Vieraskirjoitus: Kolme kaupunkia kirjojen ystävälle

Huomasin, että Hanna Kirjainten virrassa-blogissa oli eilen hieno vieraskirjoitus.  Nyt on yllättäen tarjolla toisenlaista bloggausta ja vierailua myös täällä.

Kirjoittajasta:

"Heini on intohimoinen lukija ja kirjoittaja, joka on kirjallisuuden ja journalistiikan opiskelujen kautta päätynyt asumaan Lontooseen. Hänen mielestään parhaita kirjoja ovat sellaiset, jotka saavat ihon kananlihalle ja paras paikka lukea on kauas menevä bussi."

Kolme kaupunkia kirjojen ystäville

Vieraissa kaupungeissa vierailu on aina jännittävää. Jalkojen alla lepäävät uudet, tutkimattomat kadut eikä koskaan tiedä varmasti, mihin ne johtavat. Ehkä vielä kihelmöivämpää on tutustua uusiin kaupunkeihin kirjallisuuden kautta.  Monet tuntevat James Joycen Dublinin ja Shakespearen tai Dickensin Lontoon, mutta maailmassa riittää paljon mielenkiintoisia, vähemmän tunnettuja kirjallisia kaupunkeja: Pietari, Budapest ja Istanbul ovat kaikki täynnä kaunokirjallista historiaa.

Pietarin kahdet kasvot

Vaikka Pietari on fyysisesti aivan lähellä, siellä tuntee monella tapaa astuvansa vieraaseen maailmaan. Ikivanhoja kivisiä katuja kulkiessaan vierailija tuntee selvästi kaupungissa vaikuttaneiden suurten kirjailijoiden hengen: täällä ovat askeltaneet myös Tolstoi ja Dostojevski.

Erityisen kiehtovan Pietarista tekee sen myyttinen asema maan kirjallisuudessa, jossa Pietari on aina ollut kaksijakoinen kaupunki: toisaalta se on valoisten puistojen, kauniiden rakennusten ja rakastavaisten ikuinen kulttuurikaupunki, toisaalta tuhoon tuomittu, löyhkäävien takakujien, epätoivon ja hulluuden kaupunki. Tätä ovat omalla tavallaan kuvanneet suuret kirjoittajat aina Gogolista Anna Ahmatovaan ja Andrei Belyihin.

Kaupungissa on enemmän kirjallisuusmuseoita kuin missään muualla maailmassa. Täällä voi vierailla esimerkiksi Dostojevski-museossa asunnossa, jossa Karamazovin veljekset -teos syntyi ja jossa on yhä kirjailijan huonekaluja ja kirjeitä. Leo Tolstoi -museo omistaa mittavan kokoelman alkuperäisiä, käsinkirjoitettuja tekstejä ja Pushkinin kotimuseossa Moika-joen varrella voi yhä nähdä verijäljet sohvalla, jolle kirjailija kuoli kaksintaistelun jälkeen. Pushkinin kodista on hyvä jatkaa Literaturnoye Café -kahvilaan, jossa Pushkin, aivan kuten henkilöhahmonsa Jevgeni Onegin, söi viimeisen ateriansa.

Matkalukemiseksi: Täällä jos missään kannattaa uppoutua Dostojevskin Rikokseen ja Rangaistukseen.

Kuvalähde

Orhan Pamukin mystinen Istanbul

Monelle Istanbul on yhtä kuin kirjallisuuden Nobel-voittaja Orhan Pamukin kirjoissaan kuvaama Istanbul, maaginen kaupunki jossain uuden ja vanhan, länsimaistumisen ja perinteen välimaastossa. Hänen teoksensa ovat myös hyviä opaskirjoja kaupungissa ensi kertaa vierailevalle. Kuten Pamuk kirjoittaa: ”Nauttiaksesi Istanbulin sivukujista ja arvostaaksesi sen raunioissa sattumanvaraisesti kasvavia viiniköynnöksiä sinun on ennen kaikkea oltava niille tuntematon”.

