13 - suosikkikirjailijani

Onneksi suomenkieli on niin hassua, että tuon otsikon voi lukea ongelmitta monikoksi. Eipä ole juuri kukaan tainnut pystyä nimeämään vain yhtä ja itsellenikin se olisi mahdotonta. Suosikkikirjailija pitäisi kai olla sellainen, joka on kirjoittanut useamman tykkäämäni kirjan ja kenen tuotannosta minun pitäisi olla lukenut kaikki tai ainakin valtaosa teoksista. Tämmöisiä on harvassa. Paljon on kirjailijoita, joita seuraan ja joiden kirjoja haluan lukea, mutta suursuosikkeja on vähän. Monesti yksittäinen kirja voi olla loistava, mutta kirjailijan muu tuotanto ei sitten vain iske. Sitten taas esim. Waltari, Irving, Jansson, Dostojevski, Leino jne. kuuluvat kaikki kategoriaan, jossa on kirjoitettu paljon suuria, hienoja romaaneja (tai runoja). Mutta listaan tähän nyt muutaman viimeaikaisen suosikkini.

Jhumpa Lahiri. Tässä kohtaa voin jopa leuhkia lukeneeni koko tuotannon ja se on ollut alusta loppuun mahtavaa. Tähän naiseen kannattaa ehdottomasti tutustua!

Alice Munro. Aivan mahtava löytö ja hänen tuotannossaan riittääkin luettavaa. Olen lukenut vasta kaksi novellikokoelmaa ja rakastanut suuresti molempia.

Ja sitten tämmöinen suomalainen jokeri. Pidän monista suomailaisista kirjailijoista. Esim. Saisio, Itkonen, Forsgren, Hämeen-Anttila, Westö, Hirvonen, Pulkkinen, Supinen, Nousiainen jne. ovat kaikki sellaisia joilta olen lukenut useampia kirjoja ja pitänyt niistä. Tältä kirjailijalta olen lukenut kaksi hänen kolmesta kirjastaan ja arvioinut ne loistaviksi.
Edelleen siis rummutan ilosanomaa Jussi Valtosesta blogistaniassa. Tutustukaa!!

Monta loistavaa jäi mainitsematta, mutta rajoittaudun nyt näihin. Joku tarkka varmasti huomasi, että haasteen päivä nro.12 jäi väliin, mutta en vain osannut vasta siihen mitään. Tämä haaste tuntuu päivä päivältä vaikeutuvan...

Jussi Valtonen: Vesiseinä

Jussi Valtonen: Vesiseinä
Suomi 2006
212 sivua

MIKSI?: Ihastuin Valtosen kirjaan "Siipien kantamat" enkä joutunut pettymään tähänkään.

LYHYESTI: Ihmisiä epämukavissa asennoissa, heidän valintojaan ja niiden seurauksia.

FIILIS: Ihan ensi on sanottava, etten ihan ymmärrä, miksi tämä kirja löytyi novellit-hyllystä. Jos tajusin mitään, niin läpi kirjan kulki samat henkilöt ja heidän tilanteensa eri elämänvaiheissa, tosin vaihtoehtoisissa sellaisissa.  Ehkä kyse on siitä, että luvut toimisivat itsenäisestikin?

Yksi kirjan luvuista, nimeltään Afrikka, on voittanut H.J Erkon kirjoituskilpailun ykköspalkinnon. En tiedä onko Valtonen rakentanut kirjansa tämän novellin hahmojen ympärille, mutta kokonaisuus toimii silti hienosti.

Valtosen tavassa kirjoittaa on jotain aivan erityistä: sanat ja näkymät osuvat, huumori puree ja inhimillisyydessään ja aitoudessaan henkilöt tulevat kaikessa vajavaisuudessaan lähelle. En silti voi sanoa pitäneeni oikeastaan kenestäkään. Mutta se ei haitannut. Pidin mahdollisista maailmoista: ei ole selvää minne tie johtaa ja eri reitin valittuaan menee aina uuteen suuntaan. Valtosen "siviiliammatti", psykologi, näkyy kirjassa selvästi. Hän osaa todella aidosti kuvata apua tarvitsevan ihmisen maailmaa kuin myös hänen, joka kulkee rinnalla.

Novellien (kutsutaan niitä nyt sitten siksi) aiheet käsittelevät mm. perhettä, alkoholisimia, parisuhdetta, mielenterveyttä ja kaikkia näitä hankalissa näkövinkkeleissä. Valtonen valitsee eri reittejä ja tarkastelee  tapahtumia vesiseinän läpi: valintojen seurauksia voi katsella, mutta niiden kulkuun ei pysty vaikuttamaan. Voittajanovelli Afrikka on koskettava kertomus perheenäidin sairastumisesta masennukseen. Valtonen tavoittaa siinä hienon intensiivisesti yksinjäävän isän ahdinkoa ja selviytymistä.

LAINAUS (K15):

"Rapujuhlista tuli fiasko. Aloimme riidellä jo ennen kuin pääsimme Fiskarsiin. Kun ensimmäiset vieraat tulivat, Elli huusi avioeroa saunan portailla. Ihmisoikeusjuristi ja sen taloustieteilijä vaimo saivat kuulla, kuinka vastenmielinen maailmankuva minulla oli, kuinka ajattelin vain rahaa ja kuinka kyrpäni oli sängyssä löysä koska join liikaa ja kuinka väsynyt Elli oli puhumaan tästä asiasta tai muista asioista, joita se ei jaksanut edes mainita, tai mistään asioista."

Suosittelen Valtosta kaikille! En ymmärrä miksi hän on jäänyt niin vähälle huomiolle. Uusia kirjoja odotellessa...

MUUTA: Yritän yleensä pitää kirjat ja kirjailijat erillään. Kuitenkin tutustuin syksyllä Valtoseen (vähän ja sattumalta) ja hänestä oli mahdoton olla pitämättä. En silti ajattele olevani puolueellinen, en ainakaan myönnä.

LINKIT:
Arviot kirjavinkeissä
ja kiiltomadossa

TÄHDET:
+ + + +

siivet kantaa

Jussi Valtonen:
Siipien kantamat
(suomi 2007)

LYHYESTI:
opettajan suhteesta
oppilaaseen, kieli
vie mukanaan

ERITYISTÄ: nolla-odotuksin aloitettu ja tykkäsin todella. aihe on kulunut, kliseinen - come on - opettajan ja oppilaan rakkaustarina ja vakava sairaus jne. mutta kirjailija osaa todella hommansa ja lukija toivoo, ettei kirja loppuisi.



TÄHDET:
+ + + + (+)