(Ruotsi 2006)
August - palkinto
283sivua.
LYHYESTI: Lapsuus alkoholistivanhempien varjossa. Kyseessä on suomalainen maahanmuuttajaperhe Ruotsissa. He saavat asunnon kaupungin vuokrataloista, joita Sikaloiksi kutsutaan. Lapsen näkökulmasta kirjoitettu.
JUONESTA (ei paljastuksia): Odotin maahanmuuttajakuvausta ja sainkin pileen menneen lapsuuden kuvauksen. Vanhemmat ryyppää, isä hakkaa äitiä ja sitten ne raitistuu ja ratkeaa taas. Leena on kirjan kertoja ja perheen tytär, joka yrittää pärjäillä jotenkin. Kavereillakin on vaikeaa ja Leena yrittää hoitaa kaiken parahin päin.
ERITYISTÄ: Kirja on rankka ja suora. Välillä tekee mieli huutaa ääneen, että älkää nyt hyvät lapset puhuko niin paljon nussimisesta. Tulee epätoivoinen mieli, ettei kukaan aikuinen puutu tilanteeseen. Lauseet ovat lyhyitä. Välillä suomennoksessa on aivan todella herkullisia onnistumisia sanojen kanssa. Kaikesta synkkyydestä huolimatta kirja perusvire on jotenkin toiveikas ja välillä naurattaa. Kirja muistutti minua monesta muusta lapsuuskuvauksesta, mutta erottuu silti positiivisesti omalaatuisuudellaan.
MUUTA: Ruotsalaisten kuva suomalaisista väkivaltaisina juoppoina ei kyllä ole tämän kirjan myötä ainakaan yhtään parantunut.
LUKUNÄYTE (tämä oli hauska): s.13: "Sitten isä harjoitteli puhumaan ruotsia. Hän sanoi että me asuttiin så pra nu. Suttio vem okk en halv kvatraat meeter. Vi har ree rum okk et stuurt hav allteles kulman takana. See på utkiikken!"
SUOSITTELEN: Erityisesti niille, jolla on ollut alkoholin värittämä lapsuus tai halu lukea siitä. Myös 70/(80)-luvun betonilähiöissä kasvanut löytää itsensä. Kirja ei kuitenkaan ole oma-elämänkerrallinen.
TÄHDET:
+ + + +
