31. toukokuuta 2011

toukokuu 2011

Toukokuu on pääosin mennyt yksikätisesti kirjoittamaan opetellessa sekä avattujen ja selattujen kirjojen parissa, niiden jotka eivät ainakaan nyt tulleet loppuun asti luetuiksi. Enimmäkseen on nipistelty itseämme ja tuota pientä ihmettä: kyllä tämä taitaa olla oikeasti totta ja tuo ihmistaimi todella muuttanut meille..

Kirjoja:

Peter Franzen: Tumman veden päällä

Ali Shaw: Tyttö, joka muuttui lasiksi


Eve Hietamies: Yösyöttö

Antti Tuomainen: Parantaja

Jenny Erpenbeck: Vanhan lapsen tarina (ei vielä arviota)

kirjoja: 5
naisia: 2/5
suomalaisia: 2/ 5
sivuja: 1435, keskiarvo 287

Kuukauden valinta: Tyttö, joka muuttui lasiksi. Kannattaa tutustua.
Myös Antti Tuomainen on syytä laittaa lukulistalle, jos ei ole häntä vielä lukenut.

26. toukokuuta 2011

keskittymisvaikeuksia...


5-vuotiaallamme on todistettavasti äitiään parempi keskittymiskyky tällä hetkellä. Olen aloittanut ja aloittanut monta kirjaa, kun mikään ei oikein tunnu etenevän. Hukun levällään odotteleviin kirjoihin, apua! Tästä kesken-pinosta löytyy esim.
 pitkään lukulistalla ollutta:
Susan Flecher: Irlantilainen tyttö (kirja on tosi hyvä, mutta silti minun keskittymiskykyni ei riitä)
klassikkoa:
 John Irving: Kaikki isäni hotellit (joka on hauska ja kekseliäs ja valloittava, mutta jotenkin niin pientä tekstiä ja paksu ja...)
uudempaa:
Jenny Erpenbeck: Vanhan lapsen tarina (tämä on lyhyt ja melkein luettukin jo, mutta en ole vielä ymmärtänyt kirjasta oikein mitään. Tai sii mikä sen pointti on?)
suosikkiani:
Alice Munro:  Hyvän naisen rakkaus (tämä etenee varmaan parhaiten, mutta aina välillä tipahdan kyydistä tässäkin)
viihdettä:
Heli Laaksonen: Pursu (Nämä on hauskoja, mutta murre on minulle niin vieras, että eteneminen on etanavauhtia)

Haluan kevyttä, viihdyttävää ja nopeaa luettavaa, jossa kuitenkin on jotain sisältöä?! Suosituksia?? Ehkäpä päädyn vihdoin dekkarilukijaksi? Taitaa olla oikeasti tarpeen muuttaa lukupinon sisältöä joksikin aikaa, aivoni eivät yksinkertaisesti pysty tällä hetkellä käsittelemään mitään kovin monimutkaista tai kuvailevaa tai surullista tai raskasta tai pitkää tai... Mutta joka tapauksessa vauva on ihana <3 ja tietyt kirjat saavat nyt vaan odottaa.



23. toukokuuta 2011

Antti Tuomainen: Parantaja

Antti Tuomainen: Parantaja
Suomi 2010
223 sivua. Helsinki-kirjat

GENRE: Kaunokirjallisuuteen kallellaan olevaa jännitystä.

MIKSI?: Ihastuin aivan älyttömästi Tuomaisen Veljeni vartija - kirjaan (en pitänyt vielä silloin blogia, mutta lukupäiväkirjaani olen antanut sille huimat 5tähteä). Jostain syystä kesti näinkin kauan tarttua tähän uutuuteen.

FIILIS: Ensimmäinen vauvan syntymän jälkeen kokonaan luettu kirja! (Keskeneräisiä onkin sitten vaikka kuinka monta). Erikoista teoksessa on, että se sijoittuu tulevaisuuden Helsinkiin, joka on aivan tuhoutumispisteessä ilmastonmuutoksen nopean etenemisen myötä.  Tällaisessa maisemassa runoilija Tapani etsii kadonnutta toimittajavaimoaan.

Tarina on varsin yhteiskunnallinen, kantaaottava ja jokseenkin tavanomainen, mutta Tuomaista on todella nautinnollista lukea: kielen ja ilmaisujen käyttäjänä hän on aivan erinomainen. Dialogi ja ajatusten kuvaaminen elää hienosti kirjassa. Luimme miehen kanssa vuorotellen ääneen pätkiä (kun siis vuorotellen ensin varastelimme tätä toisiltamme luettavaksi). Tämän voi myös lukea rakkaustarinana. Maailmanlopun meininki tuo kirjaan rohkean perspektiivin.

