31. maaliskuuta 2011

maaliskuu 2011



Jaahas. Olen voivotellut maaliskuun lukusurkeutta nyt jo useamman kerran ja "tilastossa" se nyt sitten näkyy. Mutta jotain sentään tuli luettua ja varsin tiukasti siskosteemassa pysytellen. Niin monta kirjaa on nyt myös kesken, että huhtikuusta tulee varmasti runsaslukuisempi (kirjaimellisesti).

Kirjoja: 5
naisia 4/5 (!)
englanniksi 2/5
sivuja 1567, keskiarvo 313

Susan Fletcher: Meriharakat

Eleanor Brown: The Weird Sisters

Rosamund Lupton: Sister

Art Spiegelman: Maus I & II (sarjakuva)

Malla Rautaparta: Raskaus, synnytys, äitiys (tietokirja)

KUUKAUDEN VALINTA: Tämä onkin nyt hankalampi juttu. Lukisin nämä kaikki! (Tuon mammakirjan voi toki jättää väliin :)) Mutta Meriharakat vei mennessään ja niin teki myös Luptonin Sister. Weird Sisters taas kivasti viihdytti. Kaikki olivat kovin erilaisia. Maus on klassikko, johon TÄYTYY tutustua (helppo nyt huudella, heh). Eli lue Maus ja sitten tunnelman mukaan voit valita sisko-kirjan. Suomeksi ei niistä ole kuin tuo Meriharakat ja sitä kyllä kovasti suosittelen.

Huhtikuussa minäkin haluan osallistua haasteeseen, jonka Sara esitteli. En ehkä joka päivä saa vastailtua kysymyksiin, mutta kokeillaan. Ja voi olla kun en saa maaliskuun 2011 kirkoista valittua parasta, niin esim. paras koskaan lukemani kirja voi myös jäädä vastaamatta...

30. maaliskuuta 2011

Malla Rautaparta: Raskaus, synnytys, äitiys

Malla Rautaparta: Raskaus, synnytys, äitiys
Suomi 2010
168 sivua

MIKSI?: Asia on itselleni ajankohtainen ja kirja vaikutti kiinnostavan erilaiselta.

LYHYESTI: Johdattelee mammajoogaamaan ja hengittämään ja sitä kautta kuuntelemaan omaa muuttuvaa kehoaan. Kyseenalaistaa osaa terveydenhuollon nykykäytännöistä.

FIILIS: Tämä nyt ei sattuneista syistä kiinnosta varmaankaan kovin montaa blogilukijaa, mutta jääköön tänne arkistoon.

Itse aika visusti välttelen lähes kaikkea kirjoitettua  mikä liittyy vauvoihin ja raskauteen (kuten vauvalehtiä) enkä ole mikään joogi, mutta tämän kohdalla tein poikkeuksen. Lähinnä lainasin kirjan kuvien takia: teoksessa on paljon kuvia eri joogaliikkeistä, jotka soveltuvat raskaanaolevalle ja niitä olen yrittänyt soveltaa. Päädyin kuitenkin myös lukemaan kirjan.

Rautaparta edustaa enemmän raskauden ja synnytyksen luomulaitaa ja perustelee kantaansa hyvin. Hän osaa tehdä tämän yllättävällä tavalla syyllistämättä ja lempeästi. Olen kirjoittajan kanssa monessa kohtaa samaa mieltä - raskaanaolevaan ei suhtauduta terveydenhuollossa lainkaan oman tilansa ja kehonsa asiantuntijana. Varmasti paljon voitaisiin myös tehdä sen eteen, että naisia valmistettaisiin synnytykseen luonnollisemmin, eikä vain kertomalla eri puudutteista jne. Itse en kuitenkaan ihan tiedä missä kohtaa keikun tässä tässä keskustelussa. Synnytystä ei ainakaan saisi arvottaa sen luonnollisuuden mukaan, eikä lääketieteellistä edistystä ja tietoa, jota on saavutettu raskauden ja synnytyksen suhteen voida hylätä. Ei Rautaparta tätä ehdotakkaan, vaan pohtii tapoja, jolla nainen voisi löytää luonnollisempia tapoja synnytykseen. Eri lääketieteelliset ongelmat ovat tietysti sitten vielä erikseen.

Kirjan paras anti on joka tapauksessa venyttely-, rentoutus- ja joogaliikkeet, jotka tekevät ihan varmasti hyvää jokaiselle raskaanaolevalle. Näitä voi käyttää hyväkseen myös synnytyksessä ja siitä toipumisessa. Muuten kirja tarjoaa perustietoa raskausajasta, erityisesti varmaankin ensisynnyttäjälle. Teos on maltillinen tapa tutustua luonnollisempaan synnyttämiseen ja saada siihen neuvoja. 

