Noviolet Bulawayo: Me tarvitaan uudet nimet

Noviolet Bulawayo: Me tarvitaan uudet nimet
Zimbabwe/Yhdysvallat 2013
288s. Gummerus

LYHYESTI: Hökkelikylässä haaveillaan Amerikasta, mutta missään ei ole niin kuin pitäisi.

MIKSI?: Afrikkalaiset kirjat ja tarinat kiinnostavat.

FIILIS: "Me alamme elää. Tämä ei enää toistu. Ala, muutos, ala nyt. Niin aikuiset puhui, ne valvoi yön toisensa jälkeen ja odotti muutosta, joka oli lähellä.. Odotti, odotti ja odotti. Mutta odotus ei päättynytkään eikä muutos alkanut. (...) Nyt kaikki on samalaista aikuisia lukuunottamatta. Kun niitä katsoo kasvoihin tuntuu että jokin niissä on noussut, kerännyt tavaransa ja kävellyt pois."

Kasvutarina hökkelikylästä nimeltä Paratiisi. Siellä lapset tarvisivat uudet nimet (sillä heidän nimensä ovat täysin kummallisia, kuten Kulta, Luojatietää ja Kovanaama), mutta he tarvitsisivat niin paljon muutakin: ruokaa, turvaa, koulun.

Ja silti on ystävyys, haaveet ja Budapest, jossa on isonisoja taloja joiden katoilla on satelliittiantenneja ja ympärillä hieno sorapiha tai leikattu nurmikko. Sieltä voi varastaa guavoja. Vaikka niistä tuleekin vatsa kipeäksi.

Aika monet haaveet ovat toteutuessaan erilaisia kuin ajatteli. Se kun isä tulee kotiin. Vaalit. Ja suurin kaikista, Yhdysvallat.

Kirjan rytmi on upea, se hakee aina uuden tahdin aivan kuten taitavan soittajan käsissä. Osa luvuista poikkeaa niin paljon toisista, että ne toimisivat hienosti novelleina. Kokonaisuus on silti eheä. Kannen kauneus on osaltaan harhaanjohtava, tässä tapahtuu pahoja asioista. Lapsen näkökulma auttaa lukijaa kestämään.

Lopulta joku jää ja toinen lähtee, yksi selviää paremmin keinoin kuin toinen. Jokainen tietää kärsimyksestä enemmän kuin meistä kai kukaan.

"Mutta ethän sinä ole se, joka kärsii. Luuletko sinä, että tiedät, mitä on tekeillä, koska katselet BBC:tä? Ystävä hyvä, et sinä tiedä - kipu tuntuu haavassa."


MUUTA: Esikoinen!?

TOISAALLA: Esim. Kirjava kammari & Kirjojen keskellä & Mari A.
TÄHDET:
+ + + + (+)

Rosamund Lupton: Mitä jäljelle jää (Afterwards)

 (Julkaisen uudelleen syyskuussa 2011 kirjoittamani tekstin, kun tämä on nyt suomennettu ja näkyy myös kivasti blogeissa. Elämäntilanne näyttää edelleen siltä, että blogille jää paljon  vähemmän aikaa juuri nyt. Täällä kuitenkin ollaan, korvatulehduksen, työhaasteiden ja kirjapinojen keskellä, odottaen parempia aikoja.)

Rosamund Lupton: Mitä jäljelle jää (Afterwards)
Englanti 2011(suom.2013)
476 sivua

MIKSI?: Luptonin Sister oli loistava ja halusin lukea myös hänen toisen romaaninsa.

LYHYESTI: Tulipalo jättää jälkeensä elämästä taistelevan perheen.

FIILIS: Tästä on nyt aivan pakko paljastaa hieman (mutta ei mitään mikä ei selviäisi ihan ensimmäisten sivujen aikana.)

Kaikki alkaa kun äiti Gracie on 8-vuotiaan poikansa yksityiskoulun urheilupäivässä ja  huomaa koulun olevan tulessa. Adam on hetkeä aikaisemmin lähtenyt hakemaan syntymäpäiväkakkuaan sisältä ja perheen 17-tytär on myös koulussa. Gracie syöksyy pelastamaan perhettään.

Lovely bones- konseptilla kirjoitettu kirja vie mukanaan hirvittävään onnettomuuteen. Kertoja tosin on edelleen hengissä, mutta makaa tajuttomana sairaalassa Kaikki ylisanat ovat tämän kirjan kohdalla oikeutettuja, siis sellaiset kuin sydäntäsärkevä, koskettava, liikuttava ja voimakas. Lupton onnistuu aivan yhtä hienosti kuin ensimmäiselläkin kerralla kirjoittamaan "kaunokirjallista jännitystä". Tämä tosin keskittyy edellistä enemmän rikoksen ympärille, vaikka asetelma tarjoaa paljon mahdollisuuksia menetyksen ja luopumisen teemojen käisttelyyn.

Perheen kohtalo on rajuimpia, joista olen lukenut. Menetys, syyllisyys ja rikos koskettavat niin järkyttävällä tavalla tavallista perhettä, että kirjailijan rohkeutta ja taitavuutta aiheen käsittelyssä on pakko arvostaa. Näin hurjien tapahtumien kertominen onnistuukin vain siten, että kertojaääni tulee todellisuuden reunamilta ikään kuin lohduttamaan lukijaa.

Kirja ei ole täydellinen, mutta rikoksen selviämisen jännite säilyy loppuun asti. Tapahtumat osaavat yllättää ja koskettaa. Kertoja Gracie on äitinä ihanan realistinen ja luopumisen edessä uskottava. Kiinnyin häneen kovasti.

MUUTA: Miten ihmeessä Lupton savut eivät ole menneet eteenpäin blogistanissa? Nämä kirjat ovat todella loistavia jännitystarinoita, joista löytyy syvyyttä. Milloinhan näistä tulee suomennoksia? SUOSITTELEN.

TÄHDET:
+ + + + (+)

Ernest Cline: Ready Player One

Ernest Cline: Ready Player One
Yhdysvallat 2011 (suom.2012)
510s. Gummerus

MIKSI?: Tämän ympärillä on ollut kiinnostavaa pörinää.

LYHYESTI: "Ihmisenä oleminen on yleensä totaalisen perseestä. Pelit ovat ainoa asia, joka saa elämän tuntumaan siedettävältä." 

FIILIS: Tämä oli minulle "out-of-the-box" - kokemus: olen liian nuori muistaaksen paljoakaan 80-luvun pop-kulttuurista tai pelimaailmasta, en ole niin kovin innostunut taistelupeleistä ylipäätään, enkä juuri koskaan lue scifiä tai fantasiaa.

Ollaan vuodessa 2044 ja rapistuvan maailman ahdistamina ihmiset viettävät lähes kaiken valveillaoloaikansa Oasis -nimisessa virtuaalitodellisuudessa. Loppumattoman suuri Oasis tarjoaa mahdollisuuden unohtaa öljykriisin, ympräistötuhot, maailmantalouden romahtamisen ja huonon hengitysilman.

