28. lokakuuta 2010

Helsingin kirjamessut

Jännä juttu, voisin nimittäin kopioida tähän Kirjasiepon kirjoituksen melkeinpä sanasta sanaan: en ole koskaan käynyt kirjamessuilla, inhoan messuja ja väentungosta, tänä vuonna ajattelin mennä, mutta nyt en sitten kuitenkaan pääse. Erityisesti olisin halunnut tulla bloggaajatreffien takia, mutta kun ei niin ei. Kun asuu täällä itärajalla, on hankalaa vain piipahtaa (varsinkin kun seuraavan viikon aikana joutuu työnsä puolesta käymään 3 kertaa pääkaupungissamme). On myös kummallista, että ihmisiä kuolee (kaukaisia sellaisia) ja juhlia järjestetään vaikka olisi tämmöiset messut. Minä siis pukeudun lauantaina päivällä hillitymmin mustaan ja illalla korkeasti mustaan ja jään odottamaan teidän toisten messulöytöjä ja messukuvia. Voitte myös kertoa, miksi ensi vuoden messut kannattaisi laittaa jo nyt kalenteriin ja varmistaa pääsynsä sinne?

karhu ja ukin halot

Miesten vuoro. Katsoin eilen Suomen Oscar-ehdokaan ja paljon palkintoja kahmineen saunomiselokuvan. Siinä on paljon inteensiiviä miesten kertomuksia elämästään, joihin alastomuus ja sauna tuo rehellisen tunnun. Elokuvassa on jotain hyvin novellimaista. Välillä näytetään vain kuvaa puhelinkoppisaunasta. Nauratti ja itketti. Karhusta kertova kohtaus (tai sen loppu) on ehkä absurdein ja hienoin mitä olen koskaan suomalaisessa elokuvassa nähnyt. Ehkei sellaista voi ollakaan kuin suomalaisessa elokuvassa. Ukin halot toi mieleen Pulkkisen Totta kirjan, jota en meinaa päästä millään loppuun. Lopulta väsähdin enkä jaksanut enää kuunnella "ukkojen jorinoita". Laulu lopussa oli kuitenkin upea. Suosittelen.


Olen katsonut tässä myös kaksi muuta DVD-uutuusleffaa. Molempien aiheet tuntuivat tosi kiinnostavilta, mutta lopputulos ei vakuuttanut.

Jonesin perhe. Amerikkalainen perhe, jolla on kaikkea, onkin markkinointitiimi. Heidän tehtävänsä on levittää ostamisen ilosanomaa ja saada muutkin ostamaan heidän tuotteitaan tullakseen onnellisiksi. Leffasta tulee kuitenkin liian kaavamainen ja lopputulos on odotettavissa. Tähän on myös otettu liian vakavia aiheita, eikä sanoma silti tule ihan selväksi. Lopultakin jäljelle jää liikaa ristiriitoja.
 Four Lions. Musta komedia muslimifanaatikoista, jotka haluavat tehdä terroristi-iskun. Tässä on paljon hauskaa, mutta lopulta minua ei sitten kuitenkaan naurattanut. Ehkä minä en ole valmis katsomaan leffaa sekopäistä, jotka haluavat räjäyttää asioita ja ihmisiä, vaikka siitä yritettäisiin tehdä kuinka huvittavaa.

25. lokakuuta 2010

Andre Agassi

Andre Agassi: Andre Agassi
Yhdysvallat 2009
511 sivua, Otava

GENRE: Elämänkerta

MIKSI?: Itkonen hehkutti tätä aivan mahdottomasti viimeisimmässä Imagessa. Sitten kuulin hyvää jostain muualtakin. Ja sitten se odotti uutuushyllyssä poimijaansa. Luulin, etten mitenkään voisi pitää tästä.

FIILIS: Luulin, että jättäisin tämän heti kesken kuten niin monen kirjan viime aikoina ja kuten yleisimmin teen elämänkerroille. Ja sitten - luin tätä ensimmäisestä sivusta eteenpäin kuin noiduttuna. Peruuttakaa työt! Odottakaa! Minun täytyy vain ensin lukea tämä loppuun.