Rautaparralta on julkaistu muitakin joogaa ja raskautta käsitteleviä teoksia.

SIVUHUOMAUTUS: Kirja puhuu synnytyksessä avustavasta henkilöstä palvelijana, mikä kuulostaa minusta tosi kummallisesta ja häiritsevältä. Onko tämä suomenkielen vastine doulalle? Palvelija? Oikeasti?

28. maaliskuuta 2011

Art Spiegelman: Maus I & II

Art Spiegelman: Maus I Selviytyjän tarina
Yhdysvallat (suom. 1990)
159 sivua
Art Spiegelman: Maus II Ja täältä vaikeudet alkoivat
(suom. 1992)
136 sivua 
Yhteispainos 2003

MIKSI?: Käyn edelleen läpi saamiani suosituksia sarjakuvamaailmaan. En ole vielä kertaakaan joutunut pettymään.

LYHYESTI: Muistelmateoksessa poika käy isänsä kanssa läpi juutalaisvainoja ja sota-aikaa sekä omaa suhdettaan häneen.

FIILIS: Olen lukenut paljon juutalaisvainoista, mutta tämä osasi silti yllättää. Hiiriksi piiretty perhe tuo sodan järkyttävyydet uudella tavalla lähelle ja jatkaa tarinaa myös nykyisyyten. Isän ja pojan kertomus kulkee kahdessa tasossa, eli nykyhetkessä ja sotamuistoissa. Jännitteiset ihmissuhteet, äidin itsemurha ja näkökulmien vaihtelevuus tuo aivan oman perspektiivinsä tarinaan. Spiegelmanin isä ja äiti olivat puolanjuutalaisia, jotka monen onnellisen sattuman ja kekseliäisyytensä avulla selvisivät sodasta ja keskitysleireiltä.

Isä ei silti ole mikään ihailtava sankari, jota vaikeat koettelemukset olisivat jalostaneet. Sodan tapahtumista hän kertoo kuitenkin tarkasti ja yksityiskohtaisesti ja nämä hetket ovatkin ainoita, jolloin isä ja poika tuntuvat kestävän toistensa seuraa. Kirjat ovat täynnä pieniä suuria oivalluksia, jotka sarjakuva tuo hienosti esiin. Pidin tavattomasti siitä, miten
kansallisuudet esitetään eläiminä: juutalaiset ovat hiiriä, saksalaiset kissoja, puolalaiset sikoja, ranskalaiset sammakoita jne. Kun hiiri haluaa naamioitua, hän laittaa päähänsä sian naamion, mitäpä muutakaan. ("Vaikka juutalaiset ovat rotu, he eivät ole ihmisiä" sanoi Hitler.) Spiegelman kertoo melkein pelottavan avoimesti ja intiimisti sukunsa tarinan ja samalla omansa. Hän ei myöskään unohda huumoria kaikesta kauheudesta huolimatta.

Sarjakuvan ensimmäinen osa sijoittuu Puolaan ennen sotaa ja toinen osa taas keskitysleiriaikaan ja hieman sodanjälkeisiin tapahtumiin Euroopassa. Itse luin nämä keskeytyksettä ja totesin toimivaksi. Tiivissä kerronnassa ja kuvissa tulee viivyttyä. Sivut näyttävät tältä: (tämä on nyt englanniksi, mutta suomenkielinen käännös näyttää tieysti samalta)

MUUTA: Voitti Pulizerin erikoispalkinnon(?) vuonna 1992. Sarjakuvan julkaisu kesti yhteensä 13 vuotta (1972-1991).

TÄHDET:
+ + + + (+)

24. maaliskuuta 2011

Eleanor Brown: The Weird Sisters

Eleanor Brown: The Weird Sisters
Yhdysvallat 2011
336 sivua
Kindle edition

MIKSI?: Amerikan maalla kovasti hehkutettu uutuus ainakin blogeissa ja amazon.comissa. Osui myös hyvin tähän siskos-teemaan, vaikka siitä on vaikea sanoa kumpi oli ensin, teema vai kirja.

LYHYESTI: Kolmekymppiset siskokset palaavat lapsuudenkotiin epäonnistuneilta teiltään.

FIILIS: Brown käyttää kaikki mahdolliset siskos-kliseet, mutta tekee sen oikein taitavasti. Lisäksi Andreasin perheen kolme siskosta on kasvatettu kirjojen voimin, mikä sopii hyvin kirjafaneille:  `There’s no problem a library card can’t solve`.

Siskokset siis palaavat lapsuudenkotiin. Yhtenä syynä on syöpään sairastunut äiti, mutta todellisuudessa kaikilla siskoilla on oma salaisuutensa ja syynsä siihen, miksi he ovat kotona. Pidin ehdottomasti siitä kaunistelemattomasta rehellisyydestä, jota kirjasta löytyi. Siskokset vaikuttivat oikeilta ihmisiltä.

