Martin Page: Kuinka minusta tuli tyhmä

Martin Page: Kuinka minusta tuli tyhmä
Ranska 2001
Like, 157s.

MIKSI?: Osui käteen kirjastossa. Kaipasin jotain tragikoomisesti lohduttavaa.

LYHYESTI:Älykkyys on yliarvostettua.

FIILIS: Olen niin tyhmä, että luin tämän kirjan. Tein sen silläkin uhalla, että olen lukenut myös Pagen Maailmanloppuihin tottuu, enkä juuri pitänyt siitä.

Tunnen itseni useinkin vähän tyhmäksi. Ehkä juuri siksi vitsi nauratti vain vähän, jos lainkaan. Olin odottanut aiheen käsittelyltä paljon enemmän. Kritiikki kohdistuu ansaitusti kulutus- ja viihdeihannointiin, mutta jää varsin laimeaksi.

Päähenkilö on Antoine, joka on ajelehtinut läpi elämänsä yliälykkäänä tiedekunnasta toiseen tyhmien ihmisten keskellä. Hänellä on omituisia ystäviä, jotka eivät tuo hänelle riittävää iloa. Mies yrittää keksiä keinoja, jotta elämä voisi tuntua edes siedettätävältä. Kokeilulistalla ovat juoppous, itsemurha ja masennuslääkkeet.

Lopputulos ei ole niin mielenkiintoinen, että kirja kannattaisi lukea. Paitsi jos nyt sitten olet niin älykäs, ettet kertakaikkiaan kestä todellisuutta.

TÄHDET:
+ + (+)

Elif Shafak: Kirottu Istanbul

Elif Shafak: Kirottu Istanbul
Turkki 2007 (suom.2012)
498s. Gummerus

MIKSI?: Luin kirjailijan aiemman suomennoksen Rakkauden aikakirjan. Se oli kiinnostava ja sujuva  lukuromaani. Liityin uuteen lukupiiriin, jossa tämä oli ensimmäisenä yhteisenä kirjana.

LYHYESTI: Turkkilaisen kummallista perhe-elämää

FIILIS: Pitkään aikaan en ole ollut niin huonolla tuulella kuin saatuani kirjan loppuun. Syitä:

- Genressä sekoittuu chick lit -piirteitä, mystiikkaa ja vakavaa. En päässyt oikeaan vireeseen lukiessani tämmöistä keitosta, yllätys on liian suuri kun ruokaresepteistä hypätään kansanmurhaan.

- Ihan liikaa teemoja ja henkilöitä: kansanmurha, naisten asema, abortit, idän ja lännen erot, uskonnolliset teemat, perhesuhteet ja salaisuudet, siirtolaisuus jne. Tarina puuroutui ja takkuili.

- Loppu, joka ei vaan jotenkin asetu kirjan kokonaisuuteen.

Yllättävää oli miten erilainen kirja oli verrattuna Rakkauden aikakirjaan, josta pidinkin verrattain enemmän. Tässä ei ollut juuri lainkaan tuota coelhomaisuutta tai historiallisuutta, vaan pikemminkin hahmot ovat aika hukassa elämänsä kanssa. Naisten tasa-arvo miesten kanssa vaikutti tarkoittavan sitä, että he voivat pukeutua minihameeseen ja harrastaa seksiä vapaasti. Eläköön länsimaistuminen...

LUKUPIIRILÄISILTÄ: Toiset tykkäsivät kirjan runsaudesta. Turkkia hyvin tunteva lukupiiriläinen sanoi kirjan olevan hyvinkin totuudenmukainen kuvaus turkkilaisen nykynaisen elämästä. Loppu harmitti muitakin ja naisten asema keskustelutti. Itämainen mystiikka ja perheenjäsenten persoonallisuuksien sekamelska kiehtoi. Minulla taisi olla negatiivisin kokemus kirjasta, eli tästä voi hyvinkin tykätä.


MUUTA; Kansi on kiva. 


TOISAALLA: Amma luki kirjan viimeiset pari sataa sivua jopa ihan mielellään. Karoliina vertasi kirjaa turkkilaiseen basaariin. Luettua blogin Sanna antoi kirjalle arvosanan 4+ ja kokosi kattavan linkkilistan muihin blogiarvioihin.


