27. lokakuuta 2012

Sarah Winman: Kani nimeltä jumala (When God Was a Rabbit))

Sarah Winman: Kani nimeltä jumala (When God Was a Rabbit)
Englanti 2011 (suom.2012)
Tammi, 324s.
Kindle for iPad

MIKSI?: Nimi oli valloittava ja hypetys kaikui kaukaa.

LYHYESTI:  Kirjallisuuden tyttömäinen Forrest Gump. "'Memories,' she said to me, 'no matter how small or inconsequential, are the pages that define us.'"

FIILIS: Luin kirjan ensimmäiset 70 sivua kahdesti. Vaikka rakastuin kirjaan sen alussa, lukeminen jäi, enkä myöhemmin päässyt mukaan muutoin kuin aloittamalla alusta.

Luin tämän siis englanniksi, mutta suomennos ilmestyi syksyllä. Takakansiteksi sanoo, että kirjassa puhutaan siskosta ja veljestä, rakkaudesta ja perheestä ja ystävyydestä (muistinkohan laittaa kaikki mahdolliset yläkäsitteet?). Kun kirja vielä liittyy lukuisiin lähihistorian suuriin tapahtumiin sekä ns. ilmiöihin - tarina alkaa kuulostaa täyteen ahdetulta metrolta, jossa ei saa henkeä. Se, että kirjailija pystyy kirjoittamaan kaikesta tästä niin hauskan traagisesti ja omalla äänellään, on ihmeellistä. Vähemmän olisi silti ollut enemmän.

Alussa Elanor(Elly) Maud on 7-vuotias ja hänen paras ystävänsä on Jenny Penny. Elly saa kanin, jonka nimeksi tulee jumala (en tiedä onko enemmän hauskaa vai ärsyttävää, että jumala kirjoitetaan pienellä, se kun kuitenkin on erisnimi). Jumala puhuu Ellyn kanssa, aina viisaita. Mutta tytöille tapahtuu myös paljon sellaista mitä ei pitäisi. Winman kirjoittaa uskomattoman koskettavasti ja yhtä aikaa hauskasti - mitä kaikkea he kokevatkaan yhdessä! Kirja onnistuu naurattamaan ja itkettämään.

Kirjan toisessa osassa Elly on jo yli kahdenkymmenen. Vaikka lapsikertoja oli tavattoman viehtättävä, pidin vielä enemmän aikuiseksi kasvaneen Ellyn äänestä. Minulla on aina ollut tämä heikkous hahmoihin, jotka kasvavat olemaan hukassa elämänsä kanssa. Pidin siitä miten aika toi perspektiiviä kaikkiin henkilöihin.

"I put too much salt in the spaghetti bolognaise! That's what she wrote; with an ironic exclamation mark. It had power to break a heart."

Tein varmasti eniten alleviivauksia kuin mihinkään kirjaan aikaisemmin. Winman onnistuu sanomaan niin paljon lyhyessä lauseessa, että monet piti lukea vähintään kahdesti. En tiedä millainen suomennos on, mutta englanniksi sanoissa ja lauseissa riitti pureskeltavaa.

LAINAUS: Tässä ollaan kirkossa, ai vähän mä nauroin:
"After a monotonous reading about the responsibilities of parent hood , the message which, thank God, must have bypassed my own parents with the temerity of a stolen car, I was grateful when Ginger finally stood up to sign." 

TOISAALLA:
Sara/ P.S rakastan kirjoja - blogista antaa erityiskiitoksen suomentajalle ja kehuu muutenkin kirjaa kovasti.
Villasukka kirjahyllyssä ihastui
Katja kirjoitti monta ylistävää sanaa
Tuulia olisi kaivannut myös toiseen osaan sympaattista huumoria. Tähtiä tuli silti 4,5.
Lukuisan Laura luki yhden vuoden parhaimmista kirjoista.

