David Foenkinos: Vaimoni eroottinen potentiaali

David Foenkinos: Vaimoni eroottinen potentiaali
Ranska 2004 (suom. 2012)
Gummerus, 200s.

MIKSI?: Minä tykkäsin tosi paljon Nainen, jonka nimi on Natalie -kirjasta.

LYHYESTI: Miten voi olla, että kirja jonka alku on aivan mahtava ja muutenkin pidän suuresti kirjoittajan omintakeisesta tyylistä, niin silti en innostunut tästä yhtään. Siis yksittäisistä lauseista ja kappaleista tykkäsin kovin, mutta kokonaisuus on vaan nihkeä.

Hector on keräilyyn sairastuneena päähenkilönä ihan symppis. Tämä ideakin on ihan kutkuttava. Mutta toteutus ontuu  - mikä on kirjailijan ajatus tarinasta?

Vaimoni eroottinen potentiaali on ihana nimi. Tässä ajassa on hassua se, että oman vaimon näkeminen eroottisena on suorastaan raikas ajatus! Mutta kyllähän tässäkin sitten petetään. Se ikkunanpesuhomma, kidutus ja loppukohtaus menivät sitten jo niin överiksi, että päädyin jopa selailemaan joitain sivuja. 

Voi Foenkinos! En aio lakata pitämästä sinusta, vaikka tämä ei osunutkaan. Aion muistaa täydellisen alkulauseen, hymyilyt ja naurahdukset seurassasi, mutta seuraavalla kerralla vaadin parempaa.

MUUTA: Tässä yhteydessä on pakko todeta, että ostin Nainen, jonka nimi on Natalien eräälle fiksulle 17v. lukijalle joululahjaksi. Luki jo ja tykkäsi! Koska luin kirjan alunperin kirjastolainana, kopio oli päällystetty muovilla enkä ollut huomannut miten kaunis kansi siinä olikaan! Gummerus on todella onnistunut kansissa - Sydämen mekaniikka on kantena aivan upea myöskin (en ole lukenut kirjaa).

 (Kumpikaan ei näytä minusta tässä niin ihmeelliseltä, 

 mutta livenä nämä ovat aivan erityisiä kirjoja hiplattavaksi)

TÄHDET:
+ + +

David Safier: Huono karma

David Safier: Huono karma
Saksa 2008 (suom.2011)
280sivua. Bazar

MIKSI?: Blogivinkki tietysti.

LYHYESTI: Kim Lange syntyy monta kertaa uudelleen.

GENRE: Miehen kirjoittamaa chic-littiä

FIILIS: Tämän kirjan osana oli toimia Vapauden lämppäribändinä (eli silloin kun tuon järkäleen intesiteetti oli liikaa, luin tätä). Se olisi ehkä ansainnut parempaa, vaikka onkin luonteeltaan kepeän hauska.

Kim Lange elää jokseenkin tyypillistä(?) menestyvän naisen itsekästä elämää. Hyvää karmaa ei kerry ja yllätyksekseen hän syntyy uudelleen muurahaiseksi.

Kirjan luki vauhdikkaasti ja se viihdyttää. Oli aivan välttämätöntä saada tietää minne Kim päätyy jälleensyntymisen ketjussa ja kuinka hänen perheelleen käy. Pystyykö pinnallinen Kim muuttumaan? Haluaako hän? Oli myös kiinnostavaa seurata miten kirjailija pystyy hoitamaan tarinansa päätökseen varsin uhkarohkean hullulla virityksellä: kirjoitapa itse menestysromaani, jossa päähenkilö tapaa muurahaiseksi inkarnoituneen Casanovan ja tämä on vasta alkua.

Ajattelen, että jälleensyntyminen pitäisi nähdä kirjassa vain tapana kuljettaa juonta. Silti  häiriinnyin siitä, että buddhalaisuus tee-se-itse-versiona toimi kirjan pohjalla.

 Kirja on saavuttanut hurjan suosion ja viihdekirjana se kuuluukin genrensä onnistujiin.


TOISAALLA:
Maija
Susa
Mari A.
ja missä vielä?!

TÄHDET:
+ + + (+)

Miika Nousiainen: Metsäjätti

Miika Nousiainen: Metsäjätti
Suomi 2011
286 sivua. Otava

MIKSI?: Nousiaisen fanina ja korkeakoulutettuna paperimiehen tyttärenä tämä oli must.

