Miniarvioita

Nyt on tilanne niin hassu, että arvoitavia kirjoja olisi tosi monta. Joten tässä muutamasta ministi. Hilkka Ravilon Mesimarja, pulmuni, pääskyni romaanista kirjoitan enemmän, niin häiritsevä kokemus se oli ja muutamasta muustakin, mutta näistä vain tämän verran:

Johan Bargum: Syyspurjehdus
Suomi 2012 
Tammi 120s.

LYHYESTI: Kaksi miestä joita yhdistää yksi nainen lähtevät purjehtimaan. Toinen heistä ei palaa, molemmat kertovat tarinansa. Syyspurjehdus on tunnelmaltaan, kieletään ja tarinaltaan kiinnostava. Sopivan salaperäinen ja riittävän arkinen. Ihastuin Bargumin omanlaiseen tyyliin.

”Enkä liioin usko semmoiseen hömppään kuin luonnonlääketieteisiin, homeopaatteihin, uniselityksiin tai telepatiaan. Minulle myös rakkaus ensisilmäyksellä oli pitkään pelkkää pötyä – mutta siinä olin väärässä.”

TOISAALLA: Luetut, lukemattomat -blogin Liisa ihastui (tuolla myös linkkejä toisiin arvioihin). Upea kansi!

TÄHDET:
+ + + +

Johan Bargum: Ensilumi (Kuvitus Kristiina Louhi)
Suomi 2007
Tammi 101s.
lastenkirja

LYHYESTI: Tässä oli jotain samalla tapaa hienoa kuin muumeissa. Huomaamattomia viisauksia sivulauseissa, sympaattisia henkilöitä, salaperäisiä tapahtumia ja unenomainen toteutus. 7-vuotiaalle tähän jäi lopulta liikaa aukkoja, eikä hän jaksanut kuunnella.Äiti luki innoissaan yksin loppuun. Hienoja kuvia on liian vähän.

TÄHDET:
+ + + +

Ann Heberlein: En tahdo kuolla, en vain jaksa elää
Ruotsi 2009 (suom.2010)
Atena 167s.

LYHYESTI: Kirja on pidenetty itsemurhaviesti. Heberlein kirjoittaa ihailtavan avoimesti mielenterveydestän ja vaikeuksistaan. Hullu vapaana kirjasta tämän erottaa kirjailijan analyyttisyys ja melkeinpä pelottava kyky tarkastella elämää ja kuolemaa jokseenkin teoreettisesti. Vaikka kyllä tässä elämä vahvasti maistuu. Ja onneksi kirjailija ei kuole. Suosittelen!

TOISAALLA: Leena Lumi <3 br="">

TÄHDET:
 + + + +

Riikka Pulkkinen: Vieras
Suomi 2012
Otava 299s

LYHYESTI: Pidin Rajasta paljon. Tottastakin tykkäsin. Ja nyt Pulkkinen kirjoitti nuorehkosta naispapista, minkä olisi pitänyt olla itselleni napakymppi. Mutta. Miksi ihmeessä tähän on pitänyt tunkea näin monta teemaa? Anoreksia, kulttuurierot, matkustaminen ja kaupunkeja, ihmissuhteet, pappeus, usko, kuolema. Meinasin unohtaa tanssin. Ja ruumiillisuus... Pick one! Tai korkeintaan kaksi. Hetkittäin lukija maistelee upeita lauseita, elää tunnelmissa mukana, mutta tippuu sitten ulkopuolelle. Kokonaisuus pysyy kasassa ja romaanissa on paljon hyvää. Itse en vain lämmennyt tälle.

TOISAALLA: PS. Rakastan kirjoja -Sarasta tuli Pulkkis-fani, joka voisi tatuoida lainauksen ihoonsa. Myös tosi moni tuttuni on ihastunut kirjaan kovasti.

TÄHDET:
+ + +

Jukka Pakkanen: Tinasotamiehen poika
Suomi 2006
Like 214s.

LYHYESTI: Tässä aikuinen poika etsii isäänsä, osin ihan konkreettisestikin. Hän on saanut käsiinsä pappi isän päiväkirjat ja selvittää menneisyyttään. Pakkanen on julkaissut ilmeisen paljon, mutta oli minulle vieras. Hän kirjoittaa sujuvasti, mutta vähän hajanaisesti ja keskeneräisen oloisesti minun makuuni. Tulin yhä varmemmaksi siitä, että etsiessään pitää varmistua siitä, että kestää sen mitä löytää.

TÄHDET:
+ + +

Pirkko Saisio: Voimattomuus
Suomi 2005
WSOY 450s.