Minä en ole koskaan pelannut tai katsonut tai ymmärtänyt mitään tenniksestä. Tiesin Agassista etukäteen vain sen, että hän on kuuluisia tennispelaaja. Siksi luulisi, että minua on mahdotonta vakuuttaa vertaamalla elämää ja tennistä: "Ajattelen, ettei ole sattumaa, että tenniksessä käytetään kielikuvia elämästä. Etu, syöttö, virhe, murtaminen, nolla - love, tenniksen peruselementit ovat samat kuin jokapäiväisessä olemassolossa, koska jokainen peli on elämä pienoiskoossa."

Mutta, koska tämä kirja kertoo paljon enemmän häviämisestä kuin voittamisesta,siksi olin niin varmasti niin ihastunut. Vaikuttaa siltä kuin Agassi ajattelisi kaikkien niin varmasti tietävän hänen menestyksenä, ettei hänen tarvitse siitä enää kirjoittaa. Tarvitsee kirjoittaa se, mitä polkuja on täytynyt kulkea että on tullut siksi joka on. Mutta vastauksia tai matkaa ei voi arvata ennalta. Ehkä minut vakuutti se, miten hän sanoo vihaavansa tennistä, kirjan alusta loppuun.

Luin pelikertomuksia kuin jännitysnäytelmää. Tempauduin mukaan joka kerta. Minusta voittamisen ja häviämisen psykologia on äärimmäisen mielenkiintoista: toisella hetkellä kaikki näyttää selvältä ja sitten romahdus. Tai käänne? Hän on maailman paras, pallotellut jo 8-vuotiaana maailmantähtien kanssa, miten hän voi hävitä uudelleen ja uudelleen? Mihin kapina johtaa, kun nousee kaikkia vastaan eikä tiedä minne on menossa? Kun tekee sen aina uudelleen ja uudelleen?

Ihmissuhteissa Agassi on selvästi niin satutettu ja mustavalkoinen, että jotkut kuvaukset ovat jopa vähän tökeröjä. Hän jakaa ihmiset selvästi niihin, joista pitää ja sitten niihin toisiin. Hänessä on erakkoa ja paljon rakkautta niihin, joihin hän todella luottaa.

Jos haluaa lukea Agassin suhteesta ja avioliitosta Brooke Shieldsin tai Stefanie Grafin kanssa, en suosittele kirjaa. Toki näitäkin käsitellään, mutta ne saavat varsin vähän huomiota. Kirja ei ole myöskään treeniopas. Voisi melkein saada sellaisen kuvan, että yksi kaikkien aikojen menestynein tennistähdistä on syönyt aikuisikänsä lähinnä juustohampurilaisia. Kirjassa yksityiskohdat ovat peleistä, ihmisistä ja oivalluksista. Ja kohtalosta, johon Agassi ei usko.

Tämä on kirja aikuistumisesta, tilin tekemisestä menneisyytensä kanssa ja kaikesta siitä kliseisestä, joka johtaa oman tiensä löytämiseen. Mutta koska Agassin tarina on nin ainutlaatuinen, tästäkin tulee aivan erityinen tarina.

Elämästään kertominen tuo aina vain yhden äänen esille. Voin kuvitella, että monet kirjassa esiintyvät muistavat toisin, näkivät toisin sen mitä tapahtui. Lopputulos vaikuttaa silti rehelliseltä. 

ERITYISTÄ:  Minusta tämän kirjan kansi on aivan mahdottoman vaikuttava. Agassin epätoivoinen katse vangitsee kuulemaan hänen tarinansa. Kansi lupaa kaiken, eikä yhtään likaa.

MUUTA: Kirjan lukeminen ei tarvitse ennakkotietoja Agassista tai tenniksestä, mutta sellaista kaipaava voi kurkata vaikka wikipediaan. Yleisesti vastustan elämänkertoja, jotka on tehty minun kanssani samalla vuosikymmenellä syntyneistä ihmisistä (tai nuoremmista!). Siinäkin olin väärässä.