TÄHDET: 
+ + (+)

Philip Pullman: Rehti mies Jeesus & kiero mieli Kristus

Philip Pullman: Rehti mies Jeesus & kiero mieli Kristus
Englanti 2010 (suom. 2012)
Tammi 174s.

MIKSI?: Jeesus -teema ja kirjailija kiinnostivat.

MISTÄ?: Arvostelukappale kustantajalta, kiitos!

LYHYESTI: Jeesus ja kaksoisveli Kristus muuttavat historiaa väärinymmärryksillä ja valehtelulla.

FIILIS: Mitähän tästä voisi sanoa niin, ettei joutuisi hirvittävästi puolustautumaan? Minä olen luullut kestäväni kirjoja,jotka ovat hyvinkin kriittisiä kristinuskoa kohtaan. Kirjoissa pitää voida kyseenalaistaa ja kääntää asioita päälaelleen.

Pullmanin kirjasta tekee ikävän se, että hänellä on tarkka missio. Tämä on osoittaa kristinuskon hölmöys, julistaa kritillisen kirkon epäonnistumista ja purkaa omaa uskonpettymystään Hän selvittää nämä asiat lukijalle vasta jälkipuheessa, mutta niitä ei suinkaan piilotettu rivien väliin kirjassa. Pullman lainaa paljon tekstiä suoraan Raamatusta. Lyhyestä kirjasta  n.60% on suoria Raamatuntekstejä. Minua alkoi surettaa tämä alkuperäisten tekstien vääristyminen, nuo kertomukset ovat minulle sen verran rakkaita ja tärkeitä.

Seli seli, mutta kirja oli myös sisällöltään pettymys. Tarina jää tosi vajaaksi. Se sisältää ainoastaan idean, että Jeesuksella on kaksoisveli Kristus. Kristus jää taustalle ja kirjoittaa kuulopuheita Jeesuksen sanomisista ja teoista. Näille kaikille löytyy maanläheinen selitys, väärinymmärrys tai sitten tarinaa parantemalla niistä saa paremman.

Pullman on nähnyt toki runsaasti vaivaa evankeilumien läpikäymiseen ja tarinoiden taivutteluun mieluisikseen. Teologille kirjassa riitti myös jonkin verran hauskoja huomiota (Mistä evankeilumista kertomus on otettu tai miten niitä on yhdistelty? Kuka puhuu Johanneksen evankeliumin äänellä? Miten kertomuksia on muutettu? jne.) Mutta Pullman ei ole teologi, eikä hän tässä kirjassa pääse näyttämään taitojaan myöskään kirjailijana. Kirjassa on muutama kohta, jotka erityisesti pomppaavat tarinasta täysin irrallisina. Näissä ruoditaan mm. kirkkoa instituutiona.

YHTEENVETO: Tämä ei mielestäni ole romaani vaan henkilökohtaisen ateisimin (/materialismin?) ja kirkkokritiikin pamfletti. Minusta se on sääli, sillä tarinan alkuastelman idean on tosi kutkuttava.

TOISAALLA:
Hanna
Jori
Elma Ilona
Kirjavinkit
Jarkko Tontti

TÄHDET:
+ + (+)

Anna-Leena Härkönen: Ei kiitos

Anna-Leena Härkönen: Ei kiitos
Suomi 2008
351 sivua, Otava

MIKSI?: Härköseltä ilmestyi äskettäin uusi kirja Onnen tunnit, jota esitellään juuri nyt monessa blogissa. Minulta oli tämä Ei kiitos lukematta ja bongasin sen kaverin hyllystä.

LYHYESTI: Vaimo ei saa ja sit se saa ja mies on vaan ihan pihalla.

FIILIS: Ei kiitosta heru tälle kirjalle. Olen pitänyt (pidän!) Härkösestä, mutta jostain syystä tässä kirjassa on paljon sellaista, mikä tökkii.

En pitänyt hahmoista. Molemmat avioliiton osapuolet ovat jotenkin harvinaisen säälittäviä ja myötähäpeää aiheuttavia. En ymmärtänyt sanomaa. Avioliitto paranee pettämällä? Come on. Avioliitto on vaikeaa? Ai ihanko tosi?

