27. elokuuta 2010

to infinity and beyond...


Tänään ensi-iltaan tullu 3D-leffa Toy Story 3 lunasti kaikki lupaukset.
 Voi tosin olla, että minä pidin siitä enemmän kuin 5v., mutta silti. 
Elokuvassa on kaikkea mitä pitääkin: jännitystä, suuria tunteita, hyvän ja pahan- taistelu, huumoria ja moniulotteisia hahmoja. Buzz Lightyear <3

Juoni on varsin simppeli, lelut kaipaavat leikkimistä kun heidän Andynsä on kasvanut isoksi ja muuttaa pois kotoa. Erehdyksen kautta lelut päätyvät lahjoituksena päiväkotiin, jossa diktaattori halinalle hallitsee ja kauhu-kakarat rikkovat kaiken.

Barbista ja Kenistä on saatu paljon irti :D Ja se on kanssa hienoa kun Toy Storyn lelut on niin tosi perinteisiä ja silti niin cooleja!

Lelut ovat tosi ilkeitä toisilleen. Sen lisäksi ne joutuvat tosi ikäviin ja pelottaviin tilanteisiin.
Sanoisinkin tämän sopivan parhaiten yli 7-vuotiaille vanhempien kera. Ja kaikille aikuisille.

Mutta toki lopuksi kaikki käy hyvin. Ja lopusta on tehty niin suloinen, että minä itkin.

Suomennos ja äänet on huippulaadukkaat. 
Suosittelen ehdottomasti. 



Miina Supinen: Liha tottelee kuria

Miina Supinen: Liha tottelee kuria
Suomi, 2007
336 sivua

MIKSI?: Supisen uusi kirja ilmestyi juuri, enkä ole lukenut tätä ensimmäistäkään. Lisäksi tarvitsin kirjan joka murtaisi lukublokin ja tämä teki sen.

GENRE: Tragikomedia.

LYHYESTI: Loppujen lopuksi liha tottelee kuria varsin huonosti.

FIILIS: Melkein kaikilla kirjan henkilöillä on hullut nimet. Kaikki kirjan henkilöt ovat enemmän tai vähemmän hulluja. Täydelliselle perheelle on sattunut pikku hairahdus ja kulissien piteleminen käy raskaaksi jopa kehonrakennuksta harrastavalle Silmulle. Mömmöjen käyttö ei paranna asiaa. Eikä hillon syöminen.

Tarina rakentuu hienosti ja lukijalla kestää aikansa todella ymmärtää miten täysin kaikki onkaan pielessä. Teksti on kertakaikkisen sujuvaa ja virkistävää, mutta toisaalta myös pelottavan tarkkanäköistä. Kirjan kuva vanhemmuudesta on karmiva.

Nauroin ääneen lukuisia kertoja. Kielenkäyttö ja lukuisat omanlaiset ilmaisut ovat kirjan ydin. Henkilöhahmot eivät kuitenkaan ole kovin rakastettavia, en pitänyt kenestäkään. Sidettävimmät olivat Pelegia ja Piia.

Suopisen kirjassa on varsin roisia seksuaalisuutta. Sen käyttäminen kaunokirjallisuudessa ja viestin välittämisessä on hankala juttu, mutta jotenkin ihmeellisesti tässä kirjassa se onnistuu.

ERITYISTÄ: Supisen oma blogi on Sokeripala. Ja se juuri ilmestynyt kirja on siis Apatosauruksien maa. Minä ainakin haluan lukea sen pikemmiten.

 MUUTA: Minulle tuli kirjasta mieleen Sirilän Juoksija. Supisella on kyllä aivan oma äänensä, mutta tähän samaan genreen nämä molemmat menevät.

TÄHDET:
+ + + +

25. elokuuta 2010

tunnustuksia


1. En pidä siitä, että ihmiset valittavat kiirettä. Silti juuri nyt itseltäni loppuvat tunnit päivästä. Työ, perhe ja muu -kolmio ei ole ihan tasapainossa nyt.

2. En ole saanut kokonaista kirjaa luettua yli viikkoon. Saan joskus (harvoin) tämmöisen lukublokin. Se on varmasti monen syyn seuraus, mutta toivon paranevani pikaisesti.

3. Harmittaa kun blogi on jäänyt niin vähälle huomiolle. Ja teidän toisten blogit myöskin. En kuitenkaan ole menossa mihinkään. 