Sitä ihmettelen, että tämä voitti vuoden Johtolanka palkinnon, joka myönnetään dekkarille. Lähinnä ihmettelyni kertoo omasta rajoitteisuudestani - en ikinä osaisi luokitella tätä dekkariksi, enkä oikeastaan edes rikos- tai jännityskirjallisuudeksi, vaikka onhan tässä nekin elementit olemassa. Samaa pohdintaa muistan tehneeni Veljeni vartijan kohdalla.

Ihmettelen myös, missä ovat Tuomaisen blogisavut? Aika vähän löysin arvioita... onko nämä kirjat menneet monelta ohi, vai olenko ainoa fanittaja? Olen perinteisesti pysynyt kaukana tämän genren kirjoista, joten muihin dekkareihin minun on tietysti hankala verrata.

Tämä on todella helsinkiläinen kirja. Jos tuntee kaupunkia, niin voi kulkea Tapanin kanssa todella elävästi mukana kaduilla. Kirjan lopulta olisin toivonut enemmän.  En ollut siis aivan yhtä ihastunut kuin Veljeni vartijaan, mutta Tuomaista aion fanittaa edelleen. Tuomaisen esikoinen Tappaja, toivoakseni onkin minulta edelleen lukematta.

TOISAALLA:
 Booksy
Kirsi Hietanen
 Kirjasieppo
 Rachelle
HS
KSML

TÄHDET:
+ + + +


PS. Vauvan kanssa menee tosi hyvin. Hän öö... nukkuu ja syö. Välillä pitää varmistaa, että hän on varmasti oikeasti olemassa. Kiitos vielä kovasti mukana elosta ja onnitteluista teille kaikille.

17. toukokuuta 2011

10. toukokuuta 2011

**vauvannoutotauko**


"Niin kauan odotettu
niin hartaasti toivottu
niin suuresti rakastettu
jo kauan ennen syntymääsi"

Vauvauutisia luvassa...

9. toukokuuta 2011

Eve Hietamies: Yösyöttö

Eve Hietamies: Yösyöttö
Suomi 2009
383 sivua, Otava

MIKSI?: Kepeä välipala, jossa elämäntilannesopivuus korkealla.

LYHYESTI: Isä päätyy vauvan kanssa kaksin.

FIILIS: Tämä on puhdasta vauva-mamma-viihdettä. Joku bloggaaja taannoin (saa ilmottautua) etsi ja mietti onko suomalaista chic-littiä ja minusta tämä voisi mennä myös siihen kategoriaan. Siitäkin huolimatta, että päähenkilö on mies.

Jos ei jaksa välittää juonen tietystä epärealistisuudesta, niin romaani on on hienosti kirjoitettu ja viihdyttävä. Aika paljon kuvataan Antin ja pojan Paavon vauva-arkea, sitä kaikkea mitä pitää oppia, että saa pienen ihmisen "jaloillensa". Parhaimmillaan kirja on silloin, kun naisia kuvataan miehen näkökulmasta. Yllättävän vähällä tapahtumisella Hietamies saa pidettyä lukijan kiinnostuksen. Henkilöhahmot eivät ole ihmeen syvällisiä. Vaikka Antin elämäntilanne on varsin katastrofaalinen, hän ei päädy sankariksi eikä luovuttajaksi, vaan pärjääjäksi. 

Taisin olla juuri oikeassa mielentilassa tälle kirjalle. Kirjaan on kerätty kaikenmaailman hiekkalaatikkokliseet, mutta ehkä se toimi hyvänä johdatuksena takaisin vauvamaailmaan tälle bloggaajalle.

En ole ennen lukenut Hietamiestä, millaisia kokemuksia teillä muilla on? Onko muut kirjat millaisia?

TÄHDET:
+ + + (+)

6. toukokuuta 2011

Ali Shaw: Tyttö, joka muuttui lasiksi


Ali Shaw: Tyttö, joka muuttui lasiksi
Englanti 2010 (suom.2011)
394 sivua, Atena

MIKSI?: Sattumalta löydettyä kirjaston uutuushyllystä (todella harvoin poimin mitään, mistä en tiedä etukäteen jotain). Ehkäpä poikkeuksellisen kauniin kannen houkuttelemana.

