Noviolet Bulawayo: Me tarvitaan uudet nimet

Noviolet Bulawayo: Me tarvitaan uudet nimet
Zimbabwe/Yhdysvallat 2013
288s. Gummerus

LYHYESTI: Hökkelikylässä haaveillaan Amerikasta, mutta missään ei ole niin kuin pitäisi.

MIKSI?: Afrikkalaiset kirjat ja tarinat kiinnostavat.

FIILIS: "Me alamme elää. Tämä ei enää toistu. Ala, muutos, ala nyt. Niin aikuiset puhui, ne valvoi yön toisensa jälkeen ja odotti muutosta, joka oli lähellä.. Odotti, odotti ja odotti. Mutta odotus ei päättynytkään eikä muutos alkanut. (...) Nyt kaikki on samalaista aikuisia lukuunottamatta. Kun niitä katsoo kasvoihin tuntuu että jokin niissä on noussut, kerännyt tavaransa ja kävellyt pois."

Kasvutarina hökkelikylästä nimeltä Paratiisi. Siellä lapset tarvisivat uudet nimet (sillä heidän nimensä ovat täysin kummallisia, kuten Kulta, Luojatietää ja Kovanaama), mutta he tarvitsisivat niin paljon muutakin: ruokaa, turvaa, koulun.

Ja silti on ystävyys, haaveet ja Budapest, jossa on isonisoja taloja joiden katoilla on satelliittiantenneja ja ympärillä hieno sorapiha tai leikattu nurmikko. Sieltä voi varastaa guavoja. Vaikka niistä tuleekin vatsa kipeäksi.

Aika monet haaveet ovat toteutuessaan erilaisia kuin ajatteli. Se kun isä tulee kotiin. Vaalit. Ja suurin kaikista, Yhdysvallat.

Kirjan rytmi on upea, se hakee aina uuden tahdin aivan kuten taitavan soittajan käsissä. Osa luvuista poikkeaa niin paljon toisista, että ne toimisivat hienosti novelleina. Kokonaisuus on silti eheä. Kannen kauneus on osaltaan harhaanjohtava, tässä tapahtuu pahoja asioista. Lapsen näkökulma auttaa lukijaa kestämään.

Lopulta joku jää ja toinen lähtee, yksi selviää paremmin keinoin kuin toinen. Jokainen tietää kärsimyksestä enemmän kuin meistä kai kukaan.

"Mutta ethän sinä ole se, joka kärsii. Luuletko sinä, että tiedät, mitä on tekeillä, koska katselet BBC:tä? Ystävä hyvä, et sinä tiedä - kipu tuntuu haavassa."


MUUTA: Esikoinen!?

TOISAALLA: Esim. Kirjava kammari & Kirjojen keskellä & Mari A.
TÄHDET:
+ + + + (+)

Khaled Hosseini: Ja vuoret kaikuivat

Khaled Hosseini: Ja vuoret kaikuivat
(And the Mountains Echoed)
Yhdysvallat/Afganistan 2013
Otava 411s.

MIKSI?: Olen lukenut Leijapojan sekä Tuhat loistavaa aurinkoa. Ne ovat olleet mieleenpainuvia, erityisesti ensimmäinen.

MISTÄ: Tämä maksoi vain 3,90€ kirjamessutarjouksena Elisan e-kirjana, joten latasin sen heti itselleni.

LYHYESTI: HS tiivisti taitavasti: Kabul on tuhat tragediaa neliömaililla. Afganistan tarjoaa mahdollisuuden unohdukseen ja uusiin alkuihin, mutta myös muistamiseen.

FIILIS: Olin aivan myyty ensimmäisen luvun jälkeen. Isä kertoo lapsilleen sadun, joka jää mieleen todella yksityiskohtaisesti. Myöhemmin tuosta sadusta tulee osiltaan totta, ja siitä kertoo tämä kirja. Miten päättää, jos on uhrattava yksi pelastaakseen muut? Voiko elämä olla hyvää, vaikka haaveet olisivat olleet toisia?

Hosseinin vahvuus on osata tehdä käsittämättömästä Afganistanista ja sen historiasta jotenkin länsimaisittain ymmärrettävää, viihdyttävää ja kiehtovaa. Tässä romaanissa liikutaan isolla henkilöjoukolla, aikajanalla ja monissa maissa, mikä haastaa kokonaisuutta.

Pidin siitä, että roolihahmojen joukossa oli monta yllättäjää. Kaikille ei käy hyvin. Ajat muuttuvat. Lopulta voi löytää etsimänsä, vaikkei se olisikaan juuri sitä mitä kuvitteli löytävänsä. Sivupolkuja on muutama liikaa, eikä tunteikkaasta kerronnasta jää lopulta syvää jälkeä. Kirja on kuitenkin ehdottomasti lukemisen arvoinen ja luettavuudeltaan erinomainen. Hosseini pysyy suosikkieni joukossa.

Nille, joita kiinnostaa Afganistan suosittelen ehdottomasti upeaa Nadeem Aslam: Elävältä Haudatut.

TOISAALLA: Esim.
Rakkaudesta kirjoihin
Käännä jo sivua (jossa linkkejä moneen muuhun blogiin)

TÄHDET:
+ + + +

John Green: Tähtiin kirjoitettu virhe (The Fault in Our Stars)

John Green: Tähtiin kirjoitettu virhe (The Fault in Our Stars)
Yhdysvallat 2012 (suom.2013)
WSOY, 315s

MIKSI?: Pocket Shopin ja Amazonin vahvasta suosituksesta, myös koska kirja suomennettiin juuri.

LYHYESTI: Hazel sairastaa tappavaa syöpää, Augustilla ei ole jalkaa, Iisacilla ei ole silmiä. Life is not a wish-granting-factory.

GENRE: Kai tämä jonkun määritelmän mukaan menee nuorten aikuisten puolelle, mutta pitäisi olla pakollista luettavaa myös vanhemmille aikuisille.

FIILIS: Kirjasta on vaikea kirjoittaa. Se on viisas, hauska, sarkastinen ja kliseinen, kaikkea sopivasti. Cancer Kid Support Group pidetään in The Litteral Heart of Jesus (hehee), monenlaiset asiat ovat syövän (tai kuolemisen) sivuoireita eikä syöpään kuoleminen lopulta ole kovin sankarillista.

17v. Hazel on suloisen kyyninen päähenkilö. Miten riemastuttavaa, että voi suhtautua elämään ja kuolemaan tyynen filosofisesti ja samalla katsoa putkeen kymmeniä America's Next Top Model-jaksoja. Myös Augustuksen ja Hazein rakkaus kaikessa epäröinnissään ja viattomuudessaan oli raikasta. Minun sydämeni tuli myydyksi jo siinä kohdassa, kun nämä kaksi tapaamisensa jälkeen lukevat toisilleen tärkeät kirjat.

Kirjassa onkin paljon viitteitä kirjallisuuteen, yksi elämässään kaiken hukannut kirjailija ja monia viisaita mietteitä elämän katoavaisuudesta.

Suomennos on toivottavasti hyvä, sillä kielellisesti kirja on värikäs.

Itkin ja nauroin, aivan kuten takakansi lupasi. Lisäksi valvoin liian myöhään lukemalla tätä. En lainkaan ihmettele kirjan menestystä ja suosittelen lämpimästi.

 "If the inevitability of human oblivion worries you, I encourage you to ignore it. God knows that's what everyone else does."

MUUTA: Suomennoksen nimi on hieno ja kansi on ka-ma-la. Kirjan alkuperäinen nimi tulee Shakespeare -sitaatista.

TOISAALLA:
Kirjapeto oli ehtinyt lukea tämän.
Pilvien tarkkailuun- blogista voi lukea 19-vuotiaan ajatuksia kirjasta.

TÄHDET:
+ + + +

PS. Kirjoitin eilen Oisko tulta? -blogiin Kirja, joka muutti elämäni kokoelmasta. Tai oikeastaan kirjoitin Arne Nevanlinnasta, johon rakastuin, mutta joka tapauksessa siltä voi kurkata.

Jeffrey Eugenides: Naimapuuhia

Jeffrey Eugenides: Naimapuuhia
Yhdysvallat 2011 (suom.2012)
Otava 599s.