Oasisissa on myös Wade, kirjan päähenkilö. Monen muun tavoin hänestä tulee munastaja(!), eli ihminen joka voi voittaa satojen miljardien testamentatun omaisuuden löytäessään munan Oasiksesta. Täytyy vain etsiä kolme avainta ja  kolmen porttia ja suorittaa haastavia tehtäviä. Munan on piilottanut Oasiksen luoja, jonka pakkomielteinen rakkaus 80-luvun elokuviin, musiikkiin ja erityisesti peleihin näkyy kaikissa tehtävissä.

Romaani on kirjoitettu kiinnostavasti ja sujuvasti, niin ettei haittannut vaikka monet viitaukset menivät tältä lukijalta ohi. Munajahti on hieno seikkailu, johon on mahdutettu riittävästi rakkautta ja yllättäviä käänteitä. Taistelua käydään erityisesti suurta ja kaikkivoipaa IOI- suuryritystä vastaan, heitä jotka yrittävät löytää munan käyttäen rahaa, vilppiä ja vaikutusvaltaa.

Cline luo kummallisen (ja surullisen), mutta riittävän uskottavan kuvan tulevaisuudesta. Jossain määrin kirjailija pohtii virtuaalitodellisuuden ja reaalitodellisuuden eroja, toisaalta myös pakkomielteitä. Olisin kaivannut syvällisempääkin käsittelyä aiheista. Tarina jää kiinnostavan pelin ja kertomuksen tasolle, mutta tarjoilee toki erikoisen lukuelämyksen näistä nauttiville. Haluaisin ehdottomasti vierailulle Oasikseen!

Ihailen romaaniin luotua ajatusleikkiä ja seikkailua. Tarina pysyy hienosti kasassa ja kirjailijan taustatyön laajuus nostattaa kulmakarvoja. En malttanut olla lukematta mihin suuntaan etsintä seuraavaksi kääntyisi ja miten kaikki päättyy. Viihdyin erinomaisesti tämän seikkaulun parissa - vaikka kirja ylittää tiiliskivirajan, olisin voinut lukea sitä pidempäänkin. Elokuvaa odotellessa...

SUOMENNOS: Suomentaja J.Pekka Mäkelä on joutunut todellisen haasteen eteen kirjaa kääntäessään ja suoriutuu tehtävässään erinomaisesti.

TOISAALLA: Norkku ahmi ja rakastui
Lukutuulia/Tuulia
Katinkan kirjasto
Taikakirjamet/Raija
Miiru/ Valikoiva kirjatoukka
Also Sprach Jussi
Kirjavinkkien Mikko
muita?

MUUTA: Minulta meni e-kirjaviikko ihan ohi, harmi. Oli kuitenkin mukava lukea teidän kokemuksia niiden parissa. Itselleni nuo sähkökirjat ovat kovin luonteva osa lukupinoa. No asiaan, huomasin että tätä kirjaa saa Elisa-kirjasta hintaan 14,50€. Ei paha.

TÄHDET:
+ + + +

Camilla Läckberg: Majakanvartija

Camilla Läckberg: Majakanvartija
Ruotsi 2012 (suom.2011)
500s. Gummerus

MIKSI?: Läckbegin Merenneito oli oikein onnistunut dekkarikokemus. Kirjan loppu teki seuraavan osan lukemisesta välttämättömän. Kyllähän tätä odotettiinkin.

LYHYESTI: Arvoituksettomasta miehestä tulee poliisien arvoitus. Elävät ja kuolleet kulkevat majakanvartijan saarella.

FIILIS: Nautitaan ahmien! Annie on joutunut pakenemaan kotoaan poikansa kanssa, Matte taas on palannut lapsuutensa maisemiin. Erica ja Anna perheineen toipuvat onnettomuudesta. Poliisiaseman tuttu porukka joutuu taas ratkomaan murhaa.

Majakanvartijan saarella käydään nykyisyydessä kuin myös  1870 -luvulla. Takauman olisi voinut lukea omana erillisenä tarinanaan, mutta nyt se on laitettu rytmittämään kirjaa.

Läckeberillä on kirjassaan paljon henkilöitä ja tapahtumia. Hän osaa taitavasti pallotella kaikkea ilmassa. Itse ajattelen, että tällaiseen dekkariin pitääkin sotkea vähän ylimääräistä, jotta jännitys säilyy loppuun asti. Jostain syystä tätä lukiessani arvasin paljon tapahtumista etukäteen (kerta se on ensimmäinenkin), mutta se ei haitannut.

Teemana naisiin ja lapsiin kohdistuva perheväkivälta on tärkeä, mutta kieltämättä aika yllätyksetön. Marginaaliin halusin välillä piirtää huutomerkkejä, niin hienosti Läckberg sanoo jonkun asian. Toisaalta dialogi on tasaista, mutta kuitenkin aika jouhevaa. Tuttujen hahmojen arkinen uskottavuus ja inhimillisyys on tämänkin kirjan vahvuus.

TOISAALLA:
Leena Lumi, Katja ja Norkku ovat ainakin jo käyneet kirjasta keskustelua. Yleinen fiilis heillä on ollut ollut hitusen "höh". Itse en ole ollenkaan näin kriittinen -  Läckeberg lunastaa lupauksensa tämän hetken dekkarisuosikkinani. Rachelle on kannen kanssa yhtä mieltä siitä, että kyseessä on Läckebergin paras kirja.

TÄHDET:
+ + + +

PS. Voit osallistua tämän kirjan arvontaan blogin fb-sivulla.

Mike Pohjola: Ihmisen poika

Mike Pohjola: Ihmisen poika
Suomi 2011
607s. Gummerus

MIKSI?: Kiinnostava suomalainen kirjailija, jota en ole ennen lukenut. Uskonnollisia teemoja.

LYHYESTI: "Raamattu" viime vuosikymmenistä.

GENRE: Löyhästi omaelämänkerrallinen sukupolviromaani

FIILIS: Olen kiitollinen Pohjolalle lukuilon lopullisesta palaamisesta. Ahmin sivuja, naurahtelin, punastelin, kiukustuin - nautin lukemisesta. Petyinkin toki.

Uskonnollisten viittausten ja pohdintojen lisäksi lukija  pääsee tutustumaan minulle ihan vieraisiin maailmoihin -  larppaukseen  ja roolipeleihin. Mukana on runsaasti likaista kunnallispolitiikkaa, vähän Jerusalemin syndroomaa ja paljon Turkua. Olen saman ikäinen kuin kirjailija ja kasvoin samaan tahtiin kirjassa mainittujen maailmanlopun pelkojen ja tietotekniikan murroksen kanssa.

Pohdin kirjan suhtautumista uskontoon enemmän Lily:n blogissa. Kirjalliesti ajattelen Pohjolan haukanneen itselleen  aivan valtavan kakun. Liian ison. Omaelämänkerran kirjoittaminen raamatun muotoon on niin hullu ajatus, että kunnioitan sitä. Monessa kohdassa kirjailija onnistuukin loistavasti. Innostukseni laimeni aiheiden laajentuessa liikaa ja uskontokritiikin voimistuessa niin vahvaksi, että päätarinan vahva kasvukertomus haalentui.

