Kaiken maailman eläinsadut

Kaiken maailman eläinsadut
toim. Katriina Kauppila, kuvitus Matti Pikkujämsä
Suomi 2011
Otava 165s.

MIKSI?: Blogiani seuranneet tietävät minun innostuvat vain harvoista lastenkirjoista. Tämä on ehdottomasti innostumisen arvoinen. Kirja tuli mukaan sattumalta kirjastosta, hienojen eläinkuvien innostamana.

LYHYESTI: Hyvin valikoituja vanhoja ja uusia eläinsatuja upeilla kuvilla.

FIILIS: Tästä kirjasta on nauttinut koko perhe. Eläinsadut ovat olleet sopivan mittaisia - joskus on innostuttu lukemaan useampi, muutama oli pidempi. Jotkut olivat tuttuja (mutta ei liian monet).

Kirjassa on kolme lukua: kansansadut, perinteiset eläinsadut ja aikamme eläinsatuja. Erityisen hauskoja olivat Aisopoksen sadut ja nautin valtavasti myös nykykirjailijoiden saduista. Kirjailjoina näissä mm. Kari Hotakainen, Jukka itkonen, Hannele Huovi ja Eeva Tikka. Kuvia on sopivasti ja ne ovat todella huippuja. Tämä on tuleva klassikko ja iltasatugenren helmi. Haluan ostaa tämän omaan hyllyymme, ihastus on sitä lajia.

TOISAALLA:
Jenni kuvasi kirjan kuvia. Ja täälllä Jennin juttu Hotakaisen sadusta.
Lastenkirjahylly kertoo tämän olevan vastaus lyhyiden satujen huutavaan pulaan. Aamen.
Tässä kohtaa haluan nostaa esiin myös mainion lastenkirjablogin, eli Viivin Värikäs päivä. Käykää ihmeessä kurkkimassa sieltä lastenkirjavinkit!

TÄHDET:
+  +  +  +  +

MUUTA:
Kirjoitan satujen tärkeydestä huomenna Etelä-Saimaassa.

Lastenkirjasunnuntai #13 Peppi Pitkätossu

Astrid Lindgren: Peppi Pitkätossu
Ruotsi, 1945 (tämä käännös ja kuvitus 2010)
222 sivua

LYHYESTI: No kaikki tietää Pepin ja sen ettei hänelle mikään ole mahdotonta. Uutta on se, että tästä on tehty uusi suomennos (Kristiina Rikman) sekä uusi kuvitus (Lauren Child). 

LAPSEN KOMMENTTI: "Peppi on hauska kun se tekee kaikkea kummallista!"

FIILIS: 5v. lahjaksi saatu uusi Peppi on tuonut paljon iloa. Se on ollut ensimmäinen pitkä kirja, jonka olemme lukeneet yhdessä ja molemmat nauttineet aivan erityisesti. En muistanutkaan, että Peppi on näin filosofinen, viihdyttävä ja hauska. Monena iltana on käynyt niin, että minä olen halunnut jatkaa lukemista lapsen jo väsähdettyä :)

Kuvituksesta tulee mieleen suositut Samu ja Salla-kirjat, jotka ovatkin saman kuvittajan tekemät. Miinuksena se, että kuvia on aika vähän. Nämä kuvat ovat aivan uudenlaisia - itse tykkään uudesta Pepistä.

Myös suomennos on tehty uudelleen. En osaa verrata vanhaan, koska on niin pitkä aika siitä kun olen lukenut viimeeksi Peppiä. Olisin voinut puoltaa jopa vielä enemmän uudistusta, suomennokseen kun on jätetty kaikuja menneisyydestä. Joitain kohtia ja sanoja 5v. onkin mahdoton ymmärtää ja äitin täytyy vähän tulkita. Mutta ilmeisesti nykyistämistä on tapahtunut reilusti ja se on positiivista.

Pepin pystyvyys ja kekseliäisyys antaa potkua myös väsähtäneelle aikuiselle. Surulliset sävyt ovat myös läsnä, mikä antaa lisäulottuvuutta tarinaan. Suositellaan kovasti kaikille!

Lastenkirjasunnuntai #12

Ei! Sanoi pieni hirviö

"Ei! Sanoi pieni hirviö" on usean islantilaisen lastenkirjailijan yhteisprojekti vuodelta 2003 (ilmestynyt Suomessa 2010) ja se onkin palkittu kotimaassaan lastenkirjapalkinnolla.

