Voi Nenää Päivää!

Mikko Rimminen: Nenäpäivä
Suomi 2010
339 sivua, Teos

MIKSI?: Koska tämä voitti Finlandian. Olin kuitenkin yrittänyt vältellä kirjaa (en oikein tiedä miksi?). Mutta nyt oma lukupiirikin päätti sen lukea.

LYHYESTI: Irma on sekaisin, tai ainakin hän haluaa paeta useimmiten sieltä missä on vaikka itsehän hän sinne kuitenkin oli lähtenyt vai miten lie joutunutkin, ehkä bussilla junaa kun ei muistanut käyttää.

FIILIS: Ensimmäiset n.20 sivua pidin kirjaa hauskana ja raikkaana ja kiinnostavana. Sitten kyllästyin, uuvuin ja tylsistyin. Sivun 160 kohdalla aloin olla täysin epätoivoinen: onko tämä todella alusta loppuun tätä samaa? Lopulta päädyin jopa harppomaan kirjaa, vaikka varsin uskollisesti kuitenkin kahlasin sen läpi.  

Minä olisin halunnut pitää tästä. Rimmisen kieli on erilaista ja hauskaa, MUTTA. Kerronnassa on hetkensä ja hienoja oivalluksia, MUTTA. Aion sanoa nyt niinkin rumasti, että tästä olisi saanut hienon 35 sivua pitkän novellin. Kaikki muu oli pitkitettyä kärsimystä  ja liikaa minulle. Irma oli niin liian säälittävä ja surullinen enkä keksinyt missään kohtaa että mikä sitä vaivasi? Yksinäisyys joo, mutta come on? Oliko jokin muutos aiheuttanut tämän hänen käytöksen? Ja mikään ei auennut lisää eikä kukaan oikein kasvanut eikä muuttunut. AAARGH.

Minä olisin halunnut olla Nenäpäivä-ihminen. Mutta en ole. En missään tapauksessa olisi lukenut kirjaa loppuun jos se ei olisi ollut Finlandia-voittaja ja livelukupiirini ohjelmassa. Olen nyt sitten tämän verran sivistyeempi. Jotkut arvostamani blogikolleegat ja muutkin  ihan fiksut ihmiset ovat pitäneet tästä kovin, en laske sitä kenellekään miinukseksi. Toivottavasti se menee myös toisinpäin...

TÄHDET:
+ +
(kohtuuttoman vähän eräisiin muihin surkeuksiin verrattuna, mutta ehkä lisään niitä huomenna - tänään en pysty ;))

muutama "vältä näitä" - osastolta

Sain eräältä ystävältä vinkin, että Cobenia kannattaa lukea. Kymmeniä kirjoja julkaiseen Cobenin "Play Dead" sattui käteen uutuuksissa lentokentällä  ja lisäsin sen ostoskoriin. Noh, opin taas jotain uutta: julkaisuvuosi kannattaa tarkastaa. Kun alkaa lukea kirjailijan johdantosanoja, niissä sanotaan: "Jos tämä on ensimmäinen kirja minulta, jonka aiot lukea - ÄLÄ TEE SITÄ. Maltan odottaa, että luet jotain muuta ensin." Mielenkiintoista, eikö? Selvisi, että kyseessä on aivan ensimmäinen kirja, jonka yhdysvaltalainen Coben on kirjoittanut: hänen nuoruutensa "harjoitteluthrilleri" (1991). Se on julkaistu nyt täysin alkuperäisenä. Minä uskoin kirjailijaa, mies luki kuitenkin. Mies kommentoi, että vaikutti siltä kuin kirjallisuudenopiskelija olisi kuullut luennon kirjan rankenteella leikkimisestä ja mennyt sitten kotiin ja kirjoittanut tämän. Juonenkuvaus kuulosti Salatuilta elämiltä. Minua mies neuvoi, ettei missään tapauksessa kannata tarttua tähän. Enkä aiokaan. Onko muut lukeneet Cobenia? Voisin kyllä antaa hänelle mahdollisuuden.

Ja sitten.
Amelie Nothomb: Samuraisyleily.
Belgia 2009
190 sivua

Kansi on kauhea ja kirja menee samalla kuvauksella. Tämän ansio on, että se oli lyhyt. Ilmeisesti kirja perustuu itseään täynnä olevan kirjailijan Japani-matkailuun. Siellä hän tutustuu  mieheen, jonka kanssa tapahtuu sitten joitain kulttuuritörmäyksiä. Teksti on tökeröä, rakkaustarina lähinnä kyyninen ja hyväksikäyttävä, kirjoittaja typerä ja Japani kuulostaa epämielenkiintoiselta tämän jälkeen. Älkää lukeko.

Otavan sivuilla puhutaan älykköpiirien kulttikirjailijaksi nousseesta Amélie Nothombista. En halua kuulua noihin piireihin, en.