LYHYESTI: Luin tämän toisen kerran. Jouduin väistämättä pettymään, sillä rakastin kirjaa niin paljon ensimmäisellä kerralla. Silti ymmärrän täysin, mihin silloin taannoin ihastuin - toimiva dialogi, aidot ihmiset, rivien väliin piilotettu huumori ja traagisuus. Saisio on tällaisen kerronnan ehdoton kuningatar ja suosittelen tätä edelleen kaikille.

TÄHDET:
+ + + + (+)

Lisää seuraa. Toivottavasti pian.

the Marraskuun unohtuneet

Minulta jäi kirjavuonna 2010 bloggaamatta muutamia kirjoja. Se on sääli, sillä näin hienoista kirjoista olisi pitänyt sanoa enemmänkin. Sanottakoon, että kamalasta the Marraskuusta johtuen kävi näin. Mutta listaamisen uhalla, jotteivät nämä kokonaan hautautuisi unholaan:

Riikka Pulkkinen: Totta
Suomi, 2010

Pulkkisen kirjaa ja kirjailijaa itseään on hehkutettu niin, ettei yksi ääni paljon eroa kuorossa tee. Kirja on hienosti rakennettu ja yksittäiset lauseet jäävät elämään. Silti itse ahdistuin. Se ristiriita ja valheellisuus, johon hahmot itsensä ajavat, oli vaan liikaa nyt ja tälle lukijalle. Ja silti kirja on todella taitava ja vaikuttava ja suosittelen kaikille. Tosin vaikuttaa siltä että enemmistö ainakin kirjabloggaajista on tämän lukeneetkin. Parhaiten tästä kirjasta jäi mieleen kohta, jota Juuri tällaista -blogissa lainattiin:
"Elsa Ahlqvist, päärynävartalo lukuun ottamatta viimeisiä aikoja, kelvolliset rinnat hautaan saakka. Äiti, isoäiti ja emerita, kenkämaku pettämätön. Eli pelkäämättä, kuoli onnellisena, ei koskaan jättänyt väliin yhtään jäätelöannosta."

Yann Martel: Totuus Helsingin Roccamatiosta
Kanada, 1993

Pidin todella Martelin Piin elämästä, kuten miljoonat muutkin. Tämän hänen nuoruuden kirjan sain Lumiomenalta vaihdossa (kiitos!) Tuon niminovellin takia tämä kannatti ehdottomasti lukea, se on novellitaitoa parhaimmillaan. Myös muissa novelleissa on koukkunsa - hienon arvion ja lisää kirjasta voit lukea Lumiomenalta itseltään.

Pirkko Saisio: Punainen erokirja
Suomi, 2003

On suorastaan rikollista jäättää kirjoittamatta Saisiosta, joka on yksi suosikkikirjailijoistani. Punainen erokirja on trilogian päätös, jonka voi huoletta lukea myös itsenäisesti. Se on 70-luvun kuvaus, kuvaus muistin pirstaleisuudesta sekä koskettava kasvutarina. Se on ehdottoman hienoa kirjallisuutta. Suosittelen.

Pasi ilmari Jääskeläinen: Harjukaupungin salakäytävät
Suomi 2010

Varmasti vuoden blogifanitetuin kirja, eikä syyttä. Jos suosio ei olisi ollut näin suurta, olisi saattanut jättää kirjan kesken: vielä sivulla 100 taisin odotella, että kirja oikeasti alkaisi. Ja alkoihan se ja vei toki minutkin mukanaan (epäilen M-hiukkasten korkeampaa pitoisuutta tietyssä asutomme huoneissa). En ehkä liity ihastuneimpien kuoroon, mutta pidin kirjasta. Loppu oli vähän tarpeettoman tyly, molemmat niistä. Tästä kirjasta löytyy lukuisia arvioita kirjablogeista, lehtien sivuilta ja vaikkapa Parsnassosta (jonka huomasin nyt juuri olevan kanssani aikalailla samaa mieltä - kerta se on ensimmäinenkin :))


Annan kaikille näille kirjoille + + + + - tähteä. Niin se vaan on.

Taitaa näitä olla muitakin unohtuneita, mutta toivottavasti tämän postuksen myötä the Marraskuu on taakse jäänyt etäinen muisto. Tästä eteenpäin luen kirjoja päivittäin kasvavassa valon ja kevään odotuksessa.

Riikka Pulkkinen: Raja

Riikka Pulkkinen:
Raja
kuoleman mahdollisuudesta
ja väistämättömyydestä
(Suomi, 2006)
++++