LYHYESTI: Ilkeääkin ilkeämpi Suuri Hirviö kiusaa koko ajan ja tuhoaa kaiken ja varastaa kunnes pieni hirviö uskaltaa sano EI!

LAPSEN KOMMENTTI: "Parasta on se kun ne sopivat ja niistä tulee taas kavereita."

FIILIS: Kirja käsittelee hyvin sitä missä omat rajat menee ja miten pitää puolensa. Pääsee myös puhumaan siitä onko hauskaa jos toinen koko ajan määrää tai kiusottelee ja miltähän pikku hirviöstä tuntuu.

Kuvitus on lastenkirjalle erilainen: aika yksinkertainen ja ehkä vähän synkkä. Mutta sitten kun sovitaan alkaa aurinkokin paistaa. Me tykättiin tästä.

ERITYISTÄ: Tästä on tehty oikein hieno arvostelu Lastenkirjahyllyssä, siellä on myös lisää kuvia kirjasta. Kannattaa kurkata!

MUUTA: Aion pinttyneesti kutsua näitä lastenkirjapostauksia "sunnuntaiksi", vaikka tahti on kovin harvaa.

Lastenkirjasunnuntai #11

Lastenkirjat ovat olleet piiitkällä kesälomalla, mutta josko nyt palaisivat tänne...

Jukka Itkonen: Krokotiili hikoaa ja muita eläinrunoja
Suomi 2010
32 sivua
Kuvittanut Matti Pikkujämsä

LYHYESTI: Hauskoja eläinaiheisia runoja, joissa savannilla tömisee ja viidakossa rapisee. Sisältää myös muutaman arvoituksen.

LAPSEN KOMMENTTI: Kirahviruno oli paras!

FIILIS: Tämän lukeminen oli hauskaa:

Haukka haukkaa varpusraukkaa,

vaikkei sitä vihaa.

Haukka vaan on tottunut

syömään raakaa lihaa.

Tai 

Puhveli, puhvelin veli

oli, eli, nautiskeli.

Vettä satoi kaatamalla,

puhveli puun alla 

piileskeli.
Puhveli, puhvelin veli

hekotteli: "ompa kostea keli."

MUUTA: Kirjan kuvitus on yksinkertaisuudessaan suloinen ja ihanan värikäs.

Lastenkirjasunnuntai #10

Mervi Lindman: Urhea pikku Memmuli
Suomi 2005
30 sivua

LYHYESTI: Memmuli on iso tyttö. Päivän pelottavista jutuista hän selviää, mutta yöllä alkaa pelottaa liikaa. Memmulista tulee ihan pieni ja hän pääsee aikamoiselle seikkailulle. Onneksi äiti sanoo lopulta, ettei haittaa vaikka pelottaa.

FIILIS: Tämä on tosi kiva! Kuvat ja tekstit ovat hauskoja, tapahtumat yllättäviä ja sopivasti kummallisia. Tässä kerrotaan fiksusti siitä, että vaikka haluaa olla jo iso, niin joskus voi silti olla pieni ja pelokas. Kuvat on söpöjä, yksityiskohtaisia ja viihdyttäviä.

TEKSTISTÄ:

"Äiti lohduttaa: - Urheaa on juuri se, että uskaltaa vaikka pelottaa. Ja se vasta urheaa onkin, että uskaltaa sanoa, jos pelottaa. Moni iso ihminen ei uskalla."

Lastenkirjasunnuntai #9

Jos minä olisin SINÄ
Teksti: Richard Hamilton
Kuvat: Babette Cole
Suomennos: Raija Viitanen
Englanti 2008
24 sivua

Tästä sunnuntaista alkaa väkisinkin tulla maanantai. Äitienpäivän tienoilla vähän isistäkin:

LYHYESTI: Tytär ja isä leikkivät ajatusleikkiä siitä, jos he vaihtaisivat osia niin miltä elämä sitten näyttäisikään.

LAPSEN KOMMENTTI: No kun se työntää isiä rattaissa ja isillä on mekko. Eihän niin voi tehdä! (hihtystä) Tässä lempisivu:

"Ei ikinä" älähti isä, 

"että uloskin moiset hörhelöt yllä? 

Naapurit nauruun tikahtuu kyllä."