Pamukin omaelämäkerralinen Istanbul - muistot ja kaupunki  ja traaginen Viattomuuden museo vievät matkalle 50- ja 60-lukujen nopeasti muuttuvaan Istanbuliin ja erityisesti Nisantasi-asuinalueelle, jossa Pamuk vietti ensimmäiset vuotensa. Täällä voi nähdä ja kokea modernin, äärettömän rikkaan Istanbulin, jossa naiset kantavat poikkeuksetta merkkilaukkuja. Toinen ääripää taas löytyy Istanbulin korkeimmasta kohdasta, 1500-luvulla rakennetun Mihrimah Sultan -moskeijan juurella kiemurtelevilta, labyrinttimaisilta pikku kujilta, jossa voi ihmetellä kaupungin ikiaikaisia rakenteita ja kaduilla kortteja pelaavia vanhoja miehiä.

Pamukin kirjoista välittyvä kaunis ja melankolinen kuva kaupungista tiivistyy hyvin näkymään kuuluisalta, kahta mannerta yhdistävältä Galata-sillalta. Päivisin silta täyttyy kalastajista, mutta hienoimmillaan se on auringonlaskun aikaan. Aivan kuten nuori Pamuk aikoinaan, voit seisoa sillalla kuunnellen meren kohinaa ja lokkien kirkunaa kaupungin siluetin piirtyessä terävänä punaista taivasta vasten.

Viattomuuden museossa rakastettunsa menettävä mies muuttaa tämän talon museoksi, jonne hän kerää naisesta ja heidän yhteisestä ajastaan muistuttavia esineitä. Nyt yksi Istanbulin suosituimmista nähtävyyksistä on kirjan museoon perustuva, todellinen Viattomuuden museo.

Matkalukemiseksi: Pamukin Istanbul - muistot ja kaupunki, tietenkin.

Kuvalähde

Kirja- ja kahvilahistoriaa Budapestissa

Unkarin kirjallinen historia on pitkälti sidottu Budapeastin historiallisiin kahvitaloihin, jotka nousivat kukoistukseen 1900-luvun alussa. Kahvitalot olivat kirjailijoiden kohtaamispaikkoja, työpaikkoja – välillä jopa lähes koteja. Kahvilat tarjosivat kirjailijoille ilmaista mustetta sekä paperia ja halvan ”kirjoittajan menun”, johon kuului leipää, juustoa ja leikkeleitä.

Tarinan mukaan kirjailija Ferenc Molnár halusi Budapestin legendaarisimpiin kahviloihin kuuluvan New York Cafen pitävän ovensa auki vuorokauden ympäri ja heitti siksi paikan avaimet Tonavaan. Loistokkaassa New York Palace -hotellin alakerrassa sijaitseva kahvila oli 1900-luvun alussa maan kirjallisen eliitin tukikohta ja on säilyttänyt arvokkaan ilmapiriinsä nykypäivään saakka. Toinen vahvan kirjallisen historian omaava kahvila on Centrál Café, jossa on kirjoitettu monia tärkeitä romaaneja ja perustettu maan tärkein kirjallisuusjulkaisu Nyugat.

Cafe Pilvax oli aikoinaan Unkarin kansalliskirjailijana pidetyn ja unkarilaisen runouden maailman tietoisuuteen nostaneen runoilija Sándor Petőfin kantakahvila, jossa hän johti kirjallisia keskusteluja ja kirjoitti kuuluisan, vuoden 1848 suureen vallankumoukseen vaikuttaneen Nemzeti dal(”kansallislaulu”) -runonsa. Valitettavasti kahvila tuhottiin vuonna 1912 sodan jaloissa. Lähes kaikki tärkeimmät Unkarin kahvitalot suljettiin liian poliittisina neuvostovallan ajaksi, mutta New York Cafen Ja Central Cafen lisäksi monet ovat avanneet ovensa uudelleen viime vuosina.

