Mieheni on tässä viime aikoina käynyt läpi melkoisen pinon kirjoja, joihin minä en ole ehtinyt/viitsinyt/jaksanut/innostunut tarttumaan. Ajattelin esitellä niistä muutamia hyvin lyhyesti ja miestäni lainaten. Mieheni lukee kaikkea mitä minä jätän lojumaan pöydille. Hän ajelehtii kirjallisuudessa varsin päämärättömästi ja sukeltaa aina uuteen ennakkoluulottomasti. Useimmiten hän haluaa lukea kirjaa, joka on minulta juuri kesken (AAAARGH!). Joskus pidämme samoista kirjoista, toisinaan emme. Nämä esitellyt kirjat ovat sellaisia jotka hän on lukenut, minä en.
Salman Rushdie: Firenzen lumoojatar
Kuulemma ehdottomasti paras viime aikoina lukemistaan kirjoista. Itämainen ja poikkeuksellinen tarinankerronta tyyli kiehtoo ja vie mukanaan.
Alaa al-Aswani: Yacoubian-talon tarinat
Myös tässä itämainen tarinankerronta oli kiinnostava, mutta kirja kuitenkin vähän pettymys.
Stephanie Meyer: Vieras
Muutettavat muuttaen kirja on hyvin samantapainen vampyyrisarjan kanssa. Ihan viihdyttävää kuitenkin.
Joe Abercrombie: Ase itse
Splättisfantasiaa ja hauskaa, mutta taistelukohtauksiin väsähtää jossain kohtaa.
On muitakin, mutta valitsin nämä tähän.
Muilla kokemuksia näistä?
Sun miäs vähä samanlainen lukija kuin mun :)
VastaaPoistaUskon, että tuo Firenzen lumoojatar olisi käynyt mullekin, sillä löysin tämän itämaisen viehtymyksen jo Amin Maaloufin Samarkandissa ja nyt viimeksi sitten Nadeem Aslamin Elävältä haudatut veivät jo yli rajan...Niissä on outoa lumoa, jos vain kirjailijan kyvyt riittävät kuljettamaan tarinaa riittävän kiintoisasti. Aslamin kirja on minulle tämän vuoden yllättäjä!
VastaaPoistaMinulla on nyt tuo Samarkand saatuna kirjastosta ja siitä olen kuullut paljon hyvää- ja tuo elävältä haudatut kuulostaa tosi kiinnostavalta, teit siitä hyvän jutun! Meille eurooppalaisille tuo itämainen tarinaperinne on varsin vieras ja varmaan tiettyjä sävyjä ja tasoja jää joka tapauksessa ymmärtämättä ihan vaan koska emme ole kasvaneet siihen ja siinä.
VastaaPoistaFirenzen lumoojattaresta ei ole tainnut tykätä kukaan muu kuin tuo Mies :)