FIILIS: Tämä on meistä molemmista tosi hauska. Kirjan lukee varsin nopeasti ja se naurattaa. Tämän kanssa pääsee myös puhumaan siitä, mitkä on aikuisen ja lapsen velvollisuuksia,vastuita ja vapauksia. Kirjassa toki leikitellään varsin vahvoilla sukupuolirooleilla, mutta meidän perheessä nämä roolit myös pitävät paikkansa.
Suomennos on riimitetty laadukkaasti. Sanaleikki on hauska ja lopussa se tulee selkeimmin:

"Unelmapäivä!" Isä huokaa. 

Ei tarvitse siivota, laittaa ruokaa. 

Loistoidea - kiinni veti! 

Vaihdetaan osia vaikka heti!"
Tytti katsoi isäänsä. 

Hän sanoi: "Isä, jos minä olisin sinä ja sinä olisit minä... 

taitaisin mieluummin olla minä!"

Lastenkirjasunnuntai #8

Yrmy ja Ärmätti
Teksti: Tracey Corderoy
Kuvitus: Lee Wildish
2010 Englanti
24sivua.

LYHYESTI: Maailman kärttyisin peikko saa ystävän, vaikka sen ei pitäisi olla lainkaan mahdollista.




LAPSEN KOMMENTTI: "No kun ne kaivaa räkää toisetensa nenästä ja saa sanoa monta kertaa YÖK!" (-kikatusta-)

FIILIS: Jos viime viikolla oli esillä prinsessoja, niin tämä on sitten tyttäreni "pimeä puoli" :) Meillä rakastetaan kaikkia mörkö-, kummitus- ja peikkotarinoita, kunhan ne ovat vain sopivan pelottavia ja tarpeeksi hauskoja. Tämä kirja on sellainen. Kuvat ovat värikkäitä ja naurattavat. Teksti haastaakin vähän, mutta lukukokemus on nautinnollinen.

Tylsä tiistai kuulostaa tältä: "Ärmätti ei nyppinyt hometta hampaistaan... Se ei siivonnut paikkoja... Se ei tiskannut astioita... Eikä edes vetänyt vessaa!"

MUUTA: Erittäin hauskat kansilehdet ja tilankäyttö - myös kuvitus ja teksti toimii poikkeuksellisen hyvin yhteen. Suomennos on erinomainen.

Lastenkirjasunnuntai #7

Jalokivien säihkettä
(Alkuperäiset tarinat: Lara Bergen,
suomentanut Satu Leevelahti,
kuvitus Studio Iboix)
2010
102 sivua

LYHYESTI: 4 prinsessasatua, jotka kaikki liittyvät timantteihin.

LAPSEN SUOSIKKI: Prinsessa Ruususesta kertova tarina, joka kertoo Auroran syntymäpäivästä ja sisältää arvoituksia.

ÄITIN KOMMENTTI: Kaiken rehellisyyden nimissä on otettava mukaan myös tämmöinen Disney-kirja. Lapseni rakastaa näitä kaikkia prinsessoja. Itse en niin  innostu näistä klassikkojen jatkokertomuksista. Lapselle Ariel ja Ariel III ovat ihan sama asia.  Kirjan maailmankuva ja naiskuva on hieman kyseenalainen (minua ärsyttää tässä kun prinsessat haluavat niitä hienoja timanttikoruja).  Toisaalta prinseesat esitetään kekseliäiksi, ystävällisiksi ja oikeudenmukaisiksi, mitkä ovat toki hyviä ominaisuuksia. Kyllä näitä lapsen mieliksi lukee sopivissa annoksissa.

Tämä kirja on siis klassisten prinsessasatujen oheistuote, jota edustaa myös kaikenlainen prinsessakrääsä: prinsessalehdet, prinsessalautasliinat, prinsessahammasharjat jne. Ja lapsihan haluaa ne kaikki. Se kirjallinen aineisto, jota tuotetaan prinsessatuotteiston jatkumona ei useinkaan ole kovin laadukasta. Tämä kirja on mielestäni ihan ok ja siksi otin sen tähän.

Tykkään kovasti Disney-klassikoista ja meillä katsotaan niitä usein. Ne ovat laadukkaita, huolella tehtyjä ja kuuluvat jo ihan yleissivistykseen sekä länsimaiseen kulttuuriperintöön.

(TEKSTIÄ on muokattu kun kommenteissa tuli niin kiinnostavaa keskustelua :) Osallistu sinäkin.)

