Tunnustuksia: ekaa kertaa

Olen lähtökohtaisesti välttänyt kirjailijatapaamisia. Vain harva suomalainen kirjailija saisi minut liikkeelle. Näihin kuuluu fanittamani Antti Tuomainen, jonka ilokseni huomasin vierailevan lainanpäivänä kirjastossa paikkakunnalla, jossa itse vierailin. Osallistuin siis ekaa kertaa tällaiseen kirjailijakohtaamiseen.

Kirjastoon oli saapunut hävettävän vähän ihmisiä. Keskustelu oli silti ihan kiinnostava: haastattelijat kysyivät kirjojen yhteiskunnallisista elementeistä, vaikuttavuudesta ja ilmastonmuutoksestakin puhuttiin. Mielestäni Tuomaisen kirjat ovat taitavaa kaunokirjallisuutta jännityksellä maustettuna. Niitä kuitenkin yleisimmin pidetään rikoskirjallisuutena. Tuomainen sanoi kirjoittavansa mieleistään kirjaa ja jättävänsä määrittelyt muille. Uutta kirjaa saadaan kuulemma vielä odotella. Parantajaa on käännetty nyt jo tosi monelle kielelle.

Ekaa kertaa pyysin myös kirjailijalta omistuskirjoituksen. En tiedä miksi tuollaisessa on minulle jotain vaivaannuttavaa. Järjellä ajateltuna kirjailijasta on varmaan kiva kuulla jos joku on tykännyt hänen kirjastaan, eikä se tietysti ole minun vastuullani jos siellä on paikalla yksi mummo ja kaksi kirjastotätin kaveria ja minä. No, ehkä vielä kaksi muutakin.

Joka tapauksessa Antti Tuomaista kannattaa lukea. Parantaja oli hieno ja Veljeni vartijasta pidin vielä enemmän. Kysyin muuten kirjavinkkejä ja sain irti kaksi nimeä: Arto Salminen ja Juha Seppälä. Minulla on vieläkin molemmat miehet lukematta, täytyy korjata asia.

Ps. Tyttäreni sai askarrella hienon kirjasiilin poistohyllyn kirjasta. Siitä tuli hieno.

bloggaaja goes jonglööri + ARVONTA

PALLOJA ILMASSA TÄNÄÄN: 

Laskujen maksu, remonttitarvikkeiden ostoa, opintojen viikkotehtävä,  5 lasta hoidettavana (joista 2 vauvaa), yhdet asuntokaupat (anopin kanssa), lapsen kanteletunti, pyykkivuori, kanien muutosta sopiminen, tyhjän jääkaapin taikominen täydeksi, keskeneräinen joululahjalapanen, tavaroiden purkaminen matkan jälken, puhelu ystävältä ja viesti toiselta, koko omaisuuden pakkaaminen laatikoihin ja säkkeihin, iltasatu, vähän riitaa, sen uuden kodin pintarempan suunnittelu, imetystä vähintään 3 tunnin välein, vanhan asunnon tapetointi, tiskit.
Ai niin, tietääkö joku miten saa piirrustuksen pois tapetista?!?

Jos ei joku pallo kohta tipu, niin ihmeitä näköjään tapahtuu.

Tai sitten olen supersankari, mutta se paljastui vasta nyt.

Koska en ehkä kuitenkaan ole saanut supervoimia ja seuraavien 20 päivän ohjelma on hyvin vastaavanlainen, blogi saattaa olla vähän hiljaisempi.
(Tarkempi saattaa huomata ironian ja sen, ettei lukemista mainita lainkaan. Toisaalta sitä ei myöskään tiedä: joskus kun on liikaa tekemistä,
niin blogi ja lukeminen on hyvä keino paeta kaikkia hommia.) 