LYHYESTI: Kaunis irtisanominen, simsalabim!

ISÄNPÄIVÄLAINAUS:
"Nykyisin me isätkin olemme mukana. Oma isäni ei ollut mukana synnytyksessä, ei kukaan mies siihen aikaan. Se oli saavutus, jos isä oli jonkin viikon mukanan kasvatuksessa."

FIILIS: Surkean Törmälän kasvatti on päässyt pitkälle Metsäjätti -yhtiössä ja sitten hänet lähetetään sulkemaan nuoruutensa paikkakuntaa pystyssä pitävä tehdas. Törmälän surkeutta toistetaan vähän tarpeettomastikin, mutta ehkä niille jotka eivät ole kasvaneet vastaavassa lähiössä tai pikkupaikassa täytyy vähän todistella. Monet meistä kuitenkin tuntee jo Törmälän todellisuuden.

Mietin pitkään ketä Nousiainen eniten tölvii ja miksi kaikki täytyy Törmälässä olla niin surkeaa. Lopulta tulin siihen lopputulemaan, että kaikki oli Helsingissä vähintään yhtä huonosti, vaikka pinta kiiltää siellä enemmän. Mistään oikeasta ei juurikaan puhuttu ihmissuhteissa kummassakaan paikassa. Toinen pakenee murheitaan ryyppäämiseen, toinen sisustamiseen, kaikki ovat lopulta työpaikkojensa armoilla. Toki voi sanoa, että se kenen palkka on viisinumeroinen omaa enemmän vaihtoehtoja. Mutta jos kaupasta ei saa rucolaa, niin sitten kaikille maistuu sama pizza.

"Niin se on. Sama suru jäytää rikkaitakin, mutta kyyneleet kuivataan parempiin kangaslaatuihin. Voi olla, että suru koskee hyväosaisiin vielä kovemmin. Onhan se isku kovempi, kun korkeammalta pudotaan. Valmiiksi masentunut ei pienistä järky." 


Nousiainen osuu tarkasti ja kipeän kepeästi moneen maaliin. Nauroin ääneen, monesti varmaan itselleni ja muistoilleni. Välillä kauhistutti miten vaikeita aiheita kirjaan oli otettu. Joka tapauksessa Nousiaisen tapa sanoa juttuja on raikkaan huvittavaa.

"Kunnalispolitiikan ja arkielämän ääneen lausumaton perusperiaate on, että Törmälässä asiat eivät riitele, vaan ihmiset. Perusasioista kaikki ovat aina ollet samaa mieltä: saavutetuista eduista ei luovuta, vika on johtajissa ja muutos on uhka."
MUUT NOUSIAISET:
Lukukokemuksena kirja ei ylitä Maaninkavaaraa, joka oli minulle aivan huippu, mutta kotimaan kärkeen tämä nousee. Vadelmavenepakolainen ei ollut herkullisesta aiheesta huolimatta minun kirjani.


TOISAALLA:
jos määriä katsotaan, niin tämä on luetuimpia uutuukisia blogeissa:
kirjahamsteri
Noora Valkoinen
Luettua / Sanna
Hanna
Ilselä
Mari A.
Joana
Susa P.

TÄHDET:
+ + + +

Tuomas Kyrö: Kerjäläinen ja jänis

Tuomas Kyrö: Kerjäläinen ja jänis
Suomi 2011
327 sivua. Siltala


MIKSI?: No, mielensäpahoittajan jälkeen tämän nyt vaan lukee kaikki tässä maassa.

LYHYESTI: Romanialainen kerjäiläis-Forrest Gump kohtaa Jäniksen vuoden.

FIILIS: Romanialainen kerjäläinen päätyy Suomeen nappulakenkien toivossa (pojalleen). Eri vaiheiden jälkeen hän löytää yksinäisyytensä lääkkeeksi city-kanin. Ja sitten heitä viedään niin että kyytiä saa mm. terveydenhuolto, rakennustyömaat, marjanpoiminta, politiikka, maahanmuuttajat. Ansaitusti ja tarkkanäköisesti.

