Henrik Andersen: Turvavyöhyke

Henrik Andersen: Turvavyöhyke
Tanska 2012
WSOY, 448s.

LYHYESTI: Perhedraama ja sukupolvikuvaus jalkapallolla ja DDR:llä.

MIKSI?: Mari A. suositteli blogissaan

"Oli myöhäistä, eikä tässä kuitenkaan sanottaisi mitään, mikä muuttaisi asioita puoleen tai toiseen."

FIILIS: Tavallinen tanskalainen perhe. Kaksi lahjasta poikaa ja tulevaisuus edessä. Mutta kun palataan vuosia taaksepäin, löytyykin muurin takainen Itä-Saksa, jossa Ingrid-äiti kasvoi. Poul, joka rakastuu ja oppii, ettei mitään saa ilmaiseksi. Tulevaisuus tuo pakoilua ja sen muistamista, minkä kaikki ovat jo halunneet unohtaa. Menetyksiä ja salaisuuksia.

Jalkapalloromaani tämä ei ole, sillä tapaa kansi on harhaanjohtava. Hienolla tavalla jalkapallo kuitenkin kulkee tarinassa mukana - siinä miten pelaaminen luo ystävyyttä ja tulevaisuutta eri tavoin. Martin-poika on tähtipelaaja, joka joutuu tekemään sovinnon oman ja vanhempiensa menneisyyden kanssa.

Aika ja kerrostumat lomittuvat. Todella hieno aloitus on oikeastaan jo loppu, mutta siihen välille mahtuu koko elämä. DDR, muuri ja vakoilukuviot ovat itselleni tosi vaikeita ymmärtää, että miten kummassa se historiassa meni noin. Tämän kirjan kautta pääsin hitusen lähemmäs tuota käsittämättömyyttä.

Iloitsen, että löysin tämän kirjan. Aitous vakuutti. Lukeminen oli hidasta, osiltaan varmaankin kaiken lasten ja oman sairastamisen keskeltä (maintse vaan joku lastentauti, meillä on ollut se. Tänä vuonna). Pidempään olen halunnut lukea juuri tähän historian kohtaan sijoittuvaa ja sitä etsiville suosittelisinkin tätä erityisen lämpimästi.

TÄHDET:
+ + + +

Khaled Hosseini: Ja vuoret kaikuivat

Khaled Hosseini: Ja vuoret kaikuivat
(And the Mountains Echoed)
Yhdysvallat/Afganistan 2013
Otava 411s.

MIKSI?: Olen lukenut Leijapojan sekä Tuhat loistavaa aurinkoa. Ne ovat olleet mieleenpainuvia, erityisesti ensimmäinen.

MISTÄ: Tämä maksoi vain 3,90€ kirjamessutarjouksena Elisan e-kirjana, joten latasin sen heti itselleni.

LYHYESTI: HS tiivisti taitavasti: Kabul on tuhat tragediaa neliömaililla. Afganistan tarjoaa mahdollisuuden unohdukseen ja uusiin alkuihin, mutta myös muistamiseen.

FIILIS: Olin aivan myyty ensimmäisen luvun jälkeen. Isä kertoo lapsilleen sadun, joka jää mieleen todella yksityiskohtaisesti. Myöhemmin tuosta sadusta tulee osiltaan totta, ja siitä kertoo tämä kirja. Miten päättää, jos on uhrattava yksi pelastaakseen muut? Voiko elämä olla hyvää, vaikka haaveet olisivat olleet toisia?

Hosseinin vahvuus on osata tehdä käsittämättömästä Afganistanista ja sen historiasta jotenkin länsimaisittain ymmärrettävää, viihdyttävää ja kiehtovaa. Tässä romaanissa liikutaan isolla henkilöjoukolla, aikajanalla ja monissa maissa, mikä haastaa kokonaisuutta.

Pidin siitä, että roolihahmojen joukossa oli monta yllättäjää. Kaikille ei käy hyvin. Ajat muuttuvat. Lopulta voi löytää etsimänsä, vaikkei se olisikaan juuri sitä mitä kuvitteli löytävänsä. Sivupolkuja on muutama liikaa, eikä tunteikkaasta kerronnasta jää lopulta syvää jälkeä. Kirja on kuitenkin ehdottomasti lukemisen arvoinen ja luettavuudeltaan erinomainen. Hosseini pysyy suosikkieni joukossa.

Nille, joita kiinnostaa Afganistan suosittelen ehdottomasti upeaa Nadeem Aslam: Elävältä Haudatut.

TOISAALLA: Esim.
Rakkaudesta kirjoihin
Käännä jo sivua (jossa linkkejä moneen muuhun blogiin)

TÄHDET:
+ + + +

Robert Galbraith: Käen kutsu

Robert Galbraith: Käen kutsu
Englanti 2013
Otava 468s.

LYHYESTI:  Huippukuuluisa supermalli putoaa kuolemaansa ja kaikki viittaa itsemurhaan. Löytääkö yksityisetsivä toisenlaisen selityksen?

GENRE: Perinteinen salapoliisi- tai oikeastaan ykstyisetsivädekkari.

MIKSI?: Oikeasti kirjan on kirjoittanut J.K. Rowling. Vaikka en ole Potter-fani, kiinnostuin mitä on luvassa kun hän valitsee kohderyhmäksi aikuiset ja genreksi dekkari.

FIILIS: Lola on rikkaaseen perheeseen adoptoitu tytär, josta tulee superjulkkis. Elämänsä aallonpohjassa rypevä yksityisetsivä Comoran Strike saa hänen kuolemansa tutkittavakseen. Väliaikainen toimistosihteeri Robin ottaa paikan Striken rinnalla tutkimuksessa, joka ei näytä johtavan mihinkään.

Dekkarit eivät ole ihan ominta genreäni. Tällainen rauhalliseen tahtiin kirjoitettu tarina vailla raakuuksia uppoaa kuitenkin hyvin. Kirja nojaa vahvasti särmikkäisiin henkilöihin, keskustelevaan tyyliin ja kikkailemattomaan juoneen. Taitavasti mennään kohti loppuratkaisua, joka onnistuu yllättämään. Comoran sai sympatiani ja mielelläni kulkisin hänen seurassaan toistekin.


Rowlingin maailmanmaine mahdollistaa, että hän voi kirjoittaa mitä tahansa. Siksi hämmästyttää, että kirja on näin perinteinen. Ilmeisesti on totta, että kirjailija yritti todella salata henkilöllisyytensä ja kirja ehti saamaan positiivisia arvioita jo ennen kuin totuus paljastui. Silti juuri kirjailija tekee tästä kirjasta erityisen kiinnostavan.