ARVONTA:
Jotta täällä tapahtuisi ainakin jotain, järjestän arvonnan.
Voittaja saa 25€ lahjakortin adlibris.com -verkkokirjakauppaan.
Kakkoselle ja kolmoselle luvassa on kirjat oman valinnan mukaan. Erityisesti haluan arpoa  Antti Tuomaisen Parantajan (kovakantinen, uusi)
 -sekä kirjailija että kirja kaipaa blogisavuja.
Mahdollisuus oman kiinnostuksen mukaan on voittaa myös esim. Rakkauden aikakirja, Kehonpalvoja, Naapurit, Aleksanterin opettaja tai Rautasydän 
(lista mahdollisesti vielä täydentyy). 

Osallistu liittymällä lukijaksi tai olemalla sellainen ja jättämällä kommentti.
Toisen arpalipun saat linkittämällä arvonnan Parantaja - kuvalla.
Arvonta päättyy 31.10, jolloin kaikki on valmista.  Tai ainakin pitäisi olla.

Antti Tuomainen: Parantaja

Antti Tuomainen: Parantaja
Suomi 2010
223 sivua. Helsinki-kirjat

GENRE: Kaunokirjallisuuteen kallellaan olevaa jännitystä.

MIKSI?: Ihastuin aivan älyttömästi Tuomaisen Veljeni vartija - kirjaan (en pitänyt vielä silloin blogia, mutta lukupäiväkirjaani olen antanut sille huimat 5tähteä). Jostain syystä kesti näinkin kauan tarttua tähän uutuuteen.

FIILIS: Ensimmäinen vauvan syntymän jälkeen kokonaan luettu kirja! (Keskeneräisiä onkin sitten vaikka kuinka monta). Erikoista teoksessa on, että se sijoittuu tulevaisuuden Helsinkiin, joka on aivan tuhoutumispisteessä ilmastonmuutoksen nopean etenemisen myötä.  Tällaisessa maisemassa runoilija Tapani etsii kadonnutta toimittajavaimoaan.

Tarina on varsin yhteiskunnallinen, kantaaottava ja jokseenkin tavanomainen, mutta Tuomaista on todella nautinnollista lukea: kielen ja ilmaisujen käyttäjänä hän on aivan erinomainen. Dialogi ja ajatusten kuvaaminen elää hienosti kirjassa. Luimme miehen kanssa vuorotellen ääneen pätkiä (kun siis vuorotellen ensin varastelimme tätä toisiltamme luettavaksi). Tämän voi myös lukea rakkaustarinana. Maailmanlopun meininki tuo kirjaan rohkean perspektiivin.

Sitä ihmettelen, että tämä voitti vuoden Johtolanka palkinnon, joka myönnetään dekkarille. Lähinnä ihmettelyni kertoo omasta rajoitteisuudestani - en ikinä osaisi luokitella tätä dekkariksi, enkä oikeastaan edes rikos- tai jännityskirjallisuudeksi, vaikka onhan tässä nekin elementit olemassa. Samaa pohdintaa muistan tehneeni Veljeni vartijan kohdalla.

Ihmettelen myös, missä ovat Tuomaisen blogisavut? Aika vähän löysin arvioita... onko nämä kirjat menneet monelta ohi, vai olenko ainoa fanittaja? Olen perinteisesti pysynyt kaukana tämän genren kirjoista, joten muihin dekkareihin minun on tietysti hankala verrata.

Tämä on todella helsinkiläinen kirja. Jos tuntee kaupunkia, niin voi kulkea Tapanin kanssa todella elävästi mukana kaduilla. Kirjan lopulta olisin toivonut enemmän.  En ollut siis aivan yhtä ihastunut kuin Veljeni vartijaan, mutta Tuomaista aion fanittaa edelleen. Tuomaisen esikoinen Tappaja, toivoakseni onkin minulta edelleen lukematta.

TOISAALLA:
 Booksy
Kirsi Hietanen
 Kirjasieppo
 Rachelle
HS
KSML

TÄHDET:
+ + + +


PS. Vauvan kanssa menee tosi hyvin. Hän öö... nukkuu ja syö. Välillä pitää varmistaa, että hän on varmasti oikeasti olemassa. Kiitos vielä kovasti mukana elosta ja onnitteluista teille kaikille.

Antti Tuomainen:
Veljeni Vartija
isien synneistä
ja vähän poikienkin.
(suomi 2008)
+++++