31. toukokuuta 2012

Philip Pullman: Rehti mies Jeesus & kiero mieli Kristus

Philip Pullman: Rehti mies Jeesus & kiero mieli Kristus
Englanti 2010 (suom. 2012)
Tammi 174s.

MIKSI?: Jeesus -teema ja kirjailija kiinnostivat.

MISTÄ?: Arvostelukappale kustantajalta, kiitos!

LYHYESTI: Jeesus ja kaksoisveli Kristus muuttavat historiaa väärinymmärryksillä ja valehtelulla.

FIILIS: Mitähän tästä voisi sanoa niin, ettei joutuisi hirvittävästi puolustautumaan? Minä olen luullut kestäväni kirjoja,jotka ovat hyvinkin kriittisiä kristinuskoa kohtaan. Kirjoissa pitää voida kyseenalaistaa ja kääntää asioita päälaelleen.

Pullmanin kirjasta tekee ikävän se, että hänellä on tarkka missio. Tämä on osoittaa kristinuskon hölmöys, julistaa kritillisen kirkon epäonnistumista ja purkaa omaa uskonpettymystään Hän selvittää nämä asiat lukijalle vasta jälkipuheessa, mutta niitä ei suinkaan piilotettu rivien väliin kirjassa. Pullman lainaa paljon tekstiä suoraan Raamatusta. Lyhyestä kirjasta  n.60% on suoria Raamatuntekstejä. Minua alkoi surettaa tämä alkuperäisten tekstien vääristyminen, nuo kertomukset ovat minulle sen verran rakkaita ja tärkeitä.

Seli seli, mutta kirja oli myös sisällöltään pettymys. Tarina jää tosi vajaaksi. Se sisältää ainoastaan idean, että Jeesuksella on kaksoisveli Kristus. Kristus jää taustalle ja kirjoittaa kuulopuheita Jeesuksen sanomisista ja teoista. Näille kaikille löytyy maanläheinen selitys, väärinymmärrys tai sitten tarinaa parantemalla niistä saa paremman.

Pullman on nähnyt toki runsaasti vaivaa evankeilumien läpikäymiseen ja tarinoiden taivutteluun mieluisikseen. Teologille kirjassa riitti myös jonkin verran hauskoja huomiota (Mistä evankeilumista kertomus on otettu tai miten niitä on yhdistelty? Kuka puhuu Johanneksen evankeliumin äänellä? Miten kertomuksia on muutettu? jne.) Mutta Pullman ei ole teologi, eikä hän tässä kirjassa pääse näyttämään taitojaan myöskään kirjailijana. Kirjassa on muutama kohta, jotka erityisesti pomppaavat tarinasta täysin irrallisina. Näissä ruoditaan mm. kirkkoa instituutiona.

YHTEENVETO: Tämä ei mielestäni ole romaani vaan henkilökohtaisen ateisimin (/materialismin?) ja kirkkokritiikin pamfletti. Minusta se on sääli, sillä tarinan alkuastelman idean on tosi kutkuttava.

TOISAALLA:
Hanna
Jori
Elma Ilona
Kirjavinkit
Jarkko Tontti

TÄHDET:
+ + (+)

29. toukokuuta 2012

Kaiken maailman eläinsadut

Kaiken maailman eläinsadut
toim. Katriina Kauppila, kuvitus Matti Pikkujämsä
Suomi 2011
Otava 165s.

MIKSI?: Blogiani seuranneet tietävät minun innostuvat vain harvoista lastenkirjoista. Tämä on ehdottomasti innostumisen arvoinen. Kirja tuli mukaan sattumalta kirjastosta, hienojen eläinkuvien innostamana.

LYHYESTI: Hyvin valikoituja vanhoja ja uusia eläinsatuja upeilla kuvilla.

FIILIS: Tästä kirjasta on nauttinut koko perhe. Eläinsadut ovat olleet sopivan mittaisia - joskus on innostuttu lukemaan useampi, muutama oli pidempi. Jotkut olivat tuttuja (mutta ei liian monet).

Kirjassa on kolme lukua: kansansadut, perinteiset eläinsadut ja aikamme eläinsatuja. Erityisen hauskoja olivat Aisopoksen sadut ja nautin valtavasti myös nykykirjailijoiden saduista. Kirjailjoina näissä mm. Kari Hotakainen, Jukka itkonen, Hannele Huovi ja Eeva Tikka. Kuvia on sopivasti ja ne ovat todella huippuja. Tämä on tuleva klassikko ja iltasatugenren helmi. Haluan ostaa tämän omaan hyllyymme, ihastus on sitä lajia.

