Geraldine Brooks: Kirjan kansa
Australia 2008
419 sivua
MIKSI: Leena Lumi valitsi tämän viime vuonna vuoden kirjaksi. Brooks on myös voittanut Pulizerin, ei tosin tästä kirjasta.
LYHYESTI: Lyhyesti? Hmm. Tässä kirjassa on kaikkea. Se kertoo vanhan ja arvokkaan juutalaisen kirjan Haggadan tarinan. Kerronnalla on liittymäkohtia historiaan, mutta se on kuitenkin fiktiivinen.
FIILIS: Kirjojen konservointiin erikoistunut Hanna pääsee tutkimaan Haggadaa: pienten löydösten avulla seurataan kirjan tarinaa aina 1400- luvulle asti. Samalla myös Hannan elämä mullistuu.
Kirjassa on toisaalta Da Vinci - koodi meininkiä, toisaalta suurta historiallista kertomusta ja rakkauttakin ja uskontoa ja vaikea suhde vanhempiin ja jossain määrin myös novellimaisuutta. Kirjan tietyistä vaiheista poimitut historialuvut ovat kokonaan irrallisia, eikä niihin palata.Pidin myös siitä, että lukija tietää enemmän kuin päähenkilö.
Tämä on erittäin taidokas. Vaihtuvuudesta ja moninaisuudesta huolimatta kirja pysyy hienosti kasassa ja tarina vie mukanansa kauas historiaan ja toisaalta vahvasti tähän päivään, monikultuurisuuden ja -uskontoisuuden jännitteisiin. Brooks osaa yllättää hienosti, vaihdella paikkoja, viedä lukijan mukanaan ja olla ajankohtainen. Kirjan taustoitustyö on täytynyt olla valtava ja herättää ehdottomasti kunnioitusta.
Henkilöhahmot on mielestäni rakennettu hyvin. Pidin monista heistä, vaikka suretti ettei kaikissa tarinoissa voikkaan olla onnellista loppua. Toisaalta kirja ei herättänyt minussa mitään suuria tunteita. Kyseessä on kuitenkin erittäin hieno romaani, jonka monet käänteet jää kulkemaan mukana.
Tästä tarinasta on jotenkin hankala kertoa kun siinä on niin paljon kaikkea, joten ehdottomasti suosittelen lukemaan sen itse.
Kirja taustoittaa myös vähän 2. maailmansodan juutalaisvainokatastorifin juuria. Minua kiinnosti ja innosti erityisesti se, miten uskonnoista ja niiden harjoittajien yhteistyöstä puhuttiin. En ole vielä googlannut, mutta arvelisin, ettei kaikki ole olleet ihan tyytyväisiä kirjailijan valitsemaan loppuun haggadan alkuperästä. Minusta se oli loistava. Ja on kyllä käsittämättömän surullista, että vanhoja korvaamattoman arvokkaita kirjoja on poltettu taivaan tuuliin ilman mitään järkeä. Onneksi nykyään on sähkökirjat :)
MUUTA: Aion ehdottomasti lukea Brooksin muutkin kirjat.
TEKSTISTÄ POIMITTUA:
"Kristityt perustavat sotajoukot, muslimit pystyttävät rakennukset, juutalaiset hankkivat rahat."
TÄHDET:
+ + + + (+)
Tiedätkö mitä? Minä ostin tämän kirjan eilen, sillä olen hieman 'velkaa' eräälle blogiystävälle ulkomailla, enkä raaskinut luopua omasta Kirjan Kansastani...
VastaaPoistaTässä on myös maailman kaunein kirjan kansi!
Tätä oli kiinnostava lukea,s illä kun 140 kirjan joukosta joku nousee niin, ettet voi sille mitään, haluaisi kuulla muidenkin mielipiteen asiasta. Nyt minulla on tosi outo olo, että tiedän jo tämän vuoden kaksi parasta, mutta en ikinä pysty päättämään kumpi on ykkönen. En jaksa uskoa että syksyltä tulee yhtä kovia yllättäjiä.
Viittauksei Da Vinci -koodiin sai minut hymyilemään itselleni, sillä paras ystäväni PAKOTTI minut sen lukemaan ja kyllä minä siitä pidin, mutta ei se silti ihan Kirjan kansaan yllä. Mutta opetus oli,e ttä ehkä minulla on kuitenkin hieman viehtymystä tuollaiseen mystiseen juttuun...