TÄHDET:
+ + + + +
(Lisää tämmöisiä elämänkertoja, ehdottomasti!)

Kenen elämänkerrat ovat innostaneet teitä? Mitä suosittelette?

21. lokakuuta 2010

Jennifer Weiner: Pieniä maanjäristyksiä

Jennifer Weiner: Pieniä maanjäristyksiä
Yhdysvallat 2004
469 sivua, Otava

GENRE:  Chic-lit

LYHYESTI: Elämä ei aina mene niikuin suunnittelee... (Yllättyköön ken tahtoo!)

FIILIS: Tämän blogin kirjallisuustaso on kyllä laskenut kuin lehmänhäntä... Kai se on sitten suoraan verrannollinen minun mielialaani ja mielentilaani. No joka tapauksessa luin tämmöisen hömppäkirjan. Siinä yhdeltä on kuollut vauva ja kolme muuta on raskaana ja saa vauvat. Ja kaikilla on ollut ja on kovasti suunnitelmia siitä miten elämän pitäisi mennä. Ja sitten se ei mene. Yhden mies pettää ja toisen on ihan vätys ja kolmannen anoppi häiriköi perhettä. Mikä ihme voi saada hömppäkirjailijan ottamaan tämmöisiä aiheita kirjaansa? Eniten tarkoitan tuota vauvan kuolemaa ja siihen liittyvää juonta.

Luin kuitenkin kirjan alusta loppuun (en siis voi syyttää kuin itseäni) ja onhan se siis ihan sujuva. Mutta:
1) Kansi on kamala. Se pelkästään enteilee huonoa.
2) Henkilöt ovat suurimmaksi osaksi tosi streotyyppisiä ja ärsyttäviä.
3) Tapahtumat ovat streotyyppisiä ja ärsyttäviä.
4) Jos joku tietää jonkun vauvakliseen, jota EI löydy tästä kirjasta niin lupaan hänelle palkkion.

Ja sitten iski jo syyllisyys kun näin ikävästi sanon. Hömppänä tämä on ihan jees. Ehkä tämä on parasta jollekin, joka haaveilee ekasta vauvasta ja ihanasta elämästä naimisissa.

MUUTA: Weinerilta on ilmestynyt kuusi kirjaa, joista viisi on suomennettu. Huhu kertoo, että kirjat eivät parane aikajärjestyksessä. Tämä on kirjailijan 3. teos.

TÄHDET:
+ + (+)

19. lokakuuta 2010

Harlan Coben: Viaton

Harlan Coben: Viaton
Yhdysvallat, 2005
356 sivua

LYHYESTI: Kummallisia kuolemia ja elämänkohtaloita jännittävässä paketissa.

FIILIS: Tämä toinenkin lukemani Coben oli oikein hyvä. Pidin ajatuksista joilla tässä leikittiin: Jos on kerran ollut vankilassa, vaikka vahingossakin, voiko siitä koskaan palata tavalliseen elämään? Jos on kerran ollut strippari, voiko elämänsä suunnan muuttaa kokonaan? Miten menneisyytemme seuraa meitä?

No, tämä nyt kuitenkin on ihan perusjännäri, eli mitään liian syvällistä ei todellakaan ole luvassa. Mutta ei myöskään mitään liian ahdistavaa. Coben tekee juonistaan selkeästi kovin monimutkaisia, mutta kuitenkin niin, että niitä pystyy seuraamaan. Aina kun luulee olevansa kärryillä, voi jostain tulla uusi koukku.

Jotkut kirjan hahmot ja yksityiskohdat hitusen ärsyttivät, mutta kokonaisuus oli jälleen oikein vetävä. Aion luultavimmin jatkaa Coben putkeani ja suosittelen häntä kovasti myös muille.