TOISAALLA:
Jenni kuvasi kirjan kuvia. Ja täälllä Jennin juttu Hotakaisen sadusta.
Lastenkirjahylly kertoo tämän olevan vastaus lyhyiden satujen huutavaan pulaan. Aamen.
Tässä kohtaa haluan nostaa esiin myös mainion lastenkirjablogin, eli Viivin Värikäs päivä. Käykää ihmeessä kurkkimassa sieltä lastenkirjavinkit!

TÄHDET:
+  +  +  +  +

MUUTA:
Kirjoitan satujen tärkeydestä huomenna Etelä-Saimaassa.

27. toukokuuta 2012

Kristiina Lähde: Joku on nukkunut vuoteessani

Kristiina Lähde: Joku on nukkunut vuoteessani
Suomi 2012
260s. Teos

MIKSI?: Kirjalla on loistava nimi! Takakansi/ muiden arviot herättivät kiinnostuksen.

LYHYESTI: Lääkärin ja salapoliisin luo tulee kultakutri ja Ruusunen.

MISTÄ?: Kirjaston uutuushylly.

Onni käänsi auton rivitaloalueen pihan ja oli ajatuksissaan pysäköidä naapurin paikalle. Tuuli poimutti kevyttä lunta etupihalle. Kuin jotain olisi vialla.

FIILIS: Minun lukublokkini alkaa murtua! Hieno tuttavuus tämä Lähde: kirja on osuva, hauska ja kauniisti kirjoitettu.

Joku on kirjoittanut jotain samaa ennenkin, mutta silti kirjailijalla on oma ääni. Tässä on samaa filosofiaa kuin Muistin kauissa: kuka minä olen, mikä tekee minut näkyväksi, milloin olen olemassa? Paketti on vain huomattavasti tiiviimpi, naisellisempi ja tummalla tavalla huumoristisempi.

Rosa herää aamulla vuoteessaan siihen, että hänen vieressään nukkuu vieras mies. Naapurissa Lauran mies taas on kadonnut.Lääkäri, poliisi, salapoliisi - apuja ei oikein tule: Mistään akuutista ei ole kyse.  Annan sinulle muutaman esitteen, joita voit myös lueskella. Voisit aluksi ihan tietoisesti ottaa rennommin.

Monet ovat jo ennen minua päivitelleet juonen paljastumisen vaikeutta. Onkin totta, että kirja täytyy kokea itse, eikä se ihan selväksi tule yhdellä lukemisella. Minun lukemani versio tuli täyteen merkintöjä yksittäisistä hienoista lauseista ja tarkkaan harkitun syvistä oivalluksista. Kirja kertoo yksinäisyydestä, ikävästä, havahtumisesta ja heräämisestä - se osuu sydämeen.

Asuin harmaassa talossa näkymättömän miehen kanssa. Rakkauden sijasta meitä ympäröivät hyvät kulkuyhteydet ja se mitä ne konkreettisesti tarkoittavat: melu, pienhiukkaset.


Povaan kirjalle menestystä. Kauniit kannet!

TOISAALLA: Amma ei ihan syttynyt toteutukselle
Helmi K. suosittelee ihan kaikille.
Noora (Tea with Annan Karenina) löysi kepeyden ja soljuvuuden keskeltä painavaa sanomaa.
Periaatteessa kirjoista - blogissa tykättiin paljon.
Kirjavinkeissä tätä määritellään leimallisesti uudeksi naisproosaksi.
Kulttuuri kukuistaa-blogin Arja sanoo tämän olevan mainio kuvaus siitä miten huonosti tunnemme toisiamme.
Unni luki merkillisen kirjan.
Joku muu?

Ensin pitäisi olla harjoituselämä, ettei tämä ainut tärvääntyisi harjoitteluun. Ellei se juuri ole tarkoitus?

TÄHDET.
+ + + +

20. toukokuuta 2012

Richard Powers: Muistin kaiku

Richard Powers: Muistin kaiku
Yhdysvallat 2006 (suom.2009)
647s. Gummerus
National Book Award

MIKSI?: kirjoitin tiiliskivikaipuusta täällä. Muisitin kaiku oli sitten ainoa, joka tuosta kuvastusta pinosta tuli tällä erää luetuksi ja lukemisessa kesti i-kui-suus millä tahansa kirjablogimittapuulla.



LYHYESTI: Tiivistä 647s? Neurologiaa, aivoja, muistoja ja kurkia. Ihmissuhteita.

FIILIS: Luin kirjaa todella kauan monestakin syystä. Joka tapauksessa palasin siihen aina uudelleen. Vakavaan autoonnettomuuteen joutuneeseen Markiin, joka ei pysty tunnistamaan rakkaimpia ihmisia enää onnettomuuden jälkeen. Tai ajattelee näiden olevan kopioita ja vakoojia. Karinin, Markin siskoon, joka palaa elämään, jonka on jättänyt taakseen. Aivotutkija Walteriin, jonka ura ja elämä vaikuttavat murentuvan. Kirjaan sisältyy myös hienoinen jännitysjuoni, paperille kirjoitettu viesti, jonka arvoitus selviää vasta lopussa.

