Henrik Andersen: Turvavyöhyke

Henrik Andersen: Turvavyöhyke
Tanska 2012
WSOY, 448s.

LYHYESTI: Perhedraama ja sukupolvikuvaus jalkapallolla ja DDR:llä.

MIKSI?: Mari A. suositteli blogissaan

"Oli myöhäistä, eikä tässä kuitenkaan sanottaisi mitään, mikä muuttaisi asioita puoleen tai toiseen."

FIILIS: Tavallinen tanskalainen perhe. Kaksi lahjasta poikaa ja tulevaisuus edessä. Mutta kun palataan vuosia taaksepäin, löytyykin muurin takainen Itä-Saksa, jossa Ingrid-äiti kasvoi. Poul, joka rakastuu ja oppii, ettei mitään saa ilmaiseksi. Tulevaisuus tuo pakoilua ja sen muistamista, minkä kaikki ovat jo halunneet unohtaa. Menetyksiä ja salaisuuksia.

Jalkapalloromaani tämä ei ole, sillä tapaa kansi on harhaanjohtava. Hienolla tavalla jalkapallo kuitenkin kulkee tarinassa mukana - siinä miten pelaaminen luo ystävyyttä ja tulevaisuutta eri tavoin. Martin-poika on tähtipelaaja, joka joutuu tekemään sovinnon oman ja vanhempiensa menneisyyden kanssa.

Aika ja kerrostumat lomittuvat. Todella hieno aloitus on oikeastaan jo loppu, mutta siihen välille mahtuu koko elämä. DDR, muuri ja vakoilukuviot ovat itselleni tosi vaikeita ymmärtää, että miten kummassa se historiassa meni noin. Tämän kirjan kautta pääsin hitusen lähemmäs tuota käsittämättömyyttä.

Iloitsen, että löysin tämän kirjan. Aitous vakuutti. Lukeminen oli hidasta, osiltaan varmaankin kaiken lasten ja oman sairastamisen keskeltä (maintse vaan joku lastentauti, meillä on ollut se. Tänä vuonna). Pidempään olen halunnut lukea juuri tähän historian kohtaan sijoittuvaa ja sitä etsiville suosittelisinkin tätä erityisen lämpimästi.

TÄHDET:
+ + + +

David Safier: Huono karma

David Safier: Huono karma
Saksa 2008 (suom.2011)
280sivua. Bazar

MIKSI?: Blogivinkki tietysti.

LYHYESTI: Kim Lange syntyy monta kertaa uudelleen.

GENRE: Miehen kirjoittamaa chic-littiä

FIILIS: Tämän kirjan osana oli toimia Vapauden lämppäribändinä (eli silloin kun tuon järkäleen intesiteetti oli liikaa, luin tätä). Se olisi ehkä ansainnut parempaa, vaikka onkin luonteeltaan kepeän hauska.

Kim Lange elää jokseenkin tyypillistä(?) menestyvän naisen itsekästä elämää. Hyvää karmaa ei kerry ja yllätyksekseen hän syntyy uudelleen muurahaiseksi.

Kirjan luki vauhdikkaasti ja se viihdyttää. Oli aivan välttämätöntä saada tietää minne Kim päätyy jälleensyntymisen ketjussa ja kuinka hänen perheelleen käy. Pystyykö pinnallinen Kim muuttumaan? Haluaako hän? Oli myös kiinnostavaa seurata miten kirjailija pystyy hoitamaan tarinansa päätökseen varsin uhkarohkean hullulla virityksellä: kirjoitapa itse menestysromaani, jossa päähenkilö tapaa muurahaiseksi inkarnoituneen Casanovan ja tämä on vasta alkua.

Ajattelen, että jälleensyntyminen pitäisi nähdä kirjassa vain tapana kuljettaa juonta. Silti  häiriinnyin siitä, että buddhalaisuus tee-se-itse-versiona toimi kirjan pohjalla.

 Kirja on saavuttanut hurjan suosion ja viihdekirjana se kuuluukin genrensä onnistujiin.


TOISAALLA:
Maija
Susa
Mari A.
ja missä vielä?!

