30. kesäkuuta 2010

Yoko Ogawa: The Housekeeper + the Professor


Yoko Ogawa: The Housekeeper and the Professor
Japani 2003
192sivua
Kindle edition for iPhone

MIKSI: Sain vinkin Satun blogin arvioon Insinöörin kirjahyllyn kautta. Ja nyt myös Teresita oli ehtinyt lukea kirjan - tästä hänen arvioonsa.

LYHYESTI: Muistisairas matematiikkanero professori saa kodinhoitajansa ja tämän pojan rakastumaan matematiikkaan.

FIILIS: Oih mikä kirja! Tämä pitäisi olla pakollista luettavaa kaikille, jotka rakastavat matematiikkaa, sekä niille, jotka luulevat vihaavansa sitä. Varsinkin jos pitää kirjoista. Minä kuulun niihin, jotka rakastavat sekä kirjoja että matematiikkaa, joten ehkä siksi olin niin ihastunut, mutta luulen että tämä toimii myös muissa tapauksissa.

Professori on täysin syrjäytynyt ja hänen muistinsa kestää vain 80 minuuttia. Kukaan taloudenhoitaja ei pärjää hänen kanssaan, mutta vihdoin löytyy sopiva ihminen pitämään hänestä huolta (kertoja). Professorin, uuden taloudenhoitajan ja tämän pojan (eng. Root, koska hänen päänsä on kulmikas) suhde muuttuu syväksi ystävyydeksi matematiikasta puhumisen kautta.

Tarina ei ole kovin ihmeellinen, siinä ei tapahdu kummia. Kerronta käy kuitenkin syvälle sydämeen - Ogawa tekee näkyväksi ihmisen arvokkuuden, numeroiden hienouden ja ystävyyden ihmeellisyyden. Kerronta on myös jännittävällä tavalla ajatonta ja paikatonta (vaikka tiedossa onkin, että kaikki tapahtuu 2000-luvun Japanissa). Japanilainen kulttuuri ei juurikaan tule esille kirjassa.

Huomaan, että minulta uupuu sanoja kuvailla kirjaa. Ehkä se johtuu ainutlaatuisesta tunnelmasta, jonka kirjailija luo. Tarinaan jää myös aukkoja, jotka jokainen voi täyttää itse.

LAINAUS:
"There was something profound in his love for math. And it helped that he forgot what he had taught me before, so I was free to repeat the same question until I understood."
"Math has proven the existence of God, Because it´s absolute and without contradiction; but the devil must exist as well, because we cannot prove it."
ERITYISTÄ: Tämän kirjan jälkeen voit brassailla tietämykselläsi alkuluvuista ja vaikkapa täydellisestä numerosta.

MUUTA: Ogawa on voittanut Japanissa kaikki voitettavissa olevat kirjallisuuspalkinnot ja hänen tuotantonsa on varsin laaja. Kirjanurkkauksen Zephyr kertoi juuri hänen novellikirjastaan.

JA VIELÄ: Kirjabloggaaminen on mahtavaa kun voi löytää tämmöisiä kirjoja joita ei muuten tulisi luetuksi ja bonuksena saa vielä jakaa ajatuksiaan toisten kanssa!

TÄHDET:
+ + + + (+)


29. kesäkuuta 2010

Takaisin kalliolla kukkulla

... kotimaan maisemissa. Mutta vaihdoin nyt 4 viikon kesälomamatkailun vielä 2viikoksi työmatkailuun. Oi kuinka omaan sänkyyn onkaan jo ikävä! Kaikkea kivaa kuitenkin tulossa, vaikka aika vähän olen lukenut. The Housekeeper and Professor, Elävältä haudatut ja Douglas Kennedyn Leaving the World tässä lähiviikkoina esittelyissä.

IHANIA KESÄPÄIVIÄ KAIKILLE!!



Lomasta: Pariisi oli entisellään ja Espanijan ja Portugalin rannoilla upeat aallot. Hiekkaa on vieläkin korvissa ja varpaiden välissä. Kuvia ilmestyneen jossain kohtaa!

15. kesäkuuta 2010

Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville

Mary Ann Shaffer & Annie Barrows: Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville
Yhdysvallat 2008
301sivua

MIKSI: Olin lukenut kirjasta useita positiivisia arvioita, mutta en oikeastaan odottanut tältä mitään.

LYHYESTI: Guernsey-saaret, II-maailmansota ja kirjojen tervehdyttävä vaikutus.

FIILIS: On jotenkin vaikea saada hyppysiin, että mikä tässä kirjassa on niin äärimmäisen viehättävää. Ainakin tykästyin todella päähenkilöön, kirjailija Julietiin.

