Saksa 2008 (suom.2009)
242 sivua, Minerva
MIKSI?: Lohtukirjalistalta poimittua ja kanssabloggaajien suosituksesta valittua (Leena Lumen ja Lumiomenan arviot).
LYHYESTI: Omenoiden tuoksuun sekoittuuu muistoja, omia ja toisten.
FIILIS: Tämä kirja tuoksuu ja maistuukin. Kuolleen isoäidin talossa voi haistaa ummehtuneet kapiokirstut, villiintyneen puutarhan ja tietysti omenat. Kaikki tämä vie Iriksen takaisin lapsuuden ja nuoruuden mummollan tapahtumiin, siihen samaan paikkaan, jonka hän on nyt perinyt itselleen.
Salaisuudet aukenevat muistojen myötä. Se, mitä oli unohdettu alkaakin elää uudelleen. Rinnakkain kuljetaan isovanhempien nuoruudessa, omien vanhempien nuoruudessa, omassa nuoruudessa ja myös tässä hetkessä. Kaikkea yhdistää putoaminen ja omenat: menetykset ja salaisuudet. Omena ei putoa kauas puusta, mutta silti sen tarina ja maku voi olla kovin niin erilainen.
Hagenan kieli on rikkaan kuvailevaa. Merkitykset, tapahtumat ja salaisuudet aukenevat hitaasti. Muistaminen voi lopulta olla ainoa tie unohtamiseen. Tarinassa ei ole suuria yllätyksiä, mutta se ei haittaa. Kirjan hahmot vaikuttavat aidoilta ja kaunistelemattomilta, huumoriakin on mukana. Epilogin olisi voinut jättää pois. Se selitti vähän liikaa kirjassa, joka muuten jätti runsaasti tilaa lukijan omalle tulkinnalle.
HUOMIO: Tunnelmassa ja kerronnassa on jotain, joka muistuttaa paljon Pulkkisen Totta-romaania.
MUUTA: Tämä on esikoisteos, joka on saavuttanut kansainvälistä suosiota ja tehnyt kirjailijasta kuuluisuuden.
TÄHDET:
+ + + +
Nähtäväksi myös saksan- ja ranskankieliset kannet - en ymmärrä miksei ne kelvanneet Suomeen?! Osaako joku muuten kertoa miksi kansia ja nimiä muutetaan maasta toiseen?
