04 - suosikkikirja suosikkisarjasta

Minä nyt vähän muutan tätä, koska Täällä pohjantähden alla pitää lukea kokonaan, kuten monet muutkin trilogiat ja sarjat. Kerron siis muumeista. Joulukuussa kirjoitin Taikatalvesta ja nyt aion julistaa uudeksi suosikkimuumikseni Muumilaakson marraskuun. En ole vielä kirjoittanut siitä, koska pitäisi olla muutakin sanottavaa kuin vain ylisanoja.

Tove Jansson: Taikatalvi

Tove Jansson: Taikatalvi
Suomi 1957
121 sivua

MIKSI?: Olen lukenut liian vähän muumeja aikuisena. Aion korjata asian.

LYHYESTI: Muumipeikko herää kesken talviunien ja talvi onkin ihan kamala. Talvesta löytyy myöhemmin puolensa, mutta kevään odotus osoittautuu parhaaksi kaikesta.

 FIILIS: Muumit koukuttaa! Tästä saa niin monia ajatuksen aiheita, lohdutusta, hymyä ja yllätyksiä, että Janssonia pitäisi määrätä reseptillä ihmisille. Tuotantoa riittää moneen vuodenaikaan ja tunnelmaan.

- Miten sinun päästäisesi ovat oppineet lentämään? Muumipeikko kysyi. - No jaa, sanoi Tuu-tikki. - Ei pidä kysellä kaikkea. Ehkä joku haluaa rauhassa säilyttää salaisuutensa. Älä huolehdi niistä, äläkä lumestakaan.

Miten kauhistuttavaa onkaan kun kaikki tuttu on muuttunut toiseksi, aurinko ei näyttädy ja kaikki tutut vaan nukkuvat. Paitsi Pikku Myy, mutta hänkään ei halua muistella kesää. Tuu-Tikki on vähän kummallinen ja paikalle ilmestyvä Hemuli tykkää niin kamalasti talvesta ja nauttii kaikesta ja on niin onnellinen, että hänestä pitäisi hankkiutua eroon. Miten paljon Muumipeikolla lopulta onkaan kerrottavaa kun äiti vihdoin herää ja kaikki hillotkin on syöty.

Mutta sitä ennen:
"Nyt tuli kevät, mutta ei niin kuin hän oli kuvittellut. Sitä ei tarvittu enää vapauttamaan häntä vieraasta, vihamielisestä maailmasta, vaan se seurasi luonnollisena jatkona sitä uutta elämystä, jonka hän oli voittanut omakseen. Hän toivoi pitkää kevättä, jota saisi odottaa niin pitkään kuin suinkin."

Lastenkirja? En oikeasti tiedä minkä ikäistä kohderyhmää Jansson on joskus ajatellut, mutta minä ainakin kuulun siihen.

Kevättä sitten odotellessa. Syksyn pimeydessä ja lumen peittäessä kaiken on joskus vaikea uskoa, että siltä se ajallaansa tulee. Ja tuleeko se niin kuin olin kuvitellut?

Mitkä on teidän suosikkimuumeja?

TÄHDET:
+ + + +

Lastenkirjasunnuntai #1

Ajattelin, että voisin kokeilullisesti sunnuntaisin blogata jostain kivasta lastenkirjasta. Meillä luetaan kirjoja joka päivä 4-vuotiaan tyttön makuun. Olen hirmuisen huono toistamaan samoja kirjoja, joten lastenkirjoja tulee kannettua selkänotkolla kirjastosta. Enemmistö niistä on varsin surkeita tai unohdettavia. Näissä lastenkirjasunnuntaipostauksissa kerron  kirjoista, joita jaksan lukea monesti ja ilolla.  Kirjat eivät ole missään paremmuus järjestyksessä, eivätkä (välttämättä) mitään maailmankirjallisuuden tai edes lastenkirjallisuuden klassikoita - kuitenkin sellaisia joiden parissa meillä on ollu kivaa! Olisiko myös sinulle intoa blogata silloin tällöin lastenkirjoista? Voit jättää linkkiä omaan blogiisi kommeteissa tai kommentoida muutenkin tietysti!

Tuula Korolainen: Muumien numeroleikit
24 sivua.

LYHYESTI: Luvuista 1-20 on tehty jokaisesta oma runonsa ja kuvituksensa, joissa muumilaakson hahmot seikkailevat.

LAPSEN KOMMENTTI: "Kivointa on kun voi opetella numeroita ja laskemista."

FIILIS: Kerrankin riimit eivät tunnu pakotetuilta, vaan mietityiltä ja hauskoilta. Kuvissa riittää myös katseltavaa ja laskemista.

LUKUNÄYTE: Minulla on niin monta suosikkia näissä, että on vaikea valita. Mutta otetaan lukemisaiheinen runonumero:
"Seitsemäntoista metsänlasta
on Vilijaanan tuvassa,
eikä ollenkaan kiltisti
niin kuin valokuvassa.

Vilijaana turhaan kiljuu,
pienin ehdottaa satua.
Vilijaana kirjan avaa...

Sitä ei tarviste katua:
lapset seuraavat hiirenhiljaa
sadun kutsuvaa latua."

MUUTA: En osaa ottaa kantaa siihen onko tämä nyt Tove Janssonin perinnön tuhoamista tai kaupallistamista huonolla tavalla. Kirja on kiva, mutta sen uskollisuus alkuperäisille muumeille on toki hyvin kyseenalainen.