Parasta kirjassa on lukujen alut, joissa esitellään uusi hahmo ja lukijalle jää nähtäväksi miten hänen tarina yhdistyykään päähenkilöön. Vähintään yhtä parasta on taiturimaiset kielikikkailut, joita voi lueskella kateellisena tai sitten vaan innokkaasti nauttien ja ihaillen. Eikä se ole vaan kikkailua vaan sisältöäkin löytyy. Kyrön lauseen alussa ei läheskään aina voi tietää minne lopuksi joutuu. Tai pääsee. Sanoissa ja varsinkin ajatuksissaan.

Aluksi en innostunut, mutta kyllähän tämä tarina pian minutkin vei mukanaan. Ääneen aloin nauraa siinä kohdassa, jossa kerrottiin ravintolayrittäjästä, joka oli ollut Suomessa 20vuotta ja nukkunut sinä aikana 7,5 tuntia. Jäniksen vuoteni olen lukenut, mutta en muista/osaa tehdä vertailuja tuohon esikuvaromaaniin. Ei ainakaan itseluottamusta kirjailijalta puutu.

Satiiri on hankala laji, mutta Kyrö on varmasti Suomen mestari kyseisellä alalla. Silti kysyn; kuuluuko satiirin määritelmään se, että loppu menee aina överiksi? Vaikka se olisi perusteltavissa ja tarina pysyisi kasassa, minua silti ärsyttää loput joka ikisessä satiirissa jonka olen lukenut. (Tyylilajille uskollisena minunkin on kärjistettävä. Poikkeuksena sääntöön sanottakoon, että Kyrön 700g oli aika överi ihan alusta loppuun, heh.)

TOISAALLA: Tämän on lukenut jo ainakin Morre, Minna,Susa,  
ja
Amma

TÄHDET:
+ + + +

Inna Patrakova: Naapurit

Inna Patrakova: Naapurit
Suomi/Venäjä 2011
190 sivua. Helsinki-kirjat


MIKSI?: Kun täällä meillä päin tulee harjoiteltua naapuruutta venäläisten kanssa päivittäin, niin täytyyhän siitä kertova kirja lukea.

LYHYESTI: Suomalainen pariskunta saa uusrikkaat venäläiset mökkinaapurit Saimaalle.

FIILIS: Kaikenlaisten häirikkönaapurieden jälkeen saapuu pahin mahdollinen katastrofi Leppästen mielestä: venäläiset naapurit. Voiko roskakatokseenkaan mennä enää kuin luotiliiveissä?

Patrakova rakentaa tarinansa leikitellen stereotypioilla. Kyytiä saavat niin suomalaiset kuin venäläisetkin: tässä onkin kirjan ehdoton vahvuus. Kirjailija on Suomessa asuva venäläinen, joten hän tietää mikä tällä puolen rajaa vaikuttaa täysin kummalliselta (esim. roskien lajittelu) ja hänellä on myös riittävästi tietämystä siitä, mikä suomalaisia vastaavasti ihmetyttää rajanaapureissaan. Kumpikaan osapuoli ei pääse loistamaan tässä asetelmassa. Yhteistä löytyy lähinnä viinanjuonnissa, mutta onneksi myös hädässä autetaan. Yksi näkökulma lisää tulee Leppästen tyttärestä, joka vanhempiaan ärsyttäkseen opiskelee venäjää yliopistossa. Päästäänpä tarinassa vierailemaan Pietariinkin varsin rajuin seurauksin.



Kirja on varsin lyhyt ja sopiva välipalakirjasi. Siinä on tavallaan kaksi tarinaa, joiden yhteenliittäminen ei ihan onnistu. Kärjistykset toimivat hauskuuttajina, mutta toisaalta olisin toivonut menemistä pintaa syvemmälle. 

(Itse olen vieraillut Venäjällä useasti, tosin pitkälti avustustarkoituksissa, mutta myös lomilla. Tyttäreni aloitti Suomalais-Venäläisen koulun eskarissa. Minulla on venäläisiä ystäviä jne.. SILTI on myönnettävä, että väärinkäsityksiä ja ennakkoluuloja löytyy itseltä ja lähipiiristä vaikka muille jakaa. Niiden niittämiseen tarvitaan paljon lisää kanavia.)