TOISAALLA:
Ihmisen poika on innoittanut sen lukeneet bloggaajat erinomaisiin arvioihin. Katja pohtii kiinnostavasti kirjan monitahoisuutta. Jori ei innostunut vaihtoehtoisista lopuista, kun taas Kirjakosta ne olivat perusteltuja. Myös kirjanurkkauksen Zephyr on kirjoittanut kirjasta. 

TÄHDET:
+ + + (+)

Chris Cleave: Gold

Chris Cleave: Gold
Englanti 2012
336s.
Kindle on iPad

MIKSI?: Olen lukenut kirjailijan aikaisemmat kirjat, Incendiary ja Little Been tarina. Tämä ilmestyi nyt heinäkuussa.

LYHYESTI: Olympiaurheilijalla ei ole aina helppoa, ainakaan radan ulkopuolella.

JUONESTA:  Zoe, Kate ja Jack ovat 19-vuotiaana poikkeuksellisia ratapyöräilijälupauksia. Heidän tiensä yhdistyvät sekä radalla, että yksityiselämässä. Jatkuvasti vastakkain olevat Zoe ja Kate eivät voisi olla erilaisempia. Tarinassa käydään takaumien kautta läpi mennyttä - tapahtumahetkellä pyöräilijät ovat 32-vuotiaita ja valmistautumassa Lontoon Olympialaisiin. Isona sivujuonena urheilun ja ihmissuhteiden lisäksi mukana on 8-vuotias leukemiaa sairastava Sophie (sairaan lapsen hoitaminen on vanhemmuuden olympialaiset).

FIILIS: Alkuun pelästyin Cleaven pettäneen minut. Olen negaillut lähes kaikkien viime aikoina lukemieni kirjojen kanssa ja väkisin pelkäsin tämänkin kanssa käyvän huonosti. Henkilöihin tutustuminen ja heidän  myöhempien valintojen pohjustus etenee hitaasti. Oikeastaan vasta puolivälissä huomasin lukevani onnistunutta romaania.

Pöyräily on minulle täysin vierasta, kuten myös huippu-urheilu. Cleave osaa tuoda ratapyöräilyn lähelle ummikkolukijaa ja kirjoittaa jännittäviä ratathrillerikohtauksia. Kuka voittaa? Onko tärkeämpää voittaa radalla vai oikeassa elämässä? Luvassa on monenlaista draamaa, joka avautuu lukijalle sivu sivulta. Ei ole helppoa päättää kenen puolella on, vaikka valmentaja Tom on sellaisen valinnutkin.

Kirjasta tunnistaa hyvin Cleaven tyylin, vaikka tämä on selvästi vähemmän yhteiskunnallinen kuin aikasemmat romaanit. Pidin siitä, miten kaikki keskittyy näihin muutamiin henkilöihin. Toisaalta se tekee tiettyä epäuskottavuutta tarinaan.

MUUTA: Huomaan, että kirjailijan tapaaminen selvästi innostaa lukemaan hänen kirjojaan. Mietin myös, etten pitänyt Cleavea mitenkään erityisen sporttisena (sori), mutta tiettävästi hän on ihan henkilökohtaisesti kokeillut rajojaan ratapyöräilyssä tehdessään taustatutkimusta kirjaa varten. Nostan hattua.

Vaikuttavaa taustatyötä on tehty myös lapsen vakavan sairastamisen osalta. Kerronta on sydämeenkäyvää. Tiedän kuitenkin aiheesta jotain ja minua häiritsivät virheet - toisaalta ymmärrän niiden olleen tarinan kerronnan kannalta vällttämättömiä. Ihan oikea sairastaminen kun on kamalan tylsää. Sophie on muuten Star Wars- fani ja tämmöiseltä ei-fanilta meni joitain kohtia aika ohi.

Kirjan julkaisu oli ajoitettu olympialaisten alkuun ja sijoittuu siis osin sinne. Taitavaa ajankohtaisuuttta ja markkinontia.

Ylempi on brittikansi, alempi jenkki. En suuresti innostu kummastakaan.

TÄHDET:
+ + + +

Elif Shafak: Kirottu Istanbul

Elif Shafak: Kirottu Istanbul
Turkki 2007 (suom.2012)
498s. Gummerus

MIKSI?: Luin kirjailijan aiemman suomennoksen Rakkauden aikakirjan. Se oli kiinnostava ja sujuva  lukuromaani. Liityin uuteen lukupiiriin, jossa tämä oli ensimmäisenä yhteisenä kirjana.

LYHYESTI: Turkkilaisen kummallista perhe-elämää

FIILIS: Pitkään aikaan en ole ollut niin huonolla tuulella kuin saatuani kirjan loppuun. Syitä:

- Genressä sekoittuu chick lit -piirteitä, mystiikkaa ja vakavaa. En päässyt oikeaan vireeseen lukiessani tämmöistä keitosta, yllätys on liian suuri kun ruokaresepteistä hypätään kansanmurhaan.

- Ihan liikaa teemoja ja henkilöitä: kansanmurha, naisten asema, abortit, idän ja lännen erot, uskonnolliset teemat, perhesuhteet ja salaisuudet, siirtolaisuus jne. Tarina puuroutui ja takkuili.

- Loppu, joka ei vaan jotenkin asetu kirjan kokonaisuuteen.

Yllättävää oli miten erilainen kirja oli verrattuna Rakkauden aikakirjaan, josta pidinkin verrattain enemmän. Tässä ei ollut juuri lainkaan tuota coelhomaisuutta tai historiallisuutta, vaan pikemminkin hahmot ovat aika hukassa elämänsä kanssa. Naisten tasa-arvo miesten kanssa vaikutti tarkoittavan sitä, että he voivat pukeutua minihameeseen ja harrastaa seksiä vapaasti. Eläköön länsimaistuminen...

LUKUPIIRILÄISILTÄ: Toiset tykkäsivät kirjan runsaudesta. Turkkia hyvin tunteva lukupiiriläinen sanoi kirjan olevan hyvinkin totuudenmukainen kuvaus turkkilaisen nykynaisen elämästä. Loppu harmitti muitakin ja naisten asema keskustelutti. Itämainen mystiikka ja perheenjäsenten persoonallisuuksien sekamelska kiehtoi. Minulla taisi olla negatiivisin kokemus kirjasta, eli tästä voi hyvinkin tykätä.


MUUTA; Kansi on kiva. 


TOISAALLA: Amma luki kirjan viimeiset pari sataa sivua jopa ihan mielellään. Karoliina vertasi kirjaa turkkilaiseen basaariin. Luettua blogin Sanna antoi kirjalle arvosanan 4+ ja kokosi kattavan linkkilistan muihin blogiarvioihin.


TÄHDET: 
+ + (+)

Richard Powers: Muistin kaiku

Richard Powers: Muistin kaiku
Yhdysvallat 2006 (suom.2009)
647s. Gummerus
National Book Award

MIKSI?: kirjoitin tiiliskivikaipuusta täällä. Muisitin kaiku oli sitten ainoa, joka tuosta kuvastusta pinosta tuli tällä erää luetuksi ja lukemisessa kesti i-kui-suus millä tahansa kirjablogimittapuulla.



LYHYESTI: Tiivistä 647s? Neurologiaa, aivoja, muistoja ja kurkia. Ihmissuhteita.

