Taina Latvala: Välimatka

Taina Latvala: Välimatka
Suomi 2012
WSOY 251s.

MIKSI?: Ihastuin Taina Latvalaan tämän kirjan esittelytilaisuudessa. Lisäksi olin saanut vahvat suositukset lukea häntä. Sittemmin rakastuin esikoisteokseen Arvostelukappale. Paljastuskirja oli pettymys, mutta Välimatka lunasti odotukset.

LYHYESTI: Äiti ja tytär kohtaavat toisensa ja menneisyytensä Teneriffalla. "On olemassa monenlaista onnea, eikä minun tarvitse ymmärtää kaikkea."

FIILIS: 
"Kuski painaa kaasua eikä hiljennä kaarteissa. Aamuinen appelsiinimehu hölskyy vatsassa, loppumatka kuluu kuolemanpelon vallassa. Äidillä ei ole turvavyötä, hän ei ole pitkiin aikoihin pelännyt kolareita. Hän katselee maisemia kuin näkisi kaiken viimeistä kertaa."

Äiti on aina puhunut matkasta Teneriffalle. Kun tyttäret vihdoin tällaisen matkan ostavat, äiti ei vaikuta ilahtuneelta. Toisen tytöistä on lähdettävä mukaan. Äiti ja tytär matkaavat lomakohteeseen, jossa kaikki on eri tavoin kuin kotiseudun maisemassa. Vuosia sitten kadonnut isä on poissaolollaan edelleen läsnä matkalla. Mukaan tulee myös muistikirja, joka kertoo menneisyydestä enemmän kuin haluaisi tietää.

Ahmin kirjan hetkessä. Nautin Latvalan upeasta ja omintakeisesta tyylistä kirjoittaa lauseita, jotka omituisella tavalla vievät kauas omiin muistoihin ja samalla pysäyttävät hetkeen. Minä haluaisin kirjoittaa niin kuin Latvala.

Minua häiritisi murre, jota käytetään osassa kirjaa, sekä päähenkilön ikä (vaikuttaa ikäistään vanhemmalta). Tarina on jokseenkin ennakoitava, mutta tärkeämpää kuin juoni ovat ihmisten väliset jännitteet ja se, miten niistä kerrotaan. Upea kirja!

"Äidin seurassa olen aina viisitoista, minulla on häntäluuta hipovat hiukset ja neule, joka on seuraavana vuonna liian piukka. Hänen maailmassaan nainen ja mies seisovat aina eri puolilla huonetta, niin kuin Evijärven nuorisoseuralla vuonna 1968, kun tytöt odottivat kavaljeereja kotelomekoissaan ja rumimmat jäivät yli."

TÄHDET:
+ + + +

Mikael Niemi: Veden viemää

Mikael Niemi: Veden viemää
Suomi 2013
LIKE, 320s.

MISTÄ?: Arvostelukappale

MIKSI?: Niemen Populäärimusiikkia Vittulanjänkältä oli sukupolveni kirjailmiöitä. Ja hauska se olikin.

LYHYESTI: Padot murtuvat ja kaikki jää veden alle.

FIILIS: Näin viime yönä unen, joka oli suoraan tästä kirjasta. Lukemisesta on kuitenkin jo yli kuukausi. Niin tämä kirja tekee, se jää vaivaamaan sinua.

Tavallisena päivänä tapahtuu jotain, minkä ei pitänyt koskaan olla mahdollista. Valtavia vesimassoja hallitsevat padot murtuvat yksi toisensa jälkeen synnyttäen tsunamin. Sen alle jää ihmiset ja heidän maailmansa.

Kirja on hieno kuvaus siitä, miten ihminen toimii toivottomalla hetkellä.Tapoja on monta: joku taistelee viimeiseen hengevetoon rikkoen kaiken tieltään, toinen on valmis uhraamaan henkensä toisen puolesta, yksi sortuu väkivaltaan. Vaara, joka voi hetkessä tuhota suunnitelmat, tulevaisuuden, omaisuuden ja kaiken, on mahdollisesti allegoria arkiseen elämään. Oman elämämme tsunameja riittää ja epätoivoiset ihmiset tekevät useinkin epätoivoisia tekoja.

Romaani on synkkä, hengästättyvä ja osittain koominen. Henkilöitä on paljon ja kirja sijoittuu vain lyhyelle ajalle, joten rytmitys on nopeaa ja episodimaista. Huumori on kovin mustaa. Tämä pitää lukea ja kokea itse, vaikka se vaatiikiin ehkä omalta mukavuusalueelta poistumista.

TOISAALLA:
Kirsin kirjanurkka, jossa kerrotaan, miten kirjan tapahtumat ihan oikeastikin olisivat mahdollisia ja pidetään kovasti kirjasta.
Ilselän Minna on poiminut Niemen upeita sanoituksia vedestä ja muustakin - niitä, joista itsekin nautin suuresti.
Kirjanainen tykkäsi ja on etsinyt linkit monen muun bloggarin arvioon.

TÄHDET:
+ + + +

Pekka Hiltunen: Iso

Pekka Hiltunen: Iso
Suomi 2013
WSOY, 418s.

LYHYESTI: Olet mitä syöt ja sen lisäksi olet onneksi paljon paljon muuta.

MISTÄ?: Uuden lähikirjastoni pikalainoista.

MIKSI?: Ylipainoon suhtautuminen yhteiskunnassa on niin kertakaikkisen kummallinen juttu, että onneksi ja vihdoinkin joku teki siitä romaanin. Eilinen Iltalehden lööppisivu kertoi juurikin samaa tarinaa kuin mitä vastaan kirjassa taistellaan.

FIILIS: Hiltunen onnistuu siinä mikä ei todellakaan ole helppoa. Eli sekoittamaan onnistuneeseen fiktiiviseen romaanin vahvan sanoman ja tietopaketin.

Anni Kantto on älykäs, korkeasti koulutettu, terve ja mittareiden mukaan sairaaloisen ylipainoinen. Hänen näkövinkkelistään sotaa ei käydä läskiä vastaan vaan ylipainoisia vastaan. Anni on lukenut aiheesta kaiken ja elämänsä taitekohdassa hän myös löytää äänen puolustaa itseään.

Pidän siitä, miten Hiltusen mittasuhteet romaanissa pysyvät niin tasapainoisina. Anni on uskottava kuten myös asiat, jotka hän kohtaa. Ei tarvita erikoisefektejä tai ylilyöntejä. Silti (tai juuri siksi) jännite säilyy hyvin ja Annille toivoo pitkää lisäystä hänen saamiinsa kuuten kohteliaisuuteen.