MUUTA: Aihe on ehdottoman tärkeä! Mahtavaa, että Suomessa julkaistaan tällainen kirja. Tuntuu ikävältä luokitella, mutta minä en ainakaan tiedä yhtään venäläisen maahanmuuttajan kirjoittamaa kirjaa tämän lisäksi. Löysin muuten sivuston ruslania.com jossa myydään kirjoja, jotka liittyvät Venäjään tai ovat venäläisten kirjoittamia. Kannattaa tutustua!

JA VIELÄ: Kansi on minusta hauska ja tarkasti kirjalle tehty. Takakantta en sijaan suosittle lukemaan. Ikävä kyllä siinä on taas hyvä esimerkki siitä, miten pieleen takakansitekstin voi kirjoittaa. Kommenteissa Mari A. kertoi lukeneensa kirjailijan esikoisen(?) Tulkki. Onko muut lukeneet sitä?

TÄHDET:
+ + + (+)

Anne Leinonen & Miina Supinen: Rautasydän

Anne Leinonen & Miina Supinen: Rautasydän
Suomi 2011
221 sivua, Helsinki-kirjat

MIKSI: Miina Supiselta olen lukenut kaiken (siis ne kaikki kaksi) ja tykännyt. Tämä uusikin kiinnosti.

GENRE: Jännitys-romanttis-hömppäviihdettä.

LYHYESTI: Takakannesta löytyy hiottu tiivistys: "Rakkaus on sokea. Rikos avaa silmät."

FIILIS: Olen yrittänyt keksiä millä taikatempulla pystyy kirjoittamaan dekkarimaisen jännityskirjan niin, että lopputulos on hyväntuulinen, kepeä ja viihdyttävä? Päähenkilö on ainakin suloisesti pihalla ja myös muut henkilöt ovat sopivan yksinkertaisia kuten tyylilajiin kuuluu. Tasapainoilu sen välillä, että lukijan mielenkiinto pysyy ilman että tapahtumista tule liian rankkoja onnistuu kirjassa hienosti.

Salaisuuksia paljastuu ja epäsopiva romanssi syttyy kun pikkupaikkakunnalta löytyy ruumis. Päähenkilö Sari joutuu tapahtumiin mukaan. Kestää aikansa selvittää kuka on sekaantunut mihin ja miksi. Välillä tietysti kuvaillaan ja kosketellaan upeita miesvartaloita.

Kirja on kuin karkkipussi: siinä on eri makuja ja suun saa makeaksi, mutta tarkempaa sisältöanalyysia  ei ole mielekästä tehdä. Suosittelen raskaimissa vesissä viihtyvien lukijoiden välipalaksi tai sitten niille, jotka syövät vain rusinat pullasta.

MUUTA: Mieskin luki ja tiivisti että "sujuvaa hömppää".

TÄHDET:
+ + + +

Jonathan Tropper: Seitsemän sietämättömän pitkää päivää

Jonathan Tropper: Seitsemän sietämättömän pitkää päivää
Yhdysvallat 2010 (suom.2011)
467 sivua, Karisto

MIKSI?: Tropperin Everything Changes oli huippuhauska ja ilokseni miestä oli äskettäin suomennettu.

LYHYESTI: Tragikomedian 7 päivää kuluvat lukijalta huomattavasti päähenkilöä nopeammin.


FIILIS: Isän kuoleman jälkeisen suruviikon vietto on täynnä toinen toistaan kummallisempia yllätyksiä perheessä, jonka jäsenillä on vain näennäinen yhteys toisiinsa. Jokainen sisraus (äidistä puhumattakaan) tuo myös mukanaan omat salaisuutensa.

Tarina nauratti ääneen ja vei mukanaan alusta loppuun. (Herätti vastustamattoman halun lukea koko ajan ääneen miehelle kohtauksia). Tropperilla on harvinainen taito keksiä loputtomasti epätoivoisia tilanteita niin, että ne kuitenkin vaikuttavat mahdollisilta. Kirja ei ole tyhjäpäistä sekoilua, vaan joukkoon mahtuu oivaltavia ajatuksia ja herkkiä hetkiä.

Miinusta tulee yhtäläisyyksistä tuon toisen lukemani Tropperin kanssa. Muutamat kohtaukset olivat tarpeettomia ja liian rajuja kyseiselle tyylilajille. Tässä on myös selvästi elokuvakäsikirjoitusmaisia piirteitä.