Kerronta etenee sujuvasti ja saa hyvälle mielelle, vaikka tapahtumat eivät ole aina mitenkään mukavia. Kyseessä on näiden kolmen naisen kasvukertomus, jossa he joutuvat arvioimaan suhdetta toisiinsa ja vanhempiinsa, mutta myös kasvamaan aikuiseksi. Brown kertoo tarkasti heidän kauttaan sen, mitä todellinen aikuistuminen tarkoittaa. Kaikki ei ole aina niin yksinkertaista. Itse ainakin samaistuin moneen kohtaan. Kertoja ja näkökulma vaihtuu sujuvasti.

Kirja on täynnä Shakespeare-lainauksia, joita kaikki perheenjäsenet viljelevät, koska isä on hänen tuotantoonsa keskittyvä professori. Minusta nämä säkeet olivat lähinnä mielenkiintoisia, vaikkakin englanniksi suhteellisen vaikeita ymmärtää. Ehkä ei ole kovin uskottavaa, että kaikki perheenjäsenet haluaisivat tai osaisivat poimia jatkuvasti lainauksia Shakespearin tuotannosta, mutta ei kai se mahdotontakaan ole. Hatunnosto kirjailijalle joka tapauksessa mittavasta taustatyöstä. Brownin kieli on muutenkin monipuolista  ja mukavaa lukea. Tosi toimivaksi osoittautui myös Kindlen sanakirja-toiminto, jolla vieraat sanat pystyi selvittämään vauhdikkaasti.

Ei tämä mikään kirjallisuuden mestariteos ole, mutta minä tulin hyvälle mielelle.

MUUTA: Kyseessä on esikoisteos! Kirjailijan kotisivulta voit lukea lisää kirjasta (tarjolla myös lukunäyte). Sivuilla on Brownin pitämä blogi, jossa hän kertoo mm. lukemistaan kirjoista (täytyykin tutustua paremmin).

TÄHDET:
+ + + +

21. maaliskuuta 2011

Lastenkirjasuosikit - NYT

Kun en saa mitään aikuista kirjaa aikaan, niin lastenkirjoista onkin jäänyt kirjoittamatta jo aivan liian kauan - Sonja niistä kyselikin KMMM-kirjoituksen yhteydessä.Meillä käydään läpi todella suuri määrä lastenkirjoja ja vain harvat niistä jäävät mieleen tai kolahtavat (ainakaan hyvällä tavalla). Tässä esiin nostetuista kirjoista voisi kirjoittaa paljon enemmän, mutta nyt vaan mainintoja vinkeiksi. Eli meidän 5-vuotiaan prinsessan suosikkeja (ja äidin) ovat juuri nyt esim.:

Tiina Nopola: Siiri- kirjasarja. Siiri ja söpöt Iso-Otto, Keski-Otto ja Pikku-Otto seikkailevat näissä. Käsittelee paljon pienten ihmissuhteita ja ystävyyttä ja muuta arkista mihin tuon ikäiset törmäävät. Kivat kuvat.









Ursula Jones: Prinsessa vailla valtakuntaa. Tämä on aivan ihana.
Kaikessa perinteisyydessään kokonaisuus pysyy kuvitukseltaan ja tarinaltaan raikkaana. Kirjaa esitteli enemmän ainakin Mari A. - blogissaan.









Katri Tapola: Unilintu ja uljas sankari. Kuvitukseltaan ja tarinaltaan erikoinen - herättää miettimään ja houkuttelee seikkailuun.















Aino Havukainen ja Sami Toivanen: Tatu ja Patu - kirjasarja. Meillä piti ikää tulla tuo 5, että nämä alkoivat upota. Nyt ne ovatkin sitten suursuosikkeja. Näitä on tosi hauska aikuisenkin lukea ja tutkia.





Kirsi Kunnas: Kuka on nähnyt tuulen? Olen kertonut useaan otteeseen Kunnas - faniudestani ja tämä ihanuus saatiin omaan hyllyyn kuten myös Tapahtui Tiitiäisen maassa. Nämä ovat vaan yksinkertaisesti mahtavia ja kuvitukseen on panostettu erityisesti. Näitä jokaisen lapsen PITÄÄ kuulla, sen pitäisi olla lakisääteistä ;)



Hyllystä meiltä löytyy vain vähän kirjallisuutta, mutta Satusaari-kirjasarja on osoittanut erittäin riittoisaksi. laadukkaaksi ja antoisaksi. Siitä kirjoitan joskus paremmalla ajalla lisää.