4. Laskin, että tyttäreni 5-vuotissynttäreillä viikonloppuna kävi 44 vierasta. Emännöinti jännitti hirveästi, koska en ole siinä erityisen pätevä. En ymmärrä miten selvisin tuosta! Juhlat oli joka tapauksessa oikein mukavat :)

5.  Olen ollut elämässäni lähes 2 vuotta raskaana, mutta minulla on vain yksi elävä lapsi.

6. Olen kuluttanut viime aikoina useita "lukemis"- tunteja Boston Legalin parissa. Se on niin mahtava sarja: hyvällä tavalla yhteiskunnallinen ja oikeudenmukainen ja täysin hullu.

7. Urheilen n. 6-10 tuntia viikossa. Kahvakuulaa, juoksua, spinnausta, bodypumpia, ratsastusta, venyttelyä, kuntosalia ja joskus esim. stepiä, attackia, combatia, pilatesta, uintia jne.

18. elokuuta 2010

Kurt Vonnegut: Teurastamo 5

Kurt Vonnegut: Teurastamo 5 eli lasten ristiretki
Yhdysvallat 1969
186 sivua

MIKSI: Sattumalöydös kirjastosta, ollut klassikkolukulistalla ikuisuuden. 

GENRE: sotaa mustalla huumorilla.

LYHYESTI: Billy Pilgrim elämä ei ole ihan helppoa. Järjettömyyksiä tapahtuu yhtenään. Billy tosin kokee ajan eri tavalla kuin muut. Oman ja läheistenkin kuoleman hän on nähnyt jo etukäteen. Niin se käy.

Niitä asioita, joita Billy ei voinut muuttaa, olivat muun muassa menneisyys, nykyisyys ja tuleivaisuus.

FIILIS: Tämä on hullu kirja. Billyn elämä on niin käsittämätön, että ei kai sille voi sitten enää kuin nauraa. Kirjan keskiössä on Dresdenin pommitus, II maailmansodan lopulla, jolloin kaikkea hävitettiin sodan lopettamiseksi. Mutta Billylle tapahtuu ja on tapahtunut paljon muutakin. Kuten kaappaus toiselle planeetalle eläintarhan näyttelykappaleeksi. Lasten ristiretki nimi tulee siitä, että varsinkin sodan loppupuolella monet sotilaista olivat todella nuoria, poikia vielä. Kun vanhemmat miehet olivat jo kuolleet täytyi rintamalle löytää jostain lisää väkeä. Niin se käy.

Vonnegutin taito näyttää sodan julmuus juuri niin absurdina kuin se on, ei ole vanhentunut 40 vuodessa.  Kirja puhuu mielestäni ihmisen raadollisuudesta ja siitä miten paljon mieli voi kestää. Ja välillä naurattaa, kun joku taas kuolee. Niin se käy.

Jatkuvasti pomppiva rakenne ja kappaleiden välinen ajassa matkustaminen ei tee kirjasta ihan helppoa tai sujuvaa. Vonnegutin kirjoittamiseen ja tarinan kertomiseen tuntuu kuuluvan tietty aaltoilevuus - välillä lukija innostuu ja sitten taas ei. Aavistuksen kirjasta antaa se, mitä avaruusolennot kertovat omasta kirjallisuudestaan:

Sanomien välillä ei ole mitään erityistä suhdetta, paitsi että kirjailija on valinnut ne huolellisesti, niin että kaikki yhdessä nähtynä tuottavat elämästä kuvan, joka on kaunis ja yllättävä ja syvä. Ei ole alkua, ei keskikohtaa, ei loppua, ei jännitystä, ei opetusta, ei syytä, ei seurausta. Se mikä meidän kirjoissamme viehättää ovat yhtaikaa nähtyjen monien suuremmoisten hetkien syvyydet.

Aivan tähän eivät ihmiset pysty, ei edes Vonnegut.

ja mitä sanovat linnut? Kaiken mitä joukkoteurastuksesta on sanottavaa, sellaista kuin "Pyy-tii-huiit?"

MUUTA: Olen lukenut joskus jotain Vonneguttia, mutta siitä on kauan. Mitäs te muutte olette tykänneet?

ERITYISTÄ: Kuoleman mainitsemista kirjassa seuraa aina lause "Niin se käy" (so it goes) ja se mainitaan usein.

