Augusten Burroughs: Maagista ajattelua

Augusten Burroughs: Maagista ajattelua
Yhdysvallat 2004 (suom.2010)
266 sivua, Sammakko


LYHYESTI: Juoksee saksien kanssa - poika kasvoi isommaksi, joskaan ei niin aikuiseksi kuitenkaan.

MIKSI?: En suuresti innostunut Burroughsin kuuluisaksi tehneestä Juoksee saksien kanssa - muistelmista, mutta halusin kuitenkin tutustua tähän kun sattui kohdalle kirjastossa.

FIILIS: Kolmekymppinen, neuroottinen ja monella tapaa erikoinen kirjailija kertoo tositarinoita elämästään. Monet niistä liittyvät omituisiin sattumiin esim. homotreffeillä ja nuoruuden kummallisiin kohtaamisiin.

Minulla ja kirjailija Burroughsilla on varsin vähän yhteistä. Rikas mainosmies- ja kirjailijaelämä, lyhyet ihmissuhteet ja urbaani New Yorkilainen arki ovat kaukana todellisuudestani. Kuitenkin hänen avoin ja samalla intiimi tapansa kertoa kaikki kauheudet, noloudet ja sattumukset elämästään tekee lyhyistä tarinoista mahdollisia samaistua ja eläytyä.

Burroughs tekee samaa kuin vaikkapa Anna-Leena Härkönen eli tuulettaa "yleistä mielipidettä": hän tavallaan rikkoo rajoja sen suhteen mitä saa sanoa ääneen ja mitä mieltä olla. Mikään maailmanparannus opus tämä ei suinkaan ole ja lukijan on kestettävä varsin rajuja ja rivojakin tapauksia. Mitä tapahtuikaan sen katolisen papin kanssa tai silloin kuin vain tietää olevansa adoptoitu tai kun hullu kodinhoitaja meinaa viedä kaiken?

Pidin näistä yllättävän paljon. Kokoelma muodostaa kaarellisen tarinan, vaikka jokaisen voisi lukea myös itsenäisesti. On hyvä jos lukija on tutustunut myös Juoksee saksien kanssa - kirjaan, niin tietää mistä kirjailija on tulossa. Taidan seuraavaksi lukea Kuivilla. 

TÄHDET:
+ + + + (+)

Onko kukaan lukenut Burroughsin fiktiokirjoja?  Nämä omaelämänkerralliset ovat ainoat, jotka on suomennettu.

Kreetta Onkeli: Kutsumus

Kreetta Onkeli: Kutsumus
Suomi 2010
237 sivua

MIKSI: Kaikki puhuu tästä ja ihastuin Onkelin kirjoitukseen kirjassa Me muut.

LYHYESTI: Kirjailijan kutsumuksesta, että onko sitä ja jos, niin onko sillä mitään väliä.

FIILIS: Alku lähtee hyvin, mutta kirja oli kuitenkin pettymys. Onkelin kieli on mahtvaa, lyhyistä lauseista ja niiden yhdistelmistä syntyy suuria oivalluksia. Tarina ei vaan oikein kanna. Aluksi nauratti ja lopuksi olisi tehnyt mieli harppoa.

Onkeli on kiistattoman lahjakas kirjoittaja. Kuitenkin täysin ulkopuolisena kirjallisuus- tai kustantamoalasta miettinyt, että onkohan kirja saanut niin paljon huomiota kirjallisuuspiireissä, koska se kertoo ja kritisoi niitä? Kirjailijan itsesäälinen ruikutus huonopalkkaisuudesta ja syrjäytymisestä  - siitä että  olisi voinut valita tavallisen elämän, omakotitalon ja asuntolainan ja työpäivät 8-16 - ei herätä niin kauheasti sympatiaa ainakaan minussa. Onhan se toki tavallaan epäreilua, että toinen puurtaa läpi elämänsä teoksia joita kukaan ei lue ja toinen saa valtaisan menestyksen terveyskeskusrunoilla. Tavallaan ei. Kun sen sanoo näin niin se tietysti naurattaa:

"Olisipa minullakin tutkinto ja kuukausipalkka. Olisipa minulla työ, joka tehtäisiin samalla tavalla joka päivä. Nyt kirjottaisin kirjan kirjan perään. Näivettyisin. Ilman apurahoja päätyisin Mannerheimintielle pahvimukin kanssa kerjäämään. Toisin kuin Romanian romaneilla, minulla olisi ikonin tilalla kirja."

No kannattahan tämä lukea. Että voi sanoa lukeneensa. Ja toki jos haaveilee kirjailijan urasta. Onkeli on hauska ja raikas ja ainakin vähemmän köyhä tämän kirjoittamisen jälkeen. Mutta tämä on siis fiktiivinen tarina Sanelma Salmisesta ja hänen elämästään kirjailijana.

TÄHDET:
+ + +