MIKSI?: Monen arvostamani lukijan suosittelema, (Globalialistauksessa sijalla 15). Lisäksi kirjaa on verrattu rakastamaani Franzenin Vapaus - romaaniin.

LYHYESTI: "Larry rakasti Mitcheliä, joka rakasti Madeleinea, joka rakasti Leonard Bankheadia."

MISTÄ?: Kirjaston uutuushylly.

"Kuka sinä luulet olevasi?"
"Ihminen joka tietää omakohtaisesti, kuinka houkuttelevaa voi olla kuvitella, että pystyy pelastamaan jonkun rakastamalla." 

FIILIS:  Ääh, en tiedä mitä sanoa. Odotin lähes koko ajan (600 sivua!), että kirja vihdoin alkaisi. En voinut uskoa, että koko Marriage Plot rakentuu kolmiodraamaan Madeleinen ympärillä opintojen päätösvaiheessa.

Kummallisinta on ulkopuolisuuden kokemus, vaikka olen elänyt itse tuon kaiken. Kirjailija vaikuttaa kiusaavan lukijaa kaikenlaisilla (sinällään kiinnostavilla) kirjallisuus- ja teologiaviiteillä. Kieli on sujuvaa, mutta jotenkin tavanomaista ja jokin tässä kaikessa vaikuttaa teeskentelyltä.

Kaikesta edellä mainitusta huolimatta jatkoin aina innolla lukemista. Tässä on paljon taitavaa ja terävää. Todellisinta ja siksi parasta on henkilöiden päänsisäinen elämä, dialogit ja yksityiskohtien kuvaus. Lukija istuu monesti kuin näytelmän katsomossa.

Tahra Madeleinen mekossa (se voi olla mitä tahansa), äiti, joka on aina oikeassa, varhain menetetty mahdollisuus ja epätoivoinen rakkaus - kaikki on jo sanottu, mutta silti Eugenides onnistuu sanomaan sen uudelleen.

"Mutta kuten kuka tahansa rakastunut ihminen, Madeleine uskoi, että hänen oma suhteensa oli erilainen kuin kaikki muut suhteet ja immuuni tyypillisille ongelmille."

TOISAALLA:
Ihana kaimani mielestä tämä oli täydellinen kirja: Ilseläja Lumiomenan Katjalle samoin.
Myös Susa antoi täydet pisteet.
Morre on ollut ehkä eniten minun kanssani samoilla linjoilla ja jäi laillani kaipaamaan "samaa henkeä kuin niissä 1800-luvun romaaneissa" ja inhosi loppua.

TÄHDET:
+ + + (+)

Melissa Bank: Täydellinen juttu

Melissa Bank: Täydellinen juttu
Yhdysvallat 2005 (suom.2006)
Otava 447s.

MIKSI?: Kirjailijan esikoinen Nyt Nappaa! oli kirjana lähes "Täydellinen juttu", joten piti lukea tämä toinenkin. (Pokkarin sai jostain alesta muutamalla eurolla.)

LYHYESTI: Sophie Applebaum etsii täydellistä juttuaan.

FIILIS: Sophien elämästä päästään lukemaan välähdyksiä; 12-vuotias tyttö valmistautuu vastahakoisesti bat mitzvaan ja lopussa lähes 40-vuotias päähenkilö onkin sitten nähnyt paljon. Hauskaa, miten satuin lukemaan tämän yhtä aikaa Taina Latvalan Arvostelukappaleen kanssa. Molemmissahan nainen kasvaa aikuiseksi.

Chick litin yhdeksi perustajaksi tituleerattu Bank ei mielestäni kirjoita luomaansa genreä. Kirjapeto on omassa blogissaan sanonut aiheesta loistavasti:  "Mutta, mutta. Paljastui, että kirja oli vain olevinaan pinnallinen." Bankin tyyli kirjoittaa on ainutlaatuinen. Tiiviit lauseet vievät tarinaa kekseliäästi eteenpäin. Hän osaa olla hauska, osuva ja syvällinen, mutta ei kuitenkaan mitään näistä päälleliimatusti tai liikaa.

Kirjassa on kahdeksan osaa, ja jokainen niistä kertoo uudesta elämänvaiheesta. Pidin siitä, miten väleille jäi ilmaa. Toisalta novellimaisuus toi vähän epätasaisuutta. Esikoisen lailla oltiin ammatillisesti kustannustoimittamisessa (ainakin jonkin aikaa) ja eksytään väärien miesten matkaan. Erityisen hyvin kuvataan suhteita lapsuuden perheeseen ja miten ne muuttuvat vuosien myötä. Mukana on myös ei-niin.-tavallisia-tarinoita ystävyydestä.

Kirjassa oli paljon samaa kuin esikoisessa, mutta kyllä tämä kakkoseksi jäi. Kumpaistakin voin silti huoletta suositella luettavaksi. Tosin Ruusa ei ollut lämmennyt tälle. (En tiedä vaikuttaako ikä, Kirjapedon kanssa taidetaan olla tuplasti Ruusaa vanhempia?)

LAINAUS:
"Tällaiset kokoukset saivat minusta yleensä tuntumaan siltä kuin kellot olisivat seisahtuneet ja kaikki kauneus olisi kadonnut maailmasta, mutta nyt, Neilin aiheuttamassa tilassa, kokous näytti minusta musiikkifarssilta, ja minä olin haltioitunut, vaikken edes pitänyt musikaaleista tai farsseista."

TÄHDET:
+  +  +  +

Lauren Oliver: Pandemonium -rakkaus on kapinaa

Lauren Oliver: Pandemonium -rakkaus on kapinaa
Yhdysvallat 2012 (Suom.2012) 
WSOY, 295s.GENRE: Nuortenkirja, dystopia (2.osa). Sijoittuu Nälkäpeli ja Tarkoitettu - trilogioiden välimaastoon ja sopii hyvin näistä tykkääville. 

MIKSI?:  Luin tämän trilogian ensimmäisen osan (Delirium) maaliskuussa. Kai se täytyy lukea koko sarja. Alunperin viehätyin kirjailijan Kuin viimeistä päivää - romaanista.

Puhtaus on puoli ruoka. Detaljeissa turva. Metodissa onni.

FIILIS: Deliriumissa minua viehätti eniten sellaisen maailman kuvailu, jossa rakkaus on pahin kaikista sairauksista. Harmillista, ettei kakkososa tuo juurikaan uutta ajatusleikkiin. Tässä kirjassa ikävöidään rakkaita ja juoni täytyy monista action- pläjäyksistä. 

Lenan rakkauden kohde Alex on kuollut. Nyt hän joutuu selviytymään yksin yhteiskunnan ulkopuolella, tai onhan siellä muitakin jotka ovat menettäneet kaiken. Kirja tapahtuu kahdessa paikassa: silloin (korvessa) ja nyt (vastarintaliikkeen jäsenenä). Teemat ovat suuria, sillä uusi rakkaus houkuttelee ja kuolema koettelee. Ansiokasta on se, miten tiiviinä tapahtumat pysyvät.

Oliver on taitava kirjoittaja ja osaa koukuttaa lukijan. Tunnetasolla tässä on silti samaa ongelmaa kuin edeltäjässä, eli ainakin aikuiselle nuoren tunteet jää pinnallisiksi. Eikä juonessakaan ole toivottavaa yllätyksellisyyttä. Syvemmällä tasolla pohditaan identiteettiä ja sen luomista, mutta aika pinnalliseksi tuo käsittely jää. Lopun cliffhanger on kuitenkin aivan omaa luokkaansa.

Tämä on ihan kelpoa kirjaviihdettä ja suosittelisin erityisesti nuorille.

MUUTA: Kansi on yksi erikoisemmista koskaan. Kirjan nimeä ei oikein erota, koska väri on niin tumma. Kovakantisen kirjan sisäkansissa on suuret nuoren naisen kasvot molemmilla puolilla. Deliriumin päädyin lukemaan upean kannen takia, tässä kansi ei houkutellut.

TOISAALLA: Kirjavinkit kehuu jopa edeltäjäänsä paremmaksi. Myös Anu ja Katinka tykkäsivät.

TÄHDET:
+ + +(+)

Pamela Druckerman: Kuinka kasvattaa bébé?

Pamela Druckerman: Kuinka kasvataa bébé?
Yhdysvallat 2012 (suom.2012)
334s. Siltala

MIKSI?: Ystävän suosituksesta ja juuri luetun Tiikeriäidin taistelulaulun innoittamana. Mukavaa, kun suomennos tuli näin pikaisesti. 

