Tehtävä on tavallaan mahdoton. En ole juuri koskaan lukenut uudelleen kirjaa, en edes niitä joista olen pitänyt eniten. Osasyynä lienee pelko siitä, ettei se enää olekaan vaikuttava samoin kuin aiemmin. Listassa olevat kirjat eivät siis välttämättä ole maailman parhaat kirjat, mutta kaikkia näitä voin suositella kuitenkin. Nämä kirjat ovat muutamia lukuunottamatta myös niitä joihin palaan ja jotka ovat jättäneet minuun lähtemättömän jälkensä. Kirjat ovat aakkosjärjestyksessä ja varsin eri tyyppisiä. Joku varmasti sanoisi, että on mennyt puurot ja vellit sekaisin: minusta tämä taas näyttää sen, ettei ole olemassa yhden tyyppistä kirjaa, joka liikuttaa. Valitsin 10. Haastan myös sinut tekemään listasi, voit tehdä sen kommenteihin tai jätä sinne linkki! Kerro myös mitä listastani tulee mieleen.
Tämä on venäläisistä klassikoista se, jonka valitsen jos yksi on pakko valita. Paras syyllisyyden tutkielma, jonka olen lukenut.
Goethe, Johann Wolfgang von: Nuoren Wertherin kärsimykset. (Die Leiden des jungen Werthers, 1774. Saksa)
Aah, tuo epätoivoinen nuoruuden rakkaus. Mitä olisi ollut teiniangsti ilman tietoa että jo satoja vuosia sitten kaikki sama toistui jo silloin.
Tämä nyt on vähiten muuttanut elämääni, mutta tämmöisiä koskettavia ja merkityksellisiä lukuromaaneja lukisin nautinnolla loputtomiin. Tämä on ehdottoman hyvä.
Kierkegaard, Søren: Välisoittoja. (Alkuteos sisältyy teokseen Enten – eller, 1843. Tanska)
Vanhoista uskonnonfilosofeista Kierkegaard on ehdoton suosikkini. Helpointa ja kaikille suositeltavaa luettavaa on hänen "mietelause" tyyppinen Välisoittoja. Aivan loistava.
Loe, Erlend: Supernaiivi. (Naiv.Super 1996. Norja)
Tämä kirja yhdisti minut ja mieheni, joten sillä on aivan erityinen merkitys, vaikka onkin pieni kirja. Mutta tämä on myös todella hauska.
Martel, Yann: Piin elämä. (Life of Pi, 2002. Kanada)
On todella ihmeellistä pystyä kuljettamaan tarinaa niin vähistä aineista, kysyä suuria kysymyksiä ja samalla viihdyttää. Kirja tutkii uskon olemusta mielikuvituksen valossa. Muistan suuren kateuden syttyneen Martelia kohtaan.
Milne, A.A: Nalle Puh. (Winnie the Pooh, 1926)
Kaiken maailman jatko-osat ja oheistuotteet ovat haalentaneet tämän arvoa, mutta alkuperäinen Nalle Puh on loistava. Mikään ei saa minua yhtä hyvälle tuulelle uudelleen ja uudelleen.
Saramago, Jose: Kertomus sokeudesta. (Ensaio sobre a Cegueira, 1995. Portugali)
Tämä kirja on pelottava ja tarkkanäköinen yhteiskuntakuvaus, joka kaikessa kauheudessaan puhuttelee syvältä.
Valitsin Waltareista tämän - se on hänen historiallisista romaaneistaan vähän erillainen: keskittyy vain yhteen vuoteen ja rakkaustarina saa paljon huomiota. Olin niin onnelinen kun löysin Waltarin ja tajusin miten paljon hänen teoksissaan on luettavaa!
-- tajusin juuri ettei tässä listassa ole yhtään naisen kirjoittamaa kirjaa!!?!? Kääk.
Minäkään en lue mitään (yleensä) uudelleen ja syykin on tuo sama: mitä jos se ei enää olekaan yhtä vaikuttava...! Kaikki muut minulle tuttuja paitsi tuo Kierkegaard. Saramagon ja Martelin valitsisin myös. Oma lista kehittelyn alla, tule sitten vilkaisemaan. :) Siellä saattaa olla joku nainenkin. :)
VastaaPoistaJohanes Angelos on mahtava, kuten useimmat Waltarit, mutta minä valitsin Turms kuolemattoman, joka vaikutti minuun teininiä niin paljon, että tein siitä jopa vieraiden kielten esitelmät ja enkun esitelmään muistan kääntäneeni kirjasta alun ja lopun.
