Yhdysvallat 2012 (Suom.2012)
WSOY, 295s.GENRE: Nuortenkirja, dystopia (2.osa). Sijoittuu Nälkäpeli ja Tarkoitettu - trilogioiden välimaastoon ja sopii hyvin näistä tykkääville.
MIKSI?: Luin tämän trilogian ensimmäisen osan (Delirium) maaliskuussa. Kai se täytyy lukea koko sarja. Alunperin viehätyin kirjailijan Kuin viimeistä päivää - romaanista.
Puhtaus on puoli ruoka. Detaljeissa turva. Metodissa onni.
FIILIS: Deliriumissa minua viehätti eniten sellaisen maailman kuvailu, jossa rakkaus on pahin kaikista sairauksista. Harmillista, ettei kakkososa tuo juurikaan uutta ajatusleikkiin. Tässä kirjassa ikävöidään rakkaita ja juoni täytyy monista action- pläjäyksistä.
Lenan rakkauden kohde Alex on kuollut. Nyt hän joutuu selviytymään yksin yhteiskunnan ulkopuolella, tai onhan siellä muitakin jotka ovat menettäneet kaiken. Kirja tapahtuu kahdessa paikassa: silloin (korvessa) ja nyt (vastarintaliikkeen jäsenenä). Teemat ovat suuria, sillä uusi rakkaus houkuttelee ja kuolema koettelee. Ansiokasta on se, miten tiiviinä tapahtumat pysyvät.
Oliver on taitava kirjoittaja ja osaa koukuttaa lukijan. Tunnetasolla tässä on silti samaa ongelmaa kuin edeltäjässä, eli ainakin aikuiselle nuoren tunteet jää pinnallisiksi. Eikä juonessakaan ole toivottavaa yllätyksellisyyttä. Syvemmällä tasolla pohditaan identiteettiä ja sen luomista, mutta aika pinnalliseksi tuo käsittely jää. Lopun cliffhanger on kuitenkin aivan omaa luokkaansa.
Tämä on ihan kelpoa kirjaviihdettä ja suosittelisin erityisesti nuorille.
MUUTA: Kansi on yksi erikoisemmista koskaan. Kirjan nimeä ei oikein erota, koska väri on niin tumma. Kovakantisen kirjan sisäkansissa on suuret nuoren naisen kasvot molemmilla puolilla. Deliriumin päädyin lukemaan upean kannen takia, tässä kansi ei houkutellut.
TOISAALLA: Kirjavinkit kehuu jopa edeltäjäänsä paremmaksi. Myös Anu ja Katinka tykkäsivät.
TÄHDET:
+ + +(+)