TÄHDET:
+ + + (+)

Daniel Kehlmann: Maine

 Daniel Kehlmann: Maine
Saksa 2009 (suom.2011)
176 sivua

MIKSI?: Poimin epäileväisenä uutuushyllystä. Erittäin onnistunut kansi.

LYHYESTI: Jos yrität väittää, että romaanihenkilö on vähemmän olemassa kuin sinä, niin tämän luettuasi et ole enää ihan varma asiasta.

FIILIS: Tätä on odotettu. Kirjaa, joka on vaan mahtava. Kehlmann kysyy kirjassaan pohjimmaisia eksitenssifilosofisia kysymyksiä äärimmäisen taitavasti, yhtä aikaa vakavasti ja leikitellen. Ihastuin todella. Esillä on myös julkisen ja yksityisen veteenpiiretty viiva sekä julkisuuden kaipuu ja taakka. Mistä tietää, että tämä on todella minun elämäni? Jos katoan, niin keneksi muutun? Kenen tarinaa kerron? Kuka minä olen ja miksi?

Maine on eräänlainen novellikokoelma, jonka hahmot liittyvät toisiinsa arvaamattomalla tavalla. Mukana on myös kirjailija, jonka romaanihahmot keskustelevat kirjailijan kanssa taitavasti. Yritin valita suosikkiani novelleista, mutta pidin kaikista. Tarinat ovat silti keskenään kovin erillaisia. Ehkäpä paras on kuitenkin "Rosalie lähtee kuolemaan". Mutta voisin luetella myös muut 8 novellia. Miguel Auristos Blancos meni henkilönä ironian puolelle ja nauratti synkkyydestään huolimatta (muistutti kovasti Coelhoa). Monista henkilöistä olisin halunnut kuulla lisää ja jäin pohtimaan mitä sitten tapahtui. Todellisista ja keksityistä. "Keskustelupuheenvuoro" taas on kirjailijan kielellinen taidonnäyte (ja samalla myös suomentajan).

Vaikka Kehlmann kysyy syviä kysymyksiä, hänen tekstinsä ja tarinansa vievät mukanaan. Hahmot ovat kiinnostavia ja käänteet yllättäviä. Lukekaa tämä. Ehdottomasti. Ainakin jos kiinnostut identiteettin ja olemassaolon kysymyksistä taidokkaassa kaunokirjallisessa muodossa.

MUUTA: Kirjailijan kuva löytyy takakannelta: tuo saksalaisen kirjallisuuden supertähti katsoo silmiini vakavasti. Minua nauratti, kun kuva on jotenkin niin KIRJAILIJAN näköinen. Onkohan se edes hänen kuvansa? Kehlmannilta on suomennettu myös toinen romaani Maailman mittaajat. Lukupinon jatkeeksi päätyy sekin.

TOISAALLA:
Hanna
Pienen mökin emäntä
Umami-sivusto/Ville (täällä voit osallistua arvontaan ja voittaa kirjan itsellesi)
Kirjavinkit


TÄHDET:
+ + + + +

Katharina Hagena: Omenansiementen maku

Katharina  Hagena: Omenansiementen maku
Saksa 2008 (suom.2009)
242 sivua, Minerva

MIKSI?: Lohtukirjalistalta poimittua ja kanssabloggaajien suosituksesta valittua (Leena Lumen ja Lumiomenan arviot).

LYHYESTI: Omenoiden tuoksuun sekoittuuu muistoja, omia ja toisten.

FIILIS: Tämä kirja tuoksuu ja maistuukin. Kuolleen isoäidin talossa voi haistaa ummehtuneet kapiokirstut, villiintyneen puutarhan ja tietysti omenat. Kaikki tämä vie Iriksen takaisin lapsuuden ja nuoruuden mummollan tapahtumiin, siihen samaan paikkaan, jonka hän on nyt perinyt itselleen.

Salaisuudet aukenevat muistojen myötä. Se, mitä oli unohdettu alkaakin elää uudelleen. Rinnakkain kuljetaan isovanhempien nuoruudessa, omien vanhempien nuoruudessa, omassa nuoruudessa ja myös tässä hetkessä. Kaikkea yhdistää putoaminen ja omenat: menetykset ja salaisuudet. Omena ei putoa kauas puusta, mutta silti sen tarina ja maku voi olla kovin niin erilainen.