TOISAALLA:
mm.
Ilselä
Rakkaudesta kirjoihin
Amma

TÄHDET:
+ + + +

Minna Lindgren: Kuolema ehtoolehdossa

Minna Lindgren: Kuolema ehtoolehdossa
Suomi 2013
Teos 302s.

MIKSI?: Kirja alkoi näkyä blogeissa ja löytyi sattumalta sivukirjaston uutuushyllystä.

LYHYESTI: Mummot jyrää!

GENRE: Vanhus chick-littiä

FIILIS: Aivan mainio idea romaanille! Päähenkilönä on 94- Siiri ja muut ikätoverinsa. He löytävät itsensä Ehtoolehdon palvelutalosta, jossa tapahtuu koko ajan kummallisia: vanhuksia lääkitään sairaiksi, tileiltä laskutetaan outoja summia ja sotavetraaneja raiskataan suihkussa.

Kummallisuuksissa on kirjan vahvuus ja ongelma. Parhaimmillaan Lindgren kuvaa oivaltavasti miltä nykytodellisuus näyttää näistä yli 90 vuotiasta. Nämä mummot eivät ole mitään nyhveröitä, eikä heillä ole mitään menetettävää. He vitsailevat, rakastuvat, höpsöttävät, kulkevat hautajaisista toisiin, nauttivat pienistä asioista, juovat viiniä ja pitävät puoliaan. Tämä kaikki, vaikka muut pitävät heitä jo aika höperöinä.

Synkintä onkin se, millaisen kuvan saa ympärärillä olevista ihmisistä. Lapsilla tai lapsenlapsilla ei ole aikaa tai ymmärrystä, hoitajat eivät puhu suomea tai heillä ei ole aikaa, kukaan ei kuuntele, eikä keneltäkään saa apua. Ainut inhimillinen hahmo on moottoripyöräjengin Mika.

Aluksi minua nauratti raikas kertojaääni, mutta sitten aloin tulla surulliseksi. Ovatkohan asiat oikeastikin näin hullusti? Housut alas 14€, housut ylös 17€, siinä alkaa isompikin eläke kulua nopeasti.

Tarina ei ihan pysy koossa, mikä on ehkä tarkoituskin, mutta itse jäin kaipaamaan selkeämpää kaarta. Vaikeiden ja raskaiden teemojen tuominen kepeään kerrontaan on myös iso haaste, sillä sävy muuttuu mielestäni kirjan edetessä.

Joka tapauksessa aihe valinta on aivan napakymppi ja kirja tutustumisen arvoinen. Tässä on myös paljon hienoa kuvausta Helsingistä. Tuli lukiessa isoäitejäni kovasti ikävä!

TÄHDET:
+ + + +

Salla Simukka: Punainen kuin veri

Salla Simukka: Punainen kuin veri
Suomi 2013
Tammi 265s.

LYHYESTI: Olipa kerran tyttö, joka oppi pelkäämään.

GENRE: Nuorten aikuisten jännitys(?)

FIILIS: Sain kirjan mukaan tavattuani kirjailijan huhtikuussa. Kyseessä on avausosa trilogiaan, jonka päähenkilönä seikkailee lukiolaistyttö nimeltä Lumikki. Lumikki ei ole vampyyri eikä kirja edes sijoitu tulevaisuuteen, mutta ihan tavallinen tyttö tämä sankaritar ei ole.




Lumikki kuvaa itseään Stieg Larssonin Lisbethin ja Hercule Poirotin salaiseksi lapseksi. Hän on ulkopuolinen ikäistensä joukossa ja tulee vahingossa sekaantuneeksi rikokseen, joka ei hänelle lainkaan kuuluisi.Siitä alkavat tapahtumat vievät Lumikin moneen vaaraan, joista osa on varsin ennalta-arvattavia.

Kirja on laadukasta ja vetävää jännitystä. Lukija tutustuu myös Lumikin rankkaan menneisyyteen.  Tapahtumat ovat kauttaltaan raakoja ja kovia, se vähän yllätti. Kirja on kunnianhimoinen tarinaltaan ja mielestäni Silmukka onnistuu hyvin.  Lankoja jätetään myös auki.

Jään odottamaan seuraavaa osaa, toivottavasti Lumikille tapahtuisi jotain erityisen hyvää jossain kohdassa.

KANSI: Ihana hiplattava kansi ja upea punainen reunus sivuissa.

TOISAALLA:
Kirsin kirjanurkka
Koko lailla kirjallisesti -Jenni päätyi pohdiskelemaan kirjan puhekieltä
Kaiken voi lukea -Jori ei ollut ihan kohderyhmää


TÄHDET:
+ + + +

Miniarvioita

Nyt on tilanne niin hassu, että arvoitavia kirjoja olisi tosi monta. Joten tässä muutamasta ministi. Hilkka Ravilon Mesimarja, pulmuni, pääskyni romaanista kirjoitan enemmän, niin häiritsevä kokemus se oli ja muutamasta muustakin, mutta näistä vain tämän verran:

Johan Bargum: Syyspurjehdus
Suomi 2012 
Tammi 120s.

LYHYESTI: Kaksi miestä joita yhdistää yksi nainen lähtevät purjehtimaan. Toinen heistä ei palaa, molemmat kertovat tarinansa. Syyspurjehdus on tunnelmaltaan, kieletään ja tarinaltaan kiinnostava. Sopivan salaperäinen ja riittävän arkinen. Ihastuin Bargumin omanlaiseen tyyliin.

”Enkä liioin usko semmoiseen hömppään kuin luonnonlääketieteisiin, homeopaatteihin, uniselityksiin tai telepatiaan. Minulle myös rakkaus ensisilmäyksellä oli pitkään pelkkää pötyä – mutta siinä olin väärässä.”

TOISAALLA: Luetut, lukemattomat -blogin Liisa ihastui (tuolla myös linkkejä toisiin arvioihin). Upea kansi!

TÄHDET:
+ + + +

Johan Bargum: Ensilumi (Kuvitus Kristiina Louhi)
Suomi 2007
Tammi 101s.
lastenkirja

LYHYESTI: Tässä oli jotain samalla tapaa hienoa kuin muumeissa. Huomaamattomia viisauksia sivulauseissa, sympaattisia henkilöitä, salaperäisiä tapahtumia ja unenomainen toteutus. 7-vuotiaalle tähän jäi lopulta liikaa aukkoja, eikä hän jaksanut kuunnella.Äiti luki innoissaan yksin loppuun. Hienoja kuvia on liian vähän.

TÄHDET:
+ + + +

Ann Heberlein: En tahdo kuolla, en vain jaksa elää
Ruotsi 2009 (suom.2010)
Atena 167s.