Kirja koostuu kauttaaltaan kirjeistä, joita on kirjoitetttu Julietille ja joita hän kirjoittaa muille. En muista onnistunutta "kirjekirjaa", mutta tässä rakenne toimii erinomaisesti. Minun on pakko myöntää etten edes tiennyt koko Guernsey-saaren olemassaolosta, joten taustahistoriakin kiinnosti. Selvisi, että Guersnsey-saari oli Saksalaisten miehittämä sodan ajan ja paljon ikävää tapahtui.

Varmaankin minua suuresti ihastutti se, että kirja kertoo synkistä asioista niin kepeästi eikä kuitenkaan yhtään vähättele kauheutta. Keskushahmoksi muodostuva Elisabeth on jonkinlainen kaikkien haavekuva sodan todellisesta sankarista, traaginen tarina rohkeasta naisesta, jota mikään ei lainnistanut miehityksen aikana eikä vielä keskitysleirilläkään.

Kun tähän yhdistetään kirjallisuuspiiri, joka perustetaan pakosta ja sattumalta ja tuntemattomat ihmiset joiden elämät liittyvät yhteen peruuttamattomasti muodostuu sydämeen käyvä kokonaisuus. Kirjassa on sopivassa suhteessa monenlaista: rakkautta, draamaa, jännitystä, epätoivoa ja toivoa. Kirjat toivat toivottomuuteen valoa ja jokainen perunankuoripaistos- kirjallisuuspiirin jäsen koki tuon lohdun eri tavoin.

Ehkäpä samaistun siihen, että kirjat tuovat minullekin lohtua, vaikka omat surut ovatkin ihan eri kategoriassa sodan kauhujen kanssa. Ja mietin myös, että kirjeistä syntyvä ystävien verkosto on oikeastaan hyvin samanlainen kuin bloggauksessa syntyvät ihmissuhteet! Tai ainakin voisi olla.

Jos tarinaa tarkastelisi oikein kriittisesti ja etsisi siitä ennalta-arvattavuutta ja kliseitä, niin niitä toki löytyy. Minä luin ilman, että mikään häiritsi minua ja tästä muodostui juuri nyt aivan ihana lukukokemus.

ERITYISTÄ: Kirjailija Shaffer kuoli ennen kuin sai kirjan aivan lopullisesti muokattua. Hänen siskontyttärensä Annie Barrows viimeisteli kirjan.

TÄHDET:
+ + + + +

14. kesäkuuta 2010

leffat top10+

Minäkin laitan leffa toppenin Leena Lumen ja Lumiomenan innoittamana. Nämä eivät ole järjestyksessä, kestävät katsomista, tässä on teininostalgiaa ja tämä on mahdollisimman hienostelematon lista. Ja taustatietona sanottakoon, että olen katsonut paljon leffoja. Tässä tapauksessa paljon tarkoittaa oikeasti paljon. Mutta suurimmaksi osaksi "perusamerikka" tuotantoa. Hyviä kesäleffoja etsiville:

1. Kaunis elämä (La vita è bella, 1997)
2. Sideways (2004)
3. 4 häät ja yhdet hautajaiset (Four Weddings and a Funeral, 1994)
4. Naisen tuoksu (Scent of a Woman, 1992)
5. Kill Bill 1&2 (ja kaikki Tarantinot)
6. Kuolleiden runoilijoiden seura (Dead Poets Society, 1989)
7. Tyttö ja helmikorvakoru (Girl with a Pearl Earring, 2003)
8. Casablanca (jos joku pitää klassikoista valita)
9. UP (lastenelokuvakategoria) 2010
10. Ja koska en pysty nyt kuitenkaan tähän kehotan katsomaan kaikki parhaan elokuvan Oscar voittajat vuosilta 1992-2001 jättäen väliin ainostaan vuoden 1995 (Brevaheart oli huono). Näihin kuuluu Unforgiven, Gladiator, Forest Gump, American Beauty, English Patient, Titanic, Shakespeare in Love, A Beautiful Mind... Ja moni ehdokkaistakin on ollut erittäin hyviä... Tältä listalta puuttuu nyt myös Woody Allen ja Coenin veljekset, joiden leffoista pidän hyvin kategorisesti.


Loma jatkuu... Keskiviikkona Pariisiin ja sieltä Espanijaan. Blogi taukoilee ja niin myös kirja-arviot ja vierailut toisten blogeissa, arkeen sitten ajallaan.

10. kesäkuuta 2010

Perunankuoripaistoksesta ja...

