Chris Cleave: Gold

Chris Cleave: Gold
Englanti 2012
336s.
Kindle on iPad

MIKSI?: Olen lukenut kirjailijan aikaisemmat kirjat, Incendiary ja Little Been tarina. Tämä ilmestyi nyt heinäkuussa.

LYHYESTI: Olympiaurheilijalla ei ole aina helppoa, ainakaan radan ulkopuolella.

JUONESTA:  Zoe, Kate ja Jack ovat 19-vuotiaana poikkeuksellisia ratapyöräilijälupauksia. Heidän tiensä yhdistyvät sekä radalla, että yksityiselämässä. Jatkuvasti vastakkain olevat Zoe ja Kate eivät voisi olla erilaisempia. Tarinassa käydään takaumien kautta läpi mennyttä - tapahtumahetkellä pyöräilijät ovat 32-vuotiaita ja valmistautumassa Lontoon Olympialaisiin. Isona sivujuonena urheilun ja ihmissuhteiden lisäksi mukana on 8-vuotias leukemiaa sairastava Sophie (sairaan lapsen hoitaminen on vanhemmuuden olympialaiset).

FIILIS: Alkuun pelästyin Cleaven pettäneen minut. Olen negaillut lähes kaikkien viime aikoina lukemieni kirjojen kanssa ja väkisin pelkäsin tämänkin kanssa käyvän huonosti. Henkilöihin tutustuminen ja heidän  myöhempien valintojen pohjustus etenee hitaasti. Oikeastaan vasta puolivälissä huomasin lukevani onnistunutta romaania.

Pöyräily on minulle täysin vierasta, kuten myös huippu-urheilu. Cleave osaa tuoda ratapyöräilyn lähelle ummikkolukijaa ja kirjoittaa jännittäviä ratathrillerikohtauksia. Kuka voittaa? Onko tärkeämpää voittaa radalla vai oikeassa elämässä? Luvassa on monenlaista draamaa, joka avautuu lukijalle sivu sivulta. Ei ole helppoa päättää kenen puolella on, vaikka valmentaja Tom on sellaisen valinnutkin.

Kirjasta tunnistaa hyvin Cleaven tyylin, vaikka tämä on selvästi vähemmän yhteiskunnallinen kuin aikasemmat romaanit. Pidin siitä, miten kaikki keskittyy näihin muutamiin henkilöihin. Toisaalta se tekee tiettyä epäuskottavuutta tarinaan.

MUUTA: Huomaan, että kirjailijan tapaaminen selvästi innostaa lukemaan hänen kirjojaan. Mietin myös, etten pitänyt Cleavea mitenkään erityisen sporttisena (sori), mutta tiettävästi hän on ihan henkilökohtaisesti kokeillut rajojaan ratapyöräilyssä tehdessään taustatutkimusta kirjaa varten. Nostan hattua.

Vaikuttavaa taustatyötä on tehty myös lapsen vakavan sairastamisen osalta. Kerronta on sydämeenkäyvää. Tiedän kuitenkin aiheesta jotain ja minua häiritsivät virheet - toisaalta ymmärrän niiden olleen tarinan kerronnan kannalta vällttämättömiä. Ihan oikea sairastaminen kun on kamalan tylsää. Sophie on muuten Star Wars- fani ja tämmöiseltä ei-fanilta meni joitain kohtia aika ohi.

Kirjan julkaisu oli ajoitettu olympialaisten alkuun ja sijoittuu siis osin sinne. Taitavaa ajankohtaisuuttta ja markkinontia.

Ylempi on brittikansi, alempi jenkki. En suuresti innostu kummastakaan.

TÄHDET:
+ + + +

Andre Agassi

Andre Agassi: Andre Agassi
Yhdysvallat 2009
511 sivua, Otava

GENRE: Elämänkerta

MIKSI?: Itkonen hehkutti tätä aivan mahdottomasti viimeisimmässä Imagessa. Sitten kuulin hyvää jostain muualtakin. Ja sitten se odotti uutuushyllyssä poimijaansa. Luulin, etten mitenkään voisi pitää tästä.

FIILIS: Luulin, että jättäisin tämän heti kesken kuten niin monen kirjan viime aikoina ja kuten yleisimmin teen elämänkerroille. Ja sitten - luin tätä ensimmäisestä sivusta eteenpäin kuin noiduttuna. Peruuttakaa työt! Odottakaa! Minun täytyy vain ensin lukea tämä loppuun.

Minä en ole koskaan pelannut tai katsonut tai ymmärtänyt mitään tenniksestä. Tiesin Agassista etukäteen vain sen, että hän on kuuluisia tennispelaaja. Siksi luulisi, että minua on mahdotonta vakuuttaa vertaamalla elämää ja tennistä: "Ajattelen, ettei ole sattumaa, että tenniksessä käytetään kielikuvia elämästä. Etu, syöttö, virhe, murtaminen, nolla - love, tenniksen peruselementit ovat samat kuin jokapäiväisessä olemassolossa, koska jokainen peli on elämä pienoiskoossa."