Salla mainitsi juuri säännöstelevänasä Weinerin kirjoja, koska laadukasta viihdettä kirjoitetaan niin vähän. Olen ollut samaa mieltä, mutta nyt fanitan Tropperia. Jos haluatte viihtyä ja nauraa, niin lukekaa näitä!! Savujen sijasta bloginauruja raikumaan!

TÄHDET:
+ + + +

David Foenkinos: Nainen, jonka nimi on Nathalie

David Foenkinos: Nainen, jonka nimi on Nathalie
Ranska 2009 (suom.2011)
268 sivua, Gummerus

GENRE: Kirjallinen Amélie.

LYHYESTI: Ne tapas ja se tilas aprikoosimehua just niiku piti.

FIILIS: Ihan oikeasti ajattelin, että minä en varmastikaan pidä tästä. Yritän useimmiten pysytellä kaukana ranskalaisista elokuvista ja sama sääntö toimii melko hyvin myös kirjoihin. Mutta poikkeus vahvistaa säännön. Kuten Amélie. Ja nyt tämä kirja.

Tästä on sanottu niin paljon, etten taida yrittää lisätä siihen paljoakaan. Viihdyin, yllätyin, nauroin, hymyilin, heräsin pohtimaan. Kirjasta tulee hyvälle mielelle, vaikkei tapahtumat olekaan erityisen aurinkoisia. Hahmot ovat riittävän kummallisia, juoni suloisen mutkikas, yksityiskohdat ja sivupolut viihdyttäviä ja tarkkoja. Kirjassa on monta lukua, mikä tekee tästä nopealukuisen ja rytmikkään.

TOISAALLA:
Ihanasti tästä on kirjoittanut Ilse, joka suosittelee kirjaa kaikille aivan kuten Mari A. ja  minäkin. Kirjan on lukenut myös ainakin Luru, Cathy, kirjavinkit  ja Anneli.


TÄHDET:
+ + + +

JonathanTropper: Everything Changes

JonathanTropper: Everything Changes
Yhdysvallat 2005
352 sivua
Kindle Edition for iPhone, 4857sivua.

MIKSI?: Amazon.com selailulöydös.

GENRE: Hauskuutta, vauhtia ja romantiikka. Tavallaan chic-littiä, mutta päähenkilönä on mies ja kaikki on vaan vähän synkempää ja hauskempaa.

LYHYESTI: Kaikki on hyvin ja kaikki voi muuttua. Viikossa. Kokonaan ja ilman paluuta. Liikkuvaa junaa ei voi pysäyttää, eikä ehkä tarvitsekaan.

FIILIS: Tämä oli hauska! Genrensä huippuyksilö! Luin tätä hetken päällekäin Sinä päivänä- romaanin kanssa ja vaikka kirjat ovatkin erilaisia niin tämä veti yhtä lailla mukaansa. Ongelmaksi tuli lähinnä se, että luin kirjaa myös öisin imäettäessä ja nuo valvomiset tuppasivat venymään.

Kirjan ainekset kuulostavat tragikoomisuudessaan melkeinpä liian kärjistetyiltä, mutta Tropper käsittelee aiheita taitavasti. Päähenkilö Zack huomaa mm. pissaavansa verta, haaveilevansa kuolleen kaverinsa vaimosta kihajaisviikollaan ja alkavansa tehdä sovintoa elämänsä pilanneen isänsä kanssa. Tuo maailmalta palaava täystuho-jääkaappifilosofi-isä onkin aivan ennennäkemätön romaanihahmo.

Tarina on joiltain osin ennalta arvattava kuten romanttiset Hollywood- komediat ja kuulostaa paikkapaikoin elokuvakäsikirjoitukselta. Yllätyksiä oli kuitenkin myös tarjolla. Pidin siitä miten mahdottomiin tilanteisiin Tropper hahmonsa vie ja miten he sitten selviävät pois niistä. Monesti huumori on varsin mustaa, mutta dialogit toimivat myös hyvin.

Haluasin heti lukea seuraavan Tropperin. Ilokseni huomasin, että häneltä on suomennettu kaksi kirjaa, joista toinen aivan äskettäin: Seitsemän sietämätöntä päivää. Toinen on Kuinka lähestyä leskimiestä. Toivottavasti suomennoksissa on onnistuttu.