TÄHDET:
+ + + +

26. lokakuuta 2012

1-vuotiaan suosikkikirjat

Lukemisharrastus pitää aloittaa pienestä. Tyttäreni näytti halauvan lähinnä painia tai silputa kirjoja, mutta nyt kirjat ovat IN! Minä olen ennen edustanut sellaista koulukuntaa, jossa ihan pienillekin luetaan kirjoja, joita MINÄ jaksan lukea. Kirjat, joissa on yksi sana sivulla, eivät ole koskaan innostaneet minua. Noh, tämä kuopushan ei kuuntele mitään kolmea sekunttia kauempaa paikallaan. Joten on ollut pakko etsiä hänelle sopivaa luettavaa:

1. Kenneth Andersson: Pieni vilkutuskirja. Nemo 2009. Tässä saa vilkuttaa eri eläimille ja lopulta vilkuttaa itselleen "peilistä". Ehdoton suosikki, joka jaksetaan lukea kannesta kanteen ja eläinten nimetkin on opittu. 1,5 -vuotiaan rajoittuneessa sanavarastossa Gorilla kuulostaa hauskalta.


2. Julia Donaldson ja Axel Scheffler: Värejä. Mäkelä 2012. Kirja koostuu aukeamista, joilla on kuva ja yksi väri. Tehokkaan yksinkertaista.


3. Värejä ja muotoja. Tammi 2010. Koske ja kokeile- sarja on ollut todellinen hitti. Meille on tullut pakottava tarve ostaa kaikki osat. 


4. Leena Junnila: Kot! Sanoo Kana. WSOY. Ihanan värikkään ja vauhdikkaat kuvat. Tekstit koostuu lähinnä eläinten äänistä. Eikun määkimään.






5. Vauva sanoo kukkuu! Karisto 2011. Tässä vauvat löytyvät piiloista. Käännös ei ole laadukas (on se palikoiden takana?) ja kuvatkin ovat kovin amerikkalaishenkisiä, mutta 1-vuotiaani tykkää silti kovasti. 



Bonuksena eräs kirjaongelma koskien tätä ikäryhmää. Tammen Loruttele sylitellen (2011) on aivan ihana sekä kuviltaan, että idealtaan. Mutta. Miten käy kun yrittää lukea ja leikkiä uutta lorua lapsen kanssa? Äiti ei pysty niin moneen yhtä aikaa ja lapsi kyllästyy. Pitäisi opetella lorut ulkoa ja sitten alkaa leikkimään? Kamalan monimutkaista.

(Blogger heittelee näitä kuvia miten sattuu...)

25. lokakuuta 2012

Lauren Oliver: Pandemonium -rakkaus on kapinaa

Lauren Oliver: Pandemonium -rakkaus on kapinaa
Yhdysvallat 2012 (Suom.2012) 
WSOY, 295s.GENRE: Nuortenkirja, dystopia (2.osa). Sijoittuu Nälkäpeli ja Tarkoitettu - trilogioiden välimaastoon ja sopii hyvin näistä tykkääville. 

MIKSI?:  Luin tämän trilogian ensimmäisen osan (Delirium) maaliskuussa. Kai se täytyy lukea koko sarja. Alunperin viehätyin kirjailijan Kuin viimeistä päivää - romaanista.

Puhtaus on puoli ruoka. Detaljeissa turva. Metodissa onni.

FIILIS: Deliriumissa minua viehätti eniten sellaisen maailman kuvailu, jossa rakkaus on pahin kaikista sairauksista. Harmillista, ettei kakkososa tuo juurikaan uutta ajatusleikkiin. Tässä kirjassa ikävöidään rakkaita ja juoni täytyy monista action- pläjäyksistä. 


Lenan rakkauden kohde Alex on kuollut. Nyt hän joutuu selviytymään yksin yhteiskunnan ulkopuolella, tai onhan siellä muitakin jotka ovat menettäneet kaiken. Kirja tapahtuu kahdessa paikassa: silloin (korvessa) ja nyt (vastarintaliikkeen jäsenenä). Teemat ovat suuria, sillä uusi rakkaus houkuttelee ja kuolema koettelee. Ansiokasta on se, miten tiiviinä tapahtumat pysyvät.