20. maaliskuuta 2011

Nenä kiinni kindlessä

Maaliskuu on osoittautumassa aivan harvinaisen surkeaksi blogikuukaudeksi kirjojen osalta. En saa mitään kirjaa valmiiksi. Välillä elämä on: juuri nyt meidän kolmen hengen ydinperheemme kalentereiden yhteensovittaminen vaatisi henkilökohtaisen perhesihteerin, joka pystyisi hahmottamaan kuka on milloin missäkin ja tekemään siitä yhteenvedon. Minä olin viikonlopun työmatkalla, mies koko ensi viikon ja minäkin kolme päivää ja prinsessa sitten mummollassa. Kun lisää yhtälöön sen, että olen enää muutaman viikon töissä ennen äitiyslomaa, huomaan vauhtini hidastuneen ihan muutenkin kuin lukemisessa. Koko päivän seisomisesta jalat turpoaa ja etsin aina lähimmän tuolin, mutta jos taas pitää istua kauan, niin sekään ei oikein luonnistu... No, tämä on tällainen loppurutistus ja sitten jään kotiin! Huisia. Toki olen kovin kiitollinen, että olen voinut raskauden suhteen hyvin tähän asti.

Täytyy muuten kertoa, että ensi-ihastumiseni ja rakkauteni Kindleä kohtaan on koko ajan lujittunut, kuljen sen kanssa kaikkialle. Se on vaan niin kätevän kevyt ja kulkee helposti mukana ja kirjoja voi vaihdella fiiliksen mukaan miten huvittaa. Huippua!



Lisäksi on vielä ollut aivan kummallisia ongelmia tämän tietokoneen kanssa. Toivottavasti se ei ole vakavaa. Mutta nyt on vähän sama fiilis kun tällä nuorella miehellä videossa. Joten hyvää yötä ja kyllä niitä kirjojakin vielä on tulossa...

17. maaliskuuta 2011

KMMMM

Sain Lumiomentalta kivan haasteen, kiitos! Tehtävänä vastata näihin kysymyksiin blogista ja laittaa ilo kiertämään myös toisille bloggaajille. 


KUKA?: Ihan tavallinen kirjaharrastaja. Olen aina lukenut ja pitänyt sitä täysin normaalina asioiden tilana, vaikka esim. lapsuuden kodissani lukemista ei harrastettu. (Jotta ironia olisi täydellinen, meidän rihkamakoriste-esineiden täyttämästä kirjahyllystä löytyi kyllä MMM-kirjasarjaa). Rakastan kieltä, ilmaisuja, sanontoja, loruja, runoja. Olen käynyt läpi eri vaiheita lukijana. Esimerkiksi joskus lukiolaisena ajattelin, että luen ainoastaan klassikoita ja sivistän itseäni. Yliopistossa löysin sattumalta Erlend Loen ja Nick Hornbyn tapaiset kirjailijat ja muistin jälleen lukemisen viihdearvon. Siitä eteenpäin olen ollut sekakäyttäjä ja myöntänyt ääneen, etten jaksa läheskään kaikkea kirjallisuutta, jota "pitäisi olla lukenut".
Ulkoisesti alan muistuttaa valasta juuri nyt. Ahkeran urheilun tilalle on tullut haasteita kuten kenkien laittaminen jalkaan. Jos jotain tippuu, niin sen täytyy olla tarpeeksi arvokasta, jotta viitsin vaivautua nostamaan. Onneksi olen raskaana ja pahimman valas-olon pitäisi olla ohimennyttä noin kahdeksan viikon kuluessa.

MITÄ?: Lähinnä kirjoja ja kaikkea mitä niistä herää. Vähän leffoja, pupuja ja prinsessaa. Luultavimmin saatte tutustua myös tähän perheenlisäykseen, mutta suunnitelmani on pysyä lähinnä aiheessa. Eli kirjoissa. Kuvista tykkään itse ja olen niitä harrastanut, mutta blogiin olen käyttänyt vain vanhoja otoksia oikeastaan. Ehkä jossain kohtaa innostun myös kuvaamaan enemmän.



MISSÄ?: Kotona (olohuoneen sohvalta) ja joskus töissä. (Shhh!) 

MILLOIN?: Innostuneena uudesta kirjasta tai kirja-aiheesta. Tahtoisin käyttää blogiin ennemmän aikaa ja paneutumista, mutta toistaiseksi siihen ei ole ollut mahdollisuutta. En tiedä mitä tämä uusi ihmistaimi tuo tullessaan lukemisen ja blogin kannalta, mutta sen näkee sitten.

