Martin Page: Kuinka minusta tuli tyhmä

Martin Page: Kuinka minusta tuli tyhmä
Ranska 2001
Like, 157s.

MIKSI?: Osui käteen kirjastossa. Kaipasin jotain tragikoomisesti lohduttavaa.

LYHYESTI:Älykkyys on yliarvostettua.

FIILIS: Olen niin tyhmä, että luin tämän kirjan. Tein sen silläkin uhalla, että olen lukenut myös Pagen Maailmanloppuihin tottuu, enkä juuri pitänyt siitä.

Tunnen itseni useinkin vähän tyhmäksi. Ehkä juuri siksi vitsi nauratti vain vähän, jos lainkaan. Olin odottanut aiheen käsittelyltä paljon enemmän. Kritiikki kohdistuu ansaitusti kulutus- ja viihdeihannointiin, mutta jää varsin laimeaksi.

Päähenkilö on Antoine, joka on ajelehtinut läpi elämänsä yliälykkäänä tiedekunnasta toiseen tyhmien ihmisten keskellä. Hänellä on omituisia ystäviä, jotka eivät tuo hänelle riittävää iloa. Mies yrittää keksiä keinoja, jotta elämä voisi tuntua edes siedettätävältä. Kokeilulistalla ovat juoppous, itsemurha ja masennuslääkkeet.

Lopputulos ei ole niin mielenkiintoinen, että kirja kannattaisi lukea. Paitsi jos nyt sitten olet niin älykäs, ettet kertakaikkiaan kestä todellisuutta.

TÄHDET:
+ + (+)

Jonathan Tropper: Seitsemän sietämättömän pitkää päivää

Jonathan Tropper: Seitsemän sietämättömän pitkää päivää
Yhdysvallat 2010 (suom.2011)
467 sivua, Karisto

MIKSI?: Tropperin Everything Changes oli huippuhauska ja ilokseni miestä oli äskettäin suomennettu.

LYHYESTI: Tragikomedian 7 päivää kuluvat lukijalta huomattavasti päähenkilöä nopeammin.


FIILIS: Isän kuoleman jälkeisen suruviikon vietto on täynnä toinen toistaan kummallisempia yllätyksiä perheessä, jonka jäsenillä on vain näennäinen yhteys toisiinsa. Jokainen sisraus (äidistä puhumattakaan) tuo myös mukanaan omat salaisuutensa.

Tarina nauratti ääneen ja vei mukanaan alusta loppuun. (Herätti vastustamattoman halun lukea koko ajan ääneen miehelle kohtauksia). Tropperilla on harvinainen taito keksiä loputtomasti epätoivoisia tilanteita niin, että ne kuitenkin vaikuttavat mahdollisilta. Kirja ei ole tyhjäpäistä sekoilua, vaan joukkoon mahtuu oivaltavia ajatuksia ja herkkiä hetkiä.

Miinusta tulee yhtäläisyyksistä tuon toisen lukemani Tropperin kanssa. Muutamat kohtaukset olivat tarpeettomia ja liian rajuja kyseiselle tyylilajille. Tässä on myös selvästi elokuvakäsikirjoitusmaisia piirteitä.

Salla mainitsi juuri säännöstelevänasä Weinerin kirjoja, koska laadukasta viihdettä kirjoitetaan niin vähän. Olen ollut samaa mieltä, mutta nyt fanitan Tropperia. Jos haluatte viihtyä ja nauraa, niin lukekaa näitä!! Savujen sijasta bloginauruja raikumaan!

TÄHDET:
+ + + +