Oliver on taitava kirjoittaja ja osaa koukuttaa lukijan. Tunnetasolla tässä on silti samaa ongelmaa kuin edeltäjässä, eli ainakin aikuiselle nuoren tunteet jää pinnallisiksi. Eikä juonessakaan ole toivottavaa yllätyksellisyyttä. Syvemmällä tasolla pohditaan identiteettiä ja sen luomista, mutta aika pinnalliseksi tuo käsittely jää. Lopun cliffhanger on kuitenkin aivan omaa luokkaansa.

Tämä on ihan kelpoa kirjaviihdettä ja suosittelisin erityisesti nuorille.

MUUTA: Kansi on yksi erikoisemmista koskaan. Kirjan nimeä ei oikein erota, koska väri on niin tumma. Kovakantisen kirjan sisäkansissa on suuret nuoren naisen kasvot molemmilla puolilla. Deliriumin päädyin lukemaan upean kannen takia, tässä kansi ei houkutellut.

TOISAALLA: Kirjavinkit kehuu jopa edeltäjäänsä paremmaksi. Myös Anu ja Katinka tykkäsivät.


TÄHDET:
+ + +(+)

13. lokakuuta 2012

Erityismainintoja huipuille lastenkirjoille

Jakob Martin Strid: Jättipäärynä, joka kasvoi talon kokoiseksi (2012)
Otava 105s.


LYHYESTI: Tämä oli siis aivan mainio kirja! Huaskasti vinkashtanut. Nauratti ja viihdytti. Tässä riitti katseltavaa ja tarinakin oli sopivan jännittävä. Meidän 7v. oli ehkä jo kohderyhmän yläpäässä, mutta ihan hyvin upposi silti. Suosikkina oli ehdottomasti varapormestari Oksa, joka pihisee raivosta koko ajan.

TOISAALLA: Järjellä ja tunteella - Susa teki tästä tosi kivan postauksen. Sen kautta löysin kirjan, kiitos!

TÄHDET:
+ + + + +





Tuula Kallioniemi: Karoliina ja noidutut tossut (2008)
Otava 80s.

LYHYESTI: Aivan mainio löytö tämä Karoliina! Näin paljon meillä ei ole naurettu sitten Eemelin. Karoliina aloittaa eskarin ja opettajille riittääkin haastetta tässä tytössä. Ja ihan vähän tuo tyttö taitaa olla ihastunut Kasperi Paskeriin. En malta odottaa, että pääsemme lukemaan kirjasarjan muitakin osia.

Ainut miinus tulee siitä, että 7+ ikäisille tarkoitetussa kirjassa Karoliina menee eskariin. Ekaluokkailaiselle tämä oli ensin kynnyskysymys, mutta onneksi kirja vei mennessään.

TÄHDET:
+ + + + +




Prinsessan siivet
Teksti: Kaarina Helakisa
Kuvitus: Heli Hieta
Otava 1999

LYHYESTI: Ihastuin tähän jo "vanhaan" kirjaan. Kuningaspari haluaa parantaa prinsessan hinnalla millä hyvänsä. Sitten prinsessalle kasvaa siivet, eivätkä he ole tyytyväisiä. Prinsessa on ihana omapäinen ja vapaa siipineen. Kuvitus on todella kaunis. Tekstiä on kuvakirjaan aika paljon ja se on hyvin kuvailevaa, mutta 7v. jaksoi pysytellä kärryillä kuitenkin. Suosittelen!
TOISAALLA: Löysin arvion myös täältä.