LYHYESTI: Kirja on pidenetty itsemurhaviesti. Heberlein kirjoittaa ihailtavan avoimesti mielenterveydestän ja vaikeuksistaan. Hullu vapaana kirjasta tämän erottaa kirjailijan analyyttisyys ja melkeinpä pelottava kyky tarkastella elämää ja kuolemaa jokseenkin teoreettisesti. Vaikka kyllä tässä elämä vahvasti maistuu. Ja onneksi kirjailija ei kuole. Suosittelen!

TOISAALLA: Leena Lumi <3 br="">

TÄHDET:
 + + + +

Riikka Pulkkinen: Vieras
Suomi 2012
Otava 299s

LYHYESTI: Pidin Rajasta paljon. Tottastakin tykkäsin. Ja nyt Pulkkinen kirjoitti nuorehkosta naispapista, minkä olisi pitänyt olla itselleni napakymppi. Mutta. Miksi ihmeessä tähän on pitänyt tunkea näin monta teemaa? Anoreksia, kulttuurierot, matkustaminen ja kaupunkeja, ihmissuhteet, pappeus, usko, kuolema. Meinasin unohtaa tanssin. Ja ruumiillisuus... Pick one! Tai korkeintaan kaksi. Hetkittäin lukija maistelee upeita lauseita, elää tunnelmissa mukana, mutta tippuu sitten ulkopuolelle. Kokonaisuus pysyy kasassa ja romaanissa on paljon hyvää. Itse en vain lämmennyt tälle.

TOISAALLA: PS. Rakastan kirjoja -Sarasta tuli Pulkkis-fani, joka voisi tatuoida lainauksen ihoonsa. Myös tosi moni tuttuni on ihastunut kirjaan kovasti.

TÄHDET:
+ + +

Jukka Pakkanen: Tinasotamiehen poika
Suomi 2006
Like 214s.

LYHYESTI: Tässä aikuinen poika etsii isäänsä, osin ihan konkreettisestikin. Hän on saanut käsiinsä pappi isän päiväkirjat ja selvittää menneisyyttään. Pakkanen on julkaissut ilmeisen paljon, mutta oli minulle vieras. Hän kirjoittaa sujuvasti, mutta vähän hajanaisesti ja keskeneräisen oloisesti minun makuuni. Tulin yhä varmemmaksi siitä, että etsiessään pitää varmistua siitä, että kestää sen mitä löytää.

TÄHDET:
+ + +

Pirkko Saisio: Voimattomuus
Suomi 2005
WSOY 450s.

LYHYESTI: Luin tämän toisen kerran. Jouduin väistämättä pettymään, sillä rakastin kirjaa niin paljon ensimmäisellä kerralla. Silti ymmärrän täysin, mihin silloin taannoin ihastuin - toimiva dialogi, aidot ihmiset, rivien väliin piilotettu huumori ja traagisuus. Saisio on tällaisen kerronnan ehdoton kuningatar ja suosittelen tätä edelleen kaikille.

TÄHDET:
+ + + + (+)

Lisää seuraa. Toivottavasti pian.

Kati Hiekkapelto: Kolibri

Kati Hiekkapelto: Kolibri
Suomi 2013
Otava 381s.

MIKSI?: Kirsin Kirjanurkassa tämän sanottiin olevan kirja, jota hän on jo pitkään odottanut Leena Lehtolaiselta.

LYHYESTI: Anna Fekete on saapunut aikanaan Suomeen ja nyt hän aloittaa rikospoliisissa murhatutkintaa.

FIILIS: Harvoin dekkareita lukevana voisin sanoa odotusteni ylittyneen.Väitän tämän olevan kansainvälisen tason edustaja genressään.

Päähenkilö on kiinnostavan erilainen. Hänen sukunsa ja perheensä tausta on Serbian unkarilainen, eli pieni vähemmistökansa. Työparikseen hän saa epämiellyttävän ja rasistisen Eskon ja tutkittavakseen verisen murhan.

Vaikka tapahtumat noudattavat varsin perinteistä kaarta, Annan näkökulma kiinnostaa. Romaani on toimiva kokonaisuus, vaikka lukijalle jätetään vihjeitä siitä, että salaisuuksia jää paljastumatta.

Juonessa on ripaus tarpeetonta monimutkaisuutta, mutta se varmastikin kuuluu genreen. Vaikka tapahtumat olivat selkeän raakoja, niin kuvailu ei silti ollut liioitteltua. Hetkeksi sain kuitenkin hyvän syyn olla lenkkeilemättä (murhat tapahtuu lenkkipolulla) ja kirja tulikin ahmittua lukittujen ovien takana.

Hiekkapelto tekee tarkkaa ja osuvaa ihmiskuvausta. Yhteiskunnallinen viesti jää mielekkäästi  taustalle, vaikka tulee samalla kuulluksi. Taitava ja todella valmis dekkari, ennustan menestystä myös jatkolle!

TOISAALLA:
Ainakin Lukukausi- ja  Kuuttaren lukupäiväkirja -blogeissa tämä on jo luettu.

TÄHDET:
+ + + +

Tua Harno: Ne jotka jäävät

Tua Harno: Ne jotka jäävät
Suomi 2013
Otava 269s.

MIKSI?: Hanna antoi kirjalle 5 tähteä Goodreadsissä (olen onnistunut koukuttumaan tuohon kirjanörttien fb:hen) ja kirjoittikin tästä niin, että halusin lukea kirjan  heti.

LYHYESTI: "Jotkut meistä menevät rikki jäämällä, toiset lähtemällä, ja tässä minä olen, enkä tiedä kumpaan ryhmään kuulun."

FIILIS:  Tämän luettuani istuin pitkään sängynlaidalla ja puristin kirjaa. Teki mieli muistaa oikein tarkasti nämä ihmiset joista kerrottiin, halusin aloittaa uudelleen alusta ja toivoin osaavani kertoa kaikille tästä löydöstä. Sanojen löytäminen onkin sitten vaikeampaa.


Sukupolviromaani ja esikoinen - kuinka montaa alkaa haukotuttaa?  Harno ei edes tyydy kolmeen sukupolveen vaan vie langat vielä kauemmas menneisyyteen. Mutta Harno osaa tämän. Valtavan taidokkaasti hän kerii sukupolvet päähenkilöön, siihen joka istuu Montpellierissä ja yrittää päättää, miten saada kaiken sen mitä ennen häntä tulleet eivät saaneet. Punnitut lauseet pysäyttävät lukijan haistamaan, maistamaan ja muistamaan: isän tupakalta haisseen takin, sen kun istuttiin siskon kanssa takapenkillä, hyödyttömän päätöksen olla rakastumatta ja vielä hyödyttömämmän yrityksen muuttua toisenlaiseksi.