MUUTA: Tämä kirja oli ihan itsenäinen opus, mutta yksi rikostutkija oli tuttu siitä toisesta Cobenista, eli ilmeisesti hän käyttää joitain samoja hahmoja. Tästä toiseen Coben arviooni muutaman viikon takaa. 

TÄHDET:
+ + + +
(Tähteni ovat muuten sellaisia fiilistähtiä. Arvioin kirjoja verraten niitä toisiin saman genren kirjoihin.)

Kaikki toistaan tarvitsee




Tämä menee ehkä sarjaan "Funniest Home Videos", mutta selittelemättä enempää on pakko julkaista tämä täälläkin. On mahdollista, että allekirjoittanut esiintyy videossa ;) Tämä koottiin muutamassa tunnissa eilisen päivän aikana eri puolilta Suomea. Liittyköön tämä kirjallisuuteen niin, että kirjailija (ja pastori) Jaakko Heinimäki esiintyy myös pätkässä. Irja Askolan (joka on muuten myös hieno runoilija) sanoin: Surettaa, hävettää, harmittaa nämä viime aikaset kirkolliset keskustelut. Mutta aina voi laulaa.

16. lokakuuta 2010

i'm back ja KIITOS!


Unohdin kertoa, mutta olin viikon poissa, (työ)matkalla. Jotenkin ajattelin päivittäväni tänne kuitenkin jotain reissultani, mutta saatavilla olevan tietokoneen hitaudesta ja matkan luonteesta johtuen en sitten tehnyt sitä.

Haluan sanoa, että tuon edellisen postauksen kommentit ovat aivan todella tärkeät minulle. KIITOS. Ennen matkaa en päässyt etsimään noita kirjoja kirjastosta, mutta aion ehdottomasti käydä listan läpi ja palaan siihen varmasti monesti uudelleen. Kiitos myös kivoista toivotuksista ja lohdutuksista, ihania olette.

Olen lukenut hömppää, lisää Cobenia, runoja ja paljon satuja. En ole vaatinut itseltäni mitään. Olen ajatellut, että jos elämä voi yllättää ikävästi, niin ehkä on mahdollista että se yllättää myös samalla tapaa ilolla? Odottamatta?

Nyt ikävöin teidän blogeihin ja lukemaan kirjalöydöistä tällä viikolla.

Enkä ota tavaksi kadota yllättäen, poikkeustilanne yllätti.

8. lokakuuta 2010

etsintäkuulutus: lohtukirjoja


En nyt ala kertoa syitä ja seurauksia enkä edes aio kummemmin valittaa (ainakaan vielä). Mutta olen varsin allapäin, ollut jo jonkin aikaa. Ihana Pulkkisen uutuus Totta masentaa minua entisestään, eikä mikään muukaan kirja tunnu lohduttavan ja piristävän. Coben oli melko sopivaa, tarpeeksi viihdyttävää ja kevyttä. Mutta mitä suosittelette? Haluan onnellisia loppuja, haluan unohtaa, haluan uppoutua ahdistumatta! Kirja ei myöskään saa olla liian pitkä tai monimutkainen. Oi kuka kirjailija auttaisi? (Hätäensiapuna luin Pikku Prinssin, ostin sellaisen ihanan luukkukirjaversion siitä. Postaus siitä myöhemmin.)

7. lokakuuta 2010

nobelista

Vuoden 2010 kirjallisuuden nobelin saa Mario Vargas Llosa - On muuten hassu sattuma että yritin lukea hänen kirjaansa Tuhma tyttö alkusyksystä, mutta se jäi kesken. Kirjassa ei sinällään ollut mitään vikaa, mutta jotenkin väsähdin sen kanssa kun jotain muuta tuli tilalle. Nyt tietysti kaduttaa =D

Nobelistilta riittää suomennoksia 11 kirjan verran, joten valinnanvaraa ei ainakaan puutu jos haluaa tähän Perulaiseen tutustua. Häntä tituleerataan maanosansa merkittävämmäksi kirjailijaksi ja yhdeksi "vaikutusvaltaisimmista latinalaisen Amerikan intelektuelleista".