LYHYESTI: Ranskalaisen ja amerikkalaisen kasvatuksen eroista.

FIILIS: Yhdysvaltalainen Druckerman muutti Ranskaan miehensä kanssa ennen lastensa syntymää. Lasten kanssa hän alkoi törmätä lukuisiin kasvatuseroihin, joista tässä kirjassa kirjoitetaan.

Itse voisin sanoa tietäväni yhtä ja toista molemmista kulttuureista (tosin ranskalaiset sanovat ettei Amerikassa ole "kulttuuria"). Pitäsin Suomea jossakin näiden kahden maan välimaastossa, joskin enemmän kallellaan amerikkalaiseen malliin.

Rehellisyyden nimissä pidän ranskalaista kasvatusta monessa kohtaa kovin tylynä. Tämä kirja valoitti tuon tylyyden filosofiaa positiivisella tavalla. Toisaalta monet ihmiset sanovat, että minun lapset on kasvatettu ranskalaisittain ja siinäkin joudun olemaan samaa mieltä. Kuulin myös ranskalaisten tuttavieni ihmetelleen, mistä ihmeestä kirjailija on repinyt aineistonsa? Silti he tuntuvat olevan loppun lopuksi samoilla linjoilla hänen kanssaan.

Lapset kasvatetaan mm. odottamaan, nukkumaan yönsä ilman nukutusrumbaa tai heräilyjä, ymmärtämään, että vanhemmilla on omaa elämää lasten lisäksi, sanomaan kaikille bonjour, toimimaan monella tapaa itsenäisesti, syömään ruokia ennakkoluulottomasti jne. Amerikkalaisen kasvatuksen kritiikki kohdistuu siihen, että lapsista kasvatetaan suorittajia, vanhemmat antavat aivan liikaa periksi, lapset saavat liikaa valtaa, he eivät syö "oikeita" ruokia jne.

Kirjailija kertoo ranskalaisesta kasvatusajatuksesta, myös sen juurista ja tuloksista. Samalla hän peilaa tätä amerikkaan ja erityisesti omaan kokoemukseensa näiden kahden maan välissä. Teksti on sujuvaa, lapsista ja vanhemmista kerrotaan suoraan - sopivasti itseironialla höystettynä. Kirja keskittyy erityisesti pikkulapsivaiheeseen (ennen kouluikää).

Ihailen Ranskassa sitä, että kasvatuskulttuuri on monella tapaa yhtenäistä. Samoin ihastelen ajatusta, että kasvatusta mietitään nautinnon kautta. Vanhemmat voivat olla hyvillä mielin "itsekäitä" sen sijaan, että meillä uidaan jatkuvassa syyllisyydessä. Rakastan ranskalaista ruokaa ja pitkiä illallisia, joihin myös lapset osallistuvat. Uskon, että lapselle on parasta, ettei virikkeitä ole jatkuvasti, että täytyy pystyä odottamaan vuoroaan, ja että pettymyksiä täytyy sietää. Ihan kaikkea ranskalaista en purematta niele ja onneksi ei tarvitsekaan.

Kirjasta ja omista kokemuksista riittäisi paljon sanottavaa ja olenkin kertonut lähes jokaiselle vastaantulijalle lukevani tätä kirjaa - eli varaudu puhumistarpeeseen lukiessasi tätä.

TÄHDET:
+ + + +

MOITTEITA: Vaikuttaa siltä, kun oikoluvun olisi tehnyt joku vähintään yhtä kotiäitipäinen kuin itse olen. Kirjasta löytyy niin monta lyönti- ja kirjoitusvirhettä, että jopa minä älähdän. Lisäksi kansi on ärsyttävän chick-lit -tyyppinen. (Tuli mieleen tämä minishoppaaja-kansi, vaikka en ole näitä kirjoja lukenutkaan):

Alison Bechdel: Äideistä parhain

Alison Bechdel: Äideistä parhain
Yhdysvallat 2012 (suom. 2012)
288s. Like

MIKSI?: Pidin todella paljon Bechdelin Hautuukodista. Tämä uusi äitisuhdetta ja terapiaa käsittelevä kirja kiinnosti kovasti, vaikka kirjailijan Lepakkoelämää - sarjikset aiheuttivat minulle pettymyksen.

LYHYESTI: Lukijalle piirretään kirjailijan oma äitisuhde terapiaprosessin kautta.

FIILIS: Terapiassa Bechdel käsittelee aika usein myös sitä, miten kadehtii muiden menestystä kirjailijan tai sarjakuvataiteilijan urallaan. Siksi tuntuu aika vaikealta lytätä tätä, mutta täytyy vaan toivoa että kymmenien vuosien psykoanalyysi ja-terapia ovat opettaneet suhtautumaan tyynesti krittiikkiin. (Ja jättämään väliin arviot joiden lukemiseen tarvitsee google translate-toimintoa.)

Minua kiinnostavat kirjan aiheet erityisen paljon: terapia ja äitisuhde. Olen itsekin käyttänyt samaan tarkoitukseen paljon aikaa ja rahaa. Kirja sisältää samoja oivalluksia kuin omassa prosessissani, se menee syvälle psykoterapian termeihin ja teoriaan, ja tarjoaa monta yllättävääkin löytöä kuvan ja teksin yhdistelmillä.

Silti tämä oli kirjana jotenkin liian teoreettinen ja raskas. Jokainen tekee tietysti itse omat valinnat, mutta oman terapiaprosessin piirtäminen avoimesti "koko maailman" pällisteltäväksi osoittaa minusta myös jonkin sortin itsesuojeluvaistoin puutetta ja vaikuttaa lopulta hitusen itsetuhoiselta. Älkääkä ymmärtäkö väärin: kirja ei sisällä mitään suuria paljastuksia tai kauheuksia. Mutta silti.

Tämä on ihan varmasti must-read listalla kaikille psykoterapiasta syvällisesti kiinnostuneille ja terapeuteille myöskin. Voisin kuvitella tätä käytettävän jopa oppikirjana terapiaopinnoissa. Kaunokirjaillisuutena en osaa kirjaa arvostaa. Ehkä tuo kannen lupaus tai määritelmä "koomisesta draamasta" vei minut väärälle raiteelle tämän kanssa.

LAINAUS: (Otin tämän nyt törkeästi laiskuuttani eng.kielisestä versiosta:)

TÄHDET:
+ + +

Joyce Carol Oates: Sisareni, rakkaani

Joyce Carol  Oates: Sisareni, rakkaani
Yhdysvallat 2008 (suom.2012)
730s. Otava

MIKSI?: Luin muutaman rivin, jotka vakuuttivat, että tämä tiiliskivi kannattaa ehdottomasti lukea. Aiemmin Oatesilta luettuna on itselläni vain Kosto: Rakkaustarina.

LYHYESTI: Isoveljen kertomus perheestään ja pikkusiskonsa murhasta.

Skyler          minulla on välillä niin paha olo
Kukaan ei rakasta minua Skyler     rakastatko sinä minua  Skyler?

FIILIS: Tämä on erikoinen kirja. Se kertoo keksityn tarinan oikeasta ja kamalasta pikkutytön murhasta. Kaikki kerrotaan 19-vuotiaan Skyler -isoveljen kautta, jonka elämä on mennyt alamäkeä. Hän muistelee lapsuuttaan, vanhempiaan, siskoaan ja kaikkea sitä mitä tapahtui. Tämä on tutkielma katastrofaalisesta vanhemmuudesta ja psykopatiasta.

Bliss on pikkusisko, josta tulee kuuluisa luistelijatähti ennen kuin hän täyttää 7-vuotta. Perheen dynamiikka muuttuu entisestään: isä on entistäkin harvemmin kotona(Moskovassa, Kalkutassa, ehkä Singaporessa?) nopeasti vaihtuvat "Mariat" hoitavat Skyleria, Jeesusta rukoillaan ettei Bliss kaadu (tämä on kohtalomme!), seurapiireihin alkaa sadella kutsuja (vihdoin!), mamin ja Blissin kauneushoidot vievät paljon aikaa ja rahaa, Skylerin pitäisi yrittää näytää normaalilta kuvissa (älä tuota pettymystä mamille!).