Metsähän oli mun mieli,
kauvas kaupungin melusta
honkien ikihumuhun,
ikikorven katvehesen.



Tahdoin mä taloni tehdä
alle kuusen kukkalatvan,
kuulla kuusien humua,
sinipiian pillin ääntä,
sinikeijujen kemuja, sinikansan karkeloita.

-Eino Leino-


Terveiset lomalta. Lomaa on pidetty myös lukemisesta. Metsään en sitten jaksanut kantaa yhtään kirjaa. Kun pitää valita syömisen ja lukemisen väliltä niin syöminen näyttää voittavan. Nyt olen "urheilulomaosuudella" ja täälläkään ei tule luettua. Mutta pikaiset vinkit äskettäin lukemistani kesäkirjoista: liityn perunankuoripaistoksen faneihin - kirja on aivan valloittava. Suosittelen kovasti kaikille. Toinen aivan mahtava kirja on The Housekeeper and The Professor. Nämä molemmat ovat tarinoita, jotka ovat varsin kepeitä lukea, mutta kuitenkin niissä on syvyyttä. Nämä kirjat saavat hyvälle mielelle olematta yhdentekeviä js tekevät maailmasta vähän paremman paikan. Palaan myöhemmin arvioiden kera, mutta kesälukemistoon suosittelen kovin.
Mary Ann Shaffer ja Annie Barrows: Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville
Leena Lumi uusi juuri ¨sattumalta oman arvionsa, jonka voi lukea tästä.

Yoko Ogawa: The Housekeeper anf the Professor
Kiitos tästä vinkistä Satulle jonka arvion löydät tästä.

5. kesäkuuta 2010

Kesälukemista arkistosta

Ajattelin koota monien jo esiteltyjen suosikkieni lisäksi vähän erillaisia kesäkirjoja. Ehkä sellaisia, joista kaikki eivät ole kuulleet tai olet jo unohtanut. Nämä ovat siis kaikki niitä, joista olen tykännyt ihan tosi paljon.

Marilynne Robinson: Gilead
Yhdysvallat
n.300 sivua
(Pulitzer 2005)
Kutsun tätä "slow literatureksi" - jokaista sanaa ja lausetta täytyy ja saa maistella ja ihmetellä ja pysähtyäkin. Mutta ei turhauttavasti vaan nautinnollisen rauhassa. Tämä ei ole minun tyyppinen kirja, mutta lumosi kuitenkin minut täysin. Kuolevan pastorin monologi on vain 300 sivua, mutta sisällöltään tämä on suuri kirja.

SOPII rauhaisiin utuisisiin mökki- ja kesäpäiviin kun tehtävänä on tehdä ei mitään.





Eva Dozzi: Vihaan sinua, John Lennon
Ruotsi 2008
448 sivua
Tämä (keksitty) tarina kertoo ruotsalaisen tytön ja John Lennonin uskomattoman ja kiihkeän rakkaustarinan. Arvioissa tämä on tietysti leimattu teennäiseksi ja väkinäiseksi, mutta itse unohdin kaiken kriittisyyden tätä lukiessani. Minusta tämä oli hauska ja kekseliäs ja uskomaton sillä tavalla kun elämä voi joskus olla. Ainakin jos rakastuu John Lennoniin...

SOPII kun kaipaat tarinaa joka vie sinut aivan toisaalle ja Beatles soimaan taustalle.




Antti Tuomainen: Veljeni vartija
Suomi 2009
223 sivua
Ihastuin tähän kirjaan aivan täysin! Tätä sanotaan rikosromaaniksi - mutta joka tapauksessa kyseessä on isän synnit. Ja isoisän synti. Ja vähän poikienkin. Tämä sukutarina ei junnaa vaan tässä ilmaistaan tiukan keskitetysti. Kostetaanko pahat teot polvesta polveen?

SOPII kun kaipaat toimintaa ja sitä jotain jolla menee vielä huonommin kuin sinulla.






Morten Ramsland: Koiranpää
Tanska 2005
383 sivua

Jos puhutaan hauskoista sukutarinoista niin tämä on aivan PARAS! Aivan erinomaisen tragikoominen antisankarisukutarina, jonka monet tarinat vievät mukaansa. Tästä ei puutu jännitystä, eikä puutu komiikkaa (nauroin aivan vedet silmissä). Mukaan mahtuu myös traagisia ihmiskohtaloita ja runoutta ja vaikka mitä.

SOPII kun tuntuu että sinulle ja perheellesi sattuu ja tapahtuu.


LISÄÄ SUOSITUKSIA MYÖHEMMIN...