Ootteko muut lukeneet?

6. lokakuuta 2010

Sami Hilvo: Viinakortti

Sami Hilvo: Viinakortti
 Suomi 2010
208 sivua

MIKSI?: Blogisuositusten perusteella.

LYHYESTI: Sota ja rakkaus ja isien "synnit".

FIILIS: Paljastan ensin tyhmyyteni ja naiviuteni: Minä en tiennyt mikä viinakortti on, paitsi ehkä varsin etäisesti (kun aloin keskustella tästä, minulle selvisi, että itsepalvelu Alko on varsin uusi asia?!). En ole myöskään  juuri tullut ajatelleeksi sotapoikien välisiä ihastumisia ja rakastumisia rintamalla. Mutta enemmän kuin historiallisen katsauksen, Hilvo kirjoittaa hienon tarinan. Kirjasta puhuessa täytyy tietysti mainita homoseksuaalinen suhde, mutta sen takaa näkyy mielestäni paljon muutakin.

Sukupolvien välinen yhteys hahmottuu jälkikäteen ja pojanpoika löytää isoisästä itsensä, lähes identtisen. Vaan ajat ovat muuttuneet ja silti on samaa. Keskimmäinen sukupolvi vaikenee kaikesta, jopa niin ettei lukijakaan pääse jyvälle kaikesta. On kai vaan parempi olla hiljaa.

Pidin kirjan rakenteesta, vaihtelusta nykyisen ja menneen välillä. Kieli on kaunista ja toimivaa. Jossain kohdin en aina ymmärtänyt kaikkea, mutta se häiritsi yllättävän vähän.

Aloin myös ajatella vaariani. Hän vietti armeijassa ja sodassa 6vuotta, "parhaat vuotensa". Millaista onkaan voinut olla ihan vain läheisyyden ja kosketuksen kaipuu kuoleman ympäröidessä, kaukana kotoa? Toivottavasti joku on pitänyt kädestä.

ERITYISTÄ: Tämä on esikoiskirja. Hilvon oma blogi löytyy täältä.

MUUTA: Varsin kehuvia arvioita löytyy esim.
Inahdus
Hesari
Kirjanurkkaus

TÄHDET:
+ + + +

4. lokakuuta 2010

Hauskankamalat perhekuvat

Jos on joskus tuntunut, että hävettää katsella lapsuuden perhepotretteja, niin tällä sivustolla tuo nolostus saa kyllä ihan uudet mittasuhteet. Suosittelen kaikille piristämään maanantaita. Nää on hauskoja, kenelle oikeasti tulee mieleen ottaa tämmöisiä? Sivustolle, jossa näitä löytyy tuhansia, pääset tästä.

Noista kuvista tuli myös mieleen, etten ole tainnut mainita täällä yhtä suosikkisivustoani, eli Postsecret:iä. Se on jatkuva "taideprojekti", jossa ihmiset lähettävät postikorttisalaisuuksiaan. Ne vaihtuvat kerran viikossa ja pysäyttävät aina. Sinne pääsee tästä.





Harlan Coben: Lupaus

Harlan Coben: Lupaus
Yhdysvallat 2006 
387 sivua

MIKSI?: Ystävän suosituksesta.

LYHYESTI: Sujuvaa jännitystä ja moninaisia juonikoukkuja.

FIILIS: Vihdoinkin! Minulle sopivaa jännitystä ei ole ihan helppo löytää. Sen pitää olla vetävää, mutta ei ahdistavaa eikä liian väkivaltaista. Tämä oli pakko huitaista päivässä ja huudella vaan perheelle, että koittakaa nyt etsiä jotain ruokaa kun äiti lukee.

Juoni on yksinkertaisuudessaan niin monimutkainen, etten osaisi sitä varmaan selittää vaikka yrittäisinkin. Siinä oli minulle juuri tarpeeksi kokkua, eli en keksinyt mitään oikeastaan etukäteen ja kuitenkin pysyin ihan hyvin kärryillä.