TOISAALLA:
Goodreads palvelussa on lähes 33 000 arviota kesiarvolla 3,9/5.

TÄHDET:
+ + + +

Pitäsikö se Paikka vapaana lukea?
______
Blogini pääsi Cisionin kirjallisuusblogilistalle sijalle kuusi. Se on vähän noloa, etenkin kun olen päivittänyt tätä miten sattuu etenkin tänä vuonna. Leena Lumi oli ansaitusti ykkönen ja monen muunkin olisi kuulunut olla listalla. Iloitsen kuitenkin kirjablogien saamasta huomiosta ja tämmöinenkin pieni juttu tästä tehtiin. Tämä varmaankin innostaa bloggaamaan ahkerammin!?

Liane Moriarty: Husband's Secret

Liane Moriarty: Husband's Secret
Australia 2013
416s.

LYHYESTI: Totuuden ongelmallisuus on siinä, että se saattaa muuttaa kaiken.

MIKSI?: Melkein 2000 arviota amazon.com:ssa keskiarvolla 4,5. Kirjasta on runsaasti pöhinää englanninkielisissä blogeissa. En myöskään muista, koska olisin viimeeksi lukenut australialaisen kirjan.

FIILIS: "Perhaps there are no answers to questions like that. Parhaps nothing was ever 'meant to be'. There was just life, and right now, and doing your best. Being a bit 'bendy'."

Tämä on chick litin aikuisempi ja vakavampi sisarus. Kirja kertoo naisista erilaisissa mahdottomissa elämäntilanteissa. Tess kohtaa käsittämättömän aviokriisin ja samoin käy Cecilialle, vaikkakin aivan eri syistä. Kaikki alkaa kutkuttavasti aviomielehn kirjeestä, jonka Cecilia löytää vahingossa. Kirjeen päällä lukee "saa avata vasta kuolemani jälkeen". Avaistko?

Salaisuuksia paljastuu ja niiden kanssa yritetään elää. Kaikkien tilanteet tuodaan lopulta sivuamaan toisiaan. Tulos on hallittu, vaikkakin pakotetun oloinen. Oman sukupolveni kysymyksille jää hyvin tilaa - millaisia ovat oikeat valinnat? Mikä on kohtuullinen seuraus teoista jotka eivät kestä päivän valoa? Kirjan yksi kantava ajatus sanotaan suoraan vasta epilogissa. Jäin pitkäksi aikaa miettimään  miksi vasta siellä?

Sivut kääntyvät nopeasti. Kirja tyydyttää kaipuun viihdyttävään draamaan tehokkaammin kuin monikaan tv-sarja.

"You could try as hard as possible to imagine someone else's tragedy - drowning in icy waters, living in a city split by a wall - but nothing truly hurt until it happened to you. Most of all, to your child."

KENELLE?: Jos kaipaat kevyttä ja juonellista page turner -kirjaa, lue ehdottomasti!

TOISAALLA:
USA today:n hehkutus

TÄHDET:
+ + + +

Taina Latvala: Välimatka

Taina Latvala: Välimatka
Suomi 2012
WSOY 251s.

MIKSI?: Ihastuin Taina Latvalaan tämän kirjan esittelytilaisuudessa. Lisäksi olin saanut vahvat suositukset lukea häntä. Sittemmin rakastuin esikoisteokseen Arvostelukappale. Paljastuskirja oli pettymys, mutta Välimatka lunasti odotukset.

LYHYESTI: Äiti ja tytär kohtaavat toisensa ja menneisyytensä Teneriffalla. "On olemassa monenlaista onnea, eikä minun tarvitse ymmärtää kaikkea."

FIILIS: 
"Kuski painaa kaasua eikä hiljennä kaarteissa. Aamuinen appelsiinimehu hölskyy vatsassa, loppumatka kuluu kuolemanpelon vallassa. Äidillä ei ole turvavyötä, hän ei ole pitkiin aikoihin pelännyt kolareita. Hän katselee maisemia kuin näkisi kaiken viimeistä kertaa."

Äiti on aina puhunut matkasta Teneriffalle. Kun tyttäret vihdoin tällaisen matkan ostavat, äiti ei vaikuta ilahtuneelta. Toisen tytöistä on lähdettävä mukaan. Äiti ja tytär matkaavat lomakohteeseen, jossa kaikki on eri tavoin kuin kotiseudun maisemassa. Vuosia sitten kadonnut isä on poissaolollaan edelleen läsnä matkalla. Mukaan tulee myös muistikirja, joka kertoo menneisyydestä enemmän kuin haluaisi tietää.

Ahmin kirjan hetkessä. Nautin Latvalan upeasta ja omintakeisesta tyylistä kirjoittaa lauseita, jotka omituisella tavalla vievät kauas omiin muistoihin ja samalla pysäyttävät hetkeen. Minä haluaisin kirjoittaa niin kuin Latvala.

Minua häiritisi murre, jota käytetään osassa kirjaa, sekä päähenkilön ikä (vaikuttaa ikäistään vanhemmalta). Tarina on jokseenkin ennakoitava, mutta tärkeämpää kuin juoni ovat ihmisten väliset jännitteet ja se, miten niistä kerrotaan. Upea kirja!

"Äidin seurassa olen aina viisitoista, minulla on häntäluuta hipovat hiukset ja neule, joka on seuraavana vuonna liian piukka. Hänen maailmassaan nainen ja mies seisovat aina eri puolilla huonetta, niin kuin Evijärven nuorisoseuralla vuonna 1968, kun tytöt odottivat kavaljeereja kotelomekoissaan ja rumimmat jäivät yli."

TÄHDET:
+ + + +

Mikael Niemi: Veden viemää

Mikael Niemi: Veden viemää
Suomi 2013
LIKE, 320s.

MISTÄ?: Arvostelukappale

MIKSI?: Niemen Populäärimusiikkia Vittulanjänkältä oli sukupolveni kirjailmiöitä. Ja hauska se olikin.

LYHYESTI: Padot murtuvat ja kaikki jää veden alle.

FIILIS: Näin viime yönä unen, joka oli suoraan tästä kirjasta. Lukemisesta on kuitenkin jo yli kuukausi. Niin tämä kirja tekee, se jää vaivaamaan sinua.