TÄHDET:
+ + + (+)

15. elokuuta 2010

kesälomamuistoja -Espanja-

Viimeistenkin kesälomien loppuessa (itselläni tosin loppui jo kauan sitten kesäkun lopussa) voi aina muistella lomaa...

pupu-hulluus


Minä kerroin joskus täällä, että en ole ikinä ollut erityisemmin eläin-ihminen. Sittemmin meille tuli hamsteri. Sitten pupu. Ja nyt olen tainnut menettää järkeni kokonaan: meille tuli vielä yksi pupu. Kun puput ovat onnellisempia lajitovereidensa seurassa, niin pitihän Lilalle saada kaveri. Lila (musta) on nimestään huolimatta poika ja Lumi on siis tyttö. On aivan ihanaa katsella miten nämä kaksi nauttivat toistensa seurasta! Lumi on vielä niin vauva, että pariskuntaa voi pitää hetken yhteistaloudessa. Sitten jonkin ajan päästä Lila leikataan ja herrasväki pääsee takaisin yhteen. Tai sitten teemme yhdet pupuvauvat, mutta siihen menee vielä aikaa.

muutama "vältä näitä" - osastolta

Sain eräältä ystävältä vinkin, että Cobenia kannattaa lukea. Kymmeniä kirjoja julkaiseen Cobenin "Play Dead" sattui käteen uutuuksissa lentokentällä  ja lisäsin sen ostoskoriin. Noh, opin taas jotain uutta: julkaisuvuosi kannattaa tarkastaa. Kun alkaa lukea kirjailijan johdantosanoja, niissä sanotaan: "Jos tämä on ensimmäinen kirja minulta, jonka aiot lukea - ÄLÄ TEE SITÄ. Maltan odottaa, että luet jotain muuta ensin." Mielenkiintoista, eikö? Selvisi, että kyseessä on aivan ensimmäinen kirja, jonka yhdysvaltalainen Coben on kirjoittanut: hänen nuoruutensa "harjoitteluthrilleri" (1991). Se on julkaistu nyt täysin alkuperäisenä. Minä uskoin kirjailijaa, mies luki kuitenkin. Mies kommentoi, että vaikutti siltä kuin kirjallisuudenopiskelija olisi kuullut luennon kirjan rankenteella leikkimisestä ja mennyt sitten kotiin ja kirjoittanut tämän. Juonenkuvaus kuulosti Salatuilta elämiltä. Minua mies neuvoi, ettei missään tapauksessa kannata tarttua tähän. Enkä aiokaan. Onko muut lukeneet Cobenia? Voisin kyllä antaa hänelle mahdollisuuden.



Ja sitten.
Amelie Nothomb: Samuraisyleily.
Belgia 2009
190 sivua

Kansi on kauhea ja kirja menee samalla kuvauksella. Tämän ansio on, että se oli lyhyt. Ilmeisesti kirja perustuu itseään täynnä olevan kirjailijan Japani-matkailuun. Siellä hän tutustuu  mieheen, jonka kanssa tapahtuu sitten joitain kulttuuritörmäyksiä. Teksti on tökeröä, rakkaustarina lähinnä kyyninen ja hyväksikäyttävä, kirjoittaja typerä ja Japani kuulostaa epämielenkiintoiselta tämän jälkeen. Älkää lukeko.

Otavan sivuilla puhutaan älykköpiirien kulttikirjailijaksi nousseesta Amélie Nothombista. En halua kuulua noihin piireihin, en.

TÄHDET:
+ +

Amma on ollut vähän samoissa fiilksissä kuin minäkin lukemisten suhteen. Tästä voit kurkata hänen blogiinsa. 

10. elokuuta 2010

ahkera lukija?


Kesän lojumisen jälkeen, nyt kiireisen syyskauden alkaessa, meidän perheen ahkerin lukija on ollut pupu. Olen myös huomannut, että minua ei huvita kauheasti kirjoittaa kirjoista ja leffoista, jotka eivät ole kummoisia. Aion kyllä tehdä sitäkin.
Kaikenlaista mielenkiintoistakin on silti tulossa. En voi ymmärtää, etten ole lukenut Teurastomo 5:sta koskaan!! Ja taidanpa saada ensimmäisen McEwaninkin luettua (ne on aina jääneet kesken tähän mennessä).
Mutta hetkisten työpäivien jälkeen olo on vähän tämmöinen puolittainen:
Tavoitteeksi tämä: 

4. elokuuta 2010

Joanne Harris: Sinisilmä

Joanne Harris: Sinisilmä
Englanti, 2010
400 sivua

En ole saanut aikaan arviota tästä kirjasta. Päädyin siihen, etten halua sanoa tästä kirjasta mitään, koska minusta se oli niin ahdistava. Tässä on kaikki, mikä maailmassa on eniten pielessä. Yksinäinen, syrjäytynyt ja kamalasta perheestä lähtöisin oleva mies kirjoittaa nettiin murhafantasioitaan ja totuus ja valhe sekoittuu loputtomasti. Yök. Dekkareiden ystäville tämä varmasti sopii, minut tämä taas sai muistamaan miksi en lue niitä.

