Annukka Salama: Käärmeenlumooja

Annukka Salama: Käärmeenlumooja
Suomi 2012
333s. WSOY

MIKSI?: Kirja voitti Blogistanian Kuopus- palkinnon

GENRE: Nuortenkirja spefi-elementeillä

LYHYESTI: Tyttö, joka osaa harjoittelematta maailman vaikeimmat skeittitemput löytää pojan, joka osaa myös kummia.

FIILIS: Ja taas kirja, jonka alkuasetelma ja maailma on aivan mahtava. Unna on tyttö, joka tuntee olevansa erilainen, eikä kyse olekaan pelkästä tunteesta. Hän on ketterä kuin orava. Eikä se ole kielikuva. Orava on Unnan voimaeläin. Mutta hän ei tiedä, että muitakin joilla on omat voimaeläimensä. Lisäksi on metsästäjiä.

Kirja on silti yllättävän vahvasti arjessa kiinni ja  teinielämän makuinen. Tunteet eletään vahvasti ja vanhempien kanssa ei aina tule toimeen. Oli oikeastaan hauska tuntea itsensä vanhaksi ja tyytyväiseksi siihen, ettei kaikki ole enää niin voimaksta.

Kirjassa tapahtui lopulta yllättävän vähän. Aloin jossain kohtaa huolestua jäljellä olevista sivuista, koska kaikkea oli pohjustettu niin paljon, eikä enää ehtisi tapahtua juuri mitään. Mutta tämä onkin tehty sarjaksi, jolle ennustan menestystä.

Salama kirjoittaa sujuvasti ja osoittaa tuntevansa nuorten nykytodellisuutta (ainakin niin, että se vaikuttaa minusta uskottavalta). Mietin kirjan suositusikärajaa, mitä olette muut mieltä? Välillä nuorten keskinäiset jutut ja seksikohtaukset (vaikkakin epäyksityiskohtaiset) mietityttivät.

Aikuiseksi kasvamisen kysymykset, erillaisuus, rakastuminen, eka kerta jne. ovat kulunutta maastoa, mutta tämä voimaeläin -näkökulma tekee kaikesta raikasta. Erityispisteet siitä, ettei pakollista nuortenkirjakolmiodraamaa oltu viritetty. Jään odottamaan jatkoa.

TOISAALLA: Tästä löytyy paljon arvioita. Mä vähän yllätyin, että Morrekin tykkäsi niin paljon. Booksykin löysi kirjasta paljon hyvää ja laittoi linkin Kirjaseurantaa, jossa runsaasti arvioita.

TÄHDET:
+ + + +

Ally Condie: Matched (Tarkoitettu)

Ally Condie: Matched (Tarkoitettu)
Yhdysvallat 2010 (suom.2011)
380 sivua. Tammi
Kindle edition

MIKSI?: Miten ihmeessä tämä oli mennyt minulta ohi? Löytyy jo suomeksikin. Puolisalainen mieltymykseni Nälkäpeli-trilogiaan sai kilpailijan.

GENRE: Nuoriso-scifiä(?), mutta en alkaisi lokeroimaan.

LYHYESTI: Täydellisessä yhteiskunnassa alkaa kyllästyttää.

FIILIS: Mahtavaa! Huomaan, että vaikka arvostan eniten kirjoissa kieltä ja tarinaa, en myöskään voi vastustaa hienosti rakennettua ajatusleikkiä. Aikuuisuuden kynnyksellä olevan Cassian elämä Yhteiskunnassa (Society) on laskettu todennäköisyyksien ja tutkimusten mukaisesti täydelliseksi. Kaikkien asukkaiden ruoka-annoksien kalori- ja vitamiinimäärä on optimaalinen, 17-vuotiaana heille annetaan yhteensopiva aviopuoliso ja 80-vuotiaana vuorossa on "hyvä kuolema". Informaation ylikuorimituskin on ratkaistu; on mm. 100 laulua, 100 runoa ja 100 historiallista tapahtumaa, jotka on säästetty kertomaan menneisyydestä. (Yhteiskunnan asukkaat eivät luo uutta.)

