Suomi 2005
221 sivua
MIKSI: On jäänyt aiemmin lukematta ja osui nyt käteen. Onneksi. Olin kai ajatellut etten tykkäsi, kirja olisi tusinatositarinaa. Olin erittäin väärässä.
LYHYESTI: Kirjailijan pikkusisko tekee itsemurhan. Ja elävien olisi sitten vaan selvittävä. Suruvuoden päivät kuluvat, vaikka aika tuntuu välillä pysähtyneen.
FIILIS: Haluaisin julistaa tämä tältä istumalta parhaaksi itsemurha-tositarinaksi. Olen lukenut useita. Kirjan arvo on kuitenkin siinä, mitä kukin lukija siitä itselleen saa. Se voi olla lohdutusta siitä että tässä maailmassa myös annaleenahärkösten siskot tekee itsemurhia, mutta luultavammin kuitenkin se ajatusten sekamelska jonka Härkönen näyttää meille. Miten avoimena ja raakana elämä näyttäytyy kuoleman läheisyydessä. Miten hienosti hän osaa siitä kirjoittaa. Kirja on kaunis ja ristiriitainen ja traaginen ja epätoivoinen. Monen mielestä myös ilmeisesti ahdistava - minä en kokenut niin.
Olen pitänyt Härkösestä useiden kirjojen osalta, muidenkin kuin kiistattoman erinomaisen Häräntappoaseen. Jos Heikosti positiivinen oli henkilökohtaista, niin tämä on sitä myös aivan äärimmäisellä tavalla. Jos henkilökohtaisuuden tekee näin hyvin, niin siitä ei voi moittia - tällaiset kirjat kiistatta myös auttavat monia. Kirjan yhteiskuntakritiikki häviää ikävä kyllä surun alle, niin kuin monella surevalla. (Tästä tulikin mieleeni, että tänään suututtaa aivan erityisesti kun asiantuntijat lausuvat yksi toisensa jälkeen, ettei kukaan tehnyt mitään virhettä ennen Sellon joukkosurmaa, vaikka päätekijä oli vuosikaudet pyytänyt apua. Ei tehty mitään virhettä!??!)
Minulla oli tilausta tälle kirjalle. Suosittelenkin tätä niille, jotka miettivät suhdettaan kuolemaan tavalla tai toisella. Itsemurhan tehneiden omaisille ja läheisille suosittelen myöskin, mutta vasta sitten ajallaan. Sitten kun on tämmöisten aika.
TEKSTINÄYTE:
"Ihmisten kanssa oleminen on vaikeaa. Kuulun itse siihen ihmisrotuun, joka möläyttää rehellisen vastauksen 'mitä kuuluu?' kysymykseen. - Kiitos paskaa, mun sisko tappo itsensä just sopivasti joulun alla. Ei mikään erityisen rakentava keskustelunavaus. (...) Onko kuolemasta puhuminen uhkaavaa? Pelkäävätkö he, että jos sellaiseen aiheeseen alkaa paneutua, se sattuu omallekin kohdalle?Uuvuttavaa puhua yhdentekeviä ja ympäripyöreitä asioita, kun en kykene ajattelemaan muuta kuin sinua."TÄHDET:
Tästä ei voi antaa tähtiä. Sanon vain että suosittelen.
Tää oli kyllä vaikuttava kirja. Mielestäni ei kokonaisuutena kovin eheä, mutta tilityskirjana kyllä ihan omaa luokkaansa. Ulvoin koko kirjan läpi ja aina parin luvun välein soitin jollekin siskoista, että "Ootehan kunnossa?"
VastaaPoistaOn jo aikaa siitä kun luin, mutta jotkin tunnelmat nyt nousevat mieleen. Ihan hitusen ennen lukemista muistan ärsyttäneen, että "pitikö nyt omasta surustakin tehdä kirja", mutta kyllä se paikkansa ansaitsee.
VastaaPoistaTuota samaa Sellon-juttua ajattelin myös. :(
En ole lukenut Anna-Leena Härköstä muuta kuin joka viikko hänen kolumninsa viikon kevennyksestäni eli Annasta. Tyttärelle olen ostanut Härkösen kirjoja. Yritin lukea, mutta mikään niissä ei puhuttele minua.
VastaaPoistaLue sinä tosi ja kohtalokas kirja itsemurhasta: Lage Jonassonin Yritä ymmärtää.
kauna sitten kun kuon jonku Härkösen kirjan, kirjastosta varmasti löytyisi.
VastaaPoistaMäkin tykkään tästä kirjasta, vaikka alkuun ajattelin että ärsyttävää tulla julkisuuteen tällaisella asialla. Onneksi olin väärässä, sillä kirja ei missään nimessä ole mikään julkisuustempu eikä tässä oikeastaan mässäillä kamalasti kuolemalla. Eniten pidin Härköselle tyypillisestä mustasta huumorista, jota tässäkin kirjassa oli.
VastaaPoistaReetta karoliina - välillä on tuollaista kirjojen kanssa :)
VastaaPoistaOn siinä vähän semmoinen sääntö, että omasta surusta ei saa kijroittaa muuten kuin jos se on tosi hyvä, mikä on harvinaisen nurin kurista. Luin vasta Huovisen "Pojan kuolema" joka oli myös oikein hyvä, mutta kuvasi pikemminkin vanhempien epätoivoista yritystä pelastaa lapsensa - tämä oli minusta enemmän kuvaus universaalista surusta, kriisistä johon ihminen joutuu kohdatessaan kuolemaa lähellään.
Mäkin tykkään härkösen mustasta huumorista, joka on aina läsnä hänen jutuissaan. Ja täytyy tsekata tuo Leenan vinkkikirja.