TÄHDET:
+ + + +






Astrid Lindgren: Meidän Marikki

372s WSOY

LYHYESTI: Uskokaa tai älkää, mutta Marikki ei ollut minulle ennestään tuttu! Nyt minun oli mahdollista ihastua häneen yhdessä tyttäreni kanssa. Voi Marikkia! Lukemisesta on jo kauan, mutta edelleen muistellaan miten Marikki ja hänen pikkusiskonsa Liisa joutuvat kaikenlaisiin vaikeuksiin ja seikkailuihin. Tämä sisältää paljon ns.vanhoillista elämää, eli toisin sanoen ajan kuvausta. Muutama kummallinen ruoka olisi voinut olla vähemmän joulupöydänkattauksessa, mutta muuten tuo ei haitannut. Joitain sanoja muuntelin lennosta. Uskonnollisuuden kuvaus on mielestäni aika raikastakin. Minä rakastuin Marikkiin perheineen!

TOISAALLA:
Marikki- fanin eli Lumiomenan yksi Lindgren postaus, jossa myös paljon Marikista.
Myös Susan kirjastosta löytyy arvio.

TÄHDET:
+ + + + (+)


Tittamari Marttinen: Tarinatiikeri (2011)
Tammi  104s.

LYHYESTI: Tyttäreni tykkää kovasti näistä tarinatiikerin lyhyehköistä tarinoista. Niissä seikkailee eläimiä ihan arkisissa tapahtumisissa. Äidin mielestä ne eivät ole mitään erityisen huippuja, mutta soveltuvat iltasaduiksi hyvin - parin kolmen sivun kertomuksia on juuri sopivaa lukea yksi tai useampi sen mukaan miten aikaa on. Kivaa on myös jokaiseen juttuun liitetty runo. Ilmeisesti tätä käytetään oppikirjana esiopituksessa.

TÄHDET:
+ + + +


Olisi hienompaa omistaa näille kirjoille ihan omat postaukset. Kun en kuitenkaan tunnu saavan sitä aikaseksi niin olkoon kuitenkin parempi liputtaa edes tämän verran näille löydöille. Muistuttelen taas, että meillä luetaan koko ajan paljon lastenkirjoja. Nämä ovat tuosta joukosta poimittuja helmiä, tosin keskenään kovin erilaisia.

11. lokakuuta 2012

Yo Man! Eiku...

Kiinalainen Mo Yan voitti tänään kirjllisuuden Nobelin. Good for him! En ole koskaan kuullutkaan miehestä, eikä häntä ole myöskään suomennettu. Kiina on niin iso maa, että siellä muutama muukin varmasti kirjoittaa kirjoja. Aika harva löytää tiensä Suomeen. Oikeastaan se on aika kiva, että nobelin voittaa aina joku ihan outo heebo. Se kertoo siitä, miten paljon hienoja kirjoja on luettavissa ja löydettävissä ympäri maapalloa. Tosin nobelisitien kirjojen "hyvyys" taitaa olla sellaista mitä tällainen keskiverto valekriitikko bloggari ei aina tajua. Sofilta meni nyt tää tosiaan ohi, mutta Suomessa ehtii voittaa kuitenkin vielä syksyn aikana monta palkintoa :)

Kirjoitan teille antaakseni myös elonmerkkejä. Olen jokseenkin hautautunut töihini viime aikoina. Pianpianpian yritän postata jotain kirjoista ja löytää aikaa vierailla luonanne blogeissa, sillä kohta kuolen ihan vaan ikävään. Älkäähän kadotko mihinkään!

2. lokakuuta 2012

Pamela Druckerman: Kuinka kasvattaa bébé?

Pamela Druckerman: Kuinka kasvataa bébé?
Yhdysvallat 2012 (suom.2012)
334s. Siltala

MIKSI?: Ystävän suosituksesta ja juuri luetun Tiikeriäidin taistelulaulun innoittamana. Mukavaa, kun suomennos tuli näin pikaisesti. 

LYHYESTI: Ranskalaisen ja amerikkalaisen kasvatuksen eroista.

FIILIS: Yhdysvaltalainen Druckerman muutti Ranskaan miehensä kanssa ennen lastensa syntymää. Lasten kanssa hän alkoi törmätä lukuisiin kasvatuseroihin, joista tässä kirjassa kirjoitetaan.