TÄHDET:
+ +

Amma on ollut vähän samoissa fiilksissä kuin minäkin lukemisten suhteen. Tästä voit kurkata hänen blogiinsa. 

Joanne Harris: Sinisilmä

Joanne Harris: Sinisilmä
Englanti, 2010
400 sivua

En ole saanut aikaan arviota tästä kirjasta. Päädyin siihen, etten halua sanoa tästä kirjasta mitään, koska minusta se oli niin ahdistava. Tässä on kaikki, mikä maailmassa on eniten pielessä. Yksinäinen, syrjäytynyt ja kamalasta perheestä lähtöisin oleva mies kirjoittaa nettiin murhafantasioitaan ja totuus ja valhe sekoittuu loputtomasti. Yök. Dekkareiden ystäville tämä varmasti sopii, minut tämä taas sai muistamaan miksi en lue niitä.

TÄHDET:
+ +

Mutta monet ovat tämän lukeneet ja kehuneet:
Susa teki hienon arvion aivan äskettäin ja mm.
Kirjavinkit  ja
Rachelle  ovat arvostelleet kirjan.

Douglas Kennedy: Leaving the World

Douglas Kennedy: Leaving the World
Yhdysvallat 2009
584 sivua

MIKSI: Lankesin lentokentällä pokkarin kannen hehkuttaviin arvioihin.

LYHYESTI: Jane lupaa olla menemättä naimisiin ja olla hankkimatta lapsia. Ja päätyy kuitenkin tekemään niin ja huonostihan se menee.

GENRE: Miehen kirjoittamaa chik-littiä.

FIILIS: Turhautuminen. Tämä on niitä huonoja kirjoja, joita en kuitenkaan tullut jättäneeksi kesken. Kerronnassa on jotain mikä vetää, mutta samalla turhauttaa ihan loputtomiin.

Pahinta kirjassa on se tunne, että kirjailija on halunnut saada KAIKEN ja sitten vielä vähän lisää mahtumaan tähän yhteen teokseen. Päähenkilölle tapahtuu vaikka mitä ja sitten on keksitty paikkoja ja yhteyksiä ja ihmisiä joiden kanssa voi käydä läpi kaiken tietämyksensä kirjallisuudesta ja elokuvista jne.

Mutta siis itse tarina on varsin traaginen. Jane on semmoinen oman tiensä kulkija jonka suhde vanhempiin on katastrofaalinen ja elämässä ihmissuhteetkaan ei mene ihan putkeen. Ja sitten kaikki tuppaa vielä kuolemaan ja nyyh nyyh. Ihan lopussa tuli vielä joku ihan ihme salapoliisitarina, joka sai mut lopullisesti "over the edge".

No, ainakin tämän jälkeen osaa taas arvostaa enemmän hyviä kirjoja...

MUUTA: Tää Kennedy on kirjoittanut semmoisia kirjoja ku "The Pursuit of Happiness" ja "A Special relationship", jotka on olleet ilmeisesti hurjia menestyksiä. 

TÄHDET:
+ +

Henning Mankell: Kiinalainen

Henning Mankell: Kiinalainen
(Ruotsi 2008)
685sivua
takakannen mukaan kyseessä on trilleri

LYHYESTI: Ruotsissa tapetaan läjä ruotsalaisia vanhuksia ja jotenkin tähän saadaan sotekettua kiinalaiset siirtolaistyöntekijät sadan vuoden takaa, polittiikkaa ja Afrikka.

FIILIS: Kirja oli surkea pettymys. Se on aivan liian pitkä ja se on jaettu aivan liian moneen osaan. Tarina ei kulje mitenkään sujuvasti, tarinat yhdistyy tökerösti, henkilöt jäävät ihan irrallisiksi, monenlaista viritetään ties mihin suuntaan, mutta lukijalle ei jää mitään käteen. Lisäksi päähenkilö Birgitta on tosi vastenmielinen ääliö.(Okei, mä nyt ehkä vähän liioittelen, mutta suututtaa lukea noin monta sivua toivoen, että kyl tää varmaan vielä tästä - ja ei, ei se vaan korjaannu.)

MUUTA: Ehkä jos on Kiina-fani voi tykätä tämän osista. Tai siis toivon niin, koska ostin tämän kiinaa opiskelevalle ja siellä oleskelleelle anopille joululahjaksi. Pyydän tätä nyt kuitenkin varmuuden vuoksi julkisesti anteeksi. Lisäksi Pyhä Lupaus: aion tästä eteenpäin esilukea kaikki kirjat joita harkitsen antavani lahjaksi.

TÄHDET:
+ +
(eli really, don´t bother)

Åsa Larsson: Sudentaival
plussaa siitä, ettei murhaajaa keksi kun lopuksi.
(ruotsi, 2006)
++