Tavallisena päivänä tapahtuu jotain, minkä ei pitänyt koskaan olla mahdollista. Valtavia vesimassoja hallitsevat padot murtuvat yksi toisensa jälkeen synnyttäen tsunamin. Sen alle jää ihmiset ja heidän maailmansa.

Kirja on hieno kuvaus siitä, miten ihminen toimii toivottomalla hetkellä.Tapoja on monta: joku taistelee viimeiseen hengevetoon rikkoen kaiken tieltään, toinen on valmis uhraamaan henkensä toisen puolesta, yksi sortuu väkivaltaan. Vaara, joka voi hetkessä tuhota suunnitelmat, tulevaisuuden, omaisuuden ja kaiken, on mahdollisesti allegoria arkiseen elämään. Oman elämämme tsunameja riittää ja epätoivoiset ihmiset tekevät useinkin epätoivoisia tekoja.

Romaani on synkkä, hengästättyvä ja osittain koominen. Henkilöitä on paljon ja kirja sijoittuu vain lyhyelle ajalle, joten rytmitys on nopeaa ja episodimaista. Huumori on kovin mustaa. Tämä pitää lukea ja kokea itse, vaikka se vaatiikiin ehkä omalta mukavuusalueelta poistumista.

TOISAALLA:
Kirsin kirjanurkka, jossa kerrotaan, miten kirjan tapahtumat ihan oikeastikin olisivat mahdollisia ja pidetään kovasti kirjasta.
Ilselän Minna on poiminut Niemen upeita sanoituksia vedestä ja muustakin - niitä, joista itsekin nautin suuresti.
Kirjanainen tykkäsi ja on etsinyt linkit monen muun bloggarin arvioon.

TÄHDET:
+ + + +

Pekka Hiltunen: Iso

Pekka Hiltunen: Iso
Suomi 2013
WSOY, 418s.

LYHYESTI: Olet mitä syöt ja sen lisäksi olet onneksi paljon paljon muuta.

MISTÄ?: Uuden lähikirjastoni pikalainoista.

MIKSI?: Ylipainoon suhtautuminen yhteiskunnassa on niin kertakaikkisen kummallinen juttu, että onneksi ja vihdoinkin joku teki siitä romaanin. Eilinen Iltalehden lööppisivu kertoi juurikin samaa tarinaa kuin mitä vastaan kirjassa taistellaan.

FIILIS: Hiltunen onnistuu siinä mikä ei todellakaan ole helppoa. Eli sekoittamaan onnistuneeseen fiktiiviseen romaanin vahvan sanoman ja tietopaketin.

Anni Kantto on älykäs, korkeasti koulutettu, terve ja mittareiden mukaan sairaaloisen ylipainoinen. Hänen näkövinkkelistään sotaa ei käydä läskiä vastaan vaan ylipainoisia vastaan. Anni on lukenut aiheesta kaiken ja elämänsä taitekohdassa hän myös löytää äänen puolustaa itseään.

Pidän siitä, miten Hiltusen mittasuhteet romaanissa pysyvät niin tasapainoisina. Anni on uskottava kuten myös asiat, jotka hän kohtaa. Ei tarvita erikoisefektejä tai ylilyöntejä. Silti (tai juuri siksi) jännite säilyy hyvin ja Annille toivoo pitkää lisäystä hänen saamiinsa kuuten kohteliaisuuteen.

TOISAALLA:
mm.
Ilselä
Rakkaudesta kirjoihin
Amma

TÄHDET:
+ + + +

Herman Koch: Illallinen

Herman Koch: Illallinen
Hollanti 2009 (suom. 2012)
Siltala 339s.

MISTÄ?: Jarrusukan kylkiäisenä.



MIKSI?: Viime vuoden kirjoista TBR-listalle päätynyt.

LYHYESTI: Illallinen, joka olisi kannattanut jättää väliin.

FIILIS: Illallisen kertojaäänenä on Paul, joka menee   veljensä ja molempien vaimojen kanssa hienoon ravintolaan syömään (sellaiseen jossa laskun nähdessään alkaa naurattaa).

Veljesten välit ovat selvästi kireät ja Sergen (melkein pääministeri) vaimo Babette saapuu paikalle itkeneen näköisenä. Lukijalle alkaa selvitä, että yllättävää ei tämän illan aikana tule olemaan seurueen tilaukset.

Koch osaa rajata kertomuksen tähän joukkoon ja hetkeen, vaikka valoittaa tarinan edetessä henkilöiden taustoja. Sivut kääntyvät intensiiviesessä ja uskottavassa tunnelmassa, etenkin alussa nauratti millainen seurue on koolla. Tulin kuitenkin yllätetyksi, sillä perheen salaisuus ei todella ollut tavanomaisemmesta päästä.

Lopulta ahdistuin, niin taitavasti tämä psykologinen jännitys rakentuu. Koch osaa olla myös yhteiskunnallinen, sillä näiden päähenkilöiden asenteet köyhyyttä ja "alempaa luokkaa" kohtaan tulevat väistämättä esille. Näihin asenteisiin lukija joutuu peilaamaan itseään.

Jokin epämääräisyys ja inhimillisyyden puute etäännytti minut sivujen vähetessä, halusin pois näiden ihmisten seurasta. Pelottavan hyvin Koch illallisena kuitenkin tarjoilee. Tässä on myös jotain hyvin omalaatuista ja ripaus elokuvallisuutta. Jostain syystä mieleen tuli vähän Ian McEwan.

TOISAALLA:
Susa (5/5)
Leena Lumi luki "erinomaisen kirjan" (ja sieltä löytyy myös pitkä linkkiluettelo)

TÄHDET:
+ + + +

Minna Lindgren: Kuolema ehtoolehdossa

Minna Lindgren: Kuolema ehtoolehdossa
Suomi 2013
Teos 302s.

MIKSI?: Kirja alkoi näkyä blogeissa ja löytyi sattumalta sivukirjaston uutuushyllystä.

LYHYESTI: Mummot jyrää!

GENRE: Vanhus chick-littiä

FIILIS: Aivan mainio idea romaanille! Päähenkilönä on 94- Siiri ja muut ikätoverinsa. He löytävät itsensä Ehtoolehdon palvelutalosta, jossa tapahtuu koko ajan kummallisia: vanhuksia lääkitään sairaiksi, tileiltä laskutetaan outoja summia ja sotavetraaneja raiskataan suihkussa.

Kummallisuuksissa on kirjan vahvuus ja ongelma. Parhaimmillaan Lindgren kuvaa oivaltavasti miltä nykytodellisuus näyttää näistä yli 90 vuotiasta. Nämä mummot eivät ole mitään nyhveröitä, eikä heillä ole mitään menetettävää. He vitsailevat, rakastuvat, höpsöttävät, kulkevat hautajaisista toisiin, nauttivat pienistä asioista, juovat viiniä ja pitävät puoliaan. Tämä kaikki, vaikka muut pitävät heitä jo aika höperöinä.

Synkintä onkin se, millaisen kuvan saa ympärärillä olevista ihmisistä. Lapsilla tai lapsenlapsilla ei ole aikaa tai ymmärrystä, hoitajat eivät puhu suomea tai heillä ei ole aikaa, kukaan ei kuuntele, eikä keneltäkään saa apua. Ainut inhimillinen hahmo on moottoripyöräjengin Mika.

Aluksi minua nauratti raikas kertojaääni, mutta sitten aloin tulla surulliseksi. Ovatkohan asiat oikeastikin näin hullusti? Housut alas 14€, housut ylös 17€, siinä alkaa isompikin eläke kulua nopeasti.

Tarina ei ihan pysy koossa, mikä on ehkä tarkoituskin, mutta itse jäin kaipaamaan selkeämpää kaarta. Vaikeiden ja raskaiden teemojen tuominen kepeään kerrontaan on myös iso haaste, sillä sävy muuttuu mielestäni kirjan edetessä.

Joka tapauksessa aihe valinta on aivan napakymppi ja kirja tutustumisen arvoinen. Tässä on myös paljon hienoa kuvausta Helsingistä. Tuli lukiessa isoäitejäni kovasti ikävä!

TÄHDET:
+ + + +

Salla Simukka: Punainen kuin veri

Salla Simukka: Punainen kuin veri
Suomi 2013
Tammi 265s.

LYHYESTI: Olipa kerran tyttö, joka oppi pelkäämään.

GENRE: Nuorten aikuisten jännitys(?)

FIILIS: Sain kirjan mukaan tavattuani kirjailijan huhtikuussa. Kyseessä on avausosa trilogiaan, jonka päähenkilönä seikkailee lukiolaistyttö nimeltä Lumikki. Lumikki ei ole vampyyri eikä kirja edes sijoitu tulevaisuuteen, mutta ihan tavallinen tyttö tämä sankaritar ei ole.




Lumikki kuvaa itseään Stieg Larssonin Lisbethin ja Hercule Poirotin salaiseksi lapseksi. Hän on ulkopuolinen ikäistensä joukossa ja tulee vahingossa sekaantuneeksi rikokseen, joka ei hänelle lainkaan kuuluisi.Siitä alkavat tapahtumat vievät Lumikin moneen vaaraan, joista osa on varsin ennalta-arvattavia.

Kirja on laadukasta ja vetävää jännitystä. Lukija tutustuu myös Lumikin rankkaan menneisyyteen.  Tapahtumat ovat kauttaltaan raakoja ja kovia, se vähän yllätti. Kirja on kunnianhimoinen tarinaltaan ja mielestäni Silmukka onnistuu hyvin.  Lankoja jätetään myös auki.

Jään odottamaan seuraavaa osaa, toivottavasti Lumikille tapahtuisi jotain erityisen hyvää jossain kohdassa.

KANSI: Ihana hiplattava kansi ja upea punainen reunus sivuissa.

TOISAALLA:
Kirsin kirjanurkka
Koko lailla kirjallisesti -Jenni päätyi pohdiskelemaan kirjan puhekieltä
Kaiken voi lukea -Jori ei ollut ihan kohderyhmää


TÄHDET:
+ + + +

Miniarvioita

Nyt on tilanne niin hassu, että arvoitavia kirjoja olisi tosi monta. Joten tässä muutamasta ministi. Hilkka Ravilon Mesimarja, pulmuni, pääskyni romaanista kirjoitan enemmän, niin häiritsevä kokemus se oli ja muutamasta muustakin, mutta näistä vain tämän verran:

Johan Bargum: Syyspurjehdus
Suomi 2012 
Tammi 120s.

LYHYESTI: Kaksi miestä joita yhdistää yksi nainen lähtevät purjehtimaan. Toinen heistä ei palaa, molemmat kertovat tarinansa. Syyspurjehdus on tunnelmaltaan, kieletään ja tarinaltaan kiinnostava. Sopivan salaperäinen ja riittävän arkinen. Ihastuin Bargumin omanlaiseen tyyliin.

”Enkä liioin usko semmoiseen hömppään kuin luonnonlääketieteisiin, homeopaatteihin, uniselityksiin tai telepatiaan. Minulle myös rakkaus ensisilmäyksellä oli pitkään pelkkää pötyä – mutta siinä olin väärässä.”

TOISAALLA: Luetut, lukemattomat -blogin Liisa ihastui (tuolla myös linkkejä toisiin arvioihin). Upea kansi!

TÄHDET:
+ + + +

Johan Bargum: Ensilumi (Kuvitus Kristiina Louhi)
Suomi 2007
Tammi 101s.
lastenkirja

LYHYESTI: Tässä oli jotain samalla tapaa hienoa kuin muumeissa. Huomaamattomia viisauksia sivulauseissa, sympaattisia henkilöitä, salaperäisiä tapahtumia ja unenomainen toteutus. 7-vuotiaalle tähän jäi lopulta liikaa aukkoja, eikä hän jaksanut kuunnella.Äiti luki innoissaan yksin loppuun. Hienoja kuvia on liian vähän.

TÄHDET:
+ + + +

Ann Heberlein: En tahdo kuolla, en vain jaksa elää
Ruotsi 2009 (suom.2010)
Atena 167s.

LYHYESTI: Kirja on pidenetty itsemurhaviesti. Heberlein kirjoittaa ihailtavan avoimesti mielenterveydestän ja vaikeuksistaan. Hullu vapaana kirjasta tämän erottaa kirjailijan analyyttisyys ja melkeinpä pelottava kyky tarkastella elämää ja kuolemaa jokseenkin teoreettisesti. Vaikka kyllä tässä elämä vahvasti maistuu. Ja onneksi kirjailija ei kuole. Suosittelen!

TOISAALLA: Leena Lumi <3 br="">

TÄHDET:
 + + + +

Riikka Pulkkinen: Vieras
Suomi 2012
Otava 299s

LYHYESTI: Pidin Rajasta paljon. Tottastakin tykkäsin. Ja nyt Pulkkinen kirjoitti nuorehkosta naispapista, minkä olisi pitänyt olla itselleni napakymppi. Mutta. Miksi ihmeessä tähän on pitänyt tunkea näin monta teemaa? Anoreksia, kulttuurierot, matkustaminen ja kaupunkeja, ihmissuhteet, pappeus, usko, kuolema. Meinasin unohtaa tanssin. Ja ruumiillisuus... Pick one! Tai korkeintaan kaksi. Hetkittäin lukija maistelee upeita lauseita, elää tunnelmissa mukana, mutta tippuu sitten ulkopuolelle. Kokonaisuus pysyy kasassa ja romaanissa on paljon hyvää. Itse en vain lämmennyt tälle.

TOISAALLA: PS. Rakastan kirjoja -Sarasta tuli Pulkkis-fani, joka voisi tatuoida lainauksen ihoonsa. Myös tosi moni tuttuni on ihastunut kirjaan kovasti.

TÄHDET:
+ + +

Jukka Pakkanen: Tinasotamiehen poika
Suomi 2006
Like 214s.

LYHYESTI: Tässä aikuinen poika etsii isäänsä, osin ihan konkreettisestikin. Hän on saanut käsiinsä pappi isän päiväkirjat ja selvittää menneisyyttään. Pakkanen on julkaissut ilmeisen paljon, mutta oli minulle vieras. Hän kirjoittaa sujuvasti, mutta vähän hajanaisesti ja keskeneräisen oloisesti minun makuuni. Tulin yhä varmemmaksi siitä, että etsiessään pitää varmistua siitä, että kestää sen mitä löytää.

TÄHDET:
+ + +

Pirkko Saisio: Voimattomuus
Suomi 2005
WSOY 450s.

LYHYESTI: Luin tämän toisen kerran. Jouduin väistämättä pettymään, sillä rakastin kirjaa niin paljon ensimmäisellä kerralla. Silti ymmärrän täysin, mihin silloin taannoin ihastuin - toimiva dialogi, aidot ihmiset, rivien väliin piilotettu huumori ja traagisuus. Saisio on tällaisen kerronnan ehdoton kuningatar ja suosittelen tätä edelleen kaikille.

TÄHDET:
+ + + + (+)

Lisää seuraa. Toivottavasti pian.

Kati Hiekkapelto: Kolibri

Kati Hiekkapelto: Kolibri
Suomi 2013
Otava 381s.

MIKSI?: Kirsin Kirjanurkassa tämän sanottiin olevan kirja, jota hän on jo pitkään odottanut Leena Lehtolaiselta.

LYHYESTI: Anna Fekete on saapunut aikanaan Suomeen ja nyt hän aloittaa rikospoliisissa murhatutkintaa.

FIILIS: Harvoin dekkareita lukevana voisin sanoa odotusteni ylittyneen.Väitän tämän olevan kansainvälisen tason edustaja genressään.

Päähenkilö on kiinnostavan erilainen. Hänen sukunsa ja perheensä tausta on Serbian unkarilainen, eli pieni vähemmistökansa. Työparikseen hän saa epämiellyttävän ja rasistisen Eskon ja tutkittavakseen verisen murhan.

Vaikka tapahtumat noudattavat varsin perinteistä kaarta, Annan näkökulma kiinnostaa. Romaani on toimiva kokonaisuus, vaikka lukijalle jätetään vihjeitä siitä, että salaisuuksia jää paljastumatta.

Juonessa on ripaus tarpeetonta monimutkaisuutta, mutta se varmastikin kuuluu genreen. Vaikka tapahtumat olivat selkeän raakoja, niin kuvailu ei silti ollut liioitteltua. Hetkeksi sain kuitenkin hyvän syyn olla lenkkeilemättä (murhat tapahtuu lenkkipolulla) ja kirja tulikin ahmittua lukittujen ovien takana.

Hiekkapelto tekee tarkkaa ja osuvaa ihmiskuvausta. Yhteiskunnallinen viesti jää mielekkäästi  taustalle, vaikka tulee samalla kuulluksi. Taitava ja todella valmis dekkari, ennustan menestystä myös jatkolle!

TOISAALLA:
Ainakin Lukukausi- ja  Kuuttaren lukupäiväkirja -blogeissa tämä on jo luettu.

TÄHDET:
+ + + +

Greace McCleen: Ihana maa

Greace McCleen: Ihana maa
Englanti (suom. 2013)
Otav, 330s.

MIKSI?: Lumiomenan arvio ja aihepiirin osuvuus.

LYHYESTI: ”Mitä minä voin tehdä?” sanoin Jumalalle. ”Et mitään. Sanoinhan jo. Voit tehdä asioita, mutta niiden peruuttaminen, se on kokonaan toinen juttu.”

FIILIS: Judith kuuluu margnaaliseen seurakuntaan, joka saarnaa maailmanloppua ja kurinalaista elämää. Koska Judith on kymmenen, ja elää isänsä kanssa varsin eristäytynyttä elämää, hän ei juuri muusta tiedä. Koulussa häntä pilkataan erilaisuudesta, erityisesti Neil ottaa hänet silmätikukseen, eikä rajulle kiusaamiselle näy loppua.

Judithilla olisi paljon kysymyksiä ja paljon kaipausta ymmärrykseen ja rakkauteen, mutta isä tuntuu pitävän tytärtään lähinnä ärsyttävänä, seurakunnassa on vain muutamia outoja tätejä ja setiä, eikä ikätoverit ota joukkoonsa.

”En tiedä millainen isän täydellinen päivä olisi. Oletan, että se olisi täynnä välttämättömiä asioita kuten raamatuntutkiskelu ja saarnaaminen ja pohdiskelu ja sähkön säästäminen ja hiljaa oleminen ja sukan varteen laittaminen. Missä tapauksessa hän viettää täydellistä päiväänsä koko ajan.”

Tytölle ei jää muuta keinoa kuin paeta mielikuvitusmaailmaan, Ihanaan maahan, jonka hän on kasannut roskista. Ja sitten Jumalakin alkaa puhua ja tapahtuu ihme -  Ihanan maan tapahtumat alkavat vaikuttaa todelliseen maailmaan. Neil ei olekaan enää voittamaton kun Jumala on Judithin puolella. Valta tuntuu huumaalvalta ja samalla pelottavalta, eikä olekaan ihan helppoa olla Jumalan kaltainen.

”Minun mielestäni ihmiset eivät usko asioihin, koska heitä pelottaa. Kun uskoo johonkin, se tarkoittaa, että saattaa olla väärässä,  ja jos on väärässä, voi satuttaa itsensä. Esimerkiksi minä uskoin, että pystyisin kiipeämään koko huoneeni ympäri koskematta lattiaa, ja minuun sattui kun putosin alas.”

Tämä iski sydämeen ja pakahdutti. Loppua kohti kirja kasvaa ja luin tätä kuin jännitystarinaa. Esikoiskirjailija McCleen kirjoittaa vivahteikkaasti ja vaikuttaa tietävän mistä puhuu (kirja onkin ilmeisesti osittain omaelämänkerrallinen). Lukija haluaa rynnätä pelastamaan Judithin ja onneksi paikalle saapuukin sijaisope. Vai onko kaikki mennyt jo liian pitkälle?

Suosittelen. Lapsi toimii kertojana tässä erinomaisesti. Judith jäi sydämeeni. Uskonnollinen yhteisö kuvataan varmasti aika totuudenmukaisesti, vaikka todella pimeältä se tässä näytti.

”Minulla on joitain hyviä ajatuksia. Tässä muutamia niistä:
1.    että maailma on loppumassa
2.    että kaikki on oikeastaan melko pientä
3.    että minä olen Ihanassa maassa viettämässä täydellistä päivääni"

TOISAALLA:

Susa
Hanna
Maria

TÄHDET:
+ + + +

J.K. Johansson: Laura

J.K. Johansson: Laura
Suomi 2013
Tammi, 220s.

LYHYESTI: Rikossarjan aloitus, jossa Laura on kadonnut.

FIILIS: Nimimerkin takaa kirjoitettu jännityskirja, jonka takaa löytyy "ammattikirjoittajien työryhmä". Tämä joukko on onnistunut kirjoittamaan vetävää jännitysviihdettä rennolla otteella.

Palokaskeen tulee uusi erityisope, Miia. Hän on palannut kotiseudulleen, jossa historia alkaa välittömästi toistaa itseään.

Erityisesti pidin:
-  Miian hahmo ja tarina on nykytodellisuudessa kiinni. Samaistuin verkkotyötä tehneen arkeen.
-  Tapahtumat ovat raskaat, mutta kerronnassa säilyy kepeys eikä lukijan tarvitse ahdistua liiaksi.
-  Sopivasti huumoria.
-  Menneisyys yhdistyy luontevasti tähän päivään ja paljastuu vähitellen.

Jäin miettimään:
- Ystävät olivat vähän liian erityislaatuisia, enkä oikein ymmärtänyt mikä heitä yhdisti.
- Käsittämättömän mahtava seksi tuntemattoman kanssa on hitusen, öö, kliseistä. (Voi olla, että kliseet kuuluvat tällaiseen kirjallisuuteen? Tämä osastoa myös mielettömät sääret, joiden eteen ei tarvinut tehdä mitään samalla kun syö kaksi perhepitsaa iltapalaksi.)
- Vaikka kyseessä on sarja, niin olisin toivonut vähän selkeämpää lopetusta. Mutta onhan se toisaalta onnistunut loppu, kun seuraava osa on aivan pakko lukea.

Ahmin tämän hetkessä, lukeminen oli ilo!

MUUTA: Hitusen tuli mieleen Anne Leinosen ja Miina Supisen Rautasydän, vaikka ei tämä ihan yhtä hömppää ollutkaan.

TOISAALLA: Rakkaudesta kirjoihin Annika K. arveli, että tämä sopii myös niille, jotka eivät usein lue dekkareita. Olen samaa mieltä.
Kirjava Kukkokin tykkäsi.

TÄHDET:
+ + + +

John Green: Tähtiin kirjoitettu virhe (The Fault in Our Stars)

John Green: Tähtiin kirjoitettu virhe (The Fault in Our Stars)
Yhdysvallat 2012 (suom.2013)
WSOY, 315s

MIKSI?: Pocket Shopin ja Amazonin vahvasta suosituksesta, myös koska kirja suomennettiin juuri.

LYHYESTI: Hazel sairastaa tappavaa syöpää, Augustilla ei ole jalkaa, Iisacilla ei ole silmiä. Life is not a wish-granting-factory.

GENRE: Kai tämä jonkun määritelmän mukaan menee nuorten aikuisten puolelle, mutta pitäisi olla pakollista luettavaa myös vanhemmille aikuisille.

FIILIS: Kirjasta on vaikea kirjoittaa. Se on viisas, hauska, sarkastinen ja kliseinen, kaikkea sopivasti. Cancer Kid Support Group pidetään in The Litteral Heart of Jesus (hehee), monenlaiset asiat ovat syövän (tai kuolemisen) sivuoireita eikä syöpään kuoleminen lopulta ole kovin sankarillista.

17v. Hazel on suloisen kyyninen päähenkilö. Miten riemastuttavaa, että voi suhtautua elämään ja kuolemaan tyynen filosofisesti ja samalla katsoa putkeen kymmeniä America's Next Top Model-jaksoja. Myös Augustuksen ja Hazein rakkaus kaikessa epäröinnissään ja viattomuudessaan oli raikasta. Minun sydämeni tuli myydyksi jo siinä kohdassa, kun nämä kaksi tapaamisensa jälkeen lukevat toisilleen tärkeät kirjat.

Kirjassa onkin paljon viitteitä kirjallisuuteen, yksi elämässään kaiken hukannut kirjailija ja monia viisaita mietteitä elämän katoavaisuudesta.

Suomennos on toivottavasti hyvä, sillä kielellisesti kirja on värikäs.

Itkin ja nauroin, aivan kuten takakansi lupasi. Lisäksi valvoin liian myöhään lukemalla tätä. En lainkaan ihmettele kirjan menestystä ja suosittelen lämpimästi.

 "If the inevitability of human oblivion worries you, I encourage you to ignore it. God knows that's what everyone else does."

MUUTA: Suomennoksen nimi on hieno ja kansi on ka-ma-la. Kirjan alkuperäinen nimi tulee Shakespeare -sitaatista.

TOISAALLA:
Kirjapeto oli ehtinyt lukea tämän.
Pilvien tarkkailuun- blogista voi lukea 19-vuotiaan ajatuksia kirjasta.

TÄHDET:
+ + + +

PS. Kirjoitin eilen Oisko tulta? -blogiin Kirja, joka muutti elämäni kokoelmasta. Tai oikeastaan kirjoitin Arne Nevanlinnasta, johon rakastuin, mutta joka tapauksessa siltä voi kurkata.

Ville Ranta: Joku raja (+ Eräänlaisia rukouksia)

Ville Ranta: Joku raja
Suomi 2012
WSOY 106s.

MIKSI?: Ammatillinen kiinnostus (kirkko ja media)  sekä ihailu rohkeaa piirtäjää kohtaan.

LYHYESTI: Kun ei ole enää mitään rajaa, täytyy piirtää.

FIILIS: Respect! Ranta piirtää siitä, mitä ei sanota ääneen. Kuvat pysäyttävät ja useimmiten alkavat naurattaa. Ja samalla tuntuu ettei saisi nauraa.

Perinteiset ja mediasta tutut aiheet saavat uuden näkökulman: kirkko, politiikka, isän asema perheessä, maahanmuuttajat. Myös ympäristö, herätysliikkeet (lestadiolaisuus) ja perussuomalaiset saavat erityistä huomiota. Parasta tässä on se, että kun tuudittautuu siihen, että juuri noin, anna noille toisille kyytiä, niin seuraavaksi huomaa olevansa itse pilkan kohteena. Vinkkelin vaihtuminen moneen suuntaan tuntuu raikkaalta. Jonkin verran asiat vanhenee, koska näitä piirretään monesti ajankohtaisista aiheista.

Minä en osaa loukkaantua tai ajatella, että jokin olisi niin pyhää tai vaiettua, ettei sitä saisi piirtää. Kuvia ei ole piirretty loukkaamistarkoituksessa vaan niillä on selkeä ja kuuluva viesti. Sen sijaan, että kohtaisi piirroksen totuuden, voi olla helpompi kääntää keskustelu piirtäjään ja hänen motiiveihinsa.

Selatessa aloin miettiä ilmaisunvapautta, uskonnonvapautta, yhteiskunnan oikeudenmukaisuutta ja perheiden tasa-arvoa. Aika isoja ajatuksia näin pieneltä kirjalta! Sanon vielä senkin: Ranta taitaa olla parasta mitä ev.lut. kirkon mediakeskustellussa on tapahtunut vuosikymmeniin.

MUUTA: Esipuhe kannattaa lukea, sekä ne pienet alareunaselitykset.

TOISAALLA: Ainakin
Salla ja Paula ja Annika ovat kirjoittaneet tästä.

TÄHDET:
+ + + +

Luin myös:

Ville Ranta: Eräänlaisia rukouksia
Suomi 2009
Huuda Huuda, 42s.

LYHYESTI: Tämän ajan rehellinen uskontunnustus. Hieno.

TÄHDET:
+ + + +

Ulla-Lena Lundberg: Jää

Ulla-Lena Lundberg: Jää
Suomi 2012
Teos & Schildts & Söderströms365s.

LYHYESTI: Tarina saaristolaisseurakuntaan saapuvasta papista.

MIKSI?: Finlandia-voittajaa on kovasti kehuttu. Jopa niin kovasti, että menin ja ostin kirjan.

FIILIS: Miksei kukaan ole sanonut ääneen, että tämä on "vanha" kirja? Tai ehkä monikin on sanonut, mutta en vain ollut osannut asennoitua. Vanhalla tarkoitan sitä, että se asettuu tiukasti niihin sodan jälkeisiin vuosiin, joista se kertoo. Siinä on kaikki sen ajan sovinnaisuus, arkitoimet, ydinperhe, Jumala ja tunnollisuus.

Ensin olin vähän epäuskoinen - ei kai kukaan enää kirjoita näin perinteistä romaania? Missä on takauma tähän päivään tai joku outo koukku? Kertooko kirja oikeasti ainoastaan tästä kaukaiseen saaristolaisseurakuntaan saapuvasta pienestä perheestä, eikä muuta? Rakastetaan ihanaa ja toimeliasta vaimoa, palvellaan ilolla pientä seurakuntaa, lehmän lypsaminen on huveista parhain ja kylmä viima puhaltakoon, kun kaikki on vaan niin onnellista. Oikeasti?! Sivulla 146 sain aikaan pitkän fb-keskustelun kun kyselin, että tapahtuuko tässä kirjassa oikeastaan yhtään mitään?

Jää vie kuitenkin lopulta mukaansa. Lundberg saa lukijan kiintymään hahmoihinsa. Samaistuin pastoriin ja hänen vaimoonsa. Monasta tuli suosikkini. Saaristolaiselämä alkoi vaikuttaa kiinnostavalta. Kieli on moitteetonta. Pitkä pohjustus hienoon loppuosaan alkaa tuntua perustellulta. Lukija palkitaan. Kun mieli suostui rauhoittumaan romaanin tahtiin ja maailmaan, kaikki asettui paremmin paikalleen. 

Kävin syksyllä katsomassa upean musikaaliversion Myrkyluodon Maijasta Lappeenrannan kaupunginteatterissa. Kirjassa on äärimmäisen paljon samaa Maijan tarinan kanssa. Onkohan moni jo huomioinut näitä yhteyksiä? Kiinnostavaa olisi kuulla mitä Lundberg itse sanoo. Kirjailija on  kertonut kirjoittaneensa tässä oman sukunsa ja perheensä tarinaa, mikä saakin kaiken tuntumaan todemmalta.

TOISAALLA: Tätä on paljon luettu blogeissa. Läheltä piti, ettei kirja voittanut myös blogistanian Finlandiaa. Tässä muutama kehuva arvio:
Kirsin kirjanurkka
Järjellä ja tunteella
 Lumiomena
 Sinisen linna kirjasto

 TÄHDET:
+ + + +

Annukka Salama: Käärmeenlumooja

Annukka Salama: Käärmeenlumooja
Suomi 2012
333s. WSOY

MIKSI?: Kirja voitti Blogistanian Kuopus- palkinnon

GENRE: Nuortenkirja spefi-elementeillä

LYHYESTI: Tyttö, joka osaa harjoittelematta maailman vaikeimmat skeittitemput löytää pojan, joka osaa myös kummia.

FIILIS: Ja taas kirja, jonka alkuasetelma ja maailma on aivan mahtava. Unna on tyttö, joka tuntee olevansa erilainen, eikä kyse olekaan pelkästä tunteesta. Hän on ketterä kuin orava. Eikä se ole kielikuva. Orava on Unnan voimaeläin. Mutta hän ei tiedä, että muitakin joilla on omat voimaeläimensä. Lisäksi on metsästäjiä.

Kirja on silti yllättävän vahvasti arjessa kiinni ja  teinielämän makuinen. Tunteet eletään vahvasti ja vanhempien kanssa ei aina tule toimeen. Oli oikeastaan hauska tuntea itsensä vanhaksi ja tyytyväiseksi siihen, ettei kaikki ole enää niin voimaksta.

Kirjassa tapahtui lopulta yllättävän vähän. Aloin jossain kohtaa huolestua jäljellä olevista sivuista, koska kaikkea oli pohjustettu niin paljon, eikä enää ehtisi tapahtua juuri mitään. Mutta tämä onkin tehty sarjaksi, jolle ennustan menestystä.

Salama kirjoittaa sujuvasti ja osoittaa tuntevansa nuorten nykytodellisuutta (ainakin niin, että se vaikuttaa minusta uskottavalta). Mietin kirjan suositusikärajaa, mitä olette muut mieltä? Välillä nuorten keskinäiset jutut ja seksikohtaukset (vaikkakin epäyksityiskohtaiset) mietityttivät.

Aikuiseksi kasvamisen kysymykset, erillaisuus, rakastuminen, eka kerta jne. ovat kulunutta maastoa, mutta tämä voimaeläin -näkökulma tekee kaikesta raikasta. Erityispisteet siitä, ettei pakollista nuortenkirjakolmiodraamaa oltu viritetty. Jään odottamaan jatkoa.

TOISAALLA: Tästä löytyy paljon arvioita. Mä vähän yllätyin, että Morrekin tykkäsi niin paljon. Booksykin löysi kirjasta paljon hyvää ja laittoi linkin Kirjaseurantaa, jossa runsaasti arvioita.

TÄHDET:
+ + + +

S.J. Watson: Kun suljen silmäni

S. J. Watson: Kun suljen silmäni
Englanti 2011 (Suom.2012)
Bazar 390s.

LYHYESTI: Jos muistaa vain yhden päivän, on vaikea rakentaa muistoja tai totuutta nykyisyydestä.

FIILIS: Romaanin alkuasetelma on loistava. Christine herää joka aamu muistamatta isoa osaa menneisyydestään, hämmästyneenä vierellään nukkuvasta aviomiehestä. Hän kärsii muistinmenetyksestä ja pystyy muodostamaan muistoja vain yhden päivän ajan. Lääkärin ja oman päiväkirjan avulla Christine alkaa selvittää menneisyyttään. Jännitys rakentuu rauhallisesti, mutta väistämättä, sillä jokin on pahasti pielessä. Keneen voi luottaa?

Watson vie tarinaa taitavasti ja lukijana sivut kääntyivät nopeasti. Jotain turhia selittelyjä tai alleviivausta kerronnasta löytyy, pieniä aukkojakin, mutta ihailtavan hienosti Watson pitää kasassa vaativan juonen. Ennalta en pystynyt arvaamaan paljoakaan.

On mielenkiintoista pohtia, millaista elämä olisi muistin nollautuessa aina nukkuessa. Ihmisen muisti ja sen pätkiminen on loputon loistavien kirjojen lähde, mutta tämä on tietysti pikemminkin jännäri. Suosikkini näistä lyhyen muistin kirjoista on The Housekeeper +The Professor, jota en olekaan muistanut hehkuttaa vähään aikaan.

Mietin, että Christinen välähdyksen omaisissa muistoissa ja kerronnassakin oli paljon samaa kuin Karoliina Timosen Aika mennyt palaa kirjassa. Oli hauska havaita tällainen yhteys. Mitä sanoo muut?

TOISAALLA: Bloggaajat ovat lukeneet kirjaa varsin paljon. Tätä on nimetty mm. vuoden parhaaksi thrilleksi. Susa antoi kirjalle pisteitä 5/5 ja hänen arviostaan voi klikkailla eteenpäin toisten blogeihin.

TÄHDET:
+ + + +

Melissa Bank: Täydellinen juttu

Melissa Bank: Täydellinen juttu
Yhdysvallat 2005 (suom.2006)
Otava 447s.

MIKSI?: Kirjailijan esikoinen Nyt Nappaa! oli kirjana lähes "Täydellinen juttu", joten piti lukea tämä toinenkin. (Pokkarin sai jostain alesta muutamalla eurolla.)

LYHYESTI: Sophie Applebaum etsii täydellistä juttuaan.

FIILIS: Sophien elämästä päästään lukemaan välähdyksiä; 12-vuotias tyttö valmistautuu vastahakoisesti bat mitzvaan ja lopussa lähes 40-vuotias päähenkilö onkin sitten nähnyt paljon. Hauskaa, miten satuin lukemaan tämän yhtä aikaa Taina Latvalan Arvostelukappaleen kanssa. Molemmissahan nainen kasvaa aikuiseksi.

Chick litin yhdeksi perustajaksi tituleerattu Bank ei mielestäni kirjoita luomaansa genreä. Kirjapeto on omassa blogissaan sanonut aiheesta loistavasti:  "Mutta, mutta. Paljastui, että kirja oli vain olevinaan pinnallinen." Bankin tyyli kirjoittaa on ainutlaatuinen. Tiiviit lauseet vievät tarinaa kekseliäästi eteenpäin. Hän osaa olla hauska, osuva ja syvällinen, mutta ei kuitenkaan mitään näistä päälleliimatusti tai liikaa.

Kirjassa on kahdeksan osaa, ja jokainen niistä kertoo uudesta elämänvaiheesta. Pidin siitä, miten väleille jäi ilmaa. Toisalta novellimaisuus toi vähän epätasaisuutta. Esikoisen lailla oltiin ammatillisesti kustannustoimittamisessa (ainakin jonkin aikaa) ja eksytään väärien miesten matkaan. Erityisen hyvin kuvataan suhteita lapsuuden perheeseen ja miten ne muuttuvat vuosien myötä. Mukana on myös ei-niin.-tavallisia-tarinoita ystävyydestä.

Kirjassa oli paljon samaa kuin esikoisessa, mutta kyllä tämä kakkoseksi jäi. Kumpaistakin voin silti huoletta suositella luettavaksi. Tosin Ruusa ei ollut lämmennyt tälle. (En tiedä vaikuttaako ikä, Kirjapedon kanssa taidetaan olla tuplasti Ruusaa vanhempia?)

LAINAUS:
"Tällaiset kokoukset saivat minusta yleensä tuntumaan siltä kuin kellot olisivat seisahtuneet ja kaikki kauneus olisi kadonnut maailmasta, mutta nyt, Neilin aiheuttamassa tilassa, kokous näytti minusta musiikkifarssilta, ja minä olin haltioitunut, vaikken edes pitänyt musikaaleista tai farsseista."

TÄHDET:
+  +  +  +