Syvällisyyttä kirjoistaan kaipaavalle tätä ei voi suositella, vaikka tässäkin ihmissuhteissa tapahtuu suuria. Laadukasta hauskuutta ja viihdytystä etsivälle tämä on ehdoton.

TÄHDET:
+ + + + (+)
Genrensä huippua.

Kirjavassa kammarissa vertailtiin erään kirjan kansia ja googlettamalla huomasin, että myös tästä kirjasta on ainakin 6 eri kansiversiota. Kaikki ovat mielestäni aivan kamalia!? Eikä yksikään edes tavoita mitään kirjan sisällöstä! Mitä mieltä olette? (En saanut kuvia isompina)

David Nicholls: Sinä päivänä +ARVONTA

David Nicholls: Sinä päivänä
Englanti 2009 (suom.2011)
507s. Otava

MIKSI?: Tästä on ollut paljon mainoksia monessa paikassa. Kuulosti hyvältä kesäkirjalta.

LYHYESTI: Kannessa se on sanottu: "Kaksikymmentä vuotta, kaksi ihmistä."

FIILIS: Jennin K-kirjablogissa puhuttiin superkirjoista ja yksityisistä lukukokemuksista. Tämä kirja tulee minulle hyvin lähelle sitä miten itse määrittelisin tuon: eli tarina osuu ja uppoaa, vaikkei kirja olekaan mikään kirjallisuuden mestariteos tai klassikko.

Dexter ja Emma, Em ja Dex tapaavaat 20-kymppisinä opiskelijoina, jolloin kaikki vasta alkaa.  Heidän elämäänsä seurataan kohti tuntematonta, hyvinkin kaukaiselta vaikuttavaa 40- ikävuotta. Minä ainakin muistan miltä se tuntui. Kirjan taika onkin samaistumisessa, Hesari kirjoitti lukijan uppoavan omiin muistoihinsa kainalota myöten ja näin todella tapahtuu. 

Teksti on hauskaa, uskottavaa ja rakenteeltaan oivaltavaa. Tässä on kaikki mitä kesäkirjalta voi toivoa. Tosin näin useampana yönä unia vanhoista poikaystävistä. Vaikka suomentaja on tehnyt hyvää työtä, luulisin että vitsit ja nokkeluudet olisivat vielä parempia englanniksi.

Sopii hyvin ikävaihe- ja sukupolviromaaniksi ja ainakin yli kolmekymppisille terapeuttiseksi kirjallisuudeksi.

TOISAALLA:
Hesarin kehuva arvio
 Susa Järjellä tunteella-blogista
Muitakin? Hihkaiskaa arviostanne!

TÄHDET:
+ + + + (+)

ARVONTA:
Eli tämä lähtee uuteen kotiin onnelliselle voittajalle arvonnan myötä. Kirjassa on puolikovat kannet ja se hohtaa uutuuttaan, mutta on kuitenkin luettu lapsiperheessä. Eli osallistu kirjautumalla lukijaksi, jos et sitä vielä ole ja kommentoi tätä kirjoitusta. Ilosanomaa tästä saa myös linkittää, mistä tulee toinen arpalippu. Arvonta tapahtuu ensi sunnuntaina 10.7 klo20.

PS. Jos haluaa mennä sieltä missä aita on matalin, niin tällä voi myös osallistua Satun tiiliskivi-haasteeseen, onhan kirjassa 507 sivua :)

Ben Elton: Meltdown

Ben Elton: Meltdown
Englanti 2009
480sivua

GENRE: Englanniksi on sellainen hieno termi kuin "topical fiction". En osaa suomentaa, mutta tämä oli sitä. Huumorilla maustettuna.

MIKSI?: Lentokenttäpoiminta kun piti saada jotain suht rentoa luettavaa.

LYHYESTI: "Everyone can handle success, but it's how you handle failure that really matters."