Päähenkilö Myron Bolitar alkaa selvittää tuttavaperheen 18v. tytön katoamista, koska kokee olevansa siitä osavastuussa. Cobenin kerronnassa on parasta sujuvuuden ja huumorin lisäksi se, että erilaisia lankoja jätetään taidokkaasti ilmaan, mutta lopulta ne myös kerätään. Tykkäsin Myronista ja muistakin kirjan hahmoista, koska ne tuntuivat aidoilta. Muutenkin kirjan jutut olivat ajassa kiinni. Tulin viihdytetyksi juuri sillä tavalla kuin kevyellä jännityskirjalla pitääkin.

ERITYSITÄ: Tämä on 7. Myron Boliar- romaani Cobenilta, mutta ensimmäinen suomennettu. Ihan hyvin pääsi kärryille, vaikkakin jotkut jutut jäivät vähän avoimeksi menneisyydestä.

MUUTA: Cobenilta on käännetty ilmeisesti 7 kirjaa suomeksi, viimeisimpänä Kadonneet ja Tiukassa otteessa. Taidan lukea niitä seuraavaksi.

TÄHDET:
+ + + +

2. lokakuuta 2010

vapaus ja kirjojen tasa-arvo


Olen lukenut useamman kirjan, mutta en saa niistä kirjoitettua vielä. Huomasin pitäneeni syyskuussa alle yhden käden sormien verran vapaapäiviä. On pakko rauhoittua ja hengittää välillä. Onneksi on kirjoja, joihin saa kadota. Onneksi voi lukea juuri sitä mitä kunakin hetkenä mielii. Ja teille voi kirjoittaa siitä, mitä juuri nyt on mielessä:

Vuoden kristillinen kirja- ehdokkaat julkistettin (oi tätä innostusta! :)). Voittajan valitsee Maarit Tastula ja se julkistetaan Helsingin kirjamessuilla. Suurimmasta osasta kirjoja en tiedä mitään, mutta nostan tähän ehdokkaista näytelmänä aivan loistavan Heini Junkkaalan: Kristuksen morsian  ja kaikille kiireisille varsin ihastuttavan Johanna ja Juha Tanskan: Silitä kissaa. Siinä on neljäkymmentä lyhyttä hiljaisuuden "harjoitusta" kuten Silitä paitaa, Makaa selälläsi, Katso kauas, Varjele keskeneräisyyttä, Pyhitä lepopäivä ja Luovu hyvästä. 


Uusimmassa Imagessa on pitkä juttu siitä, miten kirjalla menee oikeasti hyvin:
Kirja on pop
"Hautajaiset peruttu! Ei kirja ole kriisissä. Kirjat ovat nyt isompia hittejä kuin rocklevyt, ja kirjailijat, he ovat seksikkäämpiä kuin koskaan."
Jutussa sivutaan myös "sosiaalista lukemista" eli sitä mihin kirjabloggaaminenkin kategorisesti kuuluu. Lehdessä oli muutenkin ihan kiinnostavia juttuja. Suosittelen lehtiosastolta.  
 
Tällä kolkalla maailmaa oli kirjakaupassa extra-alennus eilen. Sorruin. Taas. 
Mutta kun Ina  herätti keskustelua kirjastossa käymisestä niin en malta olla sanomatta, että olen todella paikallisen kirjaston kanta-asiakas. Ihmettelen, etteivät kaikki käy kirjastossa?! Maksimi määrä lainoja on 70 ja useimmiten se onkin minulla aina täynnä. Puolustuksekseni on sanottava, että siinä on myös yhden lapsen lainat. Kirjastossa on kaikkea! Myös uutuuskirjojen varausjonot tuntuvat pyörivän todella nopeasti. Ja tunnustan: en tiedä milloin olisin ostanut täysihintaisen kovakantisen kirjan. Miten muut? Miksi ei kirjastoon?

Mukavaa viikonloppua kaikille!