Harno osaa yllätttää, eikä sorru liiallisuuksiin tai selittelemään liikoja. Hän tiivistää runsauden yksittäisiin lauseisiin ja hallitsee kokonaisuuden ihailtavasti. Tekstissä yhdistyy harmonisesti arkisuus ja kauneus.

Minusta tämä on onnistuneempia kuvauksia siitä, miten syy ja seuraus, menneisyys, vääristyvät roolit, pelko ja toivo kulkevat mukanamme, etenkin silloin kun perheessä ja suvussa on mielenterveyden ongelmia. Kertakaikkisen upea esikoinen.

Tässä on paljon henkilöitä, ehkä muutama liikaa. Leonard Cohenin laulujen sovittaminen lukuihin ei aina toimi ja jostain muustakin voisi vähän napista, mutta minulle tämä kirja oli tässä ja nyt täydellinen.

"Minä en halua runoja. Haluan että sinä - sinä olet taas sama kuin ennen", äiti pyysi. Mutta isä ei voinut enää muuttua siksi, mikä oli. Hän oli aina ollut monta, ja nyt hän oli vain tämä yksi, vainoharhainen ja arka mies. Isästä oli tullut ihminen, jolla ei ollut enää mitään muuta annettavaa kuin rakkautensa. Rakkaus, jolla ei tehnyt mitään, koska se ilmeni vain runoina kehyksissä."

MUUTA: En meinaa kestää miten nuori ja kaunis tämä Harno on ja miten hienosti hän kirjoittaa. Kirjailija oli Ylen aamun kirjassa (itse en pystynyt katsomaan sitä vielä tähän lukemisen päätteeksi, mutta katsokaa te). Joka tapauksessa - lukekaa tämä ja laittakaa nimi korvan taakse, sillä hänestä kuuluu vielä.

TOISAALLA: Tämä ovat lukeneet jo ainakin Hanna, Katja, Sara ja Maria

TÄHDET:
+ + + + +

J.K. Johansson: Laura

J.K. Johansson: Laura
Suomi 2013
Tammi, 220s.

LYHYESTI: Rikossarjan aloitus, jossa Laura on kadonnut.

FIILIS: Nimimerkin takaa kirjoitettu jännityskirja, jonka takaa löytyy "ammattikirjoittajien työryhmä". Tämä joukko on onnistunut kirjoittamaan vetävää jännitysviihdettä rennolla otteella.

Palokaskeen tulee uusi erityisope, Miia. Hän on palannut kotiseudulleen, jossa historia alkaa välittömästi toistaa itseään.

Erityisesti pidin:
-  Miian hahmo ja tarina on nykytodellisuudessa kiinni. Samaistuin verkkotyötä tehneen arkeen.
-  Tapahtumat ovat raskaat, mutta kerronnassa säilyy kepeys eikä lukijan tarvitse ahdistua liiaksi.
-  Sopivasti huumoria.
-  Menneisyys yhdistyy luontevasti tähän päivään ja paljastuu vähitellen.

Jäin miettimään:
- Ystävät olivat vähän liian erityislaatuisia, enkä oikein ymmärtänyt mikä heitä yhdisti.
- Käsittämättömän mahtava seksi tuntemattoman kanssa on hitusen, öö, kliseistä. (Voi olla, että kliseet kuuluvat tällaiseen kirjallisuuteen? Tämä osastoa myös mielettömät sääret, joiden eteen ei tarvinut tehdä mitään samalla kun syö kaksi perhepitsaa iltapalaksi.)
- Vaikka kyseessä on sarja, niin olisin toivonut vähän selkeämpää lopetusta. Mutta onhan se toisaalta onnistunut loppu, kun seuraava osa on aivan pakko lukea.

Ahmin tämän hetkessä, lukeminen oli ilo!

MUUTA: Hitusen tuli mieleen Anne Leinosen ja Miina Supisen Rautasydän, vaikka ei tämä ihan yhtä hömppää ollutkaan.

TOISAALLA: Rakkaudesta kirjoihin Annika K. arveli, että tämä sopii myös niille, jotka eivät usein lue dekkareita. Olen samaa mieltä.
Kirjava Kukkokin tykkäsi.

TÄHDET:
+ + + +

Marja Björk: Poika

Marja Björk: Poika
Suomi 2013
Like 215s.

MIKSI?: Aihepiiri kiinnostaa ja pidin kirjailijan edellisestä kirjasta Prole.

LYHYESTI: Oli poika nimeltä Marion ja se tiesi haluavansa olla Romeo.

FIILIS: Björk kirjoittaa sujuvasti ja rehellisesti, eikä sorru turhaan dramaattisuuteen, vaikka aihepiiri siihen voisikin kannustaa. Tarina etenee kronologisesti lapsuudesta nuoruuteen. Marion tietää jo ihan pienestä haluavansa olla poika ja hänen elämänsä määrittyy tämän ristiriidan ympärille. Lukijalle ei jää epäilystä siitä, onko Marion tyttö vai poika.

Oikeastaan ristiriita onkin lopulta enemmän yhteiskunnallinen. Makke on omasta mielestään poika ja hänelle löytyy kavereita ja tyttöystäviä, jotka hyväksyvät hänet. Myös äidin, veljen ja isäpuolen on lopulta tunnustettava asian todellinen laita.

Makke kertoo katsoneensa nuorena Teho-osastoa ja nähneensä jakson, jossa mies paljastuu sairaalassa riisuttuna naiseksi. Tämä oli hänelle vahva kokemus siitä, että hän ei ehkä olekaan ainoa joka on näin "outo". Jos tämän kirjan löytää joku sukupuoli-identiteetin kanssa painiskeleva, niin saa tarinasta toivottavasti samanlaista lohtua.

Kirja jää kuitenkin harmillisen pintaraapaisuksi. Björkillä on selvästi tarttumapintaa aiheeseen, mutta jollain tapaa lukija jää ulkopuoliseksi. Toisaalta tuntuu, että väärä sukupuoli on kuin mikä tahansa kipeä kasvamiseen liittyvä asia, toisaalta vaikuttaa kuin siinä olisi jotakin niin kipeää, ettei siitä voi edes kirjoittaa.

Pakosti tulee mieleen, miten asiat ovat muuttuneet: kuinka nykyään on mahdollista puhua ääneen tästäkin asiasta, on mahdollista palauttaa sukupuoli vastaamaan omaa käsitystä, voi tulla hyväksytyksi sellaisena kuin on. Paljon tässä on varmasti matkaa edelleen, eikä tie ole helppo, mutta enää ei tarvitse vaieta. Onneksi.

MUUTA: Kansi on kohtuuttoman raju sisältöön nähden. Minulle selvisi vasta kirjan luettuani, että Björk kertoo kirjassa oman lapsensa tarinan. Se antaa tarinalle uudenlaisen perspektiivin. Arvostan.