Olisin voinut inhota kirjaa, sillä kestän huonosti ahdistavaa psykologista jännitystä. Oates on niin monella tapaa taitava: hän kirjoittaa ensin viattoman lapsen näkökulmasta, rakentaa tapahtumia ironisen hauskasti(!) ja jännite henkilöiden ja lukijan välillä on kuin taikuutta. Tarpeen vaatiessa kirjailija etäännyttää ja alkaa itsekin tarkastella tekstiään ulkopuolisena. Ihmeellisintä on ehkä se, että kirja on täysin epäuskottava 19-vuotiaan narkkarin kirjoittamaksi, mutta silti sen lukee silmää räpäyttämättä totena. Teksti on niin aitoa ja "helppoa", ettei lukija voi kuin hämmästellä.

Ehkä ahdistavuudesta ja raskaudesta vie pois myös se, etteivät todelliset tapahtumat tule yllätyksenä. Tällöinhän lukija pääsee tarkkailemaan tekstiä vähän eri näkökulmasta. Jännite pysyy silti - oikeastaan vasta jossakin sivun 600 jälkeen herpaannuin hetkeksi. Olin lukevani tekstistä myös monia teräviä (ja oikeutettuja) piikkejä, joita heitetään mm. amerikkalaista oikeusjärjestelmää, julkisuushakuisuutta ja lasten lääkitsemistä kohti.

Kirja on myös visuaalisesti erityinen. Siinä on paljon alaviitteitä ja muutakin poikkeavaa. En tiedä tuovatko ne lisää lukukokemukseen, mutta arvostan yritystä rikkoa perinteisiä sivurakenteita.

TOISAALLA: Leena Lumen hengästyttävä arvio
Norkku luki englanniksi
Unni kirjoittaa perusteellisesti kirjasta

TÄHDET:
+  + +  +

Ernest Cline: Ready Player One

Ernest Cline: Ready Player One
Yhdysvallat 2011 (suom.2012)
510s. Gummerus

MIKSI?: Tämän ympärillä on ollut kiinnostavaa pörinää.

LYHYESTI: "Ihmisenä oleminen on yleensä totaalisen perseestä. Pelit ovat ainoa asia, joka saa elämän tuntumaan siedettävältä." 

FIILIS: Tämä oli minulle "out-of-the-box" - kokemus: olen liian nuori muistaaksen paljoakaan 80-luvun pop-kulttuurista tai pelimaailmasta, en ole niin kovin innostunut taistelupeleistä ylipäätään, enkä juuri koskaan lue scifiä tai fantasiaa.

Ollaan vuodessa 2044 ja rapistuvan maailman ahdistamina ihmiset viettävät lähes kaiken valveillaoloaikansa Oasis -nimisessa virtuaalitodellisuudessa. Loppumattoman suuri Oasis tarjoaa mahdollisuuden unohtaa öljykriisin, ympräistötuhot, maailmantalouden romahtamisen ja huonon hengitysilman.

Oasisissa on myös Wade, kirjan päähenkilö. Monen muun tavoin hänestä tulee munastaja(!), eli ihminen joka voi voittaa satojen miljardien testamentatun omaisuuden löytäessään munan Oasiksesta. Täytyy vain etsiä kolme avainta ja  kolmen porttia ja suorittaa haastavia tehtäviä. Munan on piilottanut Oasiksen luoja, jonka pakkomielteinen rakkaus 80-luvun elokuviin, musiikkiin ja erityisesti peleihin näkyy kaikissa tehtävissä.

Romaani on kirjoitettu kiinnostavasti ja sujuvasti, niin ettei haittannut vaikka monet viitaukset menivät tältä lukijalta ohi. Munajahti on hieno seikkailu, johon on mahdutettu riittävästi rakkautta ja yllättäviä käänteitä. Taistelua käydään erityisesti suurta ja kaikkivoipaa IOI- suuryritystä vastaan, heitä jotka yrittävät löytää munan käyttäen rahaa, vilppiä ja vaikutusvaltaa.

Cline luo kummallisen (ja surullisen), mutta riittävän uskottavan kuvan tulevaisuudesta. Jossain määrin kirjailija pohtii virtuaalitodellisuuden ja reaalitodellisuuden eroja, toisaalta myös pakkomielteitä. Olisin kaivannut syvällisempääkin käsittelyä aiheista. Tarina jää kiinnostavan pelin ja kertomuksen tasolle, mutta tarjoilee toki erikoisen lukuelämyksen näistä nauttiville. Haluaisin ehdottomasti vierailulle Oasikseen!

Ihailen romaaniin luotua ajatusleikkiä ja seikkailua. Tarina pysyy hienosti kasassa ja kirjailijan taustatyön laajuus nostattaa kulmakarvoja. En malttanut olla lukematta mihin suuntaan etsintä seuraavaksi kääntyisi ja miten kaikki päättyy. Viihdyin erinomaisesti tämän seikkaulun parissa - vaikka kirja ylittää tiiliskivirajan, olisin voinut lukea sitä pidempäänkin. Elokuvaa odotellessa...

SUOMENNOS: Suomentaja J.Pekka Mäkelä on joutunut todellisen haasteen eteen kirjaa kääntäessään ja suoriutuu tehtävässään erinomaisesti.

TOISAALLA: Norkku ahmi ja rakastui
Lukutuulia/Tuulia
Katinkan kirjasto
Taikakirjamet/Raija
Miiru/ Valikoiva kirjatoukka
Also Sprach Jussi
Kirjavinkkien Mikko
muita?

MUUTA: Minulta meni e-kirjaviikko ihan ohi, harmi. Oli kuitenkin mukava lukea teidän kokemuksia niiden parissa. Itselleni nuo sähkökirjat ovat kovin luonteva osa lukupinoa. No asiaan, huomasin että tätä kirjaa saa Elisa-kirjasta hintaan 14,50€. Ei paha.

TÄHDET:
+ + + +

Katherine Boo: Kätkössä kauniin ikuisen

Katherine Boo: Kätkössä kauniin ikuisen
Yhdysvallat/Intia 2012 (suom.2012)
288s.WSOY

MIKSI?: Kirjaston uutuushyllystä blogiarvioiden innoittamana.

LYHYESTI: "Rikkaat riitelevät typeristä asioista. Mikseivät köyhät tekisi samoin?"

GENRE: Romaanimuotoon kirjoitettu tositarina.

FIILIS:
"Hän uskoi monien slummilaisten tapaan, ja itse asiassa monien ihmisten tapaan ympäri maailmaa, että hänen unelmansa olivat sopivasti kytköksissä hänen kykyihinsä."

Kirjan lukemisesta on ehtinyt kulua jo jonkin aikaa ja kirjakin on jo palautettu kirjastoon. Tarinan alku imi mukaansa uskomattomalla voimalla. Takakannen lupaus siitä, että totuus on tarua ihmeellisempää, toteutui. Haluttomuuteni kirjoittaa tästä johtuu silti vaikeudesta sanoittaa lukemisen aiheuttamaa tunteiden kirjoa.

Tapahtumapaikkana on yksi sadoista Mumbain slummeista. Ihmiset elävät ahtaasti, likaisesti ja köyhästi. Viereen nousee upeita uusia pilvenpiirtäjiä, tässä tapauksessa kansainvälinen lentokenttä. Asukkaat ansaitsevat elantonsa lajittelmalla rikkaiden jätteitä, niitä joihin pääsevät käsiksi.

Tämä ei ole mikään perinteinen "voi-niitä-köyhiä-rassuja" -uhrikertomus. Boon tarinan tehokkuus syntyy slummin asukkaiden rehellisestä kuvauksesta. Ihmiset ajavat aika surutta omaa etuaan.  Hyväntekeväisyyskoulun ensimmäisestä päivästä tullaan ottamaan monta kuvaa lahjoittajia varten, mutta sen jälkeen koko koulua ei ole olemassakaan. Lapsia hakataan ja pahoinpidellään surutta. Sairaudet, korruptio, kateus ja sosiaaliset hierarkiat hallitsevat slummin elämää. Poispääsykeinoja ei juurikaan ole, mutta niistä voi silti haaveilla.