MITÄ MIELESSÄ NYT?: Viransijaisen haku ja päättäminen. Siskot. Odotus ja vauva ja kotiinjääminen (minulla ei vielä toistaiseksi ole mitään, siis yhtään mitään, valmiina vauvaa varten). Lukeminen on ollut tosi hidasta maaliskuussa. Ihanaa kun blogilla on lukijoita tosi kivasti! Kirjablogiyhteisö on huippu.

Laitan tämän eteenpäin Ilselle Juuri tällaiseen, joka teki juuri yhden minun suosikkikirjoistani, käykää ihmeessä siellä! Ja sitten Morren maailmaanJorille Kaiken voi lukea- blogiin, Uppoa Hetkeen ja Kirjanurkkaukseen. En luettele enempää, vaikka mieli tekisi :)

16. maaliskuuta 2011

siskoja ja haasteita



Karoliina mainitsi mahdollisesti kokoavansa sisko-haastetta, kun on sellaista osunut nyt kohdalle. Hassu sattuma, sillä niin minullakin! Aivan vahingossa siskoskirjat vaikuttavat muodostuneen maaliskuun teemaksi. (Toivottavasti tämä postaus ei nyt vaikuta idean varastamiselta...)
Meriharakoiden en tiennyt kertovan siskoksista, mutta niin vaan se tekikin. Lisäksi olen lukemassa:



Eleanor Brown: The Weird Sisters. Tämä valittiin tammikuun 2011 kirjaksi amazon.comissa. Kirja kertoo 3 siskoksesta, jotka kaikki päätyvät kolmekymppisinä palaamaan kotiin. Perheen äiti on sairastunut syöpään ja kenelläkään tytöistä ei mene kummoisesti. "How was it possible, all these years and experiences later, that no one could wound us like the others?"

 Mary S. Lovell: Mitfordin tytöt. Aloitin tämän juuri, mutta kirjalle on varsin korkeat odotukset. Tämä kertoo kuuden(!) Mitfordin siskoksen suhteista toisiinsa ja heidän varsin yllätyksellisestä elämästä.




Louisa M. Alcott: Little Women. Oih, Margaret, Jo, Elizabeth ja Amy. Näihin siskoihin palaa mielellään uudelleen. Ja nyt on taas ollut sen aika. Yritin kuunnella tätä äänikirjana, mutta minulle kuuntelemiseksi sopii ehkä paremmin jokin hieman lyhyempi teos - tämän kesto taisi olla lähes 20 tuntia. Onneksi löytyy ihan kirjankin sivuilta.




Lukupinossa odottaa vuoroaan myös Katriina Ranne: Minä, sisareni. Tätä on kovasti kehuttu ainakin kirjasiepon blogissa






Siskoteema kiinnostaa. Ainakin jos se ei ole joku myyttinen "siskoni on paras ystäväni läpi elämän" - klisee. Minulla on tietysti itselläni yksi sisko, ei veljiä. Meillä on niin paljon ikäeroa, että olemme tavallaan syntyneet eri perheeseen. Meistä on tullut ystäviä, mutta vasta kun minustakin tuli aikuinen ja äiti. Äidilläni on neljä siskoa. Toisella mummollani on 4 siskoa. Serkuistani 11 on tyttöjä (4 poikaa). Tyttärelläni on varsin pian pikkusisko(!) ja myös 2 isosiskoa, sellaisia jotka eivät asu meillä vaan käyvät viikonloppuisin ja lomilla. Paljon, paljon naisia :)  Itse luulin pienenä, että naiset voivat saada vain tyttövauvoja. Jossain kohtaa ymmärsin, että jostain niiden poikienkin on tähän maailmaan tultava.


Vielä haasteista... Monissa blogeissa näitä haasteita riittää, mutta itse en oikein osaa tarttua niihin. Olen niin fiilislukija, että jos yritän väkisin pistää pinoon haasteen vuoksi 10 klassikkoa en vain pysty tarttumaan niihin.  Aakkoshaasteeni taisi jäädä B:hen, että se siitä pitkäjänteisyydestä. (En edelleenkään ymmärrä, miten Amma PYSTYI vetämään kaikki aakkoset läpi! Se on uskomaton ja kaiken ihailun ansaitsema suoritus!!) Mutta iloitsen muiden haasteista, koska niiden kautta saan usein kuulla kirjoista, joista ei muuten kuulisi. Lukupiiri (livenä tai netissä) on minulle hyvä vaihtoehto, yksi kirja kun ei tunnu liian vaativalta. Ehkä jossain kohtaa minustakin tulee haastelukija, mutta sitä ennen käyn läpi the Pinoa, johon kiinnostavat ja saatavilla olevat kirjat päätyvät.

15. maaliskuuta 2011

Susan Fletcher: Meriharakat

Susan Fletcher: Meriharakat
Englanti 2007 (suom. 2008 )
384 sivua, Like

MIKSI?: Erityisesti Leena Lumen ja sittemmin myös muiden suosituksesta.