TOISAALLA: Järjellä ja tunteella
Kirjainten virrassa
Kaiken voi lukea

TÄHDET:
+ + + 

Eve Hietamies: Tarhapäivä

Eve Hietamies: Tarhapäivä
Suomi 2012
Otava 447s.

MIKSI?: Yösyöttö (edellinen osa) oli genrensä suomalaista  parhaimmistoa.

LYHYESTI: Isän ja pojan talouteen saapuu myös tyttö.

FIILIS: Tällainen chick-lit tyyppinen kuvaus vanhemmuudesta ja tarhamaailmasta luonnistuu Hietamieheltä loistavasti.Jos edelliseen oli kerätty toimivasti kaikki hiekkalaatikkokliseet, niin tästä löytyy sitten vastaavat päiväkotijutut.

Edelleen pätee myös se, että jos ei liiemmälti välitä juonen realistisuudesta (ja pystyy hillitsemään ärtymyksen vahvoista sukupuolirooleista), niin kirjailija viihdyttää ihan mukavasti 450sivua, mikä on hieno suoritus. Samaistuin 5v. Paavon yh-isä Anttiin monin tavoin ja hänen elämänsä nauratti minua enemmän kuin omani.

TOISAALLA: Mari A. On tehnyt pitkän ja hienon koontipostauksen, jossa on sanottu kaikki tästä kirjasta.

TÄHDET:
+ + + (+)

Ville Ranta: Joku raja (+ Eräänlaisia rukouksia)

Ville Ranta: Joku raja
Suomi 2012
WSOY 106s.

MIKSI?: Ammatillinen kiinnostus (kirkko ja media)  sekä ihailu rohkeaa piirtäjää kohtaan.

LYHYESTI: Kun ei ole enää mitään rajaa, täytyy piirtää.

FIILIS: Respect! Ranta piirtää siitä, mitä ei sanota ääneen. Kuvat pysäyttävät ja useimmiten alkavat naurattaa. Ja samalla tuntuu ettei saisi nauraa.

Perinteiset ja mediasta tutut aiheet saavat uuden näkökulman: kirkko, politiikka, isän asema perheessä, maahanmuuttajat. Myös ympäristö, herätysliikkeet (lestadiolaisuus) ja perussuomalaiset saavat erityistä huomiota. Parasta tässä on se, että kun tuudittautuu siihen, että juuri noin, anna noille toisille kyytiä, niin seuraavaksi huomaa olevansa itse pilkan kohteena. Vinkkelin vaihtuminen moneen suuntaan tuntuu raikkaalta. Jonkin verran asiat vanhenee, koska näitä piirretään monesti ajankohtaisista aiheista.

Minä en osaa loukkaantua tai ajatella, että jokin olisi niin pyhää tai vaiettua, ettei sitä saisi piirtää. Kuvia ei ole piirretty loukkaamistarkoituksessa vaan niillä on selkeä ja kuuluva viesti. Sen sijaan, että kohtaisi piirroksen totuuden, voi olla helpompi kääntää keskustelu piirtäjään ja hänen motiiveihinsa.

Selatessa aloin miettiä ilmaisunvapautta, uskonnonvapautta, yhteiskunnan oikeudenmukaisuutta ja perheiden tasa-arvoa. Aika isoja ajatuksia näin pieneltä kirjalta! Sanon vielä senkin: Ranta taitaa olla parasta mitä ev.lut. kirkon mediakeskustellussa on tapahtunut vuosikymmeniin.

MUUTA: Esipuhe kannattaa lukea, sekä ne pienet alareunaselitykset.

TOISAALLA: Ainakin
Salla ja Paula ja Annika ovat kirjoittaneet tästä.

TÄHDET:
+ + + +

Luin myös:

Ville Ranta: Eräänlaisia rukouksia
Suomi 2009
Huuda Huuda, 42s.

LYHYESTI: Tämän ajan rehellinen uskontunnustus. Hieno.

TÄHDET:
+ + + +

Ulla-Lena Lundberg: Jää

Ulla-Lena Lundberg: Jää
Suomi 2012
Teos & Schildts & Söderströms365s.

LYHYESTI: Tarina saaristolaisseurakuntaan saapuvasta papista.

MIKSI?: Finlandia-voittajaa on kovasti kehuttu. Jopa niin kovasti, että menin ja ostin kirjan.

FIILIS: Miksei kukaan ole sanonut ääneen, että tämä on "vanha" kirja? Tai ehkä monikin on sanonut, mutta en vain ollut osannut asennoitua. Vanhalla tarkoitan sitä, että se asettuu tiukasti niihin sodan jälkeisiin vuosiin, joista se kertoo. Siinä on kaikki sen ajan sovinnaisuus, arkitoimet, ydinperhe, Jumala ja tunnollisuus.

Ensin olin vähän epäuskoinen - ei kai kukaan enää kirjoita näin perinteistä romaania? Missä on takauma tähän päivään tai joku outo koukku? Kertooko kirja oikeasti ainoastaan tästä kaukaiseen saaristolaisseurakuntaan saapuvasta pienestä perheestä, eikä muuta? Rakastetaan ihanaa ja toimeliasta vaimoa, palvellaan ilolla pientä seurakuntaa, lehmän lypsaminen on huveista parhain ja kylmä viima puhaltakoon, kun kaikki on vaan niin onnellista. Oikeasti?! Sivulla 146 sain aikaan pitkän fb-keskustelun kun kyselin, että tapahtuuko tässä kirjassa oikeastaan yhtään mitään?

Jää vie kuitenkin lopulta mukaansa. Lundberg saa lukijan kiintymään hahmoihinsa. Samaistuin pastoriin ja hänen vaimoonsa. Monasta tuli suosikkini. Saaristolaiselämä alkoi vaikuttaa kiinnostavalta. Kieli on moitteetonta. Pitkä pohjustus hienoon loppuosaan alkaa tuntua perustellulta. Lukija palkitaan. Kun mieli suostui rauhoittumaan romaanin tahtiin ja maailmaan, kaikki asettui paremmin paikalleen. 

Kävin syksyllä katsomassa upean musikaaliversion Myrkyluodon Maijasta Lappeenrannan kaupunginteatterissa. Kirjassa on äärimmäisen paljon samaa Maijan tarinan kanssa. Onkohan moni jo huomioinut näitä yhteyksiä? Kiinnostavaa olisi kuulla mitä Lundberg itse sanoo. Kirjailija on  kertonut kirjoittaneensa tässä oman sukunsa ja perheensä tarinaa, mikä saakin kaiken tuntumaan todemmalta.