Hagenan kieli on rikkaan kuvailevaa. Merkitykset, tapahtumat ja salaisuudet aukenevat hitaasti. Muistaminen voi lopulta olla ainoa tie unohtamiseen. Tarinassa ei ole suuria yllätyksiä, mutta se ei haittaa. Kirjan hahmot vaikuttavat aidoilta ja kaunistelemattomilta,  huumoriakin on mukana. Epilogin olisi voinut jättää pois. Se selitti vähän liikaa kirjassa, joka muuten jätti runsaasti tilaa lukijan omalle tulkinnalle.

HUOMIO: Tunnelmassa ja kerronnassa on jotain, joka muistuttaa paljon Pulkkisen Totta-romaania.

MUUTA: Tämä on esikoisteos, joka on saavuttanut kansainvälistä suosiota ja tehnyt kirjailijasta kuuluisuuden.

TÄHDET:
+ + + +

Nähtäväksi  myös saksan- ja ranskankieliset kannet - en ymmärrä miksei ne kelvanneet Suomeen?! Osaako joku muuten kertoa miksi kansia ja nimiä muutetaan maasta toiseen?

Johanna Adorján: Rakkaudessa erottamattomat

Johanna Adorján: Rakkaudessa erottamattomat
Saksa 2009
204 sivua

LYHYESTI: Kirjoittajan unkarinjuutalaiset isovanhemmat tekevät yhdessä itsemurhan vuonna 1991.

FIILIS: Tarina on kiinnostava. Se on saanut myös kirjoittajan lähtemään matkalle etsimään juuriaan ja syitä siihen, miksi hänen isovanhempansa päätyivät kaksoisitsemurhaan.

Kirjassa sekoittuu todelliset tapahtumat ja kuvitteellinen kertomus isovanhempien viimeisestä päivästä. Lapsenlapsi tapaa isovanhempien läheisiä, heidän ystäviään ja sukulaisia kysellen heiltä menneistä, kooten heidän tarinaansa.

Isovanhemmat ovat selvinneet toisesta maailmansodasta:  Isoisä keskistyleireiltä ja isoäiti väärien papereiden ansiosta. Toisen kerran he joutuvat pakenemaan Unkarin kansannousun aikaan vuonna 1956.

Traagisuudestaan huolimatta kirjassa ei tunteilla tai kaunistella. Lukija saa vaikutelman rehellisestä kertojasta. Kirjailija tuntuu ajattelevan: näin tapahtui ja jäljelle jää vain mahdollisuus sijoittaa itsensä tuohon tarinaan. Vaikka teemoina on suuria aiheita kuten hyvä kuolema ja juutalaisvainot, niin kirjailija ei saarnaa.

Toisaalta kirja on myös tarina aikuiseksi kasvamisesta ja suhteesta juuriinsa. Kuinka hyvin tunnemme isovanhempamme? Voisimmeko löytää heistä itsemme?

Kijassa on myös itseironian raikkaita värejä: (s.98-99)

"Onko tyypillisen juutalaista tappaa itsensä, kun on ensin selvinnyt holokaustista hengissä ja päättänyt nyt sen jälkeen, että haluaa itse määrätä omasta kuolemastaan? ... Vai onko se tyypillisen unkarilaista? Unkarissa on prosentuaalisesti maailman korkeimmat itsemurhaluvut. Onko olemassa jotain sellaista kuin unkarilainen sielu, joka ei mitenkään erityisemmin yritä pysytellä kiinni elämässä? ... Tosin täytyy kyllä sanoa tämäkin: suurin osa unkarilaisista ei tapa itseään."

ERITYISTÄ: Kyseessä on ruotsissa syntyneen ja Saksassa asuvan toimittajan esikoisteos, joka perustuu hänen oman perheensä tarinaansa.

TÄHDET:
+ + + +

The Reader

KIRJA:
Bernhard Schlink: The Reader
(Saksa 1995)
218 sivua

LEFFA:
The Reader

LYHYESTI: Nuoren pojan ja vanhemman naisen rakkaustarina,
jossa taustalla natsiajat. Pohdiskelee syyllisyyttä, anteeksiantoa, unohtamista ja rakkauttakin. Kirjaa on hankala tiivistää, koska siinä on kaksi erillaista osaa, mutta tarina pysyy kuitenkin hyvin kasassa.