VastaaPoistaDostojevskin Rikos ja rangaistus on se, jonka minäkin olisin valinnut venäläisistä klassikoista. Luin 'venäläiseni' kaikki aivan liian nuorena ja sitten kerran vielä uudelleen. Mitään hinkua lukea niitä uudelleen ei ole enää tullut, koska koko ajan syntyy niin mahtavia kirjoja etten melkein sanotuksi saa.
Olen kovasti ihmetellyt, ettet sinä ole ihmetellyt erästäkin hyvin uutta kirjaa listallani;-) Nyt minun klassikkojeni asemaa vaarantavat uudet tuulet!
Minäkin kaivan vanhan listani esille ja koitan ehtiä laittaa sen blogiini tänään. Minun listassani on enimmäkseen kaikkea historiallista hömppää, tuntuu etten pääse kovinkaan hyvin "korkeakirjallisuuden" tasolle... -Ehkä se selittyy osin sillä, että viime vuodet ovat menneet tiviisti opiskellessa ja kaikki poikkeama "raskaaseen ja tieteelliseen" tekstiin on ollut suurta riemua ja nautintoa...
VastaaPoistaAhmu, minun mielestäni olisi todella hyvä keskutelun aihe korkeakirjllaiisus ja muut kirjat. Kun lukee yli rajan, lakkaa arvostamasta ns. korkeakirjallisuutta ja lukee ja arvostelee intuitiolla ja sillä syvimmällä itsellä. (nyt mietin, tarkoittavatko edellämainitut kaksi asiaa samaa...)En perusta enää ns. korkeakulttuurista, olen palannut takaisin hipiksi;-) Esimerkiksi Nick caven Bunny Munron kuolema on aivan mahtava kirja!
VastaaPoistaPakko kantaa korteni tähän(kin) kekoon korkeakirjallisuuden suhteen. Korkeakirjallisuushan on aika suhteellinen käsite etenkin, jos miettii klassikoja. Niistä moni ei aikanaan (mm. Dickens, Austen) ollut korkeakirjallisuutta, vaan pikemminkin viihdettä. Aika muuttaa kirjallisuuden arvottamista. Itselläni kirjallisuus oli ensimmäinen pääaine yliopistossa, mutta jätin sen aineopintoihin, koska pelkkien "hyvien" kirjojen lukminen vei lukuilon ja latisti lukuelämykset pelkiksi analyyttisiksi kokemuksiksi.
VastaaPoistaLeena: Minun käsittääkseni Nick Cave on kirjailijan hyvinkin arvostettu.
Mutta vielä listastasi, Anni: Kertomus sokeudesta on huikea! Sain jokunen aika lahjaksi sen jatkokirjan Kertomus näkemistä, mutta en ole vielä aloittanut sitä. Hauskaa, että sinäkin pidät Piin elämästä! Supernaiivi onnistuu osua suoraan sydämeen :)
Ilse - listaasi odotellessa... näissä listoissa ei ehkä niin usein tulekaan uusia kirjoja - tosin minulle on ollut monta uutta toisten listoissa - en ehkä ole lukenut NIIN paljoa kuitenkaan.
VastaaPoistaLeena - Turms kuolemattomasta en muista oikeastaan mitään, voisinkin lukea sen uudelleen! Mutta olet kyllä hurjasti siitä innostunut aikanasi :) Venäläisiä voi lukea uudelleen ja säännöstellen, mutta tunnistan myös tuon ongelman - on niin paljon hyvää luettavaa muutenkin. minulla on vähän pitkät piuhat ja nyt ymmärsin että ilmeisesti tarkoitit haudankaivajan tytärtä. En osannut sanoa siihen mitään koska en ole sitä lukenut. Kiitos sen uusimisesta ja aion kyllä lukea sen heti kun kirjastosta tulee saataville.
Ahmun listaa kävinkin kommentoimassa :)
te olitte ehtineet tänne väliin: tosiaan "korkeakirjallisuus" -ääh, en välittäisi koko sanasta. Minä joko tykkään kirjasta tai sitten en ja se on minulle varsin yhdentekevää miten korkealle sitä arvostetaan missäkin piireissä. Mutta ihmeekseni olen saanut huomata että moni arvostettu klassikko on oikeasti hyvä! miten yllättävää =D !