Eniten kahviloista ja niiden kirjallisesta historiasta saa irti osallistumalla ohjatulle kahvilakierrokselle, johon kuuluu kulttuurin lisäksi myös runsaasti kakun syömistä. Historiallista teemaa on Budapestissa helppo jatkaa myös hotellissa – esimerkiksi  Budapestin vanhimpiin hotelleihin kuuluva Hotel Gellert ja barokkityyliin rakennetty taidehotelli Art'otel ovat mielenkiintoisia majapaikkoja. Matkanvaraussivusto Expedialta löytyy hyviä tarjouksia hotelleihin Budapestissa.

Matkalukemiseksi: Nobel-voittaja Imre Kerteszin Kohtalottomuus.

Kuvalähde

Heini

Elif Shafak: Kirottu Istanbul

Elif Shafak: Kirottu Istanbul
Turkki 2007 (suom.2012)
498s. Gummerus

MIKSI?: Luin kirjailijan aiemman suomennoksen Rakkauden aikakirjan. Se oli kiinnostava ja sujuva  lukuromaani. Liityin uuteen lukupiiriin, jossa tämä oli ensimmäisenä yhteisenä kirjana.

LYHYESTI: Turkkilaisen kummallista perhe-elämää

FIILIS: Pitkään aikaan en ole ollut niin huonolla tuulella kuin saatuani kirjan loppuun. Syitä:

- Genressä sekoittuu chick lit -piirteitä, mystiikkaa ja vakavaa. En päässyt oikeaan vireeseen lukiessani tämmöistä keitosta, yllätys on liian suuri kun ruokaresepteistä hypätään kansanmurhaan.

- Ihan liikaa teemoja ja henkilöitä: kansanmurha, naisten asema, abortit, idän ja lännen erot, uskonnolliset teemat, perhesuhteet ja salaisuudet, siirtolaisuus jne. Tarina puuroutui ja takkuili.

- Loppu, joka ei vaan jotenkin asetu kirjan kokonaisuuteen.

Yllättävää oli miten erilainen kirja oli verrattuna Rakkauden aikakirjaan, josta pidinkin verrattain enemmän. Tässä ei ollut juuri lainkaan tuota coelhomaisuutta tai historiallisuutta, vaan pikemminkin hahmot ovat aika hukassa elämänsä kanssa. Naisten tasa-arvo miesten kanssa vaikutti tarkoittavan sitä, että he voivat pukeutua minihameeseen ja harrastaa seksiä vapaasti. Eläköön länsimaistuminen...

LUKUPIIRILÄISILTÄ: Toiset tykkäsivät kirjan runsaudesta. Turkkia hyvin tunteva lukupiiriläinen sanoi kirjan olevan hyvinkin totuudenmukainen kuvaus turkkilaisen nykynaisen elämästä. Loppu harmitti muitakin ja naisten asema keskustelutti. Itämainen mystiikka ja perheenjäsenten persoonallisuuksien sekamelska kiehtoi. Minulla taisi olla negatiivisin kokemus kirjasta, eli tästä voi hyvinkin tykätä.


MUUTA; Kansi on kiva. 


TOISAALLA: Amma luki kirjan viimeiset pari sataa sivua jopa ihan mielellään. Karoliina vertasi kirjaa turkkilaiseen basaariin. Luettua blogin Sanna antoi kirjalle arvosanan 4+ ja kokosi kattavan linkkilistan muihin blogiarvioihin.


TÄHDET: 
+ + (+)

Elif Shafak: Rakkauden aikakirja

Elif Shafak: Rakkauden aikakirja
Turkki 2009 (suom. 2011)
535 sivua, Gummerus

MIKSI?: Voitin Karoliinan poistoperjantaista tämän, mikä sattuikin sopivasti, koska tämä on myös lukupiirimme toukokuun kirja.

LYHYESTI: Yleis-uskonnollis-filosofinen rakkausromaani sekoittaa itää ja länttä.

