Näytetään tekstit, joissa on tunniste Riikka Ala-Harja. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Riikka Ala-Harja. Näytä kaikki tekstit

26. elokuuta 2012

Maihinnousu ja kirjailijan etiikka




Tänään Helsingin Sanomien kulttuurisivuilla otsikoissa on jälleen  Riikka Ala-Harjan Maihinnousu romaani. Edellisen sunnuntain huippukehuvaan arvioon tuli toinen näkökulma. Ala-Harjan sisko perheineen kertoo kirjailijan käyttäneen aivan suoraan heidän lapsensa sairastumista syöpään kirjan materiallina (myös aivan konkreettisesti mm. tekstiviestejä, fb-päivityksiä ja sähköposteja). Perhe kysyy tulisiko kirjailijalla olla mitään eettisiä ohjeita, joiden noudattamista valvottaisiin? Voiko lähiperheen tragediaa käyttää luvatta oman kirjansa materiaaliksi? Voiko näin tehdä lapselle?

Minäkin luin Maihinnousun. Se on kiistämättä erittäin hyvä kirja ja kirjailijan paras teos. Mitä ilmeisemmin se on niin hyvä, koska kirjailija tavoittaa tarkasti tunteet siitä, mitä lähipiirissä tapahtuu. Toisaalta myös sairauden kulku, lapsen ikä, harrastukset, vanhempien tuntemukset jne. ovat suoraan tosielämästä. Sillä aikaa kun syöpäsairaan lapsen vanhemmat ja perhe joutuvat elämään jatkuvien hoitojen, pelkojen ja suunnitelmien muutosten keskellä, kirjailija tuottaa heidän hädästään itselleen materiaalia - romaanin, josta riippuvat apuarahat ja toimeentulo.

Tämä on oikeastaan Enkeli-Elisasta heränneen keskustelun vastakohta: siinä kirjailija keksi tarinan, jota väitti todeksi. Vettenterä tuskin voi enää koskaan tulla otetuksi vakavasti kirjailijana. Tässä tapauksessa kirjailija väittää fiktioksi tarinaa, joka on sairauden osalta monessa kohtaa sanasta sanaan dokumentoitua. Hän saa osakseen ylistystä "kansainvälisen tason" romaanin kirjoittamisesta. Tämä on ehdottoman väärin.

Kirjailijalla on oikeus fiktioon, tarinoihin. He tietysti käyttävät kuulemiaan ja näkemiään asioita materiaalina kirjoissaan.Mutta kuinka lähelle, ihmissuhteissa ja ajallisesti, voi luvatta astua? Tapaus ei ole ainutkertainen - HS:n toimittaja on koonnut useamman valituksia herättäneen kirjan. Missään niistä ei ole kuitenkaan ollut aiheena syöpää sairastava lapsi.

Sattumalta muuten Chris Cleaven Gold romaanissa oli leukemiaa sairastava 8-vuotias tyttö. Cleave linkittäää tarinansa vahvasti syöpää sairastavien lasten auttamiseen ja kertoo tekemästään taustatyöstä. Tarjolla on myös tilinumeroita. Maihinnousussa ei ole mitään tällaista. Miksi ei edes voi omistaa kirjaa siskonpojan urheudelle, miksi lopusta ei löydy lastenklinikan tietoja? Omassa vastineessaan Ala-Harja ei myönnä tehneensä mitään väärää.



2. kesäkuuta 2010

Riikka Ala-Harja: Jättiläinen

Riikka Ala-Harja: Jättiläinen
Suomi 2007
291 sivua

MIKSI: Olen melkein sukua julkkikselle. Tässä tapauksessa kirjailijalle. Pääpaino sanassa melkein eli oikeasti en ollenkaan. Mutta ystäväni on.

LYHYESTI: Kajaanilainen Taneli on 16-vuotias ja 227cm pitkä. Vaan aikuiseksi pitäisi silti kasvaa ja pimppaakin tekisi mieli.

FIILIS:
Taneli ei mahdu minnekään. Ei Kajaaniin, ei pastori-isän ja terveydenhoitaja-äidin kotiin eikä myöskään farkkuihin. Ja niin hän päätyykin lähtemään New Yorkiin, sinne missä kaikki on suurta.

Tarina kertoo kasvamisesta ja identiteetin etsinnästä, teatterista, pornosta, varmaankin myös vierauden ja erillaisuuden kokemuksesta. Kirjan voi lukea hitusen absurdina nuoren kasvutarinana tai sitten siitä voi löytää monia tasoja, jotka eivät ole niin selkeitä.

Henkilöt eivät kirjassa juurikaan kohtaa toisiaan, Tanelilla on omat unelmat ja Monalla omansa ja kumpikin tarvitsee toisen näitä toteuttamaan.  Tyylilaji on jonkin sortin lempeä satriiri. Ajon lukea myös muita Ala-Harjan kirjoja!
LAINAUS: "Jumala siellä hyperavaruudessa, kuuluuko mitään haloo vai nousenko seisomaan, ai nousen seisomaan, no kuuluuko nyt paremmin, ai ei kuulu, miten helvetin korkealla sinä olet jos ei mitään vieläkään kuulu."
MUUALLA:
Elävä arkisto
Kirjavinkit
HS:n arvio

TÄHDET:
+ + + (+)