Innostuin kirjasta, mutta masennuin kaiken mahdottomuuteen: aina joku vetää välistä, elämällä ei juurikaan ole arvo ja jos jossain saadaan parannusta aikaan niin samaan aikaan toisaalla menee moninkertainen määrä asioista pieleen. Syistä ja seurauksista ei saa tolkkua. Boo onnistuu hienosti kertomaan miten monisäikeistä slummielämä oikeasti on.

Boo teki kirjaansa varten pitkään tutkimustyötä ja haastatteluja slummissa. Ilmeisesti hän sai tarinoihinsa luvan(?) - vaikka kirjan henkilöt eivät näyttäydy kovinkaan imartelevassa valossa. Vaikka kirjalla on todistusvoimaa ja ansioita, pysähdyn silti miettimään mihin sillä pyritään?  Kirjan kokonaisuuden kannalta  tarinat hajoavat ehkä liian laajalle.

Mutta silti, ehkä tulevaisuus on parempi:
"Sanottiin että amerikkalaiset ja eurooppalaiset tiesivät mitä tapahtuu kun avaa vesihanan tai painaa valokatkaisinta. Intiassa varmat päätelmät olivat harvassa, ja alituisen epätietoisuuden sanottiin muovanneen kokonaisen kansakunnan nopeaälyisiä ongelmanratkojia."

TOISAALLA: Susa sanoo kirjaa vaikuttavaksi ja olen ihan samaa mieltä.  Kirjanurkkauksessa toivottiin, ettei kirja olisi oikeasti totta ja itsekin tavoitan tuon tunteen. Mari A. pohtii arviossaan enemmänkin auttamistyötä Intiassa.

TÄHDET:
+ + + (+)

Amy Chua: Tiikeriäidin taistelulaulu

Amy Chua: Tiikeriäidin taistelulaulu
Yhdysvallat 2011 (suom. 2011)
245s. Siltala

MIKSI?: Tästä puhttiin ilmestymisen aikaan paljon. Kirja sai ristiriitaisen vastaanoton. Päätin palata kasvatustarinaan kohinan laannuttua. Löysin tämän meidän kirjaston uutuuspokkarihyllystä.

LYHYESTI: Tiukkapipo-kiinalaisäiti päättää kasvattaa lapsistaan huippumenestyjiä.

FIILIS: Minusta kirja on loistava. Seuraa perusteluja:

1) Itsekritiikki. Chua pohtii avoimesti sitä kasvatusta, jonka hän on tytöilleen valinnut. Länsimaisesta näkökulmasta linja on pähkähullu: tytöillä on ohjelmaa joka ikiselle päivälle ja tunnille viikossa. Vierailut ystävien luokse eivät onnistu, omia harrastuksia ei valita, eikä kokeista tuoda kotiin kuin kymppejä. Chuaa ei haittaa myöntää käyttäytyneensä tyhmästi, hullusti ja jopa vahingoittavasti äitinä. Hän ajatteli vilpittömästi tekevänsä sitä, mikä on lapsille parasta. Parasta kirjassa on myös kohdat, joissa Chua jo jotain juttua puskiessaan tietää, että nyt menee pieleen, mutta ei voi itselleen mitään. Jälkiviisaus on niin kovin kovin tuttua vanhemmuudessa.

2) Huumori. Nauroin usein, ääneen ja pitkään. "Kuten kaikki aasialaisamerikkalaiset naiset, minäkin halusin kolmenkympin rajapyykin lähestyessä alkaa kirjoittaa eeppistä äiti-tytär-romaania, joka perustuisi väljästi oman sukuni historiaan."

3) Samaistuminen. Minä ajattelen monessa kohtaa juuri kuten Chua. Haluan lapsilleni parasta. Haluan heidän menestyvän. Mutta kovin usein olen aika ihmeissäni siinä miten voisin parhaiten toimia äitinä, jotta niin tapahtuisi. (Länsimaisesti toki haluan lapsieni myös olevan onnellisia ja "löytävän oman tiensä", mutta loppujen lopuksi en usko siinäkään olevani kovin eri linjoilla kirjailijan kanssa.)

4) Vertailu kiinalaisen ja länsimaisen kasvatuksen välillä. Itse ainakin hetkittäin älähtelin, kun kalikka kalahti:  länsimaiset lapset eivät kunnioita vanhempiaan tai länsimaiset vanhemmat ovat lastensa suhteen laiskoja.Tottakai kirjan tarkoitus on provosoida ja kärjistää, mutta kyllä näissä totuuttakin piilee. Sitten taas sellaiset näkökulmat, että lapsi on vanhemmalleen velkaa ja lapsen uskotaan pystyvän menestymään missä tahansa, ovat itselleni kovin vieraita. Tuntui, että tämän lukemisen jälkeen ymmärrän taas paremmin aasialaisia nuoria, joihin olen tutustunut.

Kirjan taphautmat tulee mielestäni myös asettaa kontekstiinsa. Tyttöjä kasvateiin hyvin toimeentulevassa, monin tavoin etuoikeutetussa ja erittäin akateemisessa amerikkalaisperheessa, jossa äidin tausta on kiinalainen. He saivat hyvin ankaran kasvatuksen, mutta eivät kuitenkaan eläneet rakkaudetta jossakin komerossa. Lisäksi heidän isänsa ja monet sukulaiset vaikuttavat varsin täyspäisiltä.

5) Epäonnistumiset. Perfektionistin kirja ei ole täydellinen, varsinkaan sen loppu. (Tai ehkä juuri tarkoituksellinen rosoisuus tekeekin siitä täydellisen?) Kiinalainen kasvatus ei tuota täydellisiä lapsia, kuten ei länsimainenkaan. Lapset ovat erilaisia, mikä sopii toiselle, synnyttää toisessa valtaisan kapinan. Tämäkin on kulttuurista riippumaton fakta. Huipuksi ei soitossa tai urheilussa tulla ilman luontaista lahjakkuutta ja loputonta harjoittelua. Se tarkoittaa usein hyvin rajoittunutta elämää, kasvatustavoista riippumatta.

6) Herättää pohtimaan kasvatusta. Chua on kovin äärimmäinen esimerkki, mutta ihailen silti monessa kohtaa hänen rohkeuttaan - sekä kasvattajana, että tämän kirjan kirjoittajana. Oikeastaan löysin kirjasta paljon yhtymäkohtia myös ns. uskonnolliseen kasvatukseen. Missä menee raja? Kuka saa määrätä miten lapsia tulee kasvattaa? (Lain puitteissa pysyttäessä.) "Hyvä kasvatus" ei ole mikään helppo tai yksinkertainen asia tässä nykytodellisuudessa. Tällaiset erinomaiset kirjat ovat minusta hyvä lisä kasvatuspohdintoihin ja -keskusteluun.

TÄHDET:
+ + + + +
(Sanon taas kerran, että nämä ovat genretähtiä. Omaelämänkerrallisena kasvatuskirjana tämä oli minusta aivan huippu.)

Karen Thompson Walker: The Age of Miracles

Karen Thompson Walker: The Age of Miracles
Yhdysvallat 2012
288 sivua
Kindle for iPad

MIKSI?: Kun tarpeeksi hyvin markkinoi uutuutta niin minäkin innostun.

LYHYESTI: Yhtenä päivänä maailman pyöriminen alkaa hidastua ja kaikki muuttuu.

"You might as well know the truth, Julia" she said. "Everything is going to shit."

FIILIS: Tässä on monta hyvän ja taitavan kirjan ainesta:
1) Kirjan alku vie voimakkaasti mukaansa. Ensimmäiset sivut luettuaan ei voisi kuvitellakaan jättävänsä kirjaa kesken. Kun kirjapinot ovat korkeita, huomaan arvostani yhä enemmä taidokasta alkua, joka herättää kiinnostuksen, tempaa mukaansa ja ihastuttaa.*
2) Kirjan maailmassa tai tarinassa on jotain aivan uudenlaista. Tässä maailmanlopun surumielisyys on suuressa ristiriidassa 12-vuotiaan tytön kasvun kanssa.
3) Tulee halu alleviivata ja lainata lähes joka kolmas rivi. Thompson Walker osaa kirjoittaa juuri tälla tavalla.

I remember watching Mr. Valencia next door fill up his garage with stacks of canned food and bottled water, as if preparing, it now seem to me, for a disaster much more minor.