Ihailen Powersin tekemää valtavaa pohjatyötä monestakin aiheesta - neurotieteet, muisti ja sitten vielä kurjet. Se, että hän pystyy kirjoittamaan tämän kaiken taitavaksi romaaniksi (tarinaksi) on vielä hämmästyttävämpää. Silti kirjassa olisi ollut tiivistämisen varaa, se harhautuu paikoittain liikaan pikkutarkkuuteen ja maalailuun.

Pysäyttävintä kirjassa on kysymykset minuudesta - milloin olen vielä minä? Miten toiset näkevät minut, miten toiset muistavat minut, miten itse näen itseni? Kuka minä olen suhteessa toisiin? Mitä minä muistan ja ovatko muistoni totta?

Pidin siitä, ettei Powers tee lukijalle kokonaan valmista, vaan jättää myös rosoja. Kieli on pitkälti harvinaisen nautinnollista ja toimivaa. Suosittelen tutustumaan.

MUUTA: Viime vuonna ilmestyi Powersin Suopeus, jota on luettu aika paljon blogeissa. MYös yli 900-sivuinen Laulut, jotka lauloimme kerran on suomennettu.

TOISAALLA: Leena Lumi, joka ylisiti kirjaa, on myös yksi syy miksi luin tämän.
Olivian Mari oli aikoinaan pohtinut paljon samoja kuin minäkin, huomasin.
Kirjavinkkien Mikko sanoo, että mukaansatempaavien juonien ystävien kannattaa jättää kirja välistä (minä olen samaa mieltä.) Silti Mikkokin tykkäsi.
HS kehuu.

TÄHDET:
+ + + +

16. toukokuuta 2012

pakkotauko




Tässä kohtaa bloggaamista tuli sairausloma, pakkotauko. En ole avannut mitään kirjaa viikkoon (!!), mikä on luultavimmin pisin aika aikuiselämässäni ilman lukemista. Muuhunkaan järjelliseen en ole kyennyt. Mutta palaan, toivottavasti jo pian. Tällä aikaa tapahtuu sellaisia, että meidän maitotyttö ei ole enää vauva - 1v. tuli täyteen ja kävely onnistuu sujuvasti. Ekat sanat on "kato" aioo" (siskon nimen muunos) "ei" "anna" ja "iljaa" (joka on ehkä kirja(?!) tai sitten todennäköisemmin muunnos omasta nimestä). Eiköhän se äitikin sieltä vielä tule? Ihania kesäpäiviä kaikille - tavataan pian kirjojen merkeissä.

Kirjoitin muuten minäkin hengenpelastajakirjoista E-saimaan juttusarjassani. Sen voi lukea täältä, vaikkakin rivivälien unohtuminen tekee tekstistä lähes lukukelvottoman.






5. toukokuuta 2012

Tuomas Kyrö: Miniä

Tuomas Kyrö: Miniä
Suomi 2012
Kirjakauppaliitto, 122 sivua
Kirjan ja ruusun -päivä 2012

MIKSI?: Minunkin oli pakko mennä tähän mukaan ja hommata Miniä. En edes itse päässyt paikalle, mutta ohjeistin siskoni ostoksille. Jotta kilohinta olisi ollut tyydyttävä, hän osti Game of Thrones pokkarin- hyllyyni odottamaan.

LYHYESTI: Mielensäpahoittajan miniä pääsee ääneen.

FIILIS: Minä en ole ollut mikään suuri mielensäpahoittajafani, vaikka Kyröstä pidän kovasti. Miniä oli kuitenkin juuri sitä mitä tarvitsin, eli täydellinen kylkiäinen. Vietin sen kanssa reilun tunnin peiton alla kun päätin pitää vapaata - hihittelin ja viihdyin.

Mielensäpahoittajalle teki mielestäni erittäin hyvää saada naisnäkökulmaa, etenkin kun nainen ei ole mikään emäntä, vaan sen vastakohta. Kyrö heittelee tapansa mukaan huumorin ohella piikkejä sinne ja tänne. Tapahtumat ovat sinällään vähän väännettyjä juoneksi, mutta tärkeämpää onkin hienosti rakennetut virkkeet.  Jokainen voi myös samaistua siihen hankalaan sukulaiseen, jonka kanssa on vaan pärjättävä - näin tekevät myös kirjassa esiintyvät venäläiset lomakylän ostajat.

Taidan mennä keittämään perunoita.