FIILIS: Jimmy on saanut kaiken mahdollisen, ilman että on juurikaan tehnyt töitä sen eteen. Sattumien kautta hän päätyy pankkiuralle ja rikastuu aivan käsittämättömällä tavalla nousukauden mukana. Kuten myös koko opiskelukavereiden porukka. Perhe asuu upeassa talossa Lontoossa ja viettää yltäkylläistä elämää. Ansiot ja bonukset ovat niin suuria, että suhteellisuudentajua on vaikea säilyttää. Mutta yhdessä yössä kaikki muuttuu.
Elton on ottanut haastavan tehtävän kirjoittaa muutaman vuoden takaisesta maailmanlaajuisesta finanssikriisitä erään perheen tarinan kautta. Kirja sortuu kuitenkin olemaan enemmän yhteiskuntarakenteita, pankkijärjestelmiä ja finanssimaailmaa arvosteleva tutkielma kuin kaunokirjallinen teos.

Parasta tässä on kohdat, joissa Jimmy perheineen opettelee elämään köyhästi. Elton osaa naurattaa. Miten erilainen onkaan maailma, jossa joutuu miettimään onko vaippa liian märkä vai voisiko säästää ja odottaa vielä - verrataen siihen, että lastenhoitajat ovat tehneet aikaisemmin lähes kaiken. Sinällään kiinnostavista asetelmista ei ole kuitenkaan saatu tarpeeksi irti.

KIRJAILIJASTA: Eltonilta on suomennettu neljä romaania. Vauvahorkan olen lukenut, joskus ennen blogia ja se oli ihan ok. Mitä kokemuksia teillä muilla on Eltonin kirjoista?

TÄHDET:
+ + (+)
(Minusta on tullut tosi tiukkis näitten tähtien kanssa.)

Petri Tamminen: Muita hyviä ominaisuuksia

Petri Tamminen: Muita hyviä ominaisuuksia
Suomi 2010
144 sivua, Otava

LYHYESTI: Pakinamaisia kirjoituksia kirjailijana ja miehenä olemisesta.

FIILIS: Jos ja kun pääsee yli siitä, että taas yksi kirja käsittelee sitä miten ah voih onkaan niin raskasta olla ujo kirjailija (ja mies!) niin tämä oli oikein viihdyttävä. Hykertelin monille lauseilla, ajatuksille ja kiteytyksille ihastuneena. Tamminen on minulle uusi tuttavuus ja mielelläni lukisin lisää. Ilmeisesti tämä teos on jonkun asteinen jatko-osa 6 vuotta sitten ilmestyneelle Muistelmat nimiselle kirjalle.

Kirjoitukset liittyvät väljästi toisiinsa, jos ollenkaan. Monet käsittelevät kirjoittamista ja ilmeisesti kirjailijaa itseään antaen tragikoomisuudessaan aidon vaikutelman. Tamminen kertoo siitä, miten todellisuus ja eläminen on ristiriidassa kirjailijanuran kanssa ja muistakin kuluneista ja arkisista aiheista, mutta kirjoittaa myös miten kirjailija joutuu jatkuvasti pelkäämään plagiointia ja toisten aiheiden varastamista. Vaaraan kätketty armollinen puoli osoittautuu todeksi: vaikka kaksi kirjailijaa kirjoittaa tismalleen samasta aiheesta, tulee lopputuloksesta aina eri.

Suosittelen tätä bussilukemiseksi ja siihen väsyneeseen iltaan kun haluaa jotain lyhyttä ja raikasta. Kirjan kanssa on myös tarpeellista kantaa mukanaan alleviivauskynää tai muistivihkoa. 

Haluaisin lainata paljon, mutta lainaan vain yhden.
"Ajatus on pallo tai se on maisema, kolmiulotteinen joka tapauksessa. Lause on jana. Siihen janaan ajatuksen pitäisi mahtua. Menee tunkemiseksi. Niin suoraa asiaa ei olekaan, ettei sitä kirjoittaessa joutuisi vääntämään suoremmaksi."

MUUTA: Kirjan nimi on aivan maino. Kolmella sanalla mielenkiinnon ja uteliaisuuden herättäminen on poikkeuksellista. Parasta on se, että lauseen esiintyminen kirjassa tulee silti yllättäen ja hauskuuttaa.

TÄHDET:
+ + + +

Onko kokemuksia Tammisesta, tästä tai muista kirjoista?

Sh*t My Dad Says

Isänpäiväkirja sähkökirjalaitteen omaavalle, tilaamalla ei taida enää ehtiä...