Kirjassa nuori aikuinen Julia muistelee itseään 11-12-vuotiaana, silloin kuin kaikki alkoi muuttua. Yhtenä päivänä uutisissa kerrotaan päivien pidentyvän nopeasti ilman, että kukaan tietää syytä. Ensin ajatellaan maailmanlopun tulevan nopeasti. Pian huomataan, että arjen täytyy jotenkin jatkua. Edelleenkin ihmiset rakastuvat, juhlivat, surevat ja soittavat pianoa. Maapallon pyörimisen hidastumisen seuraukset ovat draamaatisia, eläimet ja kasvit kärsivät - ihmiset yrittävät sopeutua ja aika pian alkaakin olla mahdotonta muistaa, miltä banaani maistui.

Thompson Walker osaa kirjoittaa. Tämä on herkkä, surumielinen ja kaunis kirja. Pidin siitä miten rauhallisesti kaikki on kerrottu, miten lukijakin huomaamattaan sopeutuu uudenlaiseen maailmaan. Californiaan sijoittuvissa tapahtumissa ei yritetäkkään selittää mitä muualla maailmassa tapahtuu, näkökulmaskis riittää kotikatu ja lähitenoo - se rajaa tekstiä hyvin. Uskonnolliset viittaukset huvittivat postiivisesti (We were a diffrent kind of Christian, the quiet, reasonable kind, a breed embarrassed by the mention of miracles.:)) Hauskaa oli myös jutut "pohjoisista leveyspiireistä", ihmisistä jotka jo ennen hidastumista elivät pitkiä aikoja ilman valoa tai ilman auringolaskuja. Jäi silti nokan koputtamistakin - piti tarkastaa oliko kyseessä sittenkin nuorten romaani (ei ollut, lapsikertoja hämää etenkin aluksi). Toistoa ja muutamia naiveja kohtia olisin myös karsinut.

But I guess it never is what you worry over that comes to pass in the end. The real catastrophes are always different - unimagined, unprepared for, unknown. 

VERKOSSA: Kirjalle on omat sivut täällä. Kyseessä on kirjailijan esikoisteos!

* Täytyy silti sanoa, että useimmiten taistelen noin sivulle 50. Olen oppinut, että joskus kestää pidempään päästä mukaan rytmiin ja tapahtumiin. Harvoin kuitenkaan rakastan kirjaa, johon en ole ihastunut ensisivuilla. Toisaalta olen myös pettynyt kirjoihin, joiden alkuihin olen tykästynyt. Hmm. 


TÄHDET:
+ + + +
---------------------------------
PS. Blogi löytyy nyt myös FB:stä, tuu tykkäämään! 
PPS. Jenni hämmentyi lukiessaan Tuula-Liina Variksen juttua ja kirjoitti siitä kiinnostavasti blogissaan, kurkatkaa!

Gillian Flynn: Gone Girl

Gillian Flynn: Gone Girl
Yhdysvallat 2012
432s.
Kindle on iPad

MIKSI?: Juuri julkastu kirja on saanut hurjasti nettikohinaa Amerikassa (ansaitusti).

LYHYESTI: Boy meets a girl and everything gets quite messed up after that.

GENRE: Erinomaisesti kirjoitettu psykologinen thrilleri.

FIILIS: Marriage can be a real killer.


Tämmöiset kirjat pitäisi kieltää. Ensinnäkin minulla on kertynyt hurjasti univelkaa, kun olen lukenut tätä useampana iltana yömyöhään. Toiseksi kaikki juonenkäänteet jättivät pään niin pyörälle, että mietin vieläkin Nickin ja Amyn tarinaa.

It's Nick, laid-back and calm, smart and fun and uncomplicated. Untortured, happy. Nice. Big penis.

Amy ja Nick tapaavat ja erilaisista taustoistaan huolimatta rakastuvat. Heillä on rahaa, hyvät työpaikat ja New York-elämä. Sitten tulee potkut ja muutto keskelle ei-mitään. Viidentenä hääpäivänä Amy katoaa ja Nick vaikuttaa syylliseltä murhaan. Juonesta  ei voi kertoa enempää. Voin luvata, että tulet yllättymään. Mikään ei ole sitä miltä näyttää.

"You'd literally lie, cheat, and steal - hell, kill- to convince people you are a good guy" Go once said.


Kirja on melkein pelottavan taitava (miten kukaan voi osata kirjoittaa tällaista?). Se pitää otteessaan, rakenne on hiottu upean tarkasti, kieli on kiinnostavan monipuolista, henkilöt sopivan kulmikkaita. Paksu kirja jakautuu kolmeen osaan, jotka ovat riittävän erilaisia, niin että kiinnostus säilyy. Lukujen lopuissa on myös läpi romaanin todella taitavia lopetuksia. "And that was my fifth lie to the police."


Tämä on erityisesti tarina avioliitosta. Kirjailija onnistuu monessa kuvauksessa ja dialogissa olemaan niin aito ja osuva, että lukija löytää ihonsa kananlihalta. Jos olisin oikein kriittinen, voisin myöntää muutaman käänteen olleen minulle jo vähän liikaa. Silti en ottaisi mitään pois. Kirja ei  sisällä mitään raakuuksia, mutta jonkin verran suhteellisen rajuja seksiviitteitä. 

It was the end of my career, the end of hers, the end of my father, the end of my mom. The end of our marriage. The end of Amy.

ENNUSTUS: Tästä tulee uusi ISO-hitti. Jos ei nyt ihan uutta Larsonia, niin melkein kuitenkin.

KIRJAILIJA: Tämä on Gillian Flynnin 3. romaani. Häntä ei ole vielä suomennettu, mutta asiaan on varmasti tulossa pikaisesti muutos. Jään innolla odottamaan mikä kustantamo saa hänet listoilleen.

TÄHDET:
+ + + + (+)

Richard Powers: Muistin kaiku

Richard Powers: Muistin kaiku
Yhdysvallat 2006 (suom.2009)
647s. Gummerus
National Book Award

MIKSI?: kirjoitin tiiliskivikaipuusta täällä. Muisitin kaiku oli sitten ainoa, joka tuosta kuvastusta pinosta tuli tällä erää luetuksi ja lukemisessa kesti i-kui-suus millä tahansa kirjablogimittapuulla.



LYHYESTI: Tiivistä 647s? Neurologiaa, aivoja, muistoja ja kurkia. Ihmissuhteita.

FIILIS: Luin kirjaa todella kauan monestakin syystä. Joka tapauksessa palasin siihen aina uudelleen. Vakavaan autoonnettomuuteen joutuneeseen Markiin, joka ei pysty tunnistamaan rakkaimpia ihmisia enää onnettomuuden jälkeen. Tai ajattelee näiden olevan kopioita ja vakoojia. Karinin, Markin siskoon, joka palaa elämään, jonka on jättänyt taakseen. Aivotutkija Walteriin, jonka ura ja elämä vaikuttavat murentuvan. Kirjaan sisältyy myös hienoinen jännitysjuoni, paperille kirjoitettu viesti, jonka arvoitus selviää vasta lopussa.

Ihailen Powersin tekemää valtavaa pohjatyötä monestakin aiheesta - neurotieteet, muisti ja sitten vielä kurjet. Se, että hän pystyy kirjoittamaan tämän kaiken taitavaksi romaaniksi (tarinaksi) on vielä hämmästyttävämpää. Silti kirjassa olisi ollut tiivistämisen varaa, se harhautuu paikoittain liikaan pikkutarkkuuteen ja maalailuun.

Pysäyttävintä kirjassa on kysymykset minuudesta - milloin olen vielä minä? Miten toiset näkevät minut, miten toiset muistavat minut, miten itse näen itseni? Kuka minä olen suhteessa toisiin? Mitä minä muistan ja ovatko muistoni totta?

Pidin siitä, ettei Powers tee lukijalle kokonaan valmista, vaan jättää myös rosoja. Kieli on pitkälti harvinaisen nautinnollista ja toimivaa. Suosittelen tutustumaan.

MUUTA: Viime vuonna ilmestyi Powersin Suopeus, jota on luettu aika paljon blogeissa. MYös yli 900-sivuinen Laulut, jotka lauloimme kerran on suomennettu.

TOISAALLA: Leena Lumi, joka ylisiti kirjaa, on myös yksi syy miksi luin tämän.
Olivian Mari oli aikoinaan pohtinut paljon samoja kuin minäkin, huomasin.
Kirjavinkkien Mikko sanoo, että mukaansatempaavien juonien ystävien kannattaa jättää kirja välistä (minä olen samaa mieltä.) Silti Mikkokin tykkäsi.
HS kehuu.