Härkönen on parhaimmillaan nasevissa dialogeissa tai osuvissa huomioissa, kuten aina. Ja jotain kertoo tietysti sekin, että luin kirjan loppuun asti. Toivoin tosin koko ajan, että tarinaan olisi tullut enemmän sisältöä tai jotain.

Ääh ja höh. Maailma näytti jotenkin hölmömmältä kuin aikaisemmin tämän luettuani ja sellaista en kirjoilta kaipaa.

TÄHDET:
+ + (+)

Todd Burpo: Heaven is for Real

Todd Burpo: Heaven is for Real
Yhdysvallat 2009
163 sivua

MIKSI?: Olen jo vaikka kuinka kauan tarkkaillut sivusta  tämän kirjan aiheuttamaa kirjailmiötä. Seurailen myydyinpien listoja ja suositumipia kirjoja ulkomaisilla sivustoilla jonkin verran. Sitä kautta löysin esim. Stockettin The Help (Piiat) -mahtavuuden jo vuotta aiemmin kuin kukaan tuntemani oli sitä lukenut.
Tämä teos on keikkunut myydyinpien kirjojen listoilla Yhdysvalloissa kauan ja amazon.com:ssa sen lähes 2000 tähtiarviota on keskiarvoltaan 4,5/5. Kirjaa on myyty noin 2 miljoonaa (!!!) kappaletta. Luin aiheesta ja ajattelin että FOR REAL? SERIOUSLY? Koska ilmiö ei ole osoittanut katoamisen merkkejä, päätin, että minun on pakko tutustua tähän tositarinaan taivaasta.

LYHYESTI: Pastorin 4v. poika Colton (melkein) kuolee hetkeksi ja alkaa kertoa vierailustaan taivaassa.

FIILIS: Kirja on hyvin ja vetävästi kirjoitettu. Tarinassa on hyvin paljon muutakin kuin taivaskokemuksia. Pastori isä kertoo perheen monista murheista ennen pojan sairastumista ja pohjustaa muutenkin tulevaa. Hän kuulostaa maltilliselta protestanttipastorilta, mikä tietysti Yhdysvalloissa tarkoittaa eri asiaa kuin Suomessa.

Myös Coltonin taivasvierailu on varsin maltillinen ja toki lohdullinen. Taivas on kiva paikka, jossa tapaa edesmenneet läheisensä ja Jeesuksella on lumoavat silmät.

MUTTA on vaikea kuvitella, että tällainen kirja saisi Suomessa lukijoita marginaaliryhmien (=herätyskristillisten) ulkopuolella. Vaikka Yhdysvalloissa uskonnollisuus on kovin erilaista,
on silti vaikea ymmärtää miten tällainen tarina löytää näin suuren lukijakunnan. Kuoleman jälkeinen todellisuus luonnollisesti kiinnostaa ihmisiä kaikkialla. Kuolemansuru ja siihen tarjottava lohdutus näyttää myyvän hyvin kun sen saa kuulostamaan riittävän uskottavalta.

Tässä siis kurkitaan rajan taakse vahvasti kristillisessä ja Raamattuun liitetyssä kontekstissa. Se, haluaako Coltonin kertomuksia taivaasta pitää uskottavina jää jokaisen lukijan päätettäväksi. (Lähtöoletuksena on, että ihminen on jollain tapaa avoin kuolemanjälkeisen elämän ajatukselle. Jos ei, niin Coltin tuskin pystyy ketään vakuuttamaan). Voi tietysti myös miettiä miten pyyteettömin perustein kirja on kirjoitettu. Suosio on silti aivan varmasti yllättänyt kirjailijan. Only in America.

MUUTA: Kirjan nettisivut tästä. Kirjan Kindle-versio maksaa nyt vain $5 amazon.com:ssa  ja sen lukee muutamassa tunnissa. Amerikassa tämä tietysti luokitellaan tietokirjaksi (= non fiction)

TÄHDET:
+ + (+)

William Golding: Kärpästen herra

William Golding: Kärpästen herra
Englanti 1954 (suom. 1960)
336 sivua, Otava.
Nobel 1983

MIKSI?: Päädyin tähän jotain kautta yrittäessäni etsiä kirjoja nostalgia-haasteeseen, mutta lukulistalla se on ollut kauan. Mahdottoman vaikeaa löytää kirjoja julkaisuvuoden mukaan! Tähän kirjaan liittyvät vuodet eivät kuitenkaan sovi minun nostalgiakseni.

