.

MUUTA: Kirjan suomenettu nimi on KÄSITTÄMÄTÖN moka. Englanniksi nimi on The Girl with Glass Feet. Tämä on kirjailijan esikoisteos.

TOISAALLA: Huomasin nyt vasta, että myös Järjellä ja Tunteella- blogin Susa oli lukenut tämän. Ja myös Satu! (Eli luultavasti minulla on joku muistijälki näistä). Myös HS:n Vesa kirjoittaa kirjan olleen "ihana".

TÄHDET:
+ + + +

Mary S. Lovell: Mitfordin tytöt

Mary S. Lovell: Mitfordin tytöt
Englanti 2001 (Suom. 2010)
444 sivua, Schildts

GENRE: Sukuelämänkerta

MIKSI?: Päätin lukea tämän jo ennen siskoshaastetta, koska luin kehuvia arvioita ja aihe kiinnosti.

LYHYESTI: Perhe on paras ja pahin, etenkin jos puhutaan siskoista.

FIILIS: Tämä oli hieno kokemus, vaikkakin melkoinen luku-urakka. En tiennyt oikeastaan yhtään mitään Mitfordin siskoista etukäteen ja muutenkaan englantilainen aristokraattielämä ei ylitä kiinnostuskynnystäni luonnostaan.

Kirjassa edetään kronologisesti ja seurataan perheen elämää: ensi syntyy kaksi tyttöä ja sitten poika. Toista poikaa toivoessa syntyy sitten vielä neljä(!) tyttöä lisää. Erityislaatuisen tästä perheestä tekee historiallinen ajankohta, siskosten poikkeuksellinen lahjakkuus ja yläluokkaisen elämän antamat mahdollisuudet sekä suhteet tuon ajan poliittisiin johtajiin. Se, että perhe jakautuu aattellisesti niin vahvasti, korostaa tätä kaikkea raastavasti.

Mietin paljon sitä, miten näiden tyttöjen elämä poikkesi tavallisista nancyistä ja jessikoista sodanaikaisessa euroopassa. Kirja on loistava kuvaus siitä, miten ihminen toimii kun hänellä on aikaa ja mahdollisuuksia tehdä valintaa siitä, kenen puolella seisoo. Lähtökohdat kaikilla siskoksilla oli periaatteessa samat. Kahden siskoksen leikistä, jossa toiselle puolelle huonetta ripustetaan Hitlerin kuva ja toiselle seinälle Stalinin,  tuleekin myöhemmin totista totta. Myös puitteet olivat erilaiset: vaikka toimeentulo oli selvästi tiukempaa noina vuosina, he kuitenkin osallistuivat mahtaviin juhliin ja matkustelivatkin.

Kirjassa tulee ilmi hienosti myös se, miten "historia" näyttää aivan toiselta tapahtuessaan. Jälkiviisaana on helppo selitellä, tuomita ja katsella uusin silmin. Esimerkiksi mikään ei voi enää puolustaa Hitleriä ja hänen tekojaan, mutta aivan taatusti hän on voinut olla hyvin hurmaava ja karismaattinen mies. Olen luullut olevani varsin hyvin perillä sodanaikaisesta historiasta, mutta kirja toi aivan toista näkökulmaa.

Lovell ilmeisesti odottaa lukijan tuntevan jonkin verran Mitfordien historiaa ja heistä onkin kirjoitettu mittavat määrät kirjallisuutta heidän omien kirjojensa ja elämänkertojensa lisäksi. He ovat myös esiintyneet julkisuudessa vuosikymmenien ajan Englannissa. Silti lukija pysyy aivan hyvin kärryillä ja tutustuu hyvin siskoksiin ja heidän perheensä ristiriitoihin.Kirja herätti kiinnostukseni Mitfordin tyttöjen omia kirjoja kohtaan. (Kirjastosta ei löytynyt juuri mitään - nämä kirjat taitavat olla varsin tuntemattomia Suomessa?)

MUUTA: Yhdysvalloissa kirja ilmestyi nimellä The Sisters.

ARVIOITA: Hienosti kirjasta on kirjoittanut ainakin LUMIOMENA ja KIRJASIEPPO

TÄHDET:
+ + + + (+)

Susan Fletcher: Meriharakat

Susan Fletcher: Meriharakat
Englanti 2007 (suom. 2008 )
384 sivua, Like

MIKSI?: Erityisesti Leena Lumen ja sittemmin myös muiden suosituksesta.

LYHYESTI: Perheestä, itsensä etsimisestä, sisaruudesta, syyllisyydestä, katkeruudesta.

FIILIS:
"Luulenpa, että kaikilla naisilla - sinullakin, kuusitoistavuotiaalla; jopa onnellisesti naimisissa olevilla äidillisillä naisilla, jotka pitävät omia valintojaan helppoina ja viisaina - on omat synkät kohtansa. Valheensa. Takuulla jokainen heistä katsoosilloin tällöin ikkunasta ja kuvittelee sitä mielessään, toista elämäänsä."

Tämä otti minut mukaansa, eikä päästänyt hetkeksikään ennen loppua. Moira kertoo tarinansa, sen joka alkaa alun hiljaisuudesta, toistaalta neljä vuotta putoamisesta ja kaikesta siitä väliltä. 

Alusta asti Moira on erilainen. Mikä sen tekee? Paksut silmälasit, laihuus, fiksuus? Mustalaisen ennustus? Hänen piti olla vanhempiensa ainoa, tai olihan noita, mutta kuolleita vauvoja. Käänne tapahtuu Moiran ollessa 11-vuotias: hän kuulee ohimennen tulevasta vauvasta ja päätyy lähtemään sisäoppilaitokseen kauas.