FIILIS: Luin kirjaa todella kauan monestakin syystä. Joka tapauksessa palasin siihen aina uudelleen. Vakavaan autoonnettomuuteen joutuneeseen Markiin, joka ei pysty tunnistamaan rakkaimpia ihmisia enää onnettomuuden jälkeen. Tai ajattelee näiden olevan kopioita ja vakoojia. Karinin, Markin siskoon, joka palaa elämään, jonka on jättänyt taakseen. Aivotutkija Walteriin, jonka ura ja elämä vaikuttavat murentuvan. Kirjaan sisältyy myös hienoinen jännitysjuoni, paperille kirjoitettu viesti, jonka arvoitus selviää vasta lopussa.

Ihailen Powersin tekemää valtavaa pohjatyötä monestakin aiheesta - neurotieteet, muisti ja sitten vielä kurjet. Se, että hän pystyy kirjoittamaan tämän kaiken taitavaksi romaaniksi (tarinaksi) on vielä hämmästyttävämpää. Silti kirjassa olisi ollut tiivistämisen varaa, se harhautuu paikoittain liikaan pikkutarkkuuteen ja maalailuun.

Pysäyttävintä kirjassa on kysymykset minuudesta - milloin olen vielä minä? Miten toiset näkevät minut, miten toiset muistavat minut, miten itse näen itseni? Kuka minä olen suhteessa toisiin? Mitä minä muistan ja ovatko muistoni totta?

Pidin siitä, ettei Powers tee lukijalle kokonaan valmista, vaan jättää myös rosoja. Kieli on pitkälti harvinaisen nautinnollista ja toimivaa. Suosittelen tutustumaan.

MUUTA: Viime vuonna ilmestyi Powersin Suopeus, jota on luettu aika paljon blogeissa. MYös yli 900-sivuinen Laulut, jotka lauloimme kerran on suomennettu.

TOISAALLA: Leena Lumi, joka ylisiti kirjaa, on myös yksi syy miksi luin tämän.
Olivian Mari oli aikoinaan pohtinut paljon samoja kuin minäkin, huomasin.
Kirjavinkkien Mikko sanoo, että mukaansatempaavien juonien ystävien kannattaa jättää kirja välistä (minä olen samaa mieltä.) Silti Mikkokin tykkäsi.
HS kehuu.

TÄHDET:
+ + + +

Rosamund Lupton: Sisar (Sister)

Rosamund Lupton: Sisar (Sister)
Englanti 2010 (suom.2012)
Gummerus, 404 sivua

(Luin kirjan englanniksi, mutta uudelleen julkaisen tämän - suomennos ilmestyy viikolla 9. Ilselässä kirjoitettiin tästä jo täällä.)

MIKSI?: Tässä on nyt ollut tämä siskosteema ja sattumoisin Helsingin rautatieasemalla odottaessani junaa törmäsin tähän. Tämä oli Pocket shopin "henkilökunta suosittelee" - valinnoissa.

LYHYESTI: Sisko katoaa ja toinen sisko tekee kaikkensa selvittääkseen syyn miksi.

FIILIS: Seuraa varoitus: Kirja on ahmittava välittömästi aloittamisen jälkeen.

Beata kirjoittaa kirjettä rakkaalle siskolleen, jonka katoamisesta kaikki alkaa. Siskosten välillä on erityinen side, joka nyt meinaa katketa. Mitä on tapahtunut? Hitaasti lukijalle selviää mistä kaikesta tarina koostuu ja tulee myös uusia käänteitä. Kirjasta ei voi kertoa oikeastaan mitään paljastamatta liikaa, tämä täytyy kokea itse.

Romaanin genre on hankalasti määriteltävissä. En ole tainnut koskaan lukea dekkari/jännitystyyppistä kirjaa, joka olisi samaan aikaan näin kaunokirjallinen. Kerronnan sujuvuus ja tapahtumien ennalta-arvaamattomuus tekevät tarinasta erityisen. Kertojan tietty epäluotettavuus luo hyvän jännitteen ja kiinnostavan rakenteen kirjaan.

Tämä siis upposi hienosti lukijaan, joka ei tavallisesti lue dekkareita. Juuri sopivasti jännitystä, mutta ei kuitenkaan liikaa väkivaltaa tai ahdistusta. Lisäksi sisko-teema ja henkilöiden kuvaus oli hienoa. 

Tästä tuli mieleen moni muu lukemani kirja: Jodi Picoult parhaimmillaan ja myös esim. Karin Alvtegenin- romaanit. Silti Luptonilla on oma äänensä, johon kannattaa ehdottomasti tutustua. Oikeastaan tämä sopii hyvin pohjoismaiseen psykologiseen jännityskirjallisuus-kategoriaan, naisten kirjoittamaan sellaiseen.

Englanti on helppoa ja lukeminen sujui vauhdikkaasti. Suosittelen poimimaan mukaan Pocket Shopista, jos sattuu kulkemaan siitä ohi.

MUUTA: Tämäkin on esikoinen ja myynyt aivan käsittämättömän määrän kopioita Englannissa. Kirjailijan netti-sivulle pääset tästä. Sieltä selvisi, että Luptonilta on juuri ilmestynyt  (tai ilmestymässä) toinen romaani, Afterwards.

JÄLKIKIRJOITUS:  Afterwards arviooni tästä. Ehkäpä saamme pian lukea myös sen suomennettuna. (En tiedä miksi, mutta kannesta ajattelisin kirjan olevan suunnattu nuorille?!)

TÄHDET:
+ + + + (+)

__________________
Minulla on ollut kaikenlaista tammikuussa. Kahdet läheisen hautajaiset, paljon töitä, sen sellaista. Nyt näyttää lukutahti pikku hiljaa palautuvan ja blogissakin se varmasti näkyy.

David Foenkinos: Vaimoni eroottinen potentiaali

David Foenkinos: Vaimoni eroottinen potentiaali
Ranska 2004 (suom. 2012)
Gummerus, 200s.

MIKSI?: Minä tykkäsin tosi paljon Nainen, jonka nimi on Natalie -kirjasta.

LYHYESTI: Miten voi olla, että kirja jonka alku on aivan mahtava ja muutenkin pidän suuresti kirjoittajan omintakeisesta tyylistä, niin silti en innostunut tästä yhtään. Siis yksittäisistä lauseista ja kappaleista tykkäsin kovin, mutta kokonaisuus on vaan nihkeä.

Hector on keräilyyn sairastuneena päähenkilönä ihan symppis. Tämä ideakin on ihan kutkuttava. Mutta toteutus ontuu  - mikä on kirjailijan ajatus tarinasta?

Vaimoni eroottinen potentiaali on ihana nimi. Tässä ajassa on hassua se, että oman vaimon näkeminen eroottisena on suorastaan raikas ajatus! Mutta kyllähän tässäkin sitten petetään. Se ikkunanpesuhomma, kidutus ja loppukohtaus menivät sitten jo niin överiksi, että päädyin jopa selailemaan joitain sivuja. 

Voi Foenkinos! En aio lakata pitämästä sinusta, vaikka tämä ei osunutkaan. Aion muistaa täydellisen alkulauseen, hymyilyt ja naurahdukset seurassasi, mutta seuraavalla kerralla vaadin parempaa.