VastaaPoistaLUMIOMENA: minä tiedän muitakin jotka ovat lopettaneet kirjallisuuden opinnot juuri mainitsemastasi syystä. En oikein tiedä kenelle ne opinnot loppujen lopuksi sopivat. Mutta sinäkin taisit löytää tiesi sitten sen jälkeen jostain vähän toisaalta ja hyvä niin.
Nick Caveia en ole lukenut, mutta hänen musiikistaan tykkään (ainakin osasta tuotantoa). Nyt alkaa iskeä kirja-ahdistus, mutta pakko kääntää se positiiviseksi: miten paljon kaikkia hyviä ja kiinnostavia kirjoja onkaan lukematta! ja koko ajan tulee lisää...
Saramago on kyllä vaikuttava kirjailija, samoin kuin Martelkin. Luin tuon Saramagon jatko-osan 'kertomus näkevistä' noin puolitoista vuotta sitten. Se oli todella mielenkiintoinen, julma, pelottava ja ahdistava. Loistava kirja, joka herätti paljon ajatuksia. Martelilta olen lukenut The facts behind the Helsinki Roccamationsin, ja tykkäsin.
VastaaPoistaKiva Tuure kun kävit! minulta on tuo kertomus näkevistä edelleen lukematta, jotenkin pelkään siitäkin että sen täytyy olla pettymys tuon sokeuden jälkeen, mutta kai se on luettava kuitenkin. Tuota toista Martelia en ole myöskään lukenut, taisi olla novelleja nuo?
VastaaPoista"Mutta ihmeekseni olen saanut huomata että moni arvostettu klassikko on oikeasti hyvä!" Hah, allekirjoitan tämän! :D
VastaaPoistaItse olen klassikoista kiinnostunut vasta viime aikoina. Nuorena en edes harkinnut muiden kuin koulun pakollisten lukemista, koska pidin niitä automaattisesti tylsinä. Joten tältä pohjalta niitä positiivisia yllätyksiä on varmasti tulossa vielä monia! :)
Tältä listalta olen lukenut Dostojevskin, Martelin ja Saramagon, hienoja kirjoja kaikki.
Vaikka itsekin tulen välillä käyttäneeksi (ainakin omassa päässäni) korkeakirjallisuus-termiä, niin minunkin mielestäni siitä on aika turhaa puhua. Hyviä kirjoja on monenlaisia ja kaikilla niillä on omat ansionsa!
Satu - mä taas sairastuin jonkun sortin pätemisvaihteelle nuoruudessani ja luin vaan kaikkia mahdollisia suuria klassikoita tarpomalla läpi. Oikeastaan minun rehellisellä listallani pitäisi olla myös Marianne Keyes: jostain tuntemattomasta syystä tartuin hänen pokkariin joskus kymmenisen vuotta sitten ja aah sitä vapautumista. Sen jälkeen luin pitkän aikaa pelkkää hömppää ja tuntui kuin olisin ollut joka päivä huvipuistossa. Ei sitäkään loputtomiin kestänyt ja sittemin tilanne on tasoittanut aika hyvin :)
VastaaPoistaJuu, ne ovat novelleja. En edes tiedä onko niitä suomennettu. Luin sen enkuksi.
VastaaPoistaMukavaa viikonloppua!
Mä olen lukenut listaltasi vain Supernaiivin ja siitä on aikaa ainakin 7 vuotta :D Joskus yritin lukea paria muutakin Loen kirjaa, mutta ne eivät oikein napanneet ja jäivät kesken. Ehkä Supernaiivin listat pitivät mielenkiintoani yllä, sillä tykkään itse hirveästi listoista :)
VastaaPoistaMulla on muutama kirja, jotka haluaisin lukea uudestaan, mutta tosiaan kun maailmassa on niin paljon muitakin hyviä kirjoja, joita en ole vielä lukenut! Mutta taidanpa itsekin tehdä tämmöisen listan blogiini :)
Hei Jossu - kiva kun teit myös oman listan! Siellä meillä olikin sitten enemmän yhteisiä. Ehkäpä tuosta minun listastani voisit kokeilla jotain noista romaaneista, luulen että tykkäisit!
VastaaPoistaMinäkään en ole pitänyt Loen muista kirjoista, kaikki ovat olleet pettymyksiä tuon Supernaiivin jälkeen.