Kirja leikkii melkeinpä julman osuvasti vapaan tahdon ongelmalla. Yhteiskunnassa asukkaille pyritään antamaan juuri sen verran valinnanvaraa, että illuusio valinnasta säilyisi ja ihmiset pysyisivät tyytyväisenä. Miksi haluta pois täydellisesti suunnitellusta elämästä? Jos teet jotain kaavasta poikkeavaa, sillekin on laskettu todennäköisyys jo valmiiksi. Ihmisten analyyttisten luonnekuvausten perusteella voi ainakin näennäisesti perustella kaiken, myös vastustuksen. Uniakin monitoroidaan. Loppujen lopuksi kontrolli on kaikenkattavaa ja ahdistavaa. Onko pakotietä? Onko kuitenkin turvallisempaa pysyä hyvässä ja ennaltaarvattavassa elämässä?

Tarina ei sinällään yllätä, vaikka Condie kuljetti tarinaa monesti eri suuntaan kuin olisin kuvitellut. On kaksi poikaa, on kapina. Kuten sanottu, kirjan yhteiskuntarankennelma innosti enemmän kuin juoni, mutta kyllä tarinakin kantaa. Cassien taistelu alkaa isoisältä saadusta runosta. Sanat ovat olemassa hänelle, eikä niitä voi ottaa pois, niissä on valtaa.

Kirjan ahmaisee nopeasti, siinä on imua. Suosittelen joululahjaksi teineille ja miksei vanhemmillekin. Loistava kepeäksi välipalaksi. Nälkäpeliin verrattuna kirja on paljon kiltimpi. Meidän perheessä tästä on myös saatu lukuisia keskusteluja aikaan - kuinka paljon meillä loppujen lopuksi on vapautta valita?

MUUTA: Hieno kansi, eikö? Ihanaa, ettei sitä ole alettu muuttamaan alkuperäisestä. Seuraava osa Crossed, ilmestyy Yhdysvalloissa ensi tiistaina ja olen ennakkotilannut sen latautumaan Kindleeni silloin.

TOISALLA:
 HS
KSML 
Katinkan kirjasto
Vinttikammarissa
kirjakissan luetut

TÄHDET:
+ + + + (+ )

Ron Currie, JR: Juniorin erikoinen elämä

Ron Currie, JR: Juniorin erikoinen elämä
Yhdysvallat 2009 (suom. 2011)
364 sivua, Bazar

MIKSI?: Kirjaston uutuushyllystä. Aihe ja rinnastukset Vonnegutiin kiinnostivat.

GENRE: Kustantajan sivuilla luokitteluna scifiin ja fantasiaan. Tämän ei toivottavasti karkoita ketään (itse olisin välttänyt tätä, jos kirjaa olisi markkinoitu minulle noilla määritelmillä.) Englanniksi on olemassa termi apocalyptic fiction.

LYHYESTI: Junior tietää, että maailma loppuu pian.

FIILIS: Minulla kesti hetki päästä tähän mukaan, mutta sitten olinkin jo aivan myyty.

Juniorin tarina alkaa kohdusta ja aivan elämänsä alusta hän jo tietää, että maailma loppuu 36 vuoden ja 168 päivän kuluttua. Onko millään siis mitään väliä? Currie näyttää hienosti, miten elämän sattumanvaraisuus ja toisaalta valintamme ohjaavat meitä. Maailmanloppu tuo näkökulman, joka muuttaa väistämättä perspektiiviä asioihin.

Lapsena Junior on varsin synkkä. Suhde Rodney-veljeen,  vanhempiin tai luokkatovereihin on yliälykkäälle maailmanlopun ennustajalle hankala (vaikka ei kertoisi kenellekkään). Pidin ehkä eniten siitä, ettei kirjassa ole yhtään sankaria. Juniorin synkkyyteen taipuvainen äiti, työhön pakeneva isä, baseballsankari veli, tyttöystävä Amy, sekä Junior itse - he ovat usein raivostuttavankin todentuntuisia riippuvuuksineen ja arkisine ongelmineen.

En halua kertoa liikaa umpikujista ja valinnoista joihin Junior päätyy etsiessään tarkoitusta. Lupaan, että naurat, suret ja toivot. Kirjailijan ratkaisut yllättävät, rakenne on kiinnostava ja toimiva. RAKASTIN tämän kirjan sanomaa ja loppua.

Jokainen meistä tietysti kohtaa ajallaan maailmanloppunsa. Vaikka kirjan carpe diem  -ajatus ei ole uusi, kaipaamme kaikki muistutusta siitä aika ajoin. Ainakin jos se tulee näin hienossa kirjassa.

MUUTA: En löytännyt tätä yhdestäkäään blogista? Voiko pitää paikkansa?

TÄHDET:
+ + + + (+)

Karen Lord: Redemption in Indigo

Karen Lord: Redemption in Indigo
Barbados 2010
224 sivua
Kindle edition for iPhone

MIKSI?: Nappasin lukuvinkin sivukirjastosta.