MUUTA: Tässä yhteydessä on pakko todeta, että ostin Nainen, jonka nimi on Natalien eräälle fiksulle 17v. lukijalle joululahjaksi. Luki jo ja tykkäsi! Koska luin kirjan alunperin kirjastolainana, kopio oli päällystetty muovilla enkä ollut huomannut miten kaunis kansi siinä olikaan! Gummerus on todella onnistunut kansissa - Sydämen mekaniikka on kantena aivan upea myöskin (en ole lukenut kirjaa).

 (Kumpikaan ei näytä minusta tässä niin ihmeelliseltä, 

 mutta livenä nämä ovat aivan erityisiä kirjoja hiplattavaksi)

TÄHDET:
+ + +

uusi kirjavuosi 2012 ja remppaa

Lupasin joskus kuvia remontista ja/tai uudesta kodista. Reilu kuukausi sitten sama näkymä oli tällainen: 

Tyttären huoneesta:

Oi ihanuus! Tässä sitä on joululahjaa kerrakseen.

Ensi vuoden kirjoista olen jaksanut innostua toistaiseksi huonosti. Tuntuu, että tältä syksyltäkin on vielä monta hienoa kirjaa lukematta ja vanhemmissakin. Ja omassa hyllyssäkin riittäisi.

Minulta jää aina vaikka mitä bongaamatta joka tapauksessa, enkä ole kovinkaan perillä mitä kannattaisi lukea - sitä vartenhan on blogit, että voi lukea muiden löytöjä! Suomalaiset  esikoiset myös kiinnostaa, vaikka en niitä osaa tähän listatakaan. Mutta ehdottomat Tapaukset tässä:

Gummerus:

David Foenkinos: Vaimoni eroottinen potentiaali
Elif Shafak: Kirottu Istanbul
jo luettuna Rosamund Lupton: Sister, jota suosittelen ehdottomasti!

Tammi

Jennifer Egan: Aika suuri hämäys 

Yiyun Li: Kultapoika, Smaragdityttö

Philip Pullman: Rehti mies Jeesus ja kiero mieli Kristus
Avain: 
Daniyal Mueenuddin: Hunajaa ja tomua

Lina Ben Mhenni: Tunisialainen tyttö

Otava: 

Carita Forsgren: Perintö

Olga Tokarczuk: Vaeltajat

Kirjapaja:

Liisa Väisänen: Hitaasti hyvä tulee

Hannele Huovi: Ihme juttu! (lasten runot)

Lisää kustantamoja myöhemmin!

Joonas Konstig: Kaikki on sanottu

Joonas Konstig: Kaikki on sanottu
Suomi 2011
453 s. Gummerus

LYHYESTI: Isä kuolee ja aikuistumassa olevat lapset joutuvat kohtamaan maailman, jossa kuolema on läsnä.

FIILIS: Tämä kirja herätti paljon tunteita. Isän kuolema ei ole juonipaljastus, koska koko kirja rakentuu sille. En silti (taaskaan) suosittelisi lukemaan takakantta. Sisarukset Toma, Henkku ja Samu kertovat tarinaa vuorottelemalla, kukin omasta näkökulmastaan. Tutustutaan perheeseen ja kuoleman jälkipyykkiin. Kaikki sanovat pärjäävänsä hyvin, mutta teot puhuvat toista. Päädytään Afganistaniin, kyseenalaisiin harrastuksiin, lääkkeisiin.

Jossain kohtaa luin romaania kuin kauhistuttavaa uutista Hesarista, sellaista josta ei halua tietää mitään, mutta silti ei pysty lopettamaan lukemista. Konstigin kirja on vain paljon pidempi kuin uutinen ja se pakottaa syvälle hahmojen elämään. Paikoin kerronta on tosi rankkaa ja rivien välissä lukee paljon. Kiinnyin henkilöihin, vaikka en pitänyt heistä enkä ihan ymmärätnytkän heitä.

Kirjailijalla on ihastuttavan persoonallinen ja silti tutulta tuntuva tapa kertoa ja kuljettaa tarinaa. Onnistuneet vaihdot, töksähtävät ja niukat lauseet, todentuntuiset dialogit ja näkökulmat puhuttelevat lukijaa. Pidin siitä, miten Konstig arvostaa lukijan kykyä nähdä tarinaa sanojen takana, joutumatta kuitenkaan kikkailemaan. Kirja ei laajuudestaan huolimatta tuntunut pitkitetyltä, ajallisesti se sijoittuu muutaman vuoden ajanjaksoon. Luin tämän innolla, vaikka se tulikin keskeytetyksi Vapauden takia. Halusin ehdottomasti tietää minne sisarukset päätyvät.

Minua harmitti Toman, Henkun ja Samun puolesta, koska isän kuolema tuntuu syöksevän heidät niin suureen tyhjiöön eikä lähipiiristä tai kauempaakaan löydy ihmisiä joihin turvautua. Toisaalta minua ärsytti se, että he kaikki tuntuivat olevan niin pihalla ja piittaamattomia omista lahjoistaan ja mahdollisuuksistaan. Kuten sanottu, kirja herätti paljon tunteita.

MUUTA: Kirja kuuluu niihin tänä syksynä ilmestyneisiin, joita ei paljon noteerattu, ainakaan blogeissa. Harmillista! Vaikka romaani ei kuulu oman syksyni huippuihin, se oli ehdottomasti lukemisen arvoinen. Lehtiarviot löytyivät  Savon ja Turun Sanomista.

TÄHDET:
+ + + (+)

Camilla Läckberg: Merenneito

 

Camila Läckberg: Merenneito

Ruotsi (suom. 2011)

487 sivua. Gummerus

MIKSI?: Blogisuosituksista. Dekkareiden karttajana haluan aina silloin tällöin kokeilla kehuttua lajin edustajaa.

LYHYESTI: Pikkukylässä tapahtuu hurjia, eikä syyllistä meinaa löytyä.

FIILIS: Tämähän toimi! Unet ovat olleet viime kuukausina niin kallisarvoista valuuttaa, että edes kirjat eivät ole menneet niiden edelle, mutta Merenneidon kanssa oli pakko valvoa.

Kirja on osa sarjaa, joka kertoo poliisimiehestä ja tämän kirjailijavaimosta. En  ole lukenut edellisiä, mutta ihan hyvin pääsin silti kärryille. Aina välillä viitattiin joihinkin aikaisempien osien tapahtumiin, mutta se ei haitannut. Patrik ja Erica ovat lapsiperhearkea pyörittäessään uskottavia päähenkilöitä.

Läckberg osaa viedä ja järkyttää lukijaa hienosti olematta suoranaisen raaka, mutta erityisesti  kursivoidut osat kirjassa saivat minut voimaan pahoin. Parasta kirjassa on ihmissuhteet, se mitä kenenkin kerrotaan ajattelevan toisesta: mikä näkyy ja mikä kätketään. Myös juoni on rakennettu taitavasti niin, että kaikki paljastuu sopivan vähitellen. Rakenteessa on paljon onnistunutta.