MUUTA: Ihanat nuo pinkit reinot tossa kannessa! Seuraavaa Kirjan ja ruusun -päivää odotellessa. Minä vien oman kopioni tänään kirjastoon. Vähän se kirpaisee, mutta haluan muidenkin pääsevän lukemaan tämän.

TOISAALLA: (Huh, olipas näitä monta. Kuka puuttuu? Ainakin kirjabloggarit näyttävät olleen sopivaa kohderyhmää tälle kokeilulle :))
Minna
Kirsin kirjanurkka
Jenni
Jokke
Tuulia
Kirjavinkit
Sinisen linnan kirjasto
Sivulliset
Rivien välistä
Sanna/luettua
Anu/Jos vaikka lukisi

TÄHDET:
+ + + +

3. toukokuuta 2012

Maijan tarina. Toim. Johanna Hurtig & Mari Leppänen.



Maijan tarina. Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö yksilön ja yhteisön traumana. Toim. Johanna Hurtig ja Mari Leppänen.
Suomi 2012
Kirjapaja, 168s.

GENRE: Toimitettu omaelämänkerta, mukanan asiantuntijatekstejä

LYHYESTI: Leastadiolaisperheen tyttären lapsuudesta tulee painajainen hyväksikäytön vuoksi.

MISTÄ?: Arvostelukappale kustantajalta

FIILIS: Pitkään jatkunut lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö perhepiirissä ja tiivis uskonnollinen yhteisö - kuulostaa  elokuvalta, jota en halua nähdä. Silti kiinnostaa, sillä miten tällaista voi tapahtua? Miksi kukaan ei suojellut, kuullut, pelastanut Maijaa? 

Luin kirjan voimatta laskea sitä käsistäni. Maijan omaa kertomaa kirjassa on 103 sivua ja loput 65 sisältää asiantuntijoiden puheenvuoroja. 

Pahinta on ehkä se, että kirjan luettua tietää sen olevan totta. Tarinassa ei mässäillä, mutta ihokarvat nousevat pystyyn ja sydäntä kylmää. Maija tulee raasti hyväksikäytetyksi ja perheensä hylkäämäksi yhä uudestaan. Hän kärsii syvästi läpi elämänsä hyväksikäytön henkisistä ja fyysistä vammoista. Maijalla on silti halu ja tahto selvitä, katsoa eteenpäin ja oppia aidosti rakastamaan itseään. Maija ei menetä uskoaan. Kirjan naiselta löytyy perspektiiviä siihen, mistä kaikesta ihminen voi selvitä.

Vanhoillislestadiolaisuus on minulle aika vierasta. Näin ulkopuoliselle kirjasta pomppaa se, että asiat halutaan hoitaa liikkeen sisällä (mikä tietysti vaikuttaa salailulta ja hyssyttelyltä) sekä anteeksiantamuksen väärinkäyttö (se että jos jotain asiaa on pyydetty anteeksi ja se on "sovittu", niin siitä ei saisi enää puhua). Toivon todella, että nämä käytännöt ovat rumia vääristymiä ja yhden yksittäisen "porukan" totaalisia virhetulkintoja (tämä uutinen onneksi antaisi toivoa siihen, että näin on.)

En voinut sille mitään, että kirjan asiantuntijalausunnot vaikuttavat selittelyltä, koska tarina itsessään on vahva. Tekstit ovat silti perusteltuja. Ehkä niiden rooli on myös etäännyttää Maijan kertomuksesta, jota on niin vaikea kestää? 

Mietin sitä, miten samassa perheessä kasvaneet sisarukset voivat olla niin erillaisia ja kokevat vanhempansa eri tavalla - jostakin tulee "musta lammas" tai sellainen, jota kukaan muu ei oikein ymmärrä. Vanhemmalle lapsen erilainen temperamentti, persoonallisuus ja kiinnostuksen kohteet voivat olla haastavia ja vaikeita. Erilaisuus tai mikään ominaisuus ei silti oikeuta huonoa kohtelua tai laiminlyöntiä. Rakkautta ja huolenpitoa pitää riittää jokaiselle lapselle. 

Kirja herättää halun kostaa Maijan elämän tuhonneille. Hetkellisesti tuntuisi helpolta olla Tuomitseva Jumala. Myös lasten hyväksikäyttöön liittyvä lainsäädäntö pitäisi saada edes jotenkin oikeudenmukaiseksi NYT. Kirjasta ja tekijöistä lisää Voimalassa

TÄHDET: (tämä ei ole Maijan elämän arvostelua vaan kirjan kokonaisuuden, luettavuuden ja kiinnostavuuden tähdittämistä)
+ + + +

PS. Teksti ilmestyi taas tuplana, eli Lily:ssä myös.Mari on yksi meidän bloggaajista.