3. kesäkuuta 2010

Kreetta Onkeli: Kutsumus

Kreetta Onkeli: Kutsumus
Suomi 2010
237 sivua

MIKSI: Kaikki puhuu tästä ja ihastuin Onkelin kirjoitukseen kirjassa Me muut.

LYHYESTI: Kirjailijan kutsumuksesta, että onko sitä ja jos, niin onko sillä mitään väliä.

FIILIS: Alku lähtee hyvin, mutta kirja oli kuitenkin pettymys. Onkelin kieli on mahtvaa, lyhyistä lauseista ja niiden yhdistelmistä syntyy suuria oivalluksia. Tarina ei vaan oikein kanna. Aluksi nauratti ja lopuksi olisi tehnyt mieli harppoa.

Onkeli on kiistattoman lahjakas kirjoittaja. Kuitenkin täysin ulkopuolisena kirjallisuus- tai kustantamoalasta miettinyt, että onkohan kirja saanut niin paljon huomiota kirjallisuuspiireissä, koska se kertoo ja kritisoi niitä? Kirjailijan itsesäälinen ruikutus huonopalkkaisuudesta ja syrjäytymisestä  - siitä että  olisi voinut valita tavallisen elämän, omakotitalon ja asuntolainan ja työpäivät 8-16 - ei herätä niin kauheasti sympatiaa ainakaan minussa. Onhan se toki tavallaan epäreilua, että toinen puurtaa läpi elämänsä teoksia joita kukaan ei lue ja toinen saa valtaisan menestyksen terveyskeskusrunoilla. Tavallaan ei. Kun sen sanoo näin niin se tietysti naurattaa:
"Olisipa minullakin tutkinto ja kuukausipalkka. Olisipa minulla työ, joka tehtäisiin samalla tavalla joka päivä. Nyt kirjottaisin kirjan kirjan perään. Näivettyisin. Ilman apurahoja päätyisin Mannerheimintielle pahvimukin kanssa kerjäämään. Toisin kuin Romanian romaneilla, minulla olisi ikonin tilalla kirja."
No kannattahan tämä lukea. Että voi sanoa lukeneensa. Ja toki jos haaveilee kirjailijan urasta. Onkeli on hauska ja raikas ja ainakin vähemmän köyhä tämän kirjoittamisen jälkeen. Mutta tämä on siis fiktiivinen tarina Sanelma Salmisesta ja hänen elämästään kirjailijana.

TÄHDET:
+ + +

2. kesäkuuta 2010

Riikka Ala-Harja: Jättiläinen

Riikka Ala-Harja: Jättiläinen
Suomi 2007
291 sivua

MIKSI: Olen melkein sukua julkkikselle. Tässä tapauksessa kirjailijalle. Pääpaino sanassa melkein eli oikeasti en ollenkaan. Mutta ystäväni on.

LYHYESTI: Kajaanilainen Taneli on 16-vuotias ja 227cm pitkä. Vaan aikuiseksi pitäisi silti kasvaa ja pimppaakin tekisi mieli.

FIILIS:
Taneli ei mahdu minnekään. Ei Kajaaniin, ei pastori-isän ja terveydenhoitaja-äidin kotiin eikä myöskään farkkuihin. Ja niin hän päätyykin lähtemään New Yorkiin, sinne missä kaikki on suurta.

Tarina kertoo kasvamisesta ja identiteetin etsinnästä, teatterista, pornosta, varmaankin myös vierauden ja erillaisuuden kokemuksesta. Kirjan voi lukea hitusen absurdina nuoren kasvutarinana tai sitten siitä voi löytää monia tasoja, jotka eivät ole niin selkeitä.

Henkilöt eivät kirjassa juurikaan kohtaa toisiaan, Tanelilla on omat unelmat ja Monalla omansa ja kumpikin tarvitsee toisen näitä toteuttamaan.  Tyylilaji on jonkin sortin lempeä satriiri. Ajon lukea myös muita Ala-Harjan kirjoja!
LAINAUS: "Jumala siellä hyperavaruudessa, kuuluuko mitään haloo vai nousenko seisomaan, ai nousen seisomaan, no kuuluuko nyt paremmin, ai ei kuulu, miten helvetin korkealla sinä olet jos ei mitään vieläkään kuulu."
MUUALLA:
Elävä arkisto
Kirjavinkit
HS:n arvio

TÄHDET:
+ + + (+)

sydäntä särkevä sarjis


 
Sain tämän sellaista kautta, etten ole varma julkaisuoikeudesta. En siis tiedä tekijää ja tarvittaessa poistan. Harmi myös etten saa kuvaa suuremmaksi.