FIILIKSIÄ: Luin kirjan viime kesänä ja katsoin elokuvan eilen. Kirja oli oikein hyvä. Ja kerrankin myös leffa yllätti positiivisesti. Kirja on tiiviimpi ja nopeasti luettava, kun taas leffassa on joitain turhaan pitkitettyjä kohtauksia.

ERITYISTÄ: Ralph Fiennes on ollut suosikkejani Englantilaisesta potilaasta asti, vaikkei hän niin enää sykähdytäkään. Hänellä on ihan uskomattomat silmät. Kate Winslet sai roolistaan Oscarin.

MUUTA: Kirja oli hitti ilmestyessään 15 vuotta sitten. Itse luin sen englanniksi, mutta siitä on olemassa myös käännös, eli suomeksi se on Lukija.

TÄHDET KIRJALLE:
+ + + + (+)
(Antaisin leffalle saman verran tähtiä, mutta jos pitäisi valita lukisin kirjan.)

Julia Franck: Keskipäivän haltija

Kirjallisuuspiirin helmikuun kirja: 
Julia Franck: Keskipäivän haltija
(Saksa 2007)
405s.
Deutscher Buchpreis 2007

LYHYESTI:
Naisista Saksassa 1. ja 2. maailmansodan aikaan.
Ei ollut helppoa ei.

MUUTA: Kirja on raskas sekä tekstillisesti että kerronnalta. Tarina on yhtä alamäkeä eikä teksti hengitä. Aihe-alueisiin kuuluu mm. raiskaus, mielisairaus, sota, kuolema, seksuaalista hyväksikäyttöä, juutalaisvainoja ja lapsen hylkääminen. Kaikessa kauheudessaan kirja jää elämään mieleen ja lukija tuntee myötätuntoa. Miten ihmeessä kukaan kestää sotaa ja kaikkia sen seurauksia? Miten minun isovanhempani ovat kestäneet sodan?


KIRJALLISUUSPIIRISSÄ: Pohdittiin miksi Helene jättää poikansa? Selvää vastausta ei ole, mutta toisaalta koko kirja kelpaa selitykseksi. Kaikki taisivat olla sitä mieltä, että kirjan keski-osa oli varsin puuduttava (eräs jäsen oli lukenut ainostaan alun ja lopun :)). Vihasimme Wilhelmiä. Helenen tahdoton ajelehtiminen aiheutti ärtymystä. Alku ja loppu saivat kiitosta. Tiivistäen voisi tulkita, että syy kirjan suureen levitykseen ja menestykseen on sen aihe eikä niinkään kirjalliset ansiot.

TÄHDET:
+ + +
(Luin kirjan jo joulukuussa. Tässä kaksi muuta arviota, jotka löysin:
Lukuhuone ja kirjavinkit)

mielenrauha hukassa

Doris Dörrie:

Mitäs nyt tehdään?

(Saksa 1999)

LYHYESTI:

joskus voi vahingossa päätyä

buddhalaisretriittiin

etsimään itseään

ja löytääkin jotain

KOMMENTTI: sattumalöytö kirjaston "suositeltavaa" hyllystä. Juonessa vähän liikaa sattumia, mutta silti tarpeeksi yllätyksiä. Kasvukertomuksena toimii ihan kivasti - keski-ikäinen mies on hukassa, mutta kaipa hänelläkin on toivoa kuitenkin.

TÄHDET:

+ + + 

Bernhard Schlink: The Reader

Bernhard Schlink:
The Reader
upea tarina,
jossa taustalla natsiajat.
pohdiskelee syyllisyyttä,
anteeksiantoa
ja rakkauttakin
(saksa 1995)
+++++

Luo Lingyuan:
Kiinalainen Delegaatio
kiinalaiset seikkailevat
ympäri eurooppaa
ja kulttuurit törmäilevät
(kiina/saksa 2008)
++

Herman Hesse:
Narsissos ja kultasuu
Loistava klassikkokuvaus
ihmisen elämänkaaresta
(Saksa 1930)
+++++

Petra Hammesfahr:
Uskoton mies
hitusen melankolinen
jännitys/rakkaus-
tarina
(Saksa 2004)
++++