Mutta, koska tämä kirja kertoo paljon enemmän häviämisestä kuin voittamisesta,siksi olin niin varmasti niin ihastunut. Vaikuttaa siltä kuin Agassi ajattelisi kaikkien niin varmasti tietävän hänen menestyksenä, ettei hänen tarvitse siitä enää kirjoittaa. Tarvitsee kirjoittaa se, mitä polkuja on täytynyt kulkea että on tullut siksi joka on. Mutta vastauksia tai matkaa ei voi arvata ennalta. Ehkä minut vakuutti se, miten hän sanoo vihaavansa tennistä, kirjan alusta loppuun.

Luin pelikertomuksia kuin jännitysnäytelmää. Tempauduin mukaan joka kerta. Minusta voittamisen ja häviämisen psykologia on äärimmäisen mielenkiintoista: toisella hetkellä kaikki näyttää selvältä ja sitten romahdus. Tai käänne? Hän on maailman paras, pallotellut jo 8-vuotiaana maailmantähtien kanssa, miten hän voi hävitä uudelleen ja uudelleen? Mihin kapina johtaa, kun nousee kaikkia vastaan eikä tiedä minne on menossa? Kun tekee sen aina uudelleen ja uudelleen?

Ihmissuhteissa Agassi on selvästi niin satutettu ja mustavalkoinen, että jotkut kuvaukset ovat jopa vähän tökeröjä. Hän jakaa ihmiset selvästi niihin, joista pitää ja sitten niihin toisiin. Hänessä on erakkoa ja paljon rakkautta niihin, joihin hän todella luottaa.

Jos haluaa lukea Agassin suhteesta ja avioliitosta Brooke Shieldsin tai Stefanie Grafin kanssa, en suosittele kirjaa. Toki näitäkin käsitellään, mutta ne saavat varsin vähän huomiota. Kirja ei ole myöskään treeniopas. Voisi melkein saada sellaisen kuvan, että yksi kaikkien aikojen menestynein tennistähdistä on syönyt aikuisikänsä lähinnä juustohampurilaisia. Kirjassa yksityiskohdat ovat peleistä, ihmisistä ja oivalluksista. Ja kohtalosta, johon Agassi ei usko.

Tämä on kirja aikuistumisesta, tilin tekemisestä menneisyytensä kanssa ja kaikesta siitä kliseisestä, joka johtaa oman tiensä löytämiseen. Mutta koska Agassin tarina on nin ainutlaatuinen, tästäkin tulee aivan erityinen tarina.

Elämästään kertominen tuo aina vain yhden äänen esille. Voin kuvitella, että monet kirjassa esiintyvät muistavat toisin, näkivät toisin sen mitä tapahtui. Lopputulos vaikuttaa silti rehelliseltä. 

ERITYISTÄ:  Minusta tämän kirjan kansi on aivan mahdottoman vaikuttava. Agassin epätoivoinen katse vangitsee kuulemaan hänen tarinansa. Kansi lupaa kaiken, eikä yhtään likaa.

MUUTA: Kirjan lukeminen ei tarvitse ennakkotietoja Agassista tai tenniksestä, mutta sellaista kaipaava voi kurkata vaikka wikipediaan. Yleisesti vastustan elämänkertoja, jotka on tehty minun kanssani samalla vuosikymmenellä syntyneistä ihmisistä (tai nuoremmista!). Siinäkin olin väärässä.

TÄHDET:
+ + + + +
(Lisää tämmöisiä elämänkertoja, ehdottomasti!)

Kenen elämänkerrat ovat innostaneet teitä? Mitä suosittelette?

kestävyysjuoksun puolesta

Miika Nousiainen:

Maaninkavaara

(Suomi 2009)

LYHYESTI:

Tässä kirjassa ei

hölkätä, vaan JUOSTAAN.

Satiiri, joka toimii.

ERITYISTÄ: Paljon parempi kuin vadelmavene kuten myös KYRÖ:n 700g:aa. Itselläni alkanut juoksuhulluus tekee aiheesta kiinnostavan, mutta sopii kyllä muillekin - ainakin jos kestää "kritiikkiä" yli 6tunnin maratoneista :) Kerronta etenee kaikessa tragikoomisuudessaan hienosti. Tyttären näkökulma jää vähän ohueksi, mutta on kuitenkin tarpeellinen.

TÄHDET:

+ + + + (+)

Matkalla maratonille
(Paunonen ja Anttila)
perussettiä juoksemisesta
++++
(suomi 2005)

Tuomas Kyrö:
700grammaa
hyppäämisestä
ja perheestä
kirjoitettu
satiiri
(Suomi 2009)
++++

Pamela Peeke:
Elämäsi kunnossa
vastustan kaikkia
liikunta-ravinto-elämänhallinta
-oppaita, mutta tästä tykkäsin!
(USA 2006)
++++