LYHYESTI: Saareen jääneet pojat tappelevat ja kiusaavat toisiaan hengiltä. Kirjaimellisesti.

FIILIS: Yök.

Heinäkuuta ei ole enää loputtomiin jäljellä ja minulla on jo 4(!) kirjaa odottamassa arviota ja viideskin kohta. Yritän aina edetä järjestyksessä ja nyt en pysty tekemään mitään, ennen kuin saan sanottua jotain Kärpästen herrasta. Arvioiminen tuntui vaikealta jo viime viikolla ja nyt sitten viikonlopun Norjan tapahtumien jälkeen varsin mahdottomalta.

En ole lukenut tätä aiemmin, koska olen ollut varma etten pitäisi siitä. Olin oikeassa. Vaikka kuvaus ihmisluonteen todellisesta pahuudesta olisi kuinka hieno tahansa, niin minulle tämä oli liikaa. Haluan uskoa Rawlsin yhteiskuntasopimuksen kaltaiseen lopputulemaan, mikäli pitäisi ns. aloittaa alusta ja järjestäytyä. Ehkä kirjan aiheuttama kuvotuksen tunne kertoo jotain kirjan onnistumisesta, mutta minulle tämän kaunokirjalliset ansiot jäivät hämäriksi. Kerronta on osiltaan pitkästyttävää. Suomennoksen kieli on myös auttamattoman vanhentunut. Täytyi kuitenkin lukea loppuun kuinka pojille käy.

TOISAALLA: 
Sattumalta Lukuhetket arvio kirjan eilen, joten sieltä voitte lukea lisää.

MUUTA: Onpa synkkä Nobel-voittajan pääteos. Voit vastata kirjasta tehtyyn tietovisaan täällä. Itse sain kaikki oikein, hip hei!

TÄHDET:
+ + (+)

Ben Elton: Meltdown

Ben Elton: Meltdown
Englanti 2009
480sivua

GENRE: Englanniksi on sellainen hieno termi kuin "topical fiction". En osaa suomentaa, mutta tämä oli sitä. Huumorilla maustettuna.

MIKSI?: Lentokenttäpoiminta kun piti saada jotain suht rentoa luettavaa.

LYHYESTI: "Everyone can handle success, but it's how you handle failure that really matters."

FIILIS: Jimmy on saanut kaiken mahdollisen, ilman että on juurikaan tehnyt töitä sen eteen. Sattumien kautta hän päätyy pankkiuralle ja rikastuu aivan käsittämättömällä tavalla nousukauden mukana. Kuten myös koko opiskelukavereiden porukka. Perhe asuu upeassa talossa Lontoossa ja viettää yltäkylläistä elämää. Ansiot ja bonukset ovat niin suuria, että suhteellisuudentajua on vaikea säilyttää. Mutta yhdessä yössä kaikki muuttuu.
Elton on ottanut haastavan tehtävän kirjoittaa muutaman vuoden takaisesta maailmanlaajuisesta finanssikriisitä erään perheen tarinan kautta. Kirja sortuu kuitenkin olemaan enemmän yhteiskuntarakenteita, pankkijärjestelmiä ja finanssimaailmaa arvosteleva tutkielma kuin kaunokirjallinen teos.

Parasta tässä on kohdat, joissa Jimmy perheineen opettelee elämään köyhästi. Elton osaa naurattaa. Miten erilainen onkaan maailma, jossa joutuu miettimään onko vaippa liian märkä vai voisiko säästää ja odottaa vielä - verrataen siihen, että lastenhoitajat ovat tehneet aikaisemmin lähes kaiken. Sinällään kiinnostavista asetelmista ei ole kuitenkaan saatu tarpeeksi irti.

KIRJAILIJASTA: Eltonilta on suomennettu neljä romaania. Vauvahorkan olen lukenut, joskus ennen blogia ja se oli ihan ok. Mitä kokemuksia teillä muilla on Eltonin kirjoista?

TÄHDET:
+ + (+)
(Minusta on tullut tosi tiukkis näitten tähtien kanssa.)