Olen kuullut tätä kehuttavan muuallakin, pidin kirjstossa jo käsissäni mutta jotenkin vielä päätin jättää sinne. Nyt täytyy miettiä uudelleen. Kiitos!
VastaaPoistaDa Vinci - koodi oli kirjailmiö ja se täytyi lukea jo pelkästään siksi. Siinä nyt ei juurikaan ole syvyyttä, vaan semmoista sensaatiohalua - Kirjan kansassa ei ollut sitä lajia ollenkaan. Nämä kirjat ovat ihan eri kategorioissa ja Kirjan kansa voittaa ehdottomasti.
VastaaPoistaOlen kiitollinen että johdatit minut tämän kirjan luokse. Ja ehdottomasti aion lukea myös muita Brookseja.
Täytyy katsoa jos itsekin intoutuisi valitsemaan "Vuoden kirjaa" - jos tätä menoa jatkuu niin tänä vuonna tulee luettua reilusti yli 100 kirjaa minullakin.
Jos juuri nyt pitäisi päättää, niin sanoisin Kim Echlinin Kadonneet - rakastin sitä kirjaa!
Vaikuttaa mielenkiintoiselta ja tällaiselle hissan ja ussan opettajalle aika pistämättömältä yhdistelmältä. Sitä paitsi tuo sitaatti oli niin uskomattoman tragikoomisen osuva. Haluan vielä joskus aloittaa oppitunnin kirjoittamalla tuon lauseen taululle. Tai sitten laittaa sen koekysymykseksi.
VastaaPoistaMenee ehdottomasti "sitten kun olen lukenut aakkoset läpi" -listalleni :)
Kirjan kansaa olen monet kerran pyöritellyt käsissäni ja Leenan blogin (ja nyt sinun!) vaikutuksesta olen oikein innostunut kirjasta. Kesälomalukemislistani (rakastan yhdyssanahirviöitä) jatkaa kasvamistaan :)
VastaaPoistaJoo. Tämä oli mielenkiintoinen kirja ja toisaalta harmi, että ihan väistämättä kaikkia mysteerihenkisiä romaaneja tulee vertailtua Da Vinci-koodiin. Se on jännä ilmiö, jota pohdin Insinöörin kirjahyllyn Shakespearen salaisuudenkin kohdalla. Mistä nämä kaikki msyteerikirjat nyt äkkiä ovat putkahtaneet pinnalle...?
VastaaPoistaAmma - itse en nyt aio tulla ammattillisesta kaapista näin julkisesti, mutta sanottakoon, että suosittelen erityisesti juuri noista mainitsemistasi ammatillisistakin syistä tätä kirjaa :) ja tuo tragikoomisuutta uskontojen osalta löytyy tästä syvemminkin kuin tuon lausahduksen osalta.
VastaaPoistaLumiomena - kaiken tämä "painostuksen" jälkeen luulen ettei sinulle jää vaihtoehtoja, paitsi lukea kirja...
Ahmu- tulee jotenkin mieleen, että ihmiset vaan rakastavat kaikenlaisia salaliittoteorioita ja sitä kautta ns. "mysteerejä" ;) Ja kyllä Da Vincin mieletön menestys sai kustantamoja varmaan herkemmin tarttumaan mysteerien julkaisemiseen.
Amma, ussan ja hissan ope...minusta melkein tuli hissan ope, mutta tulikin toimittaja ja siinä syy, miksi tällaiset kirjat kiinnostavat minua.
VastaaPoistaAnni, joko sanoin sinulle, Ammalle olin jo sanonut, mutta sinulle nyt: Kun kerran nyt pääsit vauhtiin, niin voisit lukea myös Oatesin Haudankaivajan tyttären ja Aslamin Elävältä haudatut. Ei kiirettä, ei kiirettä...,mutt ajos syksyyn saisi sun mielipidettä. Olisi kiintoisaa.
Ahmu, luin Da Vinci -koodin pakotettuna, ei se huono ollut, mutta ei syvyyttä. Kirjan kansa on minusta syvää, historiallista faktaa ja fiktiota, intohimoa, taiteen kauneutta ja suloinen huntu mystiikka kaiken yllä.
Lupaan kyllä lukea nuo kirjat Leena. Laitan varmaan nyt juuri varaukseen, mutta olen niin pitkään reissussa et voi mennä ohi - mutta ajallansa joka tapauksessa.
VastaaPoista