TÄHDET:
+ + + +

Paul Auster: Sunset Park

Paul Auster: Sunset Park
Yhdysvallat 2010 (suom.2011)
Tammi 353s.
Keltainen kirjasto

MIKSI?: Auster kuuluu muutamien häneltä lukemiensa kirjojen perusteella suosikkeihini. Sattumuksia Brooklynissä ja Invisible
(Näkymätön) ovat hyviä kirjoja. Sunset Park sai yhden äänen Vuoden käännöskirja (Globalia) - listauksessa.

MISTÄ?: Kirjastosta

LYHYESTI: Perheeltään kadonnut 3-kymppinen Miles palaa takaisin New Yorkiin ja perheeseenkin.

FIILIS: Ensimmäiset 115 sivua olin aivan ihastuksissani. Miksi olen ollut taas  lukematta näin kauan Austeria? Intensiivisyys, viimeistellyn harkitut ilmaisut ja ihmissuhteiden tarkkanäköinen kuvaus ovat omaa luokkaansa.

Sitten tuli pitkä pätkä jotakin elokuva-analyysia ja päästiin baseballiin, taidepläjäyksiin ja PEN-buffiin. Flow katosi. Kesti kauan ennen kuin palasin lukemaan loppuun. Lisäksi se intensiivisyys, joka vetosi, alkoi jossain kohtaa uuvuttaa. Jokainen sivu on niin täysi; täynnä sanoja, täynnä ilmaisuja ja täynnä ajatuksia.

Päähenkilö on hieman alle 30-vuotias Miles, joka on lähtenyt kodistaan 7 vuotta aiemmin. Kirja sijoittuu vuoteen 2008, talousvaikeuksien värittämään Amerikkaan. Kerrotaan Milesista, hänen vanhemmistaan, liian nuoresta tyttöystävästään, ystävistä, talon valtauksesta, epäonnistuneista rakkauksista, jälleennäkemisestä. Ehkä tarina hajoaa liikaa, enkä ihan ymmärrä mihin pyritään? Miles jää etäiseksi, kaikki tuntuvat rakastavan häntä, mutta minulle ei selvinnyt miksi?

Kirja oli siis lopulta pettymys. Ehkä minä olin vain liian epäkultturelli lukemaan tätä? Ihmissuhteet kiinnostivat ja niissä Auster onkin parhaimmillaan.

TOISAALLA:
 Kirjavinkit "ei ehkä parasta Austeria, mutta suositeltavaa"
Saso - "ei parasta Austeria, mutta mies osaa kirjoitta!"
Opuscolo - " tuntuu haikealta että nykyhetkeni kirjan kanssa päättyy. Se oli hyvä ja onnellinen hetki"
Onko muilla, vinkatkaa!

TÄHDET:
+ + + (+)

Craig Thompson: Habibi

Craig Thompson: Habibi
Yhdysvallat 2011 (suom.2012)
LIKE, 665s.

MIKSI?: Sarjakuvat ovat minulle kovin vieraita, mutta tämä kiinnosti erityisesti teemojensa vuoksi.

LYHYESTI: Kahden lapsiorjan epätyypillinen rakkaustarina.

FIILIS: Habibi on todella näyttävä kirja. Kun sen saa käsiinsä, on vaan että wau. Ulkoasusta ja painosta tulee mieleen vanhojen aikoijen perheraamattu, mutta tämä on vähän kauniinpi (eikä haise ummehtuneelle). Jopa tämmöinen sähkökirjojen puolustaja on tämän kohdalla valmis unohtamaan kaikki puheensa, Habibi on yksinkertaisesta upea.

Onneksi sisältöön ei tarvitse pettyä. Kummallinen rakkaustarina Dodolan ja Zamin välillä vie mukanaan mitä ihmeellisempiin käänteisiin. Lukutaidottomien vanhempien tytär myydään rahapulassa huomattavasti vanhemmalle, mutta oppineelle miehelle vaimoksi. Siellä hän oppii lukemaan, kirjoittamaan ja rakastamaan tarinoitta. Tarinat ovat myös se, joiden avulla tyttö pystyy selviytymään järkyttävistä käänteistä läpi elämänsä.

Zam on myös orpo ja tulee tavallaan Dodolan adoptoimaksi - Dodola on yhtä aikaa äiti, sisko ja saavuttamaton rakkaus. Nämä kaksi asuttavat laivaa keskellä autiomaata ja heidän suhteensa vaikuttaa ainoalta pysyvältä asialta maailmassa, jossa ei ole helppa selvitä ja vaaroja on kaikkialla. Käänteitä ja toimintaa ei tästä järkäleestä puutu. Minä ahmin näiden kahden kohtaloa ja sydämeni pelkäsi, itki ja iloitsi heidän kanssaan.

Erityistä kirjassa on Raamatun monet tarinat, jotka on esitetty Islamin ja siis koraanin mukaisesti. Eroja löytyy muitakin kuin se, pitikö Abrahamin uhrata Iisak vai Ismael.

(Nämä eivät muuten ole peräkkäin kirjassa, eli oikaisin vähän mutkia)

Thompsonin tyylissä pidin valtavasti siitä, että hän kertoo tarinoita, eikä yritä opettaa. Hän kysyy enemmän kuin vastaa. Vaikuttaa, ettei Thopson kumartele mihinkään suuntaan. En ymmärrä piirtämisestä tai sarjakuvasta paljoakaan, mutta kirjan kuvissa riittää paljon hienoa katseltavaa. Kirja on tavattoman runsas tarinoineen, sivuineen ja ajatelmineen. En silti osaa moittia sitä liioittelusta, sillä minä olisin voinut lukea vaikka lisääkin.

Teemoja toki on paljon: naisen asema, ihmiskauppa, globaali maailmantalous, rikkaus ja köyhyys, ympäristökysymykset, lännen suhde islamiin, uskonot, ihmiset moraaliset valinnat jne. Nämä yhteiskunnalliset aiheet ovat kuitenkin enemmän taustalla, osana päähenkilöiden elämää.

Minulle tämä sopi myös siksi, että Dodola on voimakas nainen, joka ei joten surkeimmillaankaan kokonaan alistu tai vaivu epätoivoon. Läpi kirjan kulkee toivon ja taistelun vire. Enempää paljastamatta minusta loppu on onnellinen ja kirjan kokonaissanoma hieno.

Kirjassa on viisautta:

Huumoria (koraanin mukaan Nooan vaimo ei päässyt mukaan arkkiin):

Aika paljon naiseuteen ja seksualisuuteen (aika rajujakin) liittyviä kuvia ja teemoja:

Todella kauniita kuvia:

MUUTA: Nyt on kirjan kilohinta ja laatu kohdallaan, tätä näyttää saavan n.25€ hintaan nettikirjakaupoista. Like- kustannus on tehnyt upea työn tämän suomentamisessa ja julkaisussa!

TOISAALLA: Kirjavinkit

TÄHDET: 

+ + + +( +)

Samasta kirjasta kirjoitan myös palstallamme Lily:ssä

Lauren Oliver: Delirium / Rakkaus on harhaa

Lauren Oliver: Delirium -rakkaus on harhaa
Yhdysvallat 2011 (Suom.2011)
WSOY, 350s.

GENRE: Nuortenkirja, dystopia. Sijoittuu Nälkäpeli ja Tarkoitettu - trilogioiden välimaastoon ja sopii hyvin näistä tykkääville.

MISTÄ?: Kirjaston uutuushyllystä, aikuisten puolelta :O

MIKSI?: Viehätyin Oliverin Kuin viimeistä päivää - romaanista. En kuitenkaan intoutunut tästä aiheesta, ennen kuin näin kirjan aivan lumoavan kannen.

LYHYESTI: Kaikista tappavista tappavin: Rakkaus surmaa, kun sen saa ja kun sitä ei saa.

FIILIS: Minä tiedän, että siihen voi sairastua ja se voi tehdä melkinpä hulluksi. Olen kokenut kaikki oireet: mietteisiin vaipuminen, hikoilu, henkisen havainnoin heikkenenminen, ajatusten harhailu, päättelekyvyn aleneminen, epätoivon kaudet, arvaamaton käytös jne.