Lapsen suosikkisivu kirjasta:

lastenkirja (maanantai) #6

Nyt jäi lastenkirja viime viikolta väliin. Mini-arvosteluvinkkinä lohdutukseksi seuraava:

 Julia Donaldson: Oiva sintti (Englanti 2009)

Kuvat :  Axel Scheffler  

Suomennos: Tittamari Marttinen

LYHYESTI: Kala on aina myöhässä koulusta ja keksii mitä hurjimipia selityksiä myöhästelylleen. Ja niin seuraa perinteinen "poika, joka huusi sutta" - tarina. 

MUUTA: Riimit on hassuja, suomennos toimii. Kuvat ovat perinteisiä, mutta niitä jaksaa katsella.

ERITYISTÄ: Tämä on hassu kirja kun olen kuullut muidenkin vanhempien tykkäävän tästä, mutta lapset ei niinkään innostu. Mutta suosittelen silti.

Lastenkirjasunnuntai #5

Kirsi Kunnas: Tiitiäisen runolelu

Kuvat: Christel Rönns

(Kirsi Kunnas on valinnut Tiitiäisen satupuusta ja muista kirjoistaan 15 lorua tähän kirjaan)




LAPSEN KOMMENTTI: "Parasta on se kun osaan ne kaikki. Possu-loru on hauskin. Ja kysymyksiä ja vastauksia kanssa."

FIILIS: JOS pitäisi valita vain yksi lastenkirja, se olisi tämä. Rakastan Kirsi Kunnasta. Osaan tämän ulkoa. Loruja voi myös "leikkiä". Näissä yhdistyy kaikki: kosketus, rytmi, kieli, hauskuus ja kuvissakin riittää katsomista. Tämän kirjan elinikä on myös todella pitkä, koska jo vauvojen kanssa voi lorutella, mutta nämä uppoavat myös paljon isompiin.

"Kysymyksiä ja vastauksia

Mitä varten on vasara?
Mitä varten on omena?
       Vasara on naulan lyömistä varten
       ja omena on omenan syömistä varten.

Mitä varten kengät on?
Mitä varten on ovi?
       Kengät on kulkemista varten
       ja ovi on oven sulkemista varten.

Mitä varten kuppi on?
Mitä varten on murheet?
       Kuppi on kahvin juomista varten
       ja murheet tehty huomista varten."

Lastenkirjasunnuntai #4

KÄÄK! Taas onkin jo maanantai. Pääsiäinen oli aika härdelli, olen päivistä ihan sekaisin.

Fred Bernard:
Ystäväni krokotiili
47sivua

Tässä taas yksi tyttäreni ja minun suosikki!

LYHYESTI: Kai-poikaa pelottaa moni juttu ja hän toivoo ystäväkseen krotiilia selvitäkseen monista jutuista. Lopulta Kai saa ihan oikean ystävän.


LAPSEN KOMMENTTI: "Parasta on krokotiili ja kun poika saa ystävän."

FIILIS: Tarina uppoaa aikuiseen ja lapseen.  Kuvat on hienoja. Kirjassa jää tilaa omalle ajattelulle.

              Vaikka valo näyttää vihreää
                                          ihmissyöjäautot murisevat minulle.

  

(Ystäväni krokotiilin kanssa uskaltaisin)

... mennä kävelylle 

vaikka kesikiyöllä eikä 

pelottaisi yhtään.

Loppu on paras: "Nyt kun meitä on kaksi, ei krokotiilin tarvitsekaan kasvaa sisiliskoa isommaksi."

MUUTA: Suomennoksen on tehnyt palkittu kääntäjä Pirkko Talvio-Jaatinen ja taitavuus näkyy tekstissä. Tämän lukee nopeasti, tekstiä on vähän.
Löysin muuten linkin Jyväskylän kirjaston sivulle, johon listattu lasten kuvakirjoja moniin erilaisiin hankaliin tilanteisiin - käykää katsomassa tästä.

lastenkirjasunnuntai #3

Maikki Harjanne: Minttu prinsessana
Suomi 2009

32 sivua

LYHYESTI: Minttu herää ja päättää olla prinsessa. Taikametsästä hän löytää ystävän ja kutsuu kaikki metsän asukkaat upeisiin tanssiaisiin.

LAPSEN KOMMENTTI: "Prinsessa-asut, Maia-ystävä ja omenat on kivoimmat"

FIILIS: Minttu-kirjat on semmoisia perusvarmoja. Teksti on hyvää suomea ja kuvissa riittää katseltavaa. Nämä Mintut menee samaan nostalgia osastoon Barbapapojen kanssa. Maikki Harjanne jatkaa kuitenkin edelleen, vaikka Minttu-kirjat viettivät 30-vuotisjuhlaansa 2008. Tämä Minttu-kirja on uusi.