Tyttöystävä ja Tahra: ruotsalaisia kirjoja

Karolina Ramqvist: Tyttöystävä
Ruotsi 2009 (suom. 2011)
280sivua. Helsinki-kirjat

GENRE: Kaunokirjallisuuteen kallellaan olevaa jännitystä (mikä tarkoittaa, ettei jännitystä juurikaan ole)

LYHYESTI:  Tyttöystävä odottaa lain toisella puolella työskentelevää miestä kotiin.

 MIKSI?: Kirjaston uutuushyllystä poimittua. Tämä oli saanut myös jonkun ruotsalaislehden myöntämän kirjallisuuspalkinnon.

FIILIS: Näkökulma on tämän kirjan tarina ja kantava voima. Karin istuu kotona ja odottaa. Ja sitä hän saakin tehdä, sillä hänen miehensä on paljon poissa. Ammattirikollisena toimiminen on ilemisen aikaa vievää puuhaa.

Kirja on kai tutkielma siitä, miksi kukaan nainen olisi ja eläisi ja jäisi tällaiseen suhteeseen. Onko kysymys rahasta? Vai vallasta suhteessa keneen? Kuka on uhri? Onko sellaisia? Tilanteeseen voi toisaalta varmasti samaistua kuka tahansa, jonka mies on paljon pois ja rahaa riittää. Rikollisuuden näkökulma tuo oman lisänsä, kun tietää että talot ja upeat tavarat on osetettu "verirahoilla".

Romaani alkaa hyvin ja Romqvist osaa kirjoittaa kiinnostavasti. Muutaman päivän ajalle sijoittuva tarina ei kuitenkaan kanna loppuun asti. Karin odottaa ja miettii elämäänsä, mutta siihen se sitten jääkin. Minä olisin kaivannut jotain muuta, vaikka sitten sitä jännitystä.

TOISAALLA: 
Rakkaudesta kirjoihin
Erjan lukupäiväkirja
Nenä kirjassa

TÄHDET:
+ + (+)

Katarina Wennstam: Tahra
Ruotsi 2007 (suom.2011)
431 sivua. Otava

MIKSI?: Taisin poimia vinkin Rakkaudesta kirjoihin blogista (linkki vie kirjan arvioon)

GENRE: Takakansi sanoo että trilleri, mutta ei tämä kovinkaan jännittävä ainakaan ollut.

LYHYESTI: kulissiperheen elämää.

FIILIS: Kirja käsittelee seksikauppaa ja seksinostoon liittyvää etiikkaa. Kuka on uhri, kysytään tässäkin kirjassa.

ÄÄh. Minulle nyt ei taida iskeä tämä psykologis- feministi-jännitys-genre. Tarina on yhteiskunnallinen, kirjialija kirjoittaa ihan vetävästi, moni muu on tykännyt ja kehunut, mutta minä en vaan innostunut. Luin kyllä, loppuun asti, myönnetään. Liikaa seksiä, liian ennalta-arvattavaa, liian itsestäänselvät hahmot.

Kirjan ansio on tietyt oivallukset ja henkilöiden äänellä lausutut totuudet seksin myynnin ja oston eri vaikutuksista. 14-vuotiaan Emman elämää kuvataan erittäin uskottavasti. Pidin  siitä, ettei kirjailija lähtenyt juurikaan harhailemaan, vaan pysyi hyvin tarinassa.

Inhosin kirjan henkilöitä, erityisesti Rebeccaa sekä Jonasta. Inhosin muitakin hahmoja. Ehkä eniten inhosin loppua, paitsi viimeistä sivua eli se onneksi palkitsi.

TÄHDET:
+ + +

YHTEISESTI:

Aika hassu sattuma sinällään, että minun käsiini kulkeutui kaksi vastasuomennettua ruotsalaisen naisen kirjoittamaa kirjaa, joissa oli hyvin paljon samaa. En ihan osaa edes sanoa, mitä se samankaltaisuus on, sen lisäksi, että molemmissa oli runsaasti seksiä ( ja sanokaa vaan vanhoilliseksi, mutta minusta se ei ole kovin hyvin perusteltua näissä kirjoissa ainakaan tässä mittakaavassa). 

Minä en halua lukea liian "kauheita" kirjoja. Nämä olisivat siis voineet olla minun kirjojani, sillä kummassakaan ei sinällään tapahdu mitään hirvittävää tai väkivaltaista. Mielestäni on erikoista, että kirjat on luokiteltu jännitykseen, sillä itse ymmärrän termillä jotain ihan muuta. Ramqvistin kirja on selkeästi kaunokirjallinen ja Wennstamin taas yhteiskunnallinen.