GENRE: “Fantasy as a genre does not have boundaries,” writes Lord. “It has roots. You may call it fantasy. I call it life.”

LYHYESTI: Tapaa mies, joka syö itsensä hengiltä. Seuraa taistelua kaaoksen valtiudesta. Lupaan, että yllätyt. "I say the best tales leave some riddles unanswered and some mysteries hidden."

FIILIS: Nyt voisi sanoa, että mitään tällaista en ole lukenut koskaan aiemmin. Tämä voi johtua barbadosilaisen(?) kirjallisuusperinteen vaikutuksesta tai sitten siitä, että kirja perustuu ymmärtääkseni senegalilaiseen kansantaruun.

"I find that sometimes if you just sit still, things have a way of finding you before you can find them."
Erinomaista ruokaa laittava päähenkilö Paama on jättänyt ahmattimiehensä, joka ei syö ruokaa vaan hengittää sitä. Asingen yritys saada vaimonsa takaisin päätyy katastrofiin toisensa jälkeen. Monien tapahtumien myötä alkaa taistelu kaaoksen valtiudesta ympäri maailmaa ja muuta erityistä.

Itselleni vieras on aina vähän hankalaa. Silti hahmot ovat kiinnostavia ja maaginen realismi/ reaalifantasia tekee kirjasta kovin yllätyksellisen (ehkä liiankin). Kerronta on persoonallista, viehttävää ja hauskaa. En voi sanoa nauttineeni tarinasta täysin, mutta pitkään aikaan en ole halunnut alleviivata näin paljon yksittäisiä lauseita tai päässyt näin päätäpyörittävän viihdyttävän filosofiselle matkalle.

"Perhaps your kind can look long at the deep questions of existence, but out sort need variation in our philosophical diet." 


MUUTA: Kirjan erinomaisen alun voi lukea täältä. Kirjailijan blogiin tästä.

TÄHDET:
+ + + (+)

Suzanne Collins: Nälkäpeli - Matkijanärhi

Suzanne Collins: Nälkäpeli - Matkijanärhi
Yhdysvallat 2010
362 sivua

MIKSI: Tämä on trilogian viimeinen osa. Juttua Nälkäpeli (I) ja Nälkäpeli - Vihan liekit (II) löydät linkeistä.

LYHYESTI: Nyt nälkäpeli ei ole enää peli vaan sota, jossa kaikki joutuvat taistelemaan.

FIILIS: Ahmia tämäkin piti. Edellinen osa päättyi koukuttavasti ja nyt sitten selviää mihin Katniss ja Peeta ja kumppanit ovat päätyneet. Tämä viimeinen osa oli ehkä vähän vähemmän toimintaa ja enemmän pohdintaa elämästä ja kuolemasta. Tosi rankkoja ja raakoja aiheita nuorten kirjalle jos tarkemmin ajattelee. Ei tässä kuitenkaan kovin paljon jäädä murehtimaan, kun eteenpäin on mentävä ja maailma (no ainakin vyöhykkeet) pelastettava. Loppuun tulee vielä ihan oma tvistinsä kun pitää päättää kuka on hyvis ja kuka pahis vai onko kukaan.

Ehkä minun tutustumiseni ja innostumiseni fantasiaan alkoi tämän kohdalla vähän jo hiipua ainakin kun ne jotkut mutantit hyökkäsi (loppuosa oli kirjoitettu aika elokuvakäsikirjoitusmaisesti?), mutta olen silti iloinen tämän sarjan lukemisesta.

Rakkaustarina (ja kolmiodraama) on kulkenut tarinassa sivussa eikä niin kovin onnistuneesti. Mietin, että onko tämmöinen aika yleinen nuorten kirjoissa kun Twilighteissa oli kovin samanlainen? (Minä siis luin ne silloin aikoinaan kaikki, tunnustettakoon se nyt sitten tässä) Lukijalle on silti varsin selvää miten homma päättyy.

Mietin myös että mikä oli tarinan opetus? Parempi maailma saadaan väkivaltaisella sodalla ja kapinalla: pahaan vastataan pahalla ja siitä seuraa hyvää. Meneekö se niin? Nuori ja mitätön ja köyhä tyttö voi nousta sankariksi, mutta saavuttaakseen rauhaa ja oikeudenmukaisuutta on uhrattava viattomiakin? Hyvää eikä pahaa ole, vaan kaikki on suhteellista?  (Minulle tuli juuri nyt ikävä Montgomeryä ja sellaisia nuorten kirjoja joissa maailma on kutakuinkin suloinen.) Siitä kyllä pidin näissä, että ihmismieli esitettiin niin, että siihen jää väkivallasta, hyväksikäytöstä, sodasta ja surusta haavansa ja traumansa ja ne vaativat paljon parantamista ja hoitoa. Ja siltikin jäljet näkyvät.