MUUTA: Kirjan oheistuotteena on julkaistu "Mintun prinsessapuuhat". Sisältää ihan hauskoja tehtäviä. Erityisen mieluisa oli Minttu-paperinukke, jonka aloitti meillä loputtoman paperinukke-esitysbuumin.

Vaikka minulle ei makseta mainostamisesta, niin sanoisin tämän olevan HYVÄ KIRJALAHJA 3-4-5v. tytölle!

Lastenkirjasunnuntai #2

Annette Tison - Talus Taylor: Barbapapan saari
(Ranska, 70-luvulla)

LYHYESTI: Barbapapa-perhe lähtee etelän lomalle. Ensin kaikilla on kivaa, sitten tulee riitaa ja lopuksi sovitaan.

LAPSEN KOMMENTTI: "Barbapapoissa on kivointa se kuin ne muuttuu aina!"

FIILIS: Kirjat on hauskoja, erityisesti kuvat. Kirjat tarjoaa nostalgiaa vanhemmille ja hauskuuttaa myös uutta sukupolvea. Barbapapoilla on kekseliäät nimet ja välillä meinaa mennä kieli solmuun. Kieli (tai käännös) ei ole mitenkään loisteliasta, mutta menettelee.

LUKUNÄYTE: "Ongelmat alkoivat sinä päivänä, jona Barbalala löysi kaakaomukistaan mustan karvan. Hän syytti Barbapörröä. Ja Barbapörrö haukkui siskoaan ´vihreäksi vihannekseksi´"

MUUTA: Tässä kirjassa on n.24sivua ja tekstiä on varsin vähän. Eli sopii myös perheen pienimmille ja/tai väsyneille vanhemmille. Tämän kirjan kanssa voi halutessaan myös opetella värejä.

Fanittaakos muut barbapapoja?

Lastenkirjasunnuntai #1

Ajattelin, että voisin kokeilullisesti sunnuntaisin blogata jostain kivasta lastenkirjasta. Meillä luetaan kirjoja joka päivä 4-vuotiaan tyttön makuun. Olen hirmuisen huono toistamaan samoja kirjoja, joten lastenkirjoja tulee kannettua selkänotkolla kirjastosta. Enemmistö niistä on varsin surkeita tai unohdettavia. Näissä lastenkirjasunnuntaipostauksissa kerron  kirjoista, joita jaksan lukea monesti ja ilolla.  Kirjat eivät ole missään paremmuus järjestyksessä, eivätkä (välttämättä) mitään maailmankirjallisuuden tai edes lastenkirjallisuuden klassikoita - kuitenkin sellaisia joiden parissa meillä on ollu kivaa! Olisiko myös sinulle intoa blogata silloin tällöin lastenkirjoista? Voit jättää linkkiä omaan blogiisi kommeteissa tai kommentoida muutenkin tietysti!

Tuula Korolainen: Muumien numeroleikit
24 sivua.

LYHYESTI: Luvuista 1-20 on tehty jokaisesta oma runonsa ja kuvituksensa, joissa muumilaakson hahmot seikkailevat.

LAPSEN KOMMENTTI: "Kivointa on kun voi opetella numeroita ja laskemista."

FIILIS: Kerrankin riimit eivät tunnu pakotetuilta, vaan mietityiltä ja hauskoilta. Kuvissa riittää myös katseltavaa ja laskemista.

LUKUNÄYTE: Minulla on niin monta suosikkia näissä, että on vaikea valita. Mutta otetaan lukemisaiheinen runonumero:
"Seitsemäntoista metsänlasta
on Vilijaanan tuvassa,
eikä ollenkaan kiltisti
niin kuin valokuvassa.

Vilijaana turhaan kiljuu,
pienin ehdottaa satua.
Vilijaana kirjan avaa...

Sitä ei tarviste katua:
lapset seuraavat hiirenhiljaa
sadun kutsuvaa latua."

MUUTA: En osaa ottaa kantaa siihen onko tämä nyt Tove Janssonin perinnön tuhoamista tai kaupallistamista huonolla tavalla. Kirja on kiva, mutta sen uskollisuus alkuperäisille muumeille on toki hyvin kyseenalainen.