Joka tapauksessa kirjat olivat jokseenkin pettymys. Toisaalta luin molemmat ilman, että edes harkitsin keskenjättämistä. Taidan siirtyä lukemaan oman genreni kirjoja kun tämä tutustumismatkailu psykologiseen "jännitykseen" ei ole osoittanut menestyksekkääksi.

Molemmissa kansisssa on muuten käytetty valokuvaa. Se on varsin harvinaista, eikö? Mitä pidette tuosta Tyttöystävän kannesta?

PS. Olen kovasti kierrellyt blogejanne, vaikka en ole kommentoinut. Kivoja kirjoja ja juttuja monella! Minulla olisi paljon kirjoitettavaa, mutta aika hankalaa on löytää blogiaikaa juuri nyt. Vauva on silti edelleen ihana :)

Caroline Leavitt: Pictures of You

Caroline Leavitt: Pictures of You
Yhdysvallat 2011
336 sivua
Kindle edition for iPhone

MIKSI?: Jenkkiblogibongaus tämäkin tammikuun uutuuksista.

GENRE: Ihmissuhdedraama(?) / vakavampaa chic-littiä

LYHYESTI: Autokolari ja sen seurauksia.

FIILIS: Minä ajattelin, että tämä olisi sellaista mukaanvievää fiksua draamaa. Kevyttä, mutta kuitenkin ajatuksiaherättävää. Jodi Picoult kehuu kirjaa kannessa. Ja monessa blogissa tätä kehuttiin Amerikan mailla. Mutta.

Kirja lähtee koukuttavasti ja hyvin liikkeelle. Seurataan Isabellaa, joka haluaa muuttaa elämänsä ja Aprilin perhettä. Sitten auto-onnettomuus muuttaa kaiken jättäen jälkeensä paljon kysymyksiä. Mutta.

Aiheita kirjassa on paljon (liikaa) eli pettäminen, kuolema, syyllisyys, astma (lapsen sairastaminen), lapsen suru, traumasta selviäminen, lapsettomuus jne. Jonkin aikaa jaksaa innostua uusista näkökulmista tarinaan, mutta sitten väsähtää: tulee tunne, että kirjailija ei hallitse henkilöitään ja heille voi tapahtua ihan mitä tahansa. Juoni ei pysy kasassa. Kirjassa on myös joitain pieniä epäloogisuuksia ja editointimokia. Lukijalle tulee ristiriitainen olo, sillä teksti vetää hyvin ja on pakko selvittää miten henkilöille lopulta käy. Mutta loppufiilis on silti yksinkertaisesti vain turhautunut.

En voi sille mitään, että kirjasta tulee mieleen yksi viime vuoden surkeimpia kirjoja, eli Douglas Kennedyn Leaving the World. Mikä siinä on, että tämmöinen draama myy jenkeissä niin älyttömän hyvin? Minusta Suomessa ei ole koko genreä olemassakaan? Vai onko?

Minua on myös useamman kirjan kohdalla häirinnyt lapsikertojan käyttö. Tässäkin sitä käytetään joissain luvuissa. Tuntuu, että lapsen näkökulmasta on vaan niin mahdotonta kirjoittaa uskottavasti. En väitä että tietäisin 9-vuotiaan pojan ajatuksista mitään itsekään, mutta silti.

KIRJAILIJASTA: Leavitt on julkaissut yhdeksän romaania, jotka ovat varsin suosittuja. Amazonin tähtiluokituksissa lukijat ovat arvioineet lähes kaikki näistä 4,5/5 arvoiseksi (satojen lukijoiden keksiarvo). Vilkaisin Kennedyn tähtiarvioita ja kyllä niistäkin monet on huippuluokkaa. Eli ehkä tämä ei siis vain ole minun genreni.

TÄHDET:
+ + (+)

JA: Mä NIIIIIIN kaipaan The Kirjaa. Jotain jolle antaa 5 tähteä edes yhtään miettimättä asiaa. Jotain joka ON vaan NIIN hyvä, ettei selityksiä tarvita. Oi missä, oi missä viivyt suuri lukuelämykseni, tarvitsen sinua NYT!