LYHYESTI: Perheestä, itsensä etsimisestä, sisaruudesta, syyllisyydestä, katkeruudesta.

FIILIS:
"Luulenpa, että kaikilla naisilla - sinullakin, kuusitoistavuotiaalla; jopa onnellisesti naimisissa olevilla äidillisillä naisilla, jotka pitävät omia valintojaan helppoina ja viisaina - on omat synkät kohtansa. Valheensa. Takuulla jokainen heistä katsoosilloin tällöin ikkunasta ja kuvittelee sitä mielessään, toista elämäänsä."

Tämä otti minut mukaansa, eikä päästänyt hetkeksikään ennen loppua. Moira kertoo tarinansa, sen joka alkaa alun hiljaisuudesta, toistaalta neljä vuotta putoamisesta ja kaikesta siitä väliltä. 

Alusta asti Moira on erilainen. Mikä sen tekee? Paksut silmälasit, laihuus, fiksuus? Mustalaisen ennustus? Hänen piti olla vanhempiensa ainoa, tai olihan noita, mutta kuolleita vauvoja. Käänne tapahtuu Moiran ollessa 11-vuotias: hän kuulee ohimennen tulevasta vauvasta ja päätyy lähtemään sisäoppilaitokseen kauas.

Fletcher kirjoittaa aivan omalla tyylillään. Merkitykset ja ymmärrys täytyy hakea kokonaisuuksista ja rakentaa paloista: kieli on runollista, kaunista ja pysäyttävää. Silti teksti on äärimmäisen hyvin hallittua, lukija ei joudu liikaa eksymään tai harhailemaan. Tämän tasapainon säilyttäminen tekee Fletcheristä aivan omaa luokkaansa olevan kirjailijan. Suomennos on hieno, vaikka en ole verrannut sitä alkuperäiseen.

Moiran yksinäisyys ja vieraus toisiin ihmisiin kosketti olematta ahdistavaa. Samaistuminen tapahtuu, vaikka liittymäkohdat eivät ole tavanomaisia. Hänen vanhemmilleen olin vihainen, miksi he antoivat tyttärensä vieraantua? Ne muuta tytöt koulussa, loputon ilkeys... taisi siellä olla kaveruuttakin? Lopulta. Sisaruus-suhde sai surulliseksi. Tavallaan kirjahan kertoi juuri tästä, vaikka suhdetta ei oikeastaan ollut. Suhde Rayn kanssa tuntui melkein kuvitelmalta ja sitä se ehkä olikin, ainakin niin ettei rakkaus kuitenkaan ole vastaus tai ainakaan yksinkertaista. Ehkä muut hahmot kirjassa jäävät hieman hämäriksi, eivätkä kaikki Moirankaan ratkaisut tule oikein perustelluksi. Joka tapauksessa tämä tarina osui minulla johonkin mitä tarvitsinkin. Suosittelen ehdottomasti lukemaan tämän.

"Siinä se taas oli. Pulpahti pintaan jälleen. Me hautaamme sen minkä voimme, mutta multakumpu jää jäljelle, vaahto veden pinnalle siinä mihin se vajosi. Kaikki jättää jälkensä."

TOISAALLA TYKÄTTY: Lumiomena
Järjellä ja tunteella 
Juuri tällaista (huomasin nyt et oltiin otettu sama lainaus kirjasta!)
Kiiltomato

TÄHDET:
+ + + + (+)

14. maaliskuuta 2011

Chimamanda Ngozi Adichie: Purppuranpunainen hibiskus

Chimamanda Ngozi Adichie: Purppuranpunainen hibiskus
Nigeria 2003 (suom. 2010)
350 sivua, Otava

MIKSI?: Ihastuin Adichien Puolikas keltaista aurinkoa teokseen, siitä voit lukea täältä. Jostain syystä olin varma, että pettyisin hänen esikoiseensa. Blogien hehkutuksen kautta tartuin vihdoin tähänkin. Hyvä niin.

LYHYESTI: Perheväkivaltaa ja ahdistavaa kristillisyyttä afrikkalaisittain.

FIILIS: Kirjan lukemisesta ehti kulua liikaa aikaa tähän arvioon, mutta yritän silti tavoittaa siitä jotain. Tarina on kirjoitettu taitavasti nuoren naisen, Kambilin, näkökulmasta. Hänen maailmansa tuntuu kaikessa karuudessaan mahdolliselta ja todelliselta. Perheen isän karmea väkivaltaisuus ja täydellisen kontrollintarve on verhottu fundamentaaliseen (katoliseen) uskonnollisuuteen. Taloudellinen menestys, vapaustaistelijan status ja hyväntekeväisyys tekevät asetelmasta erityisen vastenmielisen. Perheen nuorten irtautuminen kodista ja kasvutarina tapahtuu isän sisaren perheen kautta. Elämään tuleekin naurua ja vapautta. Kaikeksi ihmeeksi maailma ei romahdakkaan, vaikkei tee juuri niin kuin isä on sanonut.