FIILIS: "Muuan korkeassa asemassa oleva mies kysyi Jeesukselta: "Mitä minun pitää tehdä, hyvä opettaja, että perisin iankaikkisen elämän?" Jeesus vastasi hänelle: "Miksi sanot minua hyväksi? Ainoastaan Jumala on hyvä, ei kukaan muu. Käskyt sinä tiedät: älä tee aviorikosta, älä tapa, älä varasta, älä todista valheellisesti, kunnioita isääsi ja äitiäsi." "Kaikkea tätä olen noudattanut nuoresta pitäen", vastasi mies. Tämän kuullessaan Jeesus sanoi: "Yksi sinulta vielä on tekemättä. Myy kaikki, mitä sinulla on, ja jaa rahat köyhille, niin sinulla on aarre taivaissa. Tule sitten ja seuraa minua." Kun mies kuuli tämän, hän tuli murheelliseksi, sillä hän oli hyvin rikas." Luuk. 18:18->


Esimerkiksi tämä Raamatunkertomus tuli mieleen lukiessani tätä kirjaa. Suufilainen mystiikka ja "rakkauden säännöt" tulevat hyvin lähelle krisitillisiä mystikkoja ja luostariperinteen viisauksia. Kirjan uskonnolliset osuudet herättivät paljon ajatuksia erityisesti islamin ja kristinuskon yhtymäkohdista, vaikkakin hetkellisesti saatoin ärtyä coelhomaisen yleismaailmallisesta sinä-pystyt-kun-vain-ymmärrät- (uskonnon)filosofiasta ja sen liiallisesta alleviivauksesta. Shafakia kehutaan erityisesti idän ja islamin tarinoiden tuomisesta tähän päivään ja länsimaiseen kirjallisuuteen. Tästä hän suoriutuukin ansiokkaasti. Toisaalta lopputulos on myös elämäntaito-opasmainen: elä tässä ja nyt ja avaa sydämmesi rakkaudelle, askel kerrallaan, tiedättehän?

Oikeastaan tämä on eräänlainen rakkausromaani, joka tapahtuu kahdessa aikatasossa. Tarina kantoi ja kiinnosti - miten käy amerikkalaisen perheenäiti Ellan, joka rakastuu järjettömällä tavalla tuntemattomaan kirjailijaan? Toisaalta liikutaan 1200-luvun maisemissa, jossa saarnaaja Rumi kokee täydellisen muutoksen löytäessään kumpaninsa, dervissi Shamsin ja tämän opetuksen rakkaudesta.

Kertojat vaihtuvat kiinnostavasti  ja tuovat oman näkemyksensä Rumin ja Shamsin tarinaan. Ella ja kirjailija Aziz alkavat käydä tiivistä kirjeenvaihtoa. Rakkaus vie romaanin ihmisiä: rakkaus Jumalaan ja toiseen ihmiseen - kumpikin vaikuttaa ulkopuolisesta helposti täysin järjettömältä ja mahdottomalta selittää sanoin.

Ehkä näitä selityksiä olisin silti kaivannut. Länsimaisin ja jokseenkin rationaalisin silmin on mahdotonta ymmärtää kaikkia kirjan henkilöille tapahtuvia asioita. Vaikka tietynlainen rajojen rikkominen ja uskonollisuuden lakihenkisyydestä irrottautuminen on hienoa, surin silti rikkoutuneita ihmissuhteita ja yhteyden puutetta muiden kuin rakastuneiden välillä. En taida olla ihan valmis allekirjoittamaan kirjailijan sanomaa, vaikka toisenlainen näkökulma islamiin on ehdottoman tervetullut kirjallisuuteen. Ja kuitenkin viihdyin tämän parissa, ehdottomasti.

MUUTA: Kirjailijasta sanottua: "Elif Shafak (s. 1971) on Turkin suosituin, monesti palkittu naiskirjailija. Hän on valovoimainen kosmopoliitti sekä kirjailijoiden sananvapautta puolustavan kansainvälisen PEN-järjestön aktiivi. Hänen tuotantoaan leimaa omaperäinen länsimaisten ja itämaisten tarinankertomisperinteiden yhdistäminen. Rakkauden aikakirja oli Turkin myydyin kirja vuonna 2009."

TOISAALLA:
Leena Lumen arvio
Elma Ilonan arvio
Mari A:n arvio 
Kirjavinkit
Susan Järjellä ja tunteella

TÄHDET:
+ + + (+)