Suosittelen trilogiaa nuorille (ja toki aikuisille myös) -  luulen että uppoaa poikiinkin, mutta ikäraja voisi olla esim 13.

MUUTA: Jos ette kerro kenellekään niin voin kertoa, että mieskin on lukenut nämä kaikki. Ja suomennos oli taidettu tehdä aika kiireellä. Ärsyttäviä kirjoitusvirheitä!

TÄHDET:
+ + + (+)
(omassa genressään)

Suzanne Collins: Nälkäpeli - Vihan liekit

Suzanne Collins: Nälkäpeli - Vihan liekit
Yhdysvallat 2009
354 sivua
(genre: nuoret aikuiset, fantasia)

Edellisestä osasta postasin helmikuussa.

LYHYESTI: Nälkäpelin voitto ei paljon ilahduta kun presidentti pitää vihollisenaan ja vyöhykkeillä nousee kapinaa. Uusi nälkäpeli uhkaa viedä hengen kaikilta rakkailta.

FIILIS: Sattumalta kirja lojui kirjastossa ja nappasin sen itselleni. Päätin tässä pääsiäisenä lukea muutaman sivun ja sitten olinkin jo lukenut 89 sivua ja kohta koko kirjan. Kakkososa ei häviä edeltäjälleen.

Juoni vetää hyvin. Olin pelännyt toistoa kun ymmärsin, että tässäkin kirjassa on nälkäpeli, mutta se ei ole häiritsevää. Kolmidraama Galen ja Peetan ja Katnissin välillä olisi voinut kaivata vähän lisää syventelyä, eikä mitään älyttömän yllätyksellistä tapahdu muutenkaan. On silti mielenkiintoista lukea kun kirjan henkilöt ajetaan täydelliseltä näyttävään umpikujaan, että miten kirjailija keksii saada heidät sieltä pois.

JA edelleen - viittaan siihen mitä sanoin ekassa arviossa, eli tarina on toki osiltaan lapsellinen ja nuorille suunnattu, mutta suositten.

MUUTA:  Kolmososa on pakko lukea myöskin. Uuden valtakunnan syntyä odotellessa. Katniss presidentiksi.

TÄHDET:
+ + + +

The Hunger Games

Joskus tää lukuhomma on ihan vähän haasteellista. Esimerkiksi vaikka silloin kun pitää hoitaa kaikkia vauvoja ja syöttää niitä samalla ku on hyvä kirja kesken. (Huolestuneille: kuvan vauvat eivät ole oikeita. Ja niille jotka huolestuivat enemmän minusta kuin vauvoista: nuket kuuluvat tyttärelleni, joka pitää niistä yleensä hyvää huolta. Harvemmin itse leikin niillä.)

Suzanne Collins: Nälkäpeli (Yhdysvallat 2008)


LYHYESTI: Tulevaisuuden tosi-tv, jossa kisataan hengissä selviämisestä. Vain yksi voi voittaa.

ERITYISTÄ: Pitäisi löytää nopeasti joku "out of genre" - challenge, johon voisin osallistua tällä kirjalla.  En todella useinkaan lue mitään mikä haiskahtaa fantasialta, puhumattakaan että hakisin kirjojani nuorten hyllystä. Nämä molemmat outoudet toteutuivat tässä kirjassa ja tulos oli oikein viihdyttävä. Kirjaa joutui vähän myös vahtimaan, ettei muut perheenjäsenet päässeet siihen käsiksi. Tämä on osa trilogiaa, jonka viimeinen osa ei ole vielä ilmestynyt.

HUOMIOITA: Kirja ei toki ole mitään korkeakirjallisuutta. Tarina on vähän lapsellinen, mutta koukuttaa hyvin. Käänteitä on tarpeeksi ja väkivaltakin kaikessa karuudessaan jotenkin inhimillistä. Ei tämä varmasti ihan herkimmille toki sovi, ainakaan jos nuorista on kyse.

TÄHDET:
+ + + +
(nämä tähdet tulevat kirjan hyvästä imusta ja
siitä että luin "jotain ihan muuta" ja tykkäsin siitä)