Pidin kirjasta paljon, mutta huomaan suhtautuvani siihen kriittisemmin nyt kuin koskettava jälkimaku on jo hiipunut. Adichien aihe on erittäin haastava: miten kuvata uskottavasti murrosta pois täydellisestä kontrollista,vääristyneestä uskomusjärjestelmästä ja vahingoittuneista ihmissuhteista? Kirjan loppu oli yllättävä, ehkä olisin toivonut jotain enemmän. Kaikkein eniten jäin miettimään Kambilin veljeä ja hänen valintojaan.

Adichien tekstissä tunnelmat, tuoksut ja värit tulevat lukijan lähelle. Teksti vie mukanaan. Puolikas keltaista aurinkoa on selvästi isompi kirja, historiallinen ja laaja, kun taas tämä on enemmän Kambilin tarina. Mutta Adichien poikkeukselliset kirjalliset kyvyt tulevat ilmi molemmissa kirjoissa.

Roomalais-katolinen kirkko voisi olla (tai on ehkä ollutkin?) hitusen pahoillaan tästä romaanista. Usko esitetään todella synkkänä, iloittomana ja rangaistukeskeisenä. Onneksi siellä oli sentään se yksi erilainen pappi ja Ifeoma-tädin perhe. (Aivan pakko mainita, että olen ollut tekemisssä monienkin nigerialaisten kristittyjen kanssa jotka ovat olleet täynnä iloa, rytmiä ja rakkaudellisuutta. Eivät kyllä ole olleet katolisia ;))

TÄHDET:
+ + + + (+)

12. maaliskuuta 2011

Kindleaakkoset

Kirjoitin tämmöiset aloittelijan aakkoset Kindlestä, sen pohjalta mitä itse osaan siitä sanoa. Tätä ennen olen käyttänyt samaa palvelua iPhonen kautta, mutta tämä laite on kyllä suuri parannus ihan jo koon ja käytettävyyden vuoksi. Muihin lukulaitteisiin en oikein osaa tätä verrata, koska en ole niitä käyttänyt. Lisäkysymyksiä saa esittää...



Amazon.com: Verkkokauppa, jonka tuote Kindle lukulaite on. Kauppa aloitti kirjakauppana, mutta alkoi pian myymään kaikenlaisia tuotteita. Kirjamyynnissä e-kirjat ohittivat tavalliset viime vuoden aikana ja kirjavalikoima on laajentunut jatkuvasti. Tällä hetkellä kindle-kirjoja on myynnissä reilut 600000 mikä on vähemmän kuin voisi olla, mutta riittähän noissakin lukemista. Suomenkielisiä kirjoja tarjolla on erittäin vähän. Project Gutenberg kirjat ovat mahdollisia ladata myös Kindleen ja siellä on tarjolla yli 500 suomenkielistä kirjaa. Kindle lukuaitetta ei saa kuin tilaamalla amazon verkkokaupasta.

formaatit: Amazon e-kirjojen lisäksi laitteeseen pystyy myös lataamaan muuntamalla eri tiedostoja (mitä iloa tästä on, en ihan vielä tiedä). Laite tukee myös PDF-tiedostoja. Luen PDF:nä saamaani uutuutta Marian ilmestyskirjaa tällä hetkellä Kindleltä. Tämä onnistui yhdellä s-postin lähttämisellä.

keveys ja ohuus: Kindle tuntuu uskomattoman kevyeltä kädessä (n.240g) ja sitä on helppo lukea missä tahansa asennossa. Kevyempi kuin kirja ja paksuus on n.0,5cm. Mahtuu ihanan kätevästi pienehköön käsilaukkuun.