Jennifer Weiner: Pieniä maanjäristyksiä

Jennifer Weiner: Pieniä maanjäristyksiä
Yhdysvallat 2004
469 sivua, Otava

GENRE:  Chic-lit

LYHYESTI: Elämä ei aina mene niikuin suunnittelee... (Yllättyköön ken tahtoo!)

FIILIS: Tämän blogin kirjallisuustaso on kyllä laskenut kuin lehmänhäntä... Kai se on sitten suoraan verrannollinen minun mielialaani ja mielentilaani. No joka tapauksessa luin tämmöisen hömppäkirjan. Siinä yhdeltä on kuollut vauva ja kolme muuta on raskaana ja saa vauvat. Ja kaikilla on ollut ja on kovasti suunnitelmia siitä miten elämän pitäisi mennä. Ja sitten se ei mene. Yhden mies pettää ja toisen on ihan vätys ja kolmannen anoppi häiriköi perhettä. Mikä ihme voi saada hömppäkirjailijan ottamaan tämmöisiä aiheita kirjaansa? Eniten tarkoitan tuota vauvan kuolemaa ja siihen liittyvää juonta.

Luin kuitenkin kirjan alusta loppuun (en siis voi syyttää kuin itseäni) ja onhan se siis ihan sujuva. Mutta:
1) Kansi on kamala. Se pelkästään enteilee huonoa.
2) Henkilöt ovat suurimmaksi osaksi tosi streotyyppisiä ja ärsyttäviä.
3) Tapahtumat ovat streotyyppisiä ja ärsyttäviä.
4) Jos joku tietää jonkun vauvakliseen, jota EI löydy tästä kirjasta niin lupaan hänelle palkkion.

Ja sitten iski jo syyllisyys kun näin ikävästi sanon. Hömppänä tämä on ihan jees. Ehkä tämä on parasta jollekin, joka haaveilee ekasta vauvasta ja ihanasta elämästä naimisissa.

MUUTA: Weinerilta on ilmestynyt kuusi kirjaa, joista viisi on suomennettu. Huhu kertoo, että kirjat eivät parane aikajärjestyksessä. Tämä on kirjailijan 3. teos.

TÄHDET:
+ + (+)

Elina Tiilikka: Punainen mekko

Elina Tiilikka: Punainen mekko
288sivua

LYHYESTI: Töitä ei huvita tehdä ja rahaa tarvii.Nuori nainen päätyy myymään itseään.

FIILIS: Mä en tykänny kirjasta. Tuntuu, että olisi pitänyt tykätä kun tämä on saanut niin paljon huomiota. Tästä on sanottukin jo melkein kaikki toisten (kovin positiivissa) arvioissa, eli tuossa alla nyt ihan muutama linkki, mutta niitä löytyy lisääkin.

Mä näen tämmöisiä hukassa olevia nuoria aikuisia liikaa työssäni ja jotenkin heidän kohtaamisessa usein läsnäoleva avuttomuuden tunne säilyi koko kirjan ajan. Se on varmasti aito ja välittyy, mikä on ehdoton ansio kirjalle.

Noora on mun mielestä täysin eksyksissä elämässään ja varmasti myös masentunut, mutta kun sulkee kaikki ihmiset ulkopuolelle (paitsi asiakkaat) niin apuajakaan ei ole. Nooran ajatuksenkulku saa minut vaan ihan raivoihini. Ja sitte suututtaa ne asiakkaat ja ääh. Kirja ruokkii myös jotain ihan käsittämättömiä enakkoluuloja seksityöläisen arjesta jos haluaa niitä etsiä (aargh). Mutta lisäansiona kirjalle on se, että tunteita herää ja Elina kirjoittaa ainakin jossain määrin omasta kokemuksestaan. Se on rohkeaa.

Tarina on varsin yllätyksetön kun juonen on lukenut lehtien sivuilta moneen kertaan ja loppu jää motivoimattomaksi. Kieli on tarkoituksettoman väritöntä ja lakonista ja töksähtelevää. 

MUUTA: Kannattaa varmasti lukea noita muitten arvioita.

TÄHDET:
+ + (+)


MUUALLA:
Kirjavinkit
Kirjan viemää
HS
Kirjasieppo
Susan kirjasto