TOISAALLA: Tätä on paljon luettu blogeissa. Läheltä piti, ettei kirja voittanut myös blogistanian Finlandiaa. Tässä muutama kehuva arvio:
Kirsin kirjanurkka
Järjellä ja tunteella
 Lumiomena
 Sinisen linna kirjasto

 TÄHDET:
+ + + +

Taina Latvala: Paljastuskirja

Taina Latvala: Paljastuskirja
Suomi 2009
WSOY 322s.

MIKSI?: Tykästyin kovasti Latvalan esikoiseen Arvostelukappale.

LYHYESTI: Pääministerin salarakas on töissä iltapäivälehdessä ilman, että pääministeri tietää sitä.

FIILIS: Tämä oli melkoinen pettymys upean Arvostelukappaleen jälkeen. Tässä on hauskaa, häijyä ja hävytöntä kuten lupaillaan, mutta jotenkin se ei kantanut tarinaa. Tässä on Latvalan hienoja ja teräviä lauseita, ajatuksiakin, mutta niistä ei jaksa innostua, kun ne sotkeutuvat onttoon tarinaan. Ehkä en ymmärtänyt koko satiiria.  Minä olenkin aika pihalla kaiken maailman kohumissi -skenestä.

Kirja sekoittaa oikeita henkilöitä ja julkisuuden tapahtumia, jotka myös vanhentuvat nopeasti. Jotkut kohdat ovat varmasti myös loukanneet asianosaisia. Enkä missään vaiheessa oikeasti ymmärtänyt miksi päähenkilö halusi olla pääministerin salarakas. Miksi kertoa niin paljon Marilyn Monroesta?

Parhaimmillaan nauroin katketakseni, kun hääkarkkeihin kirjoitettiin "rakkaus on ontuva poni" ja "jos mahdollista, pitäkää omat asunnot". Parasta olivat myös kuvitellut keskustelut Bukowskin kanssa.

TOISAALLA: Ina ärsyyntyi aikanaan pitkälti samoista syistä kuin minäkin. Samaa mieltä olemme myös siitä, että viimeinen kappale tekee koko kirjasta lukemisen arvoisen.

TÄHDET:
+ + +

Marjo Niemi: Ihmissyöjän ystävyys

Marjo Niemi: Ihmissyöjän ystävyys
Suomi 2012
Teos 402s.

LYHYESTI: "Elämä on epäluotettava paskiainen, se ei todella ole kuullutkaan oikeudenmukaisuudesta."

MIKSI? Kirja kutsui minua kirjaston uutuushyllystä.  

FIILIS?: Tämän kirjan ensimmäinen luku on (näin sanon tuskin koskaan) täydellinen. Se kertoo hautajaisista ja siinä on kaikki sanottuna niin kuin itsekin sen sanoisin. Jos siis osaisin noin hyvin sanoa. Koko kirja on upea. Ihan loppussa väsyin tosin jo vähän, mutta oi onnea, että löysin ja luin tämän.

Minä en tunne näitä kirjallisuustermejä, mutta tässä on kirja kirjassa ja kirjailija, joka puhuu itsestään ja kirjoittamisesta. Tarina on ystävän itsemurha, johon sekoittuu historian painolasti, henkilöiden oma ja koko Euroopan. Se Suurromaani, jota päähenkilö kirjoittaa, kertoo masentuneesta psykiatrista nimeltä Mauri.

En osaa tehdä myöskään mitään syväanalyysiä tarinoiden lomittumisesta. Kirja kuitenkin hankasi aivosolujani oikeaan asentoon yhteyksiä miettiessäni. Päähenkilö on ihanan vihainen kaikelle ja kaikesta.

"Nykyään en enää ajattele niin paljon itseäni, nyt ajattelen myös muiden olevan huonoja, tyhmiä ja rumia. Kehitys on ihana asia."

Luulen, että tämä vaatii oiken mielentilan ja -laadun. Jos mietit paljon kuolemaa, maailmankaikkeuden epäoikeudenmukaisuutta ja oman elämän järjettömyyttä, niin sellaisiin fiiliksiin tämä ainakin sopii erinomaisesti. Joku ehkä sanoisi, että liikaa paatosta ja lapsellista kiukkua, mutta näin hienosti kirjoitettuna luen niistä milloin vain.

TOISAALLA:
Arja piti tätä oudon hykerryttävä
Lukuneuvoja piti tätä myös herkullisena!
Lukekaa muutkin tämä, lukekaa ihmeessä!

TÄHDET:
+ + + + (+)

Annukka Salama: Käärmeenlumooja

Annukka Salama: Käärmeenlumooja
Suomi 2012
333s. WSOY

MIKSI?: Kirja voitti Blogistanian Kuopus- palkinnon

GENRE: Nuortenkirja spefi-elementeillä

LYHYESTI: Tyttö, joka osaa harjoittelematta maailman vaikeimmat skeittitemput löytää pojan, joka osaa myös kummia.

FIILIS: Ja taas kirja, jonka alkuasetelma ja maailma on aivan mahtava. Unna on tyttö, joka tuntee olevansa erilainen, eikä kyse olekaan pelkästä tunteesta. Hän on ketterä kuin orava. Eikä se ole kielikuva. Orava on Unnan voimaeläin. Mutta hän ei tiedä, että muitakin joilla on omat voimaeläimensä. Lisäksi on metsästäjiä.

Kirja on silti yllättävän vahvasti arjessa kiinni ja  teinielämän makuinen. Tunteet eletään vahvasti ja vanhempien kanssa ei aina tule toimeen. Oli oikeastaan hauska tuntea itsensä vanhaksi ja tyytyväiseksi siihen, ettei kaikki ole enää niin voimaksta.

Kirjassa tapahtui lopulta yllättävän vähän. Aloin jossain kohtaa huolestua jäljellä olevista sivuista, koska kaikkea oli pohjustettu niin paljon, eikä enää ehtisi tapahtua juuri mitään. Mutta tämä onkin tehty sarjaksi, jolle ennustan menestystä.

Salama kirjoittaa sujuvasti ja osoittaa tuntevansa nuorten nykytodellisuutta (ainakin niin, että se vaikuttaa minusta uskottavalta). Mietin kirjan suositusikärajaa, mitä olette muut mieltä? Välillä nuorten keskinäiset jutut ja seksikohtaukset (vaikkakin epäyksityiskohtaiset) mietityttivät.

Aikuiseksi kasvamisen kysymykset, erillaisuus, rakastuminen, eka kerta jne. ovat kulunutta maastoa, mutta tämä voimaeläin -näkökulma tekee kaikesta raikasta. Erityispisteet siitä, ettei pakollista nuortenkirjakolmiodraamaa oltu viritetty. Jään odottamaan jatkoa.

TOISAALLA: Tästä löytyy paljon arvioita. Mä vähän yllätyin, että Morrekin tykkäsi niin paljon. Booksykin löysi kirjasta paljon hyvää ja laittoi linkin Kirjaseurantaa, jossa runsaasti arvioita.