Itse voisin sanoa tietäväni yhtä ja toista molemmista kulttuureista (tosin ranskalaiset sanovat ettei Amerikassa ole "kulttuuria"). Pitäsin Suomea jossakin näiden kahden maan välimaastossa, joskin enemmän kallellaan amerikkalaiseen malliin.

Rehellisyyden nimissä pidän ranskalaista kasvatusta monessa kohtaa kovin tylynä. Tämä kirja valoitti tuon tylyyden filosofiaa positiivisella tavalla. Toisaalta monet ihmiset sanovat, että minun lapset on kasvatettu ranskalaisittain ja siinäkin joudun olemaan samaa mieltä. Kuulin myös ranskalaisten tuttavieni ihmetelleen, mistä ihmeestä kirjailija on repinyt aineistonsa? Silti he tuntuvat olevan loppun lopuksi samoilla linjoilla hänen kanssaan.

Lapset kasvatetaan mm. odottamaan, nukkumaan yönsä ilman nukutusrumbaa tai heräilyjä, ymmärtämään, että vanhemmilla on omaa elämää lasten lisäksi, sanomaan kaikille bonjour, toimimaan monella tapaa itsenäisesti, syömään ruokia ennakkoluulottomasti jne. Amerikkalaisen kasvatuksen kritiikki kohdistuu siihen, että lapsista kasvatetaan suorittajia, vanhemmat antavat aivan liikaa periksi, lapset saavat liikaa valtaa, he eivät syö "oikeita" ruokia jne.

Kirjailija kertoo ranskalaisesta kasvatusajatuksesta, myös sen juurista ja tuloksista. Samalla hän peilaa tätä amerikkaan ja erityisesti omaan kokoemukseensa näiden kahden maan välissä. Teksti on sujuvaa, lapsista ja vanhemmista kerrotaan suoraan - sopivasti itseironialla höystettynä. Kirja keskittyy erityisesti pikkulapsivaiheeseen (ennen kouluikää).

Ihailen Ranskassa sitä, että kasvatuskulttuuri on monella tapaa yhtenäistä. Samoin ihastelen ajatusta, että kasvatusta mietitään nautinnon kautta. Vanhemmat voivat olla hyvillä mielin "itsekäitä" sen sijaan, että meillä uidaan jatkuvassa syyllisyydessä. Rakastan ranskalaista ruokaa ja pitkiä illallisia, joihin myös lapset osallistuvat. Uskon, että lapselle on parasta, ettei virikkeitä ole jatkuvasti, että täytyy pystyä odottamaan vuoroaan, ja että pettymyksiä täytyy sietää. Ihan kaikkea ranskalaista en purematta niele ja onneksi ei tarvitsekaan.

Kirjasta ja omista kokemuksista riittäisi paljon sanottavaa ja olenkin kertonut lähes jokaiselle vastaantulijalle lukevani tätä kirjaa - eli varaudu puhumistarpeeseen lukiessasi tätä.

TÄHDET:
+ + + +

MOITTEITA: Vaikuttaa siltä, kun oikoluvun olisi tehnyt joku vähintään yhtä kotiäitipäinen kuin itse olen. Kirjasta löytyy niin monta lyönti- ja kirjoitusvirhettä, että jopa minä älähdän. Lisäksi kansi on ärsyttävän chick-lit -tyyppinen. (Tuli mieleen tämä minishoppaaja-kansi, vaikka en ole näitä kirjoja lukenutkaan):

1. lokakuuta 2012

Kirjablogistit tempaisevat plagiointia vastaan


En nyt ole tässä itse mukana, mutta tervemenoa huvittelemaan muiden blogien hämäysjuonilla:
"Suomalaiset kirjablogistit järjestävät flashmob-tapahtuman netissä. Noin 20 blogistia julkaisee vääristellyn kirja-arvion. Arvioissa vääristellään kirjojen juonta ja teemoja. Syy tempaukseen on blogitekstien lisääntynyt plagiointi. Kirjablogistit ovat huolissaan siitä, että koululaiset ja jopa tekstiammattilaiset kopioivat tekstejä blogeista.