Minulle kirjassa oli aika paljon henkilöitä ja tapahtumia, ehkä vähempikin olisi riittänyt? Kieli on tavanomaista ja nopeasti ohitettavaa, mutta tällaisessa kirjassa en vaadi enempää. Muistin silti, miksi en lue dekkareita - en vain osaa olla ahdistumatta. Varsinkin kun pahaa ja karmeaa tapahtuu lapsille. Loppu on ihan käsittämätön cliffhanger, onko muissakin Läckbergin kirjoissa tällaiset? Ei kai sitä voi kuin lukea seuraavankin osan.

MUUTA: Olin ihan järkyttynyt kun googlasin kirjailijan: hän näyttää juuri samalta kuin millaiseksi kuvittelin merenneidon! Kansi on tosi hienon karmiva.

TOISAALLA:

Leena Lumi

Katja

Norkku

Rachelle

TÄHDET:

+ + + +

Kamila Shamsie: Kartanpiirtäjä

Kamila Shamsie: Kartanpiirtäjä
Pakistan/Englanti 2002 (suom.2011)
391 sivua, Gummerus

MIKSI?: Pidin todella paljon Poltetut varjot - romaanista, joka ei mielestäni saanut riittävästi ansaitsemaansa huomiota.  Tämän sain lahjaksi uunituoreeltaan painosta ja hotkaisin heti.

LYHYESTI: Kaikki lyhennelmät kuulostavat liian lattealta. (Tiedättehän: ystävyyttä, rakkautta, salaisuuksia.)

FIILIS: Tähän kirjaan on pakkautunut kaikki se, mitä kirjoissa rakastan:

1) Kirja kertoo aikakaudesta ja maasta, josta en oikeastaan tiedä mitään. Sydänystävät Karim ja Raheen kasvavat Pakistanissa, jonka lähihistoriasta ja -tulevaisuudesta löytyy sotaa ja levottomuuksia.  Nämä kaikki jättävät heihin jälkensä. Kirjailija onnistuu tuomaan lukijan vieraan maan kauneuden ja ristiriitojen keskelle niin, että hän tuntee olevansa kotonaan.

2) Kirja on vahva kasvutarina, joka ei päästä lukijaa aivan helpolla. Jo vauvoina Karim ja Raheen vaikuttavat ymmärtävänsä toisiaan. Kasvaessa mikään ei kuitenkaan ole yksinkertaista. Vanhemmat eivät ole täydellisiä ja vielä vähemmän täydellisiä ovat he itse. Shamsie kirjoittaa kauniisti ja suoraan sanoittaen monia ajatuksia, jotka tunnistan. Lukijalle lahjoitetaan oivalluksen hetkiä ja tulin myös lohdutetuksi. Henkilöiden aitous ja moniulotteisuus tekevät tarinasta vangitsevan.

3) Kirjan kieli on poikkeuksellisen kaunista. Tässä teoksessa bonuksena on henkilöhahmojen rakkaus kieleen ja monet kielileikit. Suomentajalle erityiskehut!

Pidin tästä enemmän kuin Polteuista varjoista. Tarina oli intensiivisempi, keskittyneempi ja kauniimpi. Lähihistoria vie vahvasti tarinaa, mutta henkilöt ovat onnistuneesti keskeisempiä. Ihan kaikkea en ymmärtänyt, mutta se ei haitannut. Oli mukavaa jäädä pohtimaan, miksi jokin asia meni eri tavalla kuin olisin kuvitellut. Henkilöhahmoissa menin helposti sekasin, mikä oli kirjan häiritsevin piirre.

MUUTA: Kansi on todella kaunis!

TÄHDET:
+ + + + + 

Chris Cleave: Incendiary

Chris Cleave: Incendiary
Englanti 2005
335 sivua
Kindle edition for iPhone

MIKSI?: Pääsin tapamaan Chris Cleaven. Yritin ehtiä lukea hänen esikoisensa ennen tapaamista. Molemmat tekivät lähtemättömän vaikutuksen: Chris oli hurmaava englantilainen ja Incendiaryn lukeminen kannatti. (Koska ei ole hyvien tapojen mukaista kertoa yksityiskohtia illalliselta voin sanoa vain, etten ilmeisesti mokannut mitään erityistä. Kiitos kovasti kommenteistanne ja vinkeistä tapaamista varten. Olo oli liisaihmemaamainen, sillä kirja-ala ja kaikki mikä siihen liittyy on minulle niin vierasta. Onneksi rakkaudella kirjoihin pääsi juuri niin pitkälle kuin tarvitsikin. Kirjoista minä voin puhua aina ja mielelläni.) Chris itse kertoi tarinan Incendiaryn julkaisusta, jota hän kuvasi sanalla katastrofaalinen. Kirja kertoo Lontooseen tehtävästä terroristi-iskusta. Kirja julkaisupäivänä tapahtui Lontoon metroiskut (7.heinäkuuta 2005). Kirjaa markkinointia varten joka puolella Lontoota oli ripustettu julisteita, jonka kuvassa Lontoo savusi ja siinä luki Chrisin nimi ja tuo päivämäärä. Aivan käsittämättömän surkea yhteensattuma. Turha kai kertoa, että suuresti hypetetyn kirjan myynti floppasi täysin. Ymmärtääkseni Little Been tarinan myötä tämäkin kirja on saanut arvoistansa huomiota.

LYHYESTI: Kun perhe räjähtää terroristi-iskussa, voi kirjoitella Osamalle sellaisia havaintoja kuin: "I don't  know if you've ever tried to cut your wrists with a hospital tray Osama well I wouldn't waste your time if I were you."

FIILIS: Aloitin kirjan lukemisen juuri vauvan saatuani ja jätin sen kesken kun aihe tuntui niin raskaalta. (Tätä en muuten kertonut Cleavelle). Onneksi nyt kuitenkin innostuin jatkamaan, sillä tarinassa on paljon muutakin kuin lapsensa ja miehensä menettävä äiti. Päähenkilön moniuloitteisuus on myös lopulta kirjan ehdoton vahvuus. 

Kirja on kirjeromaani muotoa "Dear Osama...". Päähenkilön sydäntäraastava ja toisaalta ironinen jutustelu kertoo surun täyttämästä vuodesta, jolloin myös koko Lontoo muuttuu. Kirjassa on yhteiskunnallinen ja poliittinenkin ote, mutta tarina tulee kovin lähelle lukijaa tapahtumien henkilökohtaistamisella. Kirjan kieli on erityistä. Lauseet ovat pitkiä ja  korostavat päähenkilön tiettyä yksinkertaisuutta ja "työväenluokkaisuutta".

Clevaen kirjoissa on paljon samanlaista. Tapahtumat ovat vaikeita ja yhteiskunnallisia, mutta niitä tarkastelaan yksilön näkökulmasta. Kirjailijalla on poikkeuksellinen kyky kirjoittaa terroristi-iskusta tai kansanmurhasta ihmeellisen toiveikkaasti. Hänen henkilöhahmonsa ovat melkein korostetun risitiriitaisia ja yllätyksellisiä. Kirjoissa huomionarvoista on myös kielen vivahteet.