TÄHDET:
+ +

Mutta monet ovat tämän lukeneet ja kehuneet:
Susa teki hienon arvion aivan äskettäin ja mm.
Kirjavinkit  ja
Rachelle  ovat arvostelleet kirjan.

2. elokuuta 2010

kirja ilmaiseksi kotiin...

Facebookissa on jaossa ilmaiseksi John Ajvide Lindqvistin kirjaa "Ystävät hämärän jälkeen". 500 ekaa "tykkääjää" saa kirjan kotiin - käykäähän klikaamassa TÄSTÄ.


Claes Andersson: Jokainen sydämeni lyönti


Claes Andersson: Jokainen sydämeni lyönti
Suomi 2009
175 sivua, WSOY

GENRE: Elämänkerta. Muistelmat. Tarinoita. Muistoja. Unia.

LYHYESTI: Aforisimimaiset muistelmat psykiatri, kirjailija, runoilija, jazz-muusikko, kansanedustaja, ministeri, isoisä jne. Anderssonilta.

MIKSI?: Minulla oli muistijälki, että tätä on kehuttu. Olin silti aivan varma, että minua ei voisi vähempää kiinnostaa, mutta voi kuinka mielelläni olinkaan väärässä. Taidan olla rakastunut Claesiin.

FIILIS: Miten osaisin kehua oikeilla sanoilla? Kirja liikutti, nauratti (ääneen), järkytti, innosti, antoi näkökulmia, viilsi. Andersson paljastaa juuri sopivasti, mutta ei mässäile, analysoi sopivan yleismaailmallisesti asettumatta yläpuolelle ja tarkastelee itseään sopivan kriittisesti menemättä säälittäväksi. Tässä on jotakin niin inhimillistä, viisasta ja elämänmakuista, että voisin lukea tämän heti uudelleen.

Minua kaduttaa kaikki nämä vuodet, jotka olen vältellyt politiikkauutisia ja suomenruotsalaisia ja elänyt tietämättä paljoakaan tästä miehestä.

Kirjan rakenne pomppii ja tapahtumat vaihtuvat. Muistiin ei voi luottaa, kuten Andersson itsekin toteaa. Enää ei kuitenkaan tarvitse kasvattaa viiksiä todistaakseen olevansa pätevä mihinkään: eletty elämä ja sanat kertovat kyllin.

"Kyllä minä muistan. Minä unohdin. Muistan, että unohdin."

MUUTA:  Tästä ovat pitäneet myös mm.
INAhdus
Kirjapeto
Mette (, jonka kanssa jaan hillittömän halun lainata Anderssonia)
Kirjavinkit


TÄHDET:
+ + + + +

Lastenkirjasunnuntai #11

Lastenkirjat ovat olleet piiitkällä kesälomalla, mutta josko nyt palaisivat tänne...

Jukka Itkonen: Krokotiili hikoaa ja muita eläinrunoja
Suomi 2010
32 sivua
Kuvittanut Matti Pikkujämsä

LYHYESTI: Hauskoja eläinaiheisia runoja, joissa savannilla tömisee ja viidakossa rapisee. Sisältää myös muutaman arvoituksen.

LAPSEN KOMMENTTI: Kirahviruno oli paras!

FIILIS: Tämän lukeminen oli hauskaa:

Haukka haukkaa varpusraukkaa,
vaikkei sitä vihaa.
Haukka vaan on tottunut
syömään raakaa lihaa.

Tai 

Puhveli, puhvelin veli
oli, eli, nautiskeli.
Vettä satoi kaatamalla,
puhveli puun alla 
piileskeli.
Puhveli, puhvelin veli
hekotteli: "ompa kostea keli."

MUUTA: Kirjan kuvitus on yksinkertaisuudessaan suloinen ja ihanan värikäs.

uusi ruutu

 
Blogini lyhyen elämän aikana olen kokeillut useita ulkoasuja, joista toiset ovat toimineet paremmin kuin toiset. Nyt vaihdoin taustaa, koska olen halunnut jo pidempään leveämmän tekstiosan. Samalla korjaantuu tekstin koon ongelma, joka joillain lukijoilla on ollut. En aivan rakasta vielä tätä pohjakuvan väriä, mutta ainakin se jatkaa samaa värikästä linjaa, joka minulla on ollut. 

Mitäs mieltä olette? Mennäänkö tällä?