Justin Halpern: Sh*t My Dad Says
Kindle Edition

GENRE: oma-elämänkerrallinen huumori, pohjautuu twitter- päivityksiin.

LYHYESTI: Isä sanoo kaikenlaista hassua, kiroilee paljon ja rakastaa poikaansa.

FIILIS: Kirja on noussut lukijoiden suursuosikiksi ja hauska tämä onkin. Justinin isä on maailman vähiten passiivis-agressiivinen, sillä hän sanoo kaikki ajatuksensa suoraan ja ääneen. Kaikki. Joskus toivoisi, ettei niin olisi. Mutta parasta tässä isässä on, että hän ei ole ilkeä eikä paha, vaan kaikin tavoin hyväntahtoinen ja rakastava. Ja hänen juttunsa naurattavat väkisin. Kirja on sopivan mittainen, 176 sivua, yhtään pidempänä tarinat olisi voineet kyllästyttää.

"Happy birthday, I didn't get you a present...Oh, mom got you one? Well, that's from me then too, unless it's shitty."

"Your mother made a batch of meatballs last night. Some are for you, some are for me, but more are for me. Remember that. More. Me."

Ehkä eniten kirjasta kertoo se, että tämän kaiken keskellä pystyin lukemaan tämän. Vaatii vain vähän keskittymistä. Naurattikin.

MUUTA: Twitter sivu päivittyy edelleen, tsekkaa tästä.

TÄHDET:
+ + + (+)

Miina Supinen: Apatosauruksen maa

Miina Supinen: Apatosauruksen maa
Suomi, 2010
212 sivua

GENRE: Absurdi lyhytproosakokoelma. (Täh?)

LYHYESTI: Lyhyitä katsauksia elämään, joka on monesti tosi kummallista.

(Kerrottakoon, että keskittymiskykyni on ollut lähellä nollaa monestakin syystä. Nämä tarinat olivat niin lyhyitä, että näitä pystyin silti lukemaan. Tämän arvion tunnelmaan saattaa kuitenkin vaikuttaa se, etten päässyt kirjabloggaustapaamiseen. Harmittaa. Olin hauskan sijaan koko viikon työmatkalla kuulemassa, että työelämä on savolaistumassa.)

FIILIS: Pidin kirjasta. Se on hauska, siinä on ihanan kummallisia kertomuksia ja sattumuksia ja vähän vaikeamminkin avautuvia sivujuonteita. Olisin voinut lukea näitä vaikka kuinka paljon. Aion suositella tätä kokeilunhaluisille ja huumorintajuisille, etenkin lyhytpinnaisille lukijoille.

Silti olin vähän pettynyt. Innostuin Supisesta aivan äskettäin lukemani Liha tottelee kuria ansiosta, eikä tämä nyt sitten lainkaan yhtä paljon innostusta herättävä. Jos sanoisin oikein rumasti, niin sanoisin tämän muistuttavan jonkin sortin aforismikirjaa. Tarinat ovat niin lyhyitä, ettei ne jäävät nokkeluudestaan huolimatta irrallisiksi.

Mutta toisaalta montaa yksittäistä (ja kovin erilaista) kertomusta jää pohtimaan paljon myös jälkeenpäin. Jotenkin jäin kaipaamaan yhtenäistä teemaa tai sitten en vaan keksinyt sitä. Ainakin kirjailijan mielikuvitusta jäin ihailemaan suuresti. 

ERITYISTÄ:  Supisen blogista Sokeripalasta jäi kirjan julkaisun aikoihin mieleen tämä:
"Kirjakauppiastilaisuudessa Katajanokan kasinolla Apatoa pitchasi Jari Tervo, joka väitti aivan pokkana, että siinä on paljon suorasukaista seksiä. (toivottavasti kukaan ei nyt pety kauheasti.)" Kirjan luettuani uskaltaisin lyödä vetoa siitä, ettei Tervo ole lukenut kirjaa.

MUUTA: Ilse Juuri tälläisesta kirjoittaa kivasti tästä kirjasta, kurkkaa!

TÄHDET:
+ + + (+)

Erlend Loe: Supernaivi

Erlend Loe:
Supernaivi
listat,
hakka ja elämän tarkoitus
(Norja 1996)
+++++