"The girl at the reception desk was very helpful when I asked her to check if Terence Butcher was staying there and the barman was very helpful when I asked him to only  serve me doubles in fact all the staff were very helpful Osama so if you ever find yourself needing to break a long journey in between massacres I recon you could do a lot worse than a Travelodge."

MUUTA: Julistaudun Cleave- faniksi. Jään odottamaan seuraavia kirjoja innolla.

TÄHDET:
 + + + +

David Foenkinos: Nainen, jonka nimi on Nathalie

David Foenkinos: Nainen, jonka nimi on Nathalie
Ranska 2009 (suom.2011)
268 sivua, Gummerus

GENRE: Kirjallinen Amélie.

LYHYESTI: Ne tapas ja se tilas aprikoosimehua just niiku piti.

FIILIS: Ihan oikeasti ajattelin, että minä en varmastikaan pidä tästä. Yritän useimmiten pysytellä kaukana ranskalaisista elokuvista ja sama sääntö toimii melko hyvin myös kirjoihin. Mutta poikkeus vahvistaa säännön. Kuten Amélie. Ja nyt tämä kirja.

Tästä on sanottu niin paljon, etten taida yrittää lisätä siihen paljoakaan. Viihdyin, yllätyin, nauroin, hymyilin, heräsin pohtimaan. Kirjasta tulee hyvälle mielelle, vaikkei tapahtumat olekaan erityisen aurinkoisia. Hahmot ovat riittävän kummallisia, juoni suloisen mutkikas, yksityiskohdat ja sivupolut viihdyttäviä ja tarkkoja. Kirjassa on monta lukua, mikä tekee tästä nopealukuisen ja rytmikkään.

TOISAALLA:
Ihanasti tästä on kirjoittanut Ilse, joka suosittelee kirjaa kaikille aivan kuten Mari A. ja  minäkin. Kirjan on lukenut myös ainakin Luru, Cathy, kirjavinkit  ja Anneli.


TÄHDET:
+ + + +

Little Been tarina

Pikapostauksena muistuttaisin, että olen kirjoittanut vihdoin suomennetusta ja blogihuomiota ansaitusti saaneesta Chris Cleaven kirjasta Little Been tarina viime joulukuussa. Englanninkielisen version nimi oli siis The Other Hand ja tämä vei minut täysin mukanaan, kuten monen muunkin bloggaajan. 4,5 tähden arviooni tästä.









Ps. Luettuja kirjoja tulossa pian, kunhan yksikätisenä datausharjoittelu tuottaa parempaa tulosta :)


- Posted using BlogPress from my iPhone

Elif Shafak: Rakkauden aikakirja

Elif Shafak: Rakkauden aikakirja
Turkki 2009 (suom. 2011)
535 sivua, Gummerus

MIKSI?: Voitin Karoliinan poistoperjantaista tämän, mikä sattuikin sopivasti, koska tämä on myös lukupiirimme toukokuun kirja.

LYHYESTI: Yleis-uskonnollis-filosofinen rakkausromaani sekoittaa itää ja länttä.

FIILIS: "Muuan korkeassa asemassa oleva mies kysyi Jeesukselta: "Mitä minun pitää tehdä, hyvä opettaja, että perisin iankaikkisen elämän?" Jeesus vastasi hänelle: "Miksi sanot minua hyväksi? Ainoastaan Jumala on hyvä, ei kukaan muu. Käskyt sinä tiedät: älä tee aviorikosta, älä tapa, älä varasta, älä todista valheellisesti, kunnioita isääsi ja äitiäsi." "Kaikkea tätä olen noudattanut nuoresta pitäen", vastasi mies. Tämän kuullessaan Jeesus sanoi: "Yksi sinulta vielä on tekemättä. Myy kaikki, mitä sinulla on, ja jaa rahat köyhille, niin sinulla on aarre taivaissa. Tule sitten ja seuraa minua." Kun mies kuuli tämän, hän tuli murheelliseksi, sillä hän oli hyvin rikas." Luuk. 18:18->


Esimerkiksi tämä Raamatunkertomus tuli mieleen lukiessani tätä kirjaa. Suufilainen mystiikka ja "rakkauden säännöt" tulevat hyvin lähelle krisitillisiä mystikkoja ja luostariperinteen viisauksia. Kirjan uskonnolliset osuudet herättivät paljon ajatuksia erityisesti islamin ja kristinuskon yhtymäkohdista, vaikkakin hetkellisesti saatoin ärtyä coelhomaisen yleismaailmallisesta sinä-pystyt-kun-vain-ymmärrät- (uskonnon)filosofiasta ja sen liiallisesta alleviivauksesta. Shafakia kehutaan erityisesti idän ja islamin tarinoiden tuomisesta tähän päivään ja länsimaiseen kirjallisuuteen. Tästä hän suoriutuukin ansiokkaasti. Toisaalta lopputulos on myös elämäntaito-opasmainen: elä tässä ja nyt ja avaa sydämmesi rakkaudelle, askel kerrallaan, tiedättehän?

Oikeastaan tämä on eräänlainen rakkausromaani, joka tapahtuu kahdessa aikatasossa. Tarina kantoi ja kiinnosti - miten käy amerikkalaisen perheenäiti Ellan, joka rakastuu järjettömällä tavalla tuntemattomaan kirjailijaan? Toisaalta liikutaan 1200-luvun maisemissa, jossa saarnaaja Rumi kokee täydellisen muutoksen löytäessään kumpaninsa, dervissi Shamsin ja tämän opetuksen rakkaudesta.

Kertojat vaihtuvat kiinnostavasti  ja tuovat oman näkemyksensä Rumin ja Shamsin tarinaan. Ella ja kirjailija Aziz alkavat käydä tiivistä kirjeenvaihtoa. Rakkaus vie romaanin ihmisiä: rakkaus Jumalaan ja toiseen ihmiseen - kumpikin vaikuttaa ulkopuolisesta helposti täysin järjettömältä ja mahdottomalta selittää sanoin.

Ehkä näitä selityksiä olisin silti kaivannut. Länsimaisin ja jokseenkin rationaalisin silmin on mahdotonta ymmärtää kaikkia kirjan henkilöille tapahtuvia asioita. Vaikka tietynlainen rajojen rikkominen ja uskonollisuuden lakihenkisyydestä irrottautuminen on hienoa, surin silti rikkoutuneita ihmissuhteita ja yhteyden puutetta muiden kuin rakastuneiden välillä. En taida olla ihan valmis allekirjoittamaan kirjailijan sanomaa, vaikka toisenlainen näkökulma islamiin on ehdottoman tervetullut kirjallisuuteen. Ja kuitenkin viihdyin tämän parissa, ehdottomasti.

MUUTA: Kirjailijasta sanottua: "Elif Shafak (s. 1971) on Turkin suosituin, monesti palkittu naiskirjailija. Hän on valovoimainen kosmopoliitti sekä kirjailijoiden sananvapautta puolustavan kansainvälisen PEN-järjestön aktiivi. Hänen tuotantoaan leimaa omaperäinen länsimaisten ja itämaisten tarinankertomisperinteiden yhdistäminen. Rakkauden aikakirja oli Turkin myydyin kirja vuonna 2009."