Kirja sijoittuu tulevaisuuden Portlandiin, jossa tähän kaikkialle levinneeseen epidemiaan ja yhteiskunnan tuholaiseen, sairauteen nimeltä amor deliria nervosa (rakastuminen), on vihdoin keksitty parannus. 18- vuotiaana kaikki viedään proseduuriin (aivoleikkaus), jonka jälkeen ihmiset eivät tunne enää suuria tunteita mihinkään suuntaan. He elävät suunnitellusti ja ennakkoarvattavasti heille annettujen puolisoidensa kanssa yhteiskunnan tiukan valvonnan alla.

Lena uskoo, etenkin sen jälkeen miten hänen äidilleen kävi, että kaikki on hänen parhaakseen, eikä hänen toimenpiteeseen olekaan enää kuin kolme kuukautta. Mutta sitten hän kuitenkin sairastuu. Ja kaikki alkaa näyttää toisenlaiselta.

Kirjan ajatusleikki ja kuvaus tällaisesta yhteiskunnasta on valtavan kutkuttava! Toteutus on kuitenkin aika nuortenkirjamainen ja jokseenkin ennalta-arvattava. Mietin, että mistä se tulee - aikuisten kirjoja lukiessa ehkä samaistuu enemmän ja voi tuntea olonsa nostalgiseksi. Näiden ensisuudelmien aikana tuntee olonsa vähän vaivautuneeksi ja suoraan sanottuna, no, vanhaksi. Luultavasti joudun silti lukemaan myös jatko-osat.

TOISAALLA: Anu ihastui ja luki kirjan kerralla ja  Kirjavinkeissä yllätyttiin positiivisesti - eikö muut ole lukeneet tätä? Vinkatkaa, jos teiltä löytyy arvio.

TÄHDET:
+ + + +


So American - haasteessa ei ollut kai mitään tällaista kategoriaa nuortenkirjoille, mutta taidan pystyttää sellaisen? Ala-kategorioista tulee suoritetuksi New York.

Melissa Bank: Nyt nappaa! (Girls Guide to Hunting and Fishing)

Melissa Bank: Nyt nappaa! (Girl's Guide to Hunting and Fishing)
Yhdysvallat 2000 (suom.2006) 
Otava, 430s.
Kindle-edition 

LYHYESTI: "It scares me how fast I go from disliking to loving him, and I wonder if it's this way to for everyone."

GENRE: Älykästä ihmissuhdekomediaa - toisiinsa liittyviä novelleja.

FIILIS: Millainen helmi minulta onkaan jäänyt lukematta!? Tämä oli juuri sitä mitä kaipasin eli sopivan älykästä ja hauskaa ihmissuhdetarkastelua. Jane elämästä seurataan lähinnä perhe- ja miessuhteita. Sivutaan tosin myös työuraa ja sanoisinkin tämän olevan ihan must-read kaikille kustannustoimittamisesta kiinnostuneilla.

Kirja sisältää yhden luvun, jossa päähenkilö on eri ja se jääkin kaikkein irrallisemmaksi kirjassa. Novellimuoto ei tee kirjasta yhtenäistä muutenkaan, mutta se ei haitannut. Banks kirjoittaa lyhyitä ja tarkkoja lauseita ja lukuja, mikä tuo kirjaan ihastuttavan rytmin.

Pidin paljon Janen ja häntä paljon vanhemman Archien suhteen kuvauksesta. Ei tässä mihinkään syvälliseen analyysiin päästä, mutta osuvaa teksti silti on. Jane on sopivan jumissa elämänsä kanssa ja hänen ajatuksensa ja kohtaamisensa ovat raikasta seurattavaa. Hän on myös kielillesesti kovin lahjakas, minkä toivon välittyneen suomennokseen yhtä hienosti kuin tähän alkuperäiseen. Monesti ajattelin, että olen  itse ollut mukana aivan vastaavassa dialogissa, mutta nämä olivat vielä hauskempia.

Niminovellissa Jane ostaa salaa How to Meet and Marry Mr.Right - kirjan. Tämän luettuaan pääsemme seuraamaan Janen päänsisäistä keskustelua kirjan kirjoittajien kanssa. Vieläkin naurattaa.

Etsiessäni muita arvioita huomasin, että kirjan yhteydessä näyttää olevan tarpeellista mainita ettei ole mikään chick-lit- lukija, mutta silti TÄMÄ kirja on aivan loistava. No, siinähän se tuli sanotuksi. Minä kyllä nimittäisin tätä kaunokirjallisuudeksi, mutta jostain tuo chick-lit - leima on tarttunut tämän mukaan? Tuleeko se siitä, että on hauska?

TÄHDET:
+ + + + (+)

Oletteko muut lukeneet Banksiä? Minun on ollut viime aikoina vähän hankalaa innostua mistään kirjasta, mutta tämä toi lohdutusta tuohon tunteeseen. Suosittelen!!

EDIT: Minulta meni tämän kirjan suomennokset sekaisin - luulin ensin, että kirjan nimi oli Täydellinen juttu.  Suomalaiset kannet ovat kirjalle näin samannäköiset, enkä tehnyt nimen suhteen suurempaa tutkimusta. Taidan lähteä lainaamaan Täydellisen jutun :)

Banksilla osallistun Jewish-American Experience- kategoriaan  So American - haasteessa (alakategoria Pennsylvania).

Carol Shields: Ellei

Carol Shields: Ellei
Yhdysvallat / Kanada (suom.2003)
315 sivua, Otava

MIKSI?: En ole lukenut yhtään Shieldsiä. Tämän ostin joskus ruotsiksi, enkä saanut luetuksi .

LYHYESTI:  Rikki mennyt onnen ikkunaruutu ja muuttunut ilmanala.

" Mutta jos lukisit romaaneja, et varmaan olisi noin ikävystyttävä ihminen."

FIILIS: Jännittävää tutustua kirjailijaan, jonka laajaa tuotantoa niin moni kirjabloggarikin rakastaa.  Onneksi pidin tästä kovasti moneltakin osin. Kuten olen antanut itselleni kertoa ja nyttemmin todeta: Shields on parhaimmillaan pienten yksityiskohtien ja arjen kuvaajana. Välillä huokaisin ihastuksesta kirjailijan taidoille sanoittaa huomioita todellisuudesta ja ihmissuhteista.

Kirja tapahtuu pääasiallisesta äidin, 44-vuotiaan Reta Wintersin pään sisällä. Kuulemme hänen ajatuksiaan ympäröivästä todellisuudesta. Reta on kääntäjä ja menestynyt esikoiskirjailija, lääkärin vaimo ja kolmen tyttären onnellinen äiti. Kaikki on ollut ihan hyvin kunnes perheen vanhin tytär 19-vuotias Norah keskeyttää opintonsa ja löytyy kerjäämästä suurkaupungin kadunkulmasta kaulassaan lappu, jossa lukee hyvyys.

Norahin tarina on mielenkiintoinen. Miksi tyttö, jolla on kaikki mahdollisuudet edessään, valitsee kerjäämisen ja vaikenemisen? Mikä on mennyt pieleen perheessä tai ympäröivässä yhteiskunnassa? Reta löytää useita vastauksia ja silti mikään niistä ei tyydytä häntä. Elämä jatkuu vaikka kaikki täytyy kohdata Norahin valinnan kautta. Siitä näkökulmasta onneen tulee väistämättä säröjä.  Huomaan lukeneeni paljon kirjoja, joissa on useita kertoja näkökulmia. Virkistävää lukea Retasta, jonka pään sisälle pääsi niin kokonaisvaltaisesti.

Shilds muistuttaa Munroa, vaikkakin on kiltimpi (ja minä taidan pitää tylymmästä). Antakaa nyt anteeksi, mutta jonkin sortin jaarittelu hetkittäin pitkästytti minua. En ihan ymmärtänyt miksi Retan kirjoittamaa romaania piti pohdiskella niin pitkästi? Ja kaiken sanotun jälkeen loppu oli liian helppo. Höh.

Valtavan viehättävää oli lukujen nimet: sitten, joka tapauksessa, tässä, no niin, muutoin, yhtään, mitä tahansa jne. Reta tuntuu rupatelleensa minulle koko elämänsä ja häneen olikin kiinnostavaa tutustua. Keski-ikää odotellessa...

TÄHDET:
+ + + +