Kindle-lukulaite: Oma laitteeni on 189$ versio, joka on 6" kokoinen ja siinä on maailmanlaajuinen ilmainen 3G + wifi. Suomessa tämä oikeus on tosin rajoitettu, eli yhteyttä pystyy käyttämään lähinnä kirjojen ostoon. Halvimmillaan laitteen saa 139$, jolloin siinä on pelkkä wifi. Kalleimmillaan isompi 9.7 tuumainen Kindle maksaa 379$. Mikäli laitteen tilaa Suomeen, siitä joutuu maksamaan toimituskulut ja verot, jotka ovat ilmeisesti yhteensä n.60€. 

kirjanmerkki: Laite muistaa aina kohdan, jossa olet eri kirjoissa. Lisäksi muistiinpanojen tekeminen ja lainausten tallentaminen on helppoa.


käyttöaika: Akun kestävyys on jopa yksi kuukausi yhdellä latauksella, mikäli nettiyhteys on pois päältä. Itse olen nyt omistanut laitteen viikon ja lukenut suhteellisen paljon, nettiyhteys on ollut päällä – laite alkaa kaipaamaan lataamista pikku hiljaa.

lataus: Kun on kirjautunut amazon.com:in asiakkaaksi, kirjojen ostaminen laitteeseen toimii yhdellä napin painalluksella. Todella helppoa, toimivaa ja kätevää. Ongelmia ei ole vielä ollut. Kaikki iPhonen Kindleen lataamani kirjat löytyivät myös laitteestani heti kun sen ensimmäisen kerran avasin. Lataus tapahtuu tietokoneelta USB-piuhalla tai sitten laturilla seinästä (jenkkipistoke tarvitsee muuntopalikan).

lisävarustelu: Kindleen myydään ihania kuoria ja kansia, joista jotkut sisältävät myös lukuvalon. Itse ostin nyt alkuun vain tavallisen suojapussin, joka näyttää tältä:

miinusta: Kindlen käyttömahdollisuudet on pitkälti rajattu Amazon-kauppaan. Aivan kaikki kirjat ja ominaisuudet eivät myöskään ole ostettavissa muualla kuin Yhdysvalloissa. Tämä vertautuu esim. Appleen ja iTunesiin.
 
muisti: Laitteeseen mahtuu n. 3500 kirjaa.

näppäimet: Kindlessä ei ole kosketusnäyttöä. Sivua käännetään sivussa olevilla painikkeilla, jotka on laitettu molemmille puolille, eli sivun kääntäminen onnistuu helposti kaikissa lukuasennoissa. Kääntämisestä kuuluu pieni napsaus (ei häiritsevä). Muut näppäimet vaikuttavat helpoilta käyttää.

ohjeet: Laite sisältää sähköisen ohjekirjan, joka on piiitkä. Eli on varmasti ominaisuuksia, joita en osaa tässä esitellä, koska en ole niihin vielä tutustunut.

sanakirja: Laite sisältää Oxford English - sanakirjan, jonka avulla vieraiden sanojen hakeminen on helppoa.

valo: Kindlen näyttö ei ole valaistu, eli lukemiseen tarvitsee valon kuten kirjaankin. Tekstin kontrasti on kuitenkin hyvä ja sitä pystyy myös säätämään. Ruutu ei heijasta.

ääni: Niissä kirjoissa, joissa tuetaan lukemista, laitteen voi myös laittaa lukemaan kirjan. Lisäksi laitteella voi kuunnella musiikkia mp3-soittimen tyyliin, mutta en ole vielä ottanut selvää miten musiikkia ladataan laitteeseen. Äänikirjojakin voi ostaa laitteeseen.

9. maaliskuuta 2011

atshiuu ja zzzzzzzz

Käsittämätöntä. Minulla oli loma, jolla en tehnyt mitään. En ymmärrä miten onnistuin olemaan edes lukematta mitään (siis ehkä 100 sivua yhteensä), mutta näköjään se on mahdollista. Nyt olen niin järkyttävässä flunssassa, että lukeminen sattuu silmiin ja sen lisäksi jetlagin taso näköjään kertautuu niiskuttaessa. Tai sitten olen vain vanhentunut. Mutta maa Atlantin takana näytti olevan paikallaan ja siellä myydään edelleen paljon kirjoja.
Tämä kuva on jo vanha ja kesältä ja tässä välissä prinsessakin 
on käynyt samoissa maisemissa muutamaan kertaan, mutta täällä siis oltiin.
Koska kirjat ovat painavia kantaa, toteutin vihdoin haaveeni ja ostin Kindlen. Olen mielestäni ansainnut sen, koska olen lukenut kymmeniä kirjoja iPhonestani, jonka näyttö on kuitenkin varsin pieni. Kerron varmasti vielä lisää Kindlestä, mutta tähän mennessä positiivisesti on yllättänyt laitteen keveys, helppous ja Suomessakin toimiva 3G. Kuvassa näkyy tämän matkan saldoa ja Kindle.
Jatkan siis niistämistä ja maailmankaikkeuden hitainta lukemista. Ja nukkumista ja valvomista mitä kummallisempiin aikoihin (söimme tyttäreni kanssa makaroonilaatikkoa viime yönä klo3). Enkä aio poistua maasta ennen kuin tämä uusi perheenjäsen saadaan kohdusta syliin, vaikka matkustaminen mahan kanssa onnistuikin hienosti.