LYHYESTI: Ihmiset etsivät kadotettua rakkautta aikuisten sadussa.

FIILIS: Ehkäpä se etten yhtään tiennyt mitä odottaa, sai minut todella pitämään tästä kirjasta. Vaikka en ole mikään maagisen realismin ystävä, tämän kirjan yliluonnolliset elementit toimivat hienosti.

Ihmiset ovat yksinäisiä ja hukassa. Vain harvat ovat tarpeeksi onnekkaita todella kohtaamaan toisen saarella, jossa todellisuus venyy tunnettujen rajojen ulkopuolelle. Näin käy Midakselle ja Idalle, vaikka heidänkin rakkaustarinalle ei ole luvassa onnellista loppua. Romaanissa muistellaan vanhoja ja tarkastellaan sitä miten kukin on omaan yksinäisyyteensä päätynyt. Ja samalla Idan lasiksi muuttuneet jalat jatkavat muuttumistaan, eikä Midaskaan voi pysyä entisessä.

On harvoja kirjoja, joissa jokaista henkilöä kohtaan tuntee tiettyä myötätuntoa ja ymmärrystä, vaikka heistä ei pitäisikään. Shawilla on kyky kirjoittaa tällä tavoin. Saaren maailma lumoaa kaikessa surumielisyydessään ja pitää hienosti otteessaan. Romaanissa on kerroksia ja symboliikkaa, joita jää pohtimaan vielä pitkään lukemisen jälkeen.

MUUTA: Kirjan suomenettu nimi on KÄSITTÄMÄTÖN moka. Englanniksi nimi on The Girl with Glass Feet. Tämä on kirjailijan esikoisteos.

TOISAALLA: Huomasin nyt vasta, että myös Järjellä ja Tunteella- blogin Susa oli lukenut tämän. Ja myös Satu! (Eli luultavasti minulla on joku muistijälki näistä). Myös HS:n Vesa kirjoittaa kirjan olleen "ihana".

TÄHDET:
+ + + +

3. toukokuuta 2011

Peter Franzén: Tumman veden päällä


Peter Franzen: Tumman veden päällä
Suomi 2010
320 sivua, Tammi


MIKSI?: Tämä on ollut minulla lainassa kolme(!) kertaa, mutta nyt vasta sain luettua. Moni on kehunut ja ollut positiivisesti yllättynyt.

LYHYESTI: Tuokiokuvia lapsuudesta, jossa tapahtui ikäviäkin  asioita.

FIILIS: Franzenin vahvuus kirjailija on ehdottomasti tuoda esiin pieniä yksityiskohtia niin elävästi, että lukija taatusti näkee, kuulee ja haistaa tapahtumat. Monesti lukija voi myös kulkeutua omiin muistoihinsa. Pienet yksityiskohdat kantavat romaania, jossa kerrotaan välähdyksiä lapsuudesta, lapsen näkökulmasta. Yhä uudelleen lukija havahtuu siihen, miten hassuilta ja kummallisilta monet aikuisten tekemiset ja sanomiset näyttävät. Pahimmassa tapauksessa aikuisten keskinäiset suhteet ja välienselvittelyt saavat myös aikaan äärimmäistä pelkoa. Väkivalta, ryyppääminen ja pakeneminen on lapsen kannalta sietämätöntä, mutta paljoakaan ei voi tehdä tilannetta muuttaakseen. Tarina kerrotaan tässä romaanissa pikku hiljaa ja rivien välistä, lukijaa aliarvioimatta.

Ehkä odotukseni olivat nousseet monien kehujen myötä kohtuuttomiksi ja siksi kirja oli lopulta pieni pettymys. Kunniaa romaanille voi kuitenkin antaa taitavana ja rehellisenä lapsuuskuvauksena sekä ansiokkaana esikoisteoksena. Nähtäväksi jää, mihin suuntaan Franzen lähtee kirjailijana käytettyään lapsuusmuistojaan tähän romaaniin.

Väkisin tätä vertaa moneen  "kurja lapsuus" - kirjaan (linkistä muutamaan vinkkiin). Franzenin kirja poikkeaa näistä, sillä hänen muistoistaan jää kaikessa karuudessaan pitkälti positiivinen kuva, vaikka eihän kenenkään lapsen pitäisi kokea sitä mitä pikku-Pete. 

Kirjasta on kirjoitettu tosi monessa blogissa, kurkkaa esim. lumiomena, kirjapeto ja rakkaus on koira helvetistä.

TÄHDET:
+ + + (+)