TOISAALLA:
Leena Lumen arvio
Elma Ilonan arvio
Mari A:n arvio 
Kirjavinkit
Susan Järjellä ja tunteella

TÄHDET:
+ + + (+)

Chris Cleave: The Other Hand

Chris Cleave: The Other Hand (Little Been tarina)
Yhdysvallat 2009 (suom. 2011)
400 sivua (Gummerus)

MIKSI?: Suosituksena eräässä kirjakaupassa maailmalla. Kiinnostuin myös takakannen vuoksi, koska juonen tiivistämisen sijaan siinä sanotaan: "We don't want to tell you what happens in this book. It's a special story and we don't want to ruin it." (Vaikka tämä on tietysti markkinointikikka, minulle se toimi tällä kertaa.)

LYHYESTI: Vetävä ja järkyttäväkin tarina kahden naisen maailmojen kohtaamisesta. Toinen tulee pakolaisena Nigeriasta, toinen on englantilainen naistenlehden päätoimittaja. Tarina avautuu hiljalleen.

FIILIS: En voinut päästää tätä kirjaa käsistäni. Tarina, kieli, hahmojen kiinnostavuus ja järkyttävien tapahtumien avautuminen veivät täysin mukanaan. Little Bee tarkastelee englantilaista yhteiskuntaa omasta afrikkalaisesta näkökulmastaan: miltä asiat näyttävät kun ei ole tiennyt mitään pesukoneista tai tulevaisuuden olemassa olosta. Sarah taas ei ole mikään tyypillinen länsimainen sankaritar: hän ei ole kummoinenkaan äiti tai vaimo. He molemmat päätyvät jakamaan surua, joka on kuitenkin eri. Hyviksiä ja pahiksia on vaikea erotella. Myös Sarahin pojan Batman-pakkomielle on hieno kuvaus lapsen surusta.

Kirja ottaa kantaa yhteiskunnallisiin aiheisiin ja epäkohtiin. Se puuttuu pakolaisten kohteluun, ihmisten vapauden illuusioon ja yksilöiden vastuuseen. Romaani herättää kysymyksiä siitä, minkälainen ihminen oikeasti olen ja miten pystyn elämään todellisuuden kanssa. Toisaalta se on hyvinkin karu, mutta kuitenkin toiveikas.

Henkilöiden kohtaamisessa on ainutlaatuista aitouden tuntua, vaikka kirjassa on myös vikansa. Jossain kohtaa nojataan liikaa stereotyyppeihin ja loppu on liian nopea ja pakotetun tuntuinen. Joku epätasaisuus kirjassa myös on, jota en ihan osaa kuvailla. Liian vakavissa aiheissa on myös se hankaluus, että niistä tulee helposti liian nopeasti ohitetun vaikutelma.

"Without a future, how can you preserve the vision of government? We could try as hard as we liked in my world. We could have a most diligent Home Secretary of Lunchtime. We could have an excellent Prime Minister of the Quietest Part of the Late Afternoon. But when the twilight comes - do you see? - our world disappears. It cannot see beyond the day, because you have taken tomorrow. And because you have tomorrow in front of your eyes, you cannot see what is being done today."

MUUTA: Tämä on Cleaven toinen romaani ja kulkee yhdysvaltalaisena versiona nimellä Little Bee. Esikoinen Incendiary on myös kehuttu. Kirjailijan nettisivut ovat erittäin kattavat ja kiinnostavat, niille tästä. Kirjan englanti on vivahteikasta ja hauskaa, ei tätä tosin ole käännettykkään. (Vaikka ehdottomasti kannattaisi.)

TÄHDET:
+ + + + (+)

Kamila Shamsie: Poltetut varjot

Kamila Shamsie: Poltetut varjot
Englanti/Pakistan 2009
461 sivua

MIKSI: Oletusarvollisesti pidän tälläisista kirjoista kaikkein eniten; sukutarina, johon liittyy historiaa, suuria tunteita ja tällä kertaa myös yhteiskunnallinen sanoma. Kirjaan tartuin muka sattumalta, mutta jälkeenpäin huomasin lukeneeni useampia suosituksia.

LYHYESTI: Kaksi perhettä, jonka jäsenet ovat maailmankansalaisia, etsivät kotia ja toisiaan. Heidän kanssaan matkataan Nagasakin pommista savuavien WTCn tornien raunioille ja ihmetellään maailman menoa.

FIILIS: Tämä on suuri kirja. Pelkäsin, että suuren määrän historiaa sijoittaminen yksiin kansiin ja perheeseen vaikuttaisi vähintäänkin teennäiseltä, mutta niin ei tapahdu. Kirja herättää myös paljon ajatuksia maailman poliittisesta ja uskonnollisesta tilasta. Amerikkalaisten pudottama atomipommi, Pakistanin itsenäistyminen, Intian ja Paikstanin ydinvarustelu, Afganistanin loppumattomat sodat, Yhdysvaltojen osuus näissä kaikissa, sota terroristeja vastaan... ja tämän kaiken keskellä kahden perheen tarinat sekoittuvat toisiinsa, eletään arkea, rakastutaan kiihkeästi, erotaan ja kuollaan.

Tämä kirja on ensimmäinen laatuaan, joka taidokkaasti uskaltautuu käsittelemään lähihistoriaa ja näyttämään sitä monesta eri näkökulmasta. Kirjan ihmiset syntyvät, kasvavat, vanhenevat ja muodostavat perheitä monessa eri maassa ja eri kultuurien vaikutuspiirissä. He tekevät sen ennakkoluulottomasti, niin kuin ei ole ollut tapana edeltävinä vuosikymmeninä. Tämä kodittomuus antaa myös uudenlaisen perspektiivin sotiin rajoista ja vapaudesta.

Luin kirjan nopeasti. Tapahtumat eivät vyöry, vaikkakin yllätävät. Hahmot ovat kiinnostavia, mutta toisaalta heihin ei silti tutustu kovinkaan hyvin. He ovat ristiriitaisia tavalla, jolla ihmiset usein ovat. Kaikkia haluaa ymmärtää ja sitten taas toisaalta huomaa menevänsä jonkun puolelle.

Miinus kirjalle tulee sen lopusta. Odotin jotain muuta. En pidä keskeneräisyydestä tällä tavoin ja onhan se myös myönnettävä: haluaisin ratkaisuja, haluan maailman joka on hyvä ja valmis. Ja haluan kirjailijan, joka antaisi sen minulle. Mutta kun sellaista ei ole kaupan niin ei sitä rehellisyyden nimissä voi myöskään kirjoittaa. Mutta silti.

TEKSTINÄYTE: s.105 (Tämä oli ihana!)

"Olen kuullut, että englantilaiset sanovat: ihmisen pitää antaa olla surunsa kanssa yksin. Mutta urdun kielessä ei sellaista sanontaa  ole. Urdun puhujat ymmärtävät vain ajatuksen, että keräännytään yhteen, ja kaikista tulee 'ghum-khaur'  - surunsyöjiä - jotka syövät kukin osansa ihmistä kohdanneesta surusta. Kumpaa sinä nyt haluat: puhunko minä englantia vai urdua?"

 TÄHDET:
+ + + + (+)