Fletcher kirjoittaa aivan omalla tyylillään. Merkitykset ja ymmärrys täytyy hakea kokonaisuuksista ja rakentaa paloista: kieli on runollista, kaunista ja pysäyttävää. Silti teksti on äärimmäisen hyvin hallittua, lukija ei joudu liikaa eksymään tai harhailemaan. Tämän tasapainon säilyttäminen tekee Fletcheristä aivan omaa luokkaansa olevan kirjailijan. Suomennos on hieno, vaikka en ole verrannut sitä alkuperäiseen.

Moiran yksinäisyys ja vieraus toisiin ihmisiin kosketti olematta ahdistavaa. Samaistuminen tapahtuu, vaikka liittymäkohdat eivät ole tavanomaisia. Hänen vanhemmilleen olin vihainen, miksi he antoivat tyttärensä vieraantua? Ne muuta tytöt koulussa, loputon ilkeys... taisi siellä olla kaveruuttakin? Lopulta. Sisaruus-suhde sai surulliseksi. Tavallaan kirjahan kertoi juuri tästä, vaikka suhdetta ei oikeastaan ollut. Suhde Rayn kanssa tuntui melkein kuvitelmalta ja sitä se ehkä olikin, ainakin niin ettei rakkaus kuitenkaan ole vastaus tai ainakaan yksinkertaista. Ehkä muut hahmot kirjassa jäävät hieman hämäriksi, eivätkä kaikki Moirankaan ratkaisut tule oikein perustelluksi. Joka tapauksessa tämä tarina osui minulla johonkin mitä tarvitsinkin. Suosittelen ehdottomasti lukemaan tämän.

"Siinä se taas oli. Pulpahti pintaan jälleen. Me hautaamme sen minkä voimme, mutta multakumpu jää jäljelle, vaahto veden pinnalle siinä mihin se vajosi. Kaikki jättää jälkensä."

TOISAALLA TYKÄTTY: Lumiomena
Järjellä ja tunteella 
Juuri tällaista (huomasin nyt et oltiin otettu sama lainaus kirjasta!)
Kiiltomato

TÄHDET:
+ + + + (+)

Chris Cleave: The Other Hand

Chris Cleave: The Other Hand (Little Been tarina)
Yhdysvallat 2009 (suom. 2011)
400 sivua (Gummerus)

MIKSI?: Suosituksena eräässä kirjakaupassa maailmalla. Kiinnostuin myös takakannen vuoksi, koska juonen tiivistämisen sijaan siinä sanotaan: "We don't want to tell you what happens in this book. It's a special story and we don't want to ruin it." (Vaikka tämä on tietysti markkinointikikka, minulle se toimi tällä kertaa.)

LYHYESTI: Vetävä ja järkyttäväkin tarina kahden naisen maailmojen kohtaamisesta. Toinen tulee pakolaisena Nigeriasta, toinen on englantilainen naistenlehden päätoimittaja. Tarina avautuu hiljalleen.

FIILIS: En voinut päästää tätä kirjaa käsistäni. Tarina, kieli, hahmojen kiinnostavuus ja järkyttävien tapahtumien avautuminen veivät täysin mukanaan. Little Bee tarkastelee englantilaista yhteiskuntaa omasta afrikkalaisesta näkökulmastaan: miltä asiat näyttävät kun ei ole tiennyt mitään pesukoneista tai tulevaisuuden olemassa olosta. Sarah taas ei ole mikään tyypillinen länsimainen sankaritar: hän ei ole kummoinenkaan äiti tai vaimo. He molemmat päätyvät jakamaan surua, joka on kuitenkin eri. Hyviksiä ja pahiksia on vaikea erotella. Myös Sarahin pojan Batman-pakkomielle on hieno kuvaus lapsen surusta.

Kirja ottaa kantaa yhteiskunnallisiin aiheisiin ja epäkohtiin. Se puuttuu pakolaisten kohteluun, ihmisten vapauden illuusioon ja yksilöiden vastuuseen. Romaani herättää kysymyksiä siitä, minkälainen ihminen oikeasti olen ja miten pystyn elämään todellisuuden kanssa. Toisaalta se on hyvinkin karu, mutta kuitenkin toiveikas.

Henkilöiden kohtaamisessa on ainutlaatuista aitouden tuntua, vaikka kirjassa on myös vikansa. Jossain kohtaa nojataan liikaa stereotyyppeihin ja loppu on liian nopea ja pakotetun tuntuinen. Joku epätasaisuus kirjassa myös on, jota en ihan osaa kuvailla. Liian vakavissa aiheissa on myös se hankaluus, että niistä tulee helposti liian nopeasti ohitetun vaikutelma.

"Without a future, how can you preserve the vision of government? We could try as hard as we liked in my world. We could have a most diligent Home Secretary of Lunchtime. We could have an excellent Prime Minister of the Quietest Part of the Late Afternoon. But when the twilight comes - do you see? - our world disappears. It cannot see beyond the day, because you have taken tomorrow. And because you have tomorrow in front of your eyes, you cannot see what is being done today."

MUUTA: Tämä on Cleaven toinen romaani ja kulkee yhdysvaltalaisena versiona nimellä Little Bee. Esikoinen Incendiary on myös kehuttu. Kirjailijan nettisivut ovat erittäin kattavat ja kiinnostavat, niille tästä. Kirjan englanti on vivahteikasta ja hauskaa, ei tätä tosin ole käännettykkään. (Vaikka ehdottomasti kannattaisi.)

TÄHDET:
+ + + + (+)