TÄHDET:
+ + + +

Sanna Eeva: Olot

Sanna Eeva: Olot
Suomi 2012
Karisto 238s.

MIKSI?: Jostain syystä tämä jäi mieleen Mari A:n arviosta ja vertautumisesta Riikka Ala-Harjan Maihinnousuun. Mari myös listasi ansiokkaasti muiden sanomisia kirjasta.

LYHYESTI: Ellu on äiti ja vaimo ja rakastaja ja tytär ja työntekijä. Ja nyt ei mene hyvin missään edellämainituissa.

FIILIS: Tästä tuli tosiaan Olo. Eeva osaa kirjoittaa, hänen lauseensa iskevät kipeästi.

Mutta. Se mitä nyt sanon ei ole kokonaan kirjailijan tai kirjan vika. Ehkä oli väärä aika lukea tämä. Tarina on siitä kuinka  katastrofaalista on kun hallinta tai tunne siitä elämässä häviää kokonaan. Isoäiti ei halunnut tytärtään.Tytär ehkä halusi lapsen korjatakseen jotain, mutta ei osannutkaan. Ja pienin taisi tuntea olevansa syynä ihan kaikkeen ja vähän muuhunkin.

Kolmen sukupolven naiset, jatkuva syöksykierre huononpaan ja kaikesta kärsii eniten lapsi. Näitä on tullut nyt luettua jotenkin yksi liikaa. Kai se jotain kertoo meidän sukupolvesta, kun tämä on niin käytetty aihe. Eevalla on toki oma äänensä, mutta tarina vaikuttaa silti toistolta.

Tästä jäi kamalan kurja fiilis. Eikä missään sanota, etteikö kirjasta saisi tulla paha mieli. Jotenkin se paha olo pitäisi tuntua perustellulta ja nyt en ihan päässyt kiinni. Että miksi tällainen tarina.. Miksi sellaisia hahmoja. Miten tähän oli tultu, miksi kliseet. Miksei kukaan nähnyt lasta tai hänen hätäänsä, missään sukupolvessa. Ehkä minä ikuisena optimistina (haa?!) uskon parempaan maailmaan. Ainakin haluaisin uskoa.

Tässä on Ellu. Ellu on hyvä äiti ja hyvä vaimo. Ellu ajaa kovaa kotiin kun työt päättyvät. Haluaa muuttaa asiosita, muttei pysty.

TÄHDET:
+ + +

Emmi Itäranta: Teemestarin kirja

Emmi Itäranta: Teemestarin kirja
Suomi 2012
Teos 266s.

MIKSI?: Blogeissa kehuttu ja paljon luettu - jo toukokuussa Linnea listasi pitkän listan arvioita.

LYHYESTI: Maailma on mennyt uusiksi ja vesi on valuutoista arvokkain.

MUUTA: Voitti Teoksen järjestämä scifi- ja fantasia käsikirjoituskilpailun.

Makeiset loppuivat. Suuri teepannu tyhjeni, sitten pata. Seremonia on ohi, kun vesi on lopussa.

FIILIS: Ihailen sitä miten rohkean hyppäyksen Itäranta tekee toisenlaiseen maailmaan. Kun menee tarpeeksi kauas, asioita tarvitsee perustella vähemmän. Ei selviä mitä on tapahtunut, mutta joka tapauksessa vesi on kansalta vähissä. Paitsi teemestarin talossa ja tässä piileekin salaisuus.

Talvea ei enää ole. Kaikenlaiset muovihärpäkkeet ja teknologialaitteet lojuvat vailla tarkoitusta jätemailla. Teemestarin tytär haluaa seurata isänsä jalanjälkiä. Minulle koko teemestarointi vertautui kirkkoon ja uskoon, vaikka sitä tässä tuskin haettiin.

Päähenkilö on nuori, 17-vuotias Noria, joka vaikuttaa vanhemmalta. Mikään teiniseikkailu tämä ei siis ole, vaan pikemminkin varsin synkkäsävyinen. Kuolema on jatkuvasti läsnä. Itäranta kirjoittaa hienosti, rakentaa jännitystä ja osaa myös yllättää. Jotkut kielikuvat ja ajatelmat osuvat paremmin kuin toiset ja jotain hiomatonta tässä on, mutta upea esikoisteos joka tapauksessa.

Me olemme veden lapsia, ja kuolema on veden liittolainen. Niitä ei voi erottaa meistä, sillä meidät on tehty veden muuttuvaisuudesta ja kuoleman läheisyydestä. Ne alkavat aina yhdessä, maailmassa ja meissä, ja tulee aika, jolloin veressämme virtaava vesi juoksee kuiviin. 

LUKUEHDOTUKSIA: Tämä kirja on todella jännittävä sekoitus tulevaisuusdystopiaa ja kaunista kerrontaa. Se ei ole samalla tapaa naivi kuin kansainväliset nuorten menestykset Delirum- tai Tarkoitettu -trilogiat. Tarina kantaa jopa ilman pakollista kolmiodraamaa tai tarkkaa kuvausta yhteiskuntarakenteesta. Ehkä surumielisyydessä on samaa kuin Age of Miracles -kirjassa. Kirja tuo mieleen suomalaisista lukemistani Sinisalon Enkelten verta - ja Tuomaisen Parantaja -romaanit, eikä vähiten rivien välissä vahvasti elävästä ympäristönsuojelun näkökulmasta. Itärannan tarina on kuitenkin ihan omanlainen.

TÄHDET:
+ + + + (+)

Taina Latvala: Arvostelukappale

Taina Latvala: Arvostelukappale
Suomi 2007
WSOY 190s.

MIKSI?: Lukupinossa odottaa uutuus Välimatka, mutta tämä tuli vastaan ensin.

LYHYESTI: "Kerron, kuinka jonakin päivänä tyttärestämme kasvaa aikuinen nainen. Tyttö saa kokea kaikki samat painajaiset kuin minä: veriset siteet, immenkalvon puhkeamisen, välinpitämättömät sylit, autiot aamut, likaiset vessat, petolliset rakkaudet!"

FIILIS: Ihastuin todella! Tässä on yhtä aikaa munaa ja tyttömäistä herkkyyttä. Kertojan ääni osaa tiivistää aikuistumisen vaikeutta ja kaipausta oivaltaviin lauseisiin, jotka vaikuttavat punastuttavan rehellisiltä. Monessa käsitellään ongelmallista isäsuhdetta, liian aikaisin menetettyä isää tai orastavaa parisuhdetta.

Kirja on novellikokoelman ja romaanin risteytys. Samoja henkilöitä esiintyy monessa tekstissä. Jännite katoaa vähän loppua kohden, mutta en halunnut laskea tätä käsistäni. Nauroin samalla kun sydäntä särki. Nuoren naisen kasvu vaikuttaa kovin varmalta esikoisteosaiheelta, mutta Latvala osaa venyttää aiheita yhtä aikaa tutuiksi ja absurdeiksi. Löytääkö hän miehen, josta olisi isälle vastusta? Erityismaininta siitä miten näissä viitataan tai päädytään terapiaan. Pidin myös siitä, miten tekstistä löytyy raikkaita uskonnollisia viitteitä: Olin valinnut hyvän osan, eikä sitä oteta minulta pois.

Kirja sai aikanaan Kalevi Jäntin palkinnon, enkä ihmettele miksi.

LAINAUS:
"Olin odottanut hänen näkemistään monta päivää, ja sitten koko homma olikin pettymys. Mikael oli antanut partansa kasvaa. Kun kävelimme kotiin, tiuskin hänelle koko matkan. Perillä Mikael alkoi itkeä. Hänellä oli ollut surullinen lapsuus ja nyt hän joutui asumaan kauhean naisen kanssa."

TOISAALLA: Tämä on jo sen verran vanha kirja, ettei blogistanista löydy arvioita, paitsi Mari A:lta. Mari samaistui ja niin kävi myös minulle. Muitakin hyviä huomioita kirjasta löytyy tuolta.

MUUTA: Pakko mainita, että luin myös (lähes kokonaan) Matias Riikosen Nelisiipisen lokin. Ne ovat nuoren miehen novelleja, jotka ovat ehdolla Helsingin sanomien esikoiskirjapalkinnon saajaksi tänä vuonna. Niissä oli ripaus samaa kuin tässä, mutta en aio kirjoittaa Riikosen kirjasta. Novellit olivat minun makuuni tarpeettoman tylyjä, julmia ja varmaan myös haastavia. Nelisiipisestä lokista löytyy arvio esim. Jorilta ja Ammalta.

KANSI: Kannen kuva on makuni liian rivo, mutta toisaalta osuva. Kirjan nimi on napakymppi.

TÄHDET:
+ + + + (+)

Erityismainintoja huipuille lastenkirjoille

Jakob Martin Strid: Jättipäärynä, joka kasvoi talon kokoiseksi (2012)
Otava 105s.


LYHYESTI: Tämä oli siis aivan mainio kirja! Huaskasti vinkashtanut. Nauratti ja viihdytti. Tässä riitti katseltavaa ja tarinakin oli sopivan jännittävä. Meidän 7v. oli ehkä jo kohderyhmän yläpäässä, mutta ihan hyvin upposi silti. Suosikkina oli ehdottomasti varapormestari Oksa, joka pihisee raivosta koko ajan.

TOISAALLA: Järjellä ja tunteella - Susa teki tästä tosi kivan postauksen. Sen kautta löysin kirjan, kiitos!

TÄHDET:
+ + + + +





Tuula Kallioniemi: Karoliina ja noidutut tossut (2008)
Otava 80s.

 

LYHYESTI: Aivan mainio löytö tämä Karoliina! Näin paljon meillä ei ole naurettu sitten Eemelin. Karoliina aloittaa eskarin ja opettajille riittääkin haastetta tässä tytössä. Ja ihan vähän tuo tyttö taitaa olla ihastunut Kasperi Paskeriin. En malta odottaa, että pääsemme lukemaan kirjasarjan muitakin osia.

Ainut miinus tulee siitä, että 7+ ikäisille tarkoitetussa kirjassa Karoliina menee eskariin. Ekaluokkailaiselle tämä oli ensin kynnyskysymys, mutta onneksi kirja vei mennessään.

TÄHDET:
+ + + + +

Prinsessan siivet
Teksti: Kaarina Helakisa
Kuvitus: Heli Hieta
Otava 1999

LYHYESTI: Ihastuin tähän jo "vanhaan" kirjaan. Kuningaspari haluaa parantaa prinsessan hinnalla millä hyvänsä. Sitten prinsessalle kasvaa siivet, eivätkä he ole tyytyväisiä. Prinsessa on ihana omapäinen ja vapaa siipineen. Kuvitus on todella kaunis. Tekstiä on kuvakirjaan aika paljon ja se on hyvin kuvailevaa, mutta 7v. jaksoi pysytellä kärryillä kuitenkin. Suosittelen!
TOISAALLA: Löysin arvion myös täältä.

TÄHDET:
+ + + +






Astrid Lindgren: Meidän Marikki

372s WSOY

LYHYESTI: Uskokaa tai älkää, mutta Marikki ei ollut minulle ennestään tuttu! Nyt minun oli mahdollista ihastua häneen yhdessä tyttäreni kanssa. Voi Marikkia! Lukemisesta on jo kauan, mutta edelleen muistellaan miten Marikki ja hänen pikkusiskonsa Liisa joutuvat kaikenlaisiin vaikeuksiin ja seikkailuihin. Tämä sisältää paljon ns.vanhoillista elämää, eli toisin sanoen ajan kuvausta. Muutama kummallinen ruoka olisi voinut olla vähemmän joulupöydänkattauksessa, mutta muuten tuo ei haitannut. Joitain sanoja muuntelin lennosta. Uskonnollisuuden kuvaus on mielestäni aika raikastakin. Minä rakastuin Marikkiin perheineen!

TOISAALLA:
Marikki- fanin eli Lumiomenan yksi Lindgren postaus, jossa myös paljon Marikista.
Myös Susan kirjastosta löytyy arvio.

TÄHDET:
+ + + + (+)

Tittamari Marttinen: Tarinatiikeri (2011)
Tammi  104s.

LYHYESTI: Tyttäreni tykkää kovasti näistä tarinatiikerin lyhyehköistä tarinoista. Niissä seikkailee eläimiä ihan arkisissa tapahtumisissa. Äidin mielestä ne eivät ole mitään erityisen huippuja, mutta soveltuvat iltasaduiksi hyvin - parin kolmen sivun kertomuksia on juuri sopivaa lukea yksi tai useampi sen mukaan miten aikaa on. Kivaa on myös jokaiseen juttuun liitetty runo. Ilmeisesti tätä käytetään oppikirjana esiopituksessa.

TÄHDET:
+ + + +


Olisi hienompaa omistaa näille kirjoille ihan omat postaukset. Kun en kuitenkaan tunnu saavan sitä aikaseksi niin olkoon kuitenkin parempi liputtaa edes tämän verran näille löydöille. Muistuttelen taas, että meillä luetaan koko ajan paljon lastenkirjoja. Nämä ovat tuosta joukosta poimittuja helmiä, tosin keskenään kovin erilaisia.