Blogistit näkevät kävijäseurantatyökalujen avulla blogilukijoiden käyttämät hakusanat. Tilastot kertovat karua kieltä: kirjablogeista haetaan esseitä, mallivastauksia ja juoniselostuksia.

Tempauksen tavoite on herättää keskustelua plagioinnista ja havahduttaa opettajat ja lasten vanhemmat ilmiön yleisyyteen, vahingollisuuteen ja laittomuuteen. Toinen tavoite on muistuttaa plagioijille, ettei kaikkea netissä luettua voi ottaa todesta. Kolmas tavoite on ilkikurinen: jos joku koululainen todella kopioisi vääristellyn kirja-arvion ja palauttaisi tekstin opettajalle omana työnään, muistuttaisi tilanne jännittävästi Pasi Ilmari Jääskeläisen Lumikko ja yhdeksän muuta -kirjan alkuasetelmaa.

Äidinkielen ja kirjallisuuden opettajina työskentelevät kirjablogistit Kirsi Hietanen ja Minna Rytisalo ihmettelevät, että monet vanhemmat tietävät lastensa kopioivan tekstejä netistä, mutta eivät pidä sitä vääränä. "Kun kerran kysyin plagioinnista kiinni jääneeltä oppilaalta, mitä kotona oli sanottu, hän sanoi vanhempien vain todenneen, että älä jää kiinni seuraavalla kerralla", kertoo Rytisalo. Kouluilla ei ole yhtenäisiä käytäntöjä sen suhteen, miten tekijänoikeusrikkomuksesta kiinni jääneitä oppilaita rangaistaan.

Suomalaiset kirjablogit julkaisevat vuosittain yhteensä useita satoja kirja-arvioita. Arviot tavoittavat satojatuhansia suomalaisia lukijoita. Kirjablogit tuovat esille myös kirjoja, joita valtamedia ei arvioi. Näin blogit laajentavat kirjakeskustelua."

Vääristellyt kirja-arviot (tekstit julkaistaan klo 1.10.2012 klo 10):
Aho, Juhani: Rautatie - http://suketus.blogspot.fi
Austen, Jane: Ylpeys ja ennakkoluulo - http://luenjakirjoitan.blogspot.fi
Canth, Minna: Anna-Liisa - http://luminenomena.blogspot.fi
Canth, Minna: Työmiehen vaimo - http://aamuvirkkuyksisarvinen.blogspot.fi
Doyle, Arthur Conan: Baskervillen koira - http://bibliofile-x.blogspot.fi/
Fitzgerald, F. Scott: Kultahattu - http://www.psrakastankirjoja.blogspot.fi/
Frank, Anne: Nuoren tytön päiväkirja - http://aitilukeenyt.blogspot.com
Haanpää, Pentti: Noitaympyrä - http://kirsinkirjanurkka.blogspot.fi
Härkönen, Anna-Leena: Häräntappoase - http://kirjasfaari.blogspot.fi
Kianto, Ilmari: Punainen viiva - http://bookingitsomemore.blogspot.fi
Kivi, Aleksis: Seitsemän veljestä - http://sbrunou.blogspot.fi/
Meyer, Stephenie: Houkutus - http://pigeonnaire.blogspot.fi/
Mitchell, Margaret: Tuulen viemää - http://kirjakissa.blogspot.fi/
Niemi, Mikael: Aivot pellolle - http://kannestakanteen.blogspot.fi/
Orwell, George: Eläinten vallankumous - http://kirjamieli.blogspot.fi/
Rimminen, Mikko: Pussikaljaromaani - http://ilsela.blogspot.fi/
Salinger J.D.: Sieppari ruispellossa - http://luetutlukemattomat.blogspot.fi/
Shakespeare, William: Romeo ja Julia - http://sininenlinna.blogspot.fi/
Steinbeck, John: Hiiriä ja ihmisiä - http://kirjojenkeskella.blogspot.fi/
Waltari, Mika: